tiistai 29. lokakuuta 2013

6

Muutamana aamuna olen uhmakkaasti lähtenyt oletetusta sateesta huolimatta aamulenkille, tänään vihdoinkin satoi myös. Sain Lofooteille ostetun sadeasun testattua. Hyvinhän se piti sadetta, kun pikkuisen kanssa kävelimme sekä töihin että takaisin. Jaksan aina yllättyä siitä kuinka hyvin Mimi jaksaa reippailla kanssani mielestäni sille pitkiä matkoja.


Tänään oli ihan koti-ilta, kiirehdin töistä laittamaan kodin nätiksi ja mies tuli kotiin kukkien, ruoan, leffan ja namien kera. Ihanaa vaihtelua normille biffiaterialle, joka on ollut tähän asti perinteenä vuosipäivinä.


Aviomies on pitkään kehunut Snackyn hampurilaisia, eikä suotta. Massiiviset, nälkä lähti ja on pysynyt tunteja poissa.

Illan elokuvaksi meille oli valittuna The Great Gatsby



Joskus on romanttista ihan vain se, ettei "tarvitse" kokata. Luuv luuv!

maanantai 28. lokakuuta 2013

whii .. ja buu

Whii.. mikä viikonloppu. Lauantai tuli kokonaan pyhitettyä ystävän 30v juhlintaan, porukalla (27 henkeä). Mennessä meillä oli ihanaa ohjelmaa, leikkejä ja paljastuksia synttärisankarista.


Tallinnassa miehen kanssa pyörimme hurjan monta kauppaa läpi, tarkoituksena löytää minulle illalla jotain kevyttä vaatetta.. yllättävän vaikea löytää vaatteita jotka sopii selästä, ei ole telttoja ja jotka eivät repeä päälle. Jännää, en miellä olevani niin iso, mutta Zarassa on ihan turha yrittää saada mahtumaan M-koon vaatteita ja hurjan monet vaatteet on tehty niin, että ne kadottavat vyötärön täysin, kun sitä haluaisin vaatteissa korostaa.


Paluumatkalla oli pitkään odotettu buffapossuilu.. tätä olimme päivänsankarin kanssa odottaneet melkein muutaman kuukauden.


Tallinnaan ja takaisin, laivalta suuntasimme Lady Mooniin jossa tanssimme yömyöhään asti. Hienointa oli, että pystyi juhlimaan koko illan ilman humalaa, kaikilla oli huikean hauskaa.



Lauantain juhlinnan jälkeen sunnuntaikin tuli otettua rennosti, tuli nukuttua paljon. Yllättävän kova väsymys, vaikka ihan kohtuudella tulikin juhlittua.

Tänään oli kovasti odotetut kiikut. Hieman varjostanut kivaa sunnuntaina hurjat säryt.. vali vali mutta, useimmiten sitä jaksaa olla positiivinen, mutta vain kotona ollessa ja touhustellessa lantiosäryt tuntuvat välillä turhankin voimakkailta. En tiedä miksi kiipeillessä ei satu, jokin siinä tekee niin hyvää lantiolle, ettei silloin ole mitään kipuja.. töissä istuessa, autoa ajaessa, siivotessa jne.. säryt ovat jatkuvat, joskus jopa housujen pukeminen päälle ja kenkien saaminen jalkaan on hyvin kivuliasta.

Yksi kerta huonossa asennossa, ja kivut ovat taas viikkoja, pahimmillaan kuukausia. Tuntuu että viimevuoden elokuusta yli puolet on tullut siedettyä särkyjä. Oli virhe kasata sänky tuossa jokin aikaa sitten huonossa asennossa lattialla istuen. Tänään sitten vielä tuosta yliliikkuvuudesta johtuen onnistuin lähes saamaan olkapään sijoiltaan (olkapää oli ankkuriin klippauksen ajan erittäin huonossa asennossa), perhana kun unohdin varoa olkapäätä, piti lopettaa kiikut ja lepuuttaa ärtynyttä olkapäätä. VALI VALI! Valittaminen ei vain paranna mitään, pitää vain tehdä aamucoretreeniä ja treenata kuminauhalla olkapäitä.

No ei mitään, huomenna voi keskittyä ihan muihin juttuihin. Meillä tulee aviomiehen kanssa täyteen kuusi vuotta seurustelun alkamisesta, huikeaa.. luuuv luuuv!

tiistai 22. lokakuuta 2013

42/2013

Viimeviikon oli luvannut itselleni lepoviikoksi kiipeilyä lukuun ottamatta. Ei salia, ei aamukävelyitä, pakko antaa jaloille aikaa palautua.

Kiipeilyt sujuivat erinomaisesti, kolmesti tuli käyty köydessä, kerran boulderoimassa. Boulderoidessa vaan Sisussa ärtynyt polvi ärtyi entisestään, kovasti tuntuisi polvessa olevan hieman nestettä, ei mitään mitä buranakuuri ja kylmähoito ei parantaisi.

Kiipeilyissä tuntuu, että uskallus ja kestävyys ovat kehittyneet, aikaisemmin raskailta tuntuneet moovit menevät yllättävän helposti. Liidatessa en luovuta jos pelottaa, mutta luovutan kun ymmärrän, ettei omat taidot tai voimat vielä riitä ko kohtaan, enkä pääse itseäni rikkomatta eteenpäin. Lauantaina tuli yrkättyä paljon omaa greidiä vaikeampaa reittiä, alku meni hyvin, liidi tuntui hyvältä, kunnes sitten tuli piste, missä näin, etten nykyisillä taidoilla/voimilla/sormilla pääse siitä yli (7b ei ihan vielä oo oma greidi, jos nyt alkaisi 6c:t taittua useammin puhtaammin).

Välillä tulee vedettyä joitakin reittiä yläköydessä, mutta pikkuhiljaa alkaa iskostua, että ihan turha kakkostella, liidaamaan vain. Tänään viimeksi huomasin reitin tuntuvat laittoman kevyeltä, vaikka otteet ko reitillä kuuluikin inhokkeihin, lähdn ajatuksella, etten tule pääsemään pitkälle, yllätin itseni täysin, ja samoin kävi viimeviikolla usealla reitillä. Alkaa kevään/kesän vammautumisten taantuvat olla vain muisto, kestävyys on kasvanut huikeasti.


Tuli pidettyä jopa kaksi lepopäivää, sunnuntain lepopäivän kruunasi urheiluhierojan möyhittävänä oleminen. Iskias alkaa vihdoinkin helpottaa, pitää yrittää jatkaa paranemista rullailulla ja mahdollisesti vielä uudella hierontasessiolla.

Kovasti kroppa huutaa aerobista JA punttitreeniä, tuntuu kuin en olisi tehnyt mitään koko viikolla, vaikka onhan sitä nyt selvästi tullut urheiltua.

Olen useammassa blogissa bongannut mainintaa kompressiosäärystimistä, mm Eveliina Tistelgren ja Elina (blogi Endorfiinikoukussa) ovat maininneet niiden käytöstä. Mietin josko tämä olisi sellainen turhake, jonka voisi hankkia itselleenkin. Usein tuntuu pakotusta säärissä, niin josko tuolla saisi palautumisen kävelyiden jälkeen paremmaksi. Kiipeillessäkin pohkeet ovat  oikeasti kovilla. Ovatkohan ne oikeasti mistään kotoisin? Kannattaako hankkia?

maanantai 21. lokakuuta 2013

the bigger the better

Tietty nyt puhutaan räpsyttimistä. En aivan kauheasti jaksa panostaa meikkaamiseen tai hiusten laittamiseen, olen jatkuvasti menossaa, mutta menot ovat urheilua. Urheilussa pääasia on, että hiukset eivät ole tiellä ja meikkiä on turha alkaa sutia naamaan, koska sitä on kuitenkin menossa hikoilemaan. Riittää että kulmat ja ripset ovat about kondiksessa.

Viimejouluna sain lahjaksi muutaman kerran ripsienpidennyksiä, kävin laittamassa lahjakertojen jälkeen omakustanteisestikin muutaman kerran. On se vaan järjestön summa laittaa ripsiin, vaikka ne olivatkin aivan ihanat. Pelotti ennen ripsien laittamista se, että tuleeko allergisia reaktioita ja kärsiikö omat ripset tekoripsistä. Kosmetologi selitti, että vain jos ripsiin laitetaan omille ripsille liian pitkät ja painavat pidennykset, niin silloin oma ripsi saattaa kärsiä. Silmiä ei myöskään ole tarkoitus hieroa. Huolto ei ollut vaikeaa.




Kasvatin ripset pois, olin pihi enkä halunnut maksaa ripsien poistosta. Hyvinhän ne kasvoivat pois. Omat ripset olivat ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin ennenkin. Omat räpsyttimet tuntuivat vaan niin olemattomilta, eikä aamuisin ollut herätessä samantien upeita tummia räpsyttimiä. 

Vuosi sitten bongasin Saksasta aivan upean ripsivärin, Astorin Big & Beautiful Boomin!.

Jotta näkee eron ja muutama veto riittää ripsiin. Omat ripset ovat niin vaaleat, että ne pääsevät oikeuksiinsa vasta tällä mascaralla.


The Mascara. 


Tällä tökötillä ei enää ole ikävä ripsienpidennyksiä, ripsistä tulee näyttävämmät kuin pidennyksillä konsanaan, melkein ainakin.

Actiotilanteissa suosin L'orealin Double Extension waterprooffia, mukavasti bodya ripsiin eikä ihan heti karise poskille, jos sattuu tekemään hikisemmän treenin.

Tuli vaan sellainen fiilis, että tää on niin mahtava tuote, ettei voi olla bloggaamatta. Monet ripsarit on käyty läpi Maybelinet ja Lumenet. Lumenista olen kovasti toivonut pitäväni, mutta menneisyydessa kerta toisensa jälkeen niihin tuli petyttyä, nämä kaksi em jaksavat ilahduttaa kerta toisensa jälkeen sillä, että ne todella toimivat.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

HAN 2013

Kesäkausi alkaa olla ohi (joillain jatkuu vielä, itsellä ei), on hyvä hetki psyykata itseään videoilla. Kuukausia odotettu Helsinki Adventure Night oli eilen Bio Rexissä. Taas oli sali täynnä kiipeilykansaa, mukaanlukien minä, aviomies ja monta ihanaa kaveria.

Kiipeily täyttää niin kaikki ajatukset, olen koko lauantaina ja tämän aamuun kiivennyt mielessäni paria reittiä, jotka jäi areenalla vielä kesken. HAN:ssa jo pelkät leffamainokset saivat aikaan sen, että tekisi mieli myydä kaikki omaisuus ja vaan lähteä jonnekin kiipeämään.. vain kiivetä.. kaiken aikaa. 


Kuten vuosi sitten, oli tälläkin kertaa Adventure Partners järjestänyt hakuissaroikkumisskabat. Viimevuonna oli ihan tavoitteena voittaa palkintona olleet hakut. En ihan voittanut kisaa, joten ostin sitten ihan itse omat. Tänä vuonna kävin yrkkäämässä ihan vain huvin vuoksi, 1min 10s jaksoin roikkua. Pitää laittaa omat hakut pihakeinuun tai jonnekin roikkumaan, harjoitella ja ensivuonna voittaa skaba :P 





Traileri Reel Rock 8 leffasta.


Hitsin vitsi kun saisi edes murto-osan tuosta Hazel Findlayn uskalluksesta, mun idoli.

perjantai 18. lokakuuta 2013

uutta seikkailua odottaen

Kiipeily on upea harrastus ihan senkin takia, että sen varjolla helposti tulee matkusteltua paljon. Ensivuonna on tarkoitus lähteä sekä talvella että kesällä ulkomaille, kotimaassa kiipeilyreissut kuuluvat normaaliin arkeen.

Kuluvalla viikolla tuli vihdoinkin hoidettua helmikuun jääkiipeilyreissun järjestelyitä, lento on ostettuna, mökki ja auto varattuna. Tarkoituksena on viettää kolme jääkiipeilyntäytteistä päivää Rjukanissa, pitkä viikonloppu, kolmessa päivässä (omaa historiaani peilaten) onnistun kyllä aivan varmasti kiivetä itseni jo aivan rikki. Alueen topoa on tullut selailtua jo pidemmän aikaa,j otenkin tuntuu, että pitää nähdä vähän ympäristöäkin, jotta osaa päättää minne haluaa mennä.

Jännittää jo kovasti. Pitää varata varmaan varaotsalamppu.. tuolla ei taida kauheasti aurinko paistaa / nousta.

Voi jo vähän fiilistellä kuvilla viimevuoden jäänousuista.




Jee! On kiva aina olla joku reissu tms mitä odottaa, mihin treenata.. 

Ja sitten vähän videofiilistelyä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

kokeilevan keittiön taateliproteiinipatukka

Viimeviikolla yritin kehitellä itselleni hieman jotain kevyempää no bake -proteiinipatukkaa. Lähdin liikkeelle ensimmäisestä kokeilustani.

Kevyesti taateliset proteiinipatukat

200g maapähkinävoita (itsellä oli vaan 180g, mutta voisin kuvitella, että 200g on sellainen.. fiksumpi)
200g taateleita (+ vettä niin paljon, että taateleista saa tönkön "soseen")
100g kaurahiutaleita
100g soijaproteiinijauhetta
50g hunajaa
3rkl kaakaota
30g maitoa

Lämmitä hieman voita, hunajaa ja maitoa, sekoita hyvin mössöytynyt taatelisose sekaan ja lipuksi sekoita jo keskenään sekoitetut kuivat ainekset joukkoon. Vaivaa kunnes taikina sekoittunut eikä missään näy sen kummempia sattumia.

Asettele haluamanlaisesi muottiin leivinpaperin päälle, annan tekeytyä jääkaapissa pari tuntia ja leikkaa sitten palasiin.

Tein tästä 21 pientä patukkaa, JOS haluaa verrata aikaisemman erään patukoihin (68g)

Tässä on 268 kcal  (290kcal)
P 17, H26, R10 ( P 12g, H23g R16g)


oma tuomio: ensimmäiset prodepatukat maistuivat paremmalta, eikä 30 kcal ero per patukka ole nyt niin massiivinen, ensimmäiset olit paremmat (tosin jotenkin on sellainen olo, etten noita juttuja mitannut niin tarkasti, olisin melkein varma, että kalorit olivat todellisuudessa enemmän kuin 290kca.. pitää tarkistaa ensikerralla. Patukat eivät ole turhan makeat, joten jos haluaa näitä tehdä, niin hunajan määrän voisi nostaa.

maanantai 14. lokakuuta 2013

41/2013


Hyvä viikko, paljon kävelyä, kolmet hyvät kiikut .. tai kahdet hyvät, yhdet tosi väsyneet ja kahdesti hyvä salitreeni. Keskiviikkona oli olevinaan lepopäivä, ainoastaan tuli käveltyä töistä metsän läpi pikkuisen kanssa.

Sunnuntaina salilla heräsi mietteet siitä, pitäisiköhän punttiksellakin välillä tehdä eritempoisia treenejä. Pitkän aikaan tein tietynlaiselle kaksijakoisella ohjelmalla, vaikkakin välillä vaihdellen aina aika-ajoin tiettyjä liikkeitä saadakseni uudenlaisia ärsykkeitä lihaksiin. Sitten tuli vuoroon kiertoharjoittelu ja voimaparit.

Salilla tulee sarjat tehtyä useimmiten maksimipainoilla hitaanrauhallisesti. Mietin josko välillä treenaisin kevyemmillä painoilla tehden liikkeet räjähtävämmin. Tätä räjähtävämpää liikettä harjoittelin jo tekemällä punnerruksia kuminauhan avulla, nopea veto ylös, ja hitaasti laskien alas. Varmaan pakkotoistosta löytyisi tästäkin jotain, pitää vaan viitsiä tehdä hieman tutkimustyötä. Onko tästä kenelläkään kokemusta?

Nyt on niin monta rankkaa urheiluntäyteistä viikkoa takana, vasen pakara on edelleen huomattavan jumissa. Alkaneella viikolla saavat aamukävelyt ja punttitreeni jäädä, josko jalat alkaisivat palautua pikkuhiljaa.

Nyt kylmävoidetta pakaraan ja nukkumaan.

Work B**ch

Mun tyttöihastus Britniin ei vaan mene ohi :)


Olen liekeissä. Mahtavat maanantaisalmiksen takana. Viimeviikolla meni vielä osittain toipuessa Sisuista, vaikkakin onnistuin pariin otteeseen ylittämään itseni. Lauantaina kävin ihan hyvin vuoksi kokeilemassa uutta oranssia 6c:tä 3D-seinällä. Kaveri vei yliksen toista reittiä kiivetessään, ja minä päätin kokeilla kakkostellen ko reittiä. Järkytyin topatessani reitin, puhdas yläköysi onsight (jos sellaisia olisi).

Olin aivan liekeissä, jotenkin ko reitillä tuli juuri omaa vahvuutta, paljon pientä krimppiä. Koko nousun hoin vaan päässäni "muista jalat, muistat jalat".

Tänään oli tarkoituksena lähteä liidaamaan ko reittiä, mutta erehdyn eräällä 6a+:lle, joka liidissä pelästytti minulta kakat housuun, nolona tyttönä jätin nousun kesken. Uusi yritys yliksessä, puhdas nousu, mutta oli puristanut forkut kivuliaaseen pumppiin ko reitillä. Tämä pumppi sitten painoi kaikilla muillakin päivän nousuilla, kädet eivät palautuneet tuosta enää, ja tästä tietoisena yrkkäsin lauantain 6c:tä, tippuen kahdesti yliksessä, kun ei ote pidä.

Hieman huonosta alusta ja pomppaavista forkuista johtuen olin hieman äkäinen, olin päättänyt mennä vain alle kuutosen reittejä, koska oli sellainen olo, etteivät nekään tulisi nousemaan. Kaveri ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa mitään lusmuiluja, vaan laittoi valitsemaan muutamasta reitistä sopivimman, valitsi 3D:ltä (ihan itsevarmistavien vierestä) uuden mustan 6b:n.

Olin jotenkin ärsyyntynyt, että annoin ylipuhua itseni reitille, jota en nähnyt kiipeävän ylös asti millään ilveellä, reitin alku oli jo niin hankalan näköinen. Olin nähnyt kuitenkin erään toisen kiipeilijän ratkaisevan alun, joten lainasin hänen moovejaan. Yllättäen olin jo reilusti yli puolen välin. Moovi toisensa jälkeen, paljon isoja liikkeitä, paljon isoja kahvoja, monta kohtaa joista olin 100-varma tippuvani. Olin vain niin "vihainen" etten välittänyt paljoakaan mahdollisesta tippumisesta. Työstin reitin kahdella levolla ylös, olin NIIN ylpeä itsestäni. En olisi todellakaan uskonut kiipeäväni tuollaista reittiä, isot moovit, paljon epävarmuutta, paljon tilaisuuksia lennellä vauhdilla. HUIKEAA!!

Köysittelyn jälkeen suuntasimme vielä hetkeksi boulderoimaan. Jo kertaalleen noussut vihreät ja keltaiset reitit eivät houkuttaneet, ne tiedän pääseväni paria vihreää poikkeusta lukuun ottamatta ylös. Työstin muutamaan oranssia. Oransseilla ja sinisillä on otteita, jotka kuuluvat heikkouksiini, siksi nyt tarkoituksella työstän ko reittejä. Ensikerralla aion nousta yhden toisen oranssin.. olen ihan varma siitä, alun pincthit on selätetty, loppu on krimppitepsuttelua.

rentoa

Lauantaina mahtavien kiipeilyjen ja lyhyehkön työpäivän jälkeen kotiin, sauna, pari lasia viiniä ja kainalo.



Sunnuntaina suuntasimme miehen kanssa hyvissä ajoin aktiviteetteihin, ja tämän jälkeen nautimme aviomiehen suunnitteleman brunssin. Toinen brunssielokuva oli Airplane ja mun valitsema Piranha :D Laatuelokuvia.





Lapsetti hieman kyytiä kummipojan synttäreille odotteaeessa.





torstai 10. lokakuuta 2013

kokeilevan keittiön maapähkinävoi

Itsetehdyistä proteiinipatukoista innostuneena seuraava aste ruokahifistelyyn oli tehdä itse maapähkinävoita. Lähikaupasta ei saa kuin sokeria sisältävää maapähkinävoita, maapähkinöitä sen sijaan siellä myydään.

Tarttuipa sitten pussi maapähkinöitä mukaani kaupasta. En lähtenyt keksimään pyörää uudestaan, vaan käytin Terveen hyvää -blogin reseptiä.

Maapähkinävoi

250g maapähkinöitä
Suolaa maun mukaan (itse lisäilin pikkuhiljaa minimaalisia määriä)

Paahda pähkinöitä uunissa 170 asteessa 20 min. Putsaa kuoret pähkinöistä haluamallasi tyylillä. Surrauta sauvasekoittimella pähkinät. Tässä menee tovi, hetken voi näyttää siltä, ettei tästä tule mitään, mutta kärsivällisyys palkitaan. Kannattaa myös välillä lepuuttaa sauvasekoitinta, se kuumenee merkittävästi prosessin aikana.

Kun maapähkinävoi on saavuttanut halutunlaisen tekstuurin, maustetaan sitä halutessa suolalla. Suolaton vaihtoehto oli omaan makuun turhan terveellistä.


Maapähkinävoi menee kaappiin odottamaan sitä, että löydän uuden mukavankuuloisen proteiinipatukkaohjeen. Kaipaan pientä vaihtelua vanukasvälipaloihin, ja itsetehty proteiinipatukka voisi olla juuri tätä kaivattua vaihtelua.  Tekemäni proteiinipatukat olivat erinomaiset hyvänmakuisia, mutta patukoiden energiapitoisuus saisi mielestäni olla alhaisempi, elikkä jotain missä olisi esimerkiksi taatelia hurjan maapähkinävoimäärän sijaan. Hyviä patukkareseptejä otetaan vastaan.

Terveen hyvää -blogissa mainittiin maapähkinävoin maustamista mm kanelilla, hunajalla tai kaakaolla, kivankuuloisia vaihtoehtoja kaikki.

lepopäivän puuhastelut ja biksuhaasteen summausta

Herätyskello soitti 5.50, nousin ylös, kuuntelin sateen ääniä tovin, kaivauduin takaisin sänkyyn. Enää uni ei tullut silmään, onneksi Mimi piti seuraa. Selkeästi oli lepopäivä tulossa, ehtiiihän sitä huomennakin kävellä.

Töissä on ollut ihan ennennäkemätön draivi, onneksi ikinä ei ole työntekoon mielialat vaikuttaneet, työhön pystyy aina keskittymään, vaikka jos jotain huolia olisikin.

Pikkuisen kanssa tepsuttelimme taasen metsän halki kotiin töiden jälkeen.





Oli aivan luksusta saada tänään hieroja tekemään kotikäynnin. Jaloissa on tuntunut viimeaikojen kovat punttitreenit jo pidemmän aikaa, jos nyt iskias tms. olisi saatu hierottua vähän parempaan kuntoon. Jos vaiva vaan jatkaa vaivaamistaan, niin pitää soittaa salskea nuori mies hieromaan uudestaan.


Kauhean paljon terveellisempää ei voisi enää ruoka olla, höyrytettyä kukka- ja parsakaalia sekä itse maustettua tomaattista broilerijauhelihaa + sopivasti suolaa ja oliiviöljyä. Ommom. Onneksi ruokamäärät ovat nyt kunnossa, ruokavalion askeettisuus on ok, kuhan ruokaa saa syödä niin paljon, että nälkä lähtee.

Tänään olikin ystävän kanssa viimeinen punnitus yhteiselle urakallemme. Otin alkupainon Norjan reissumme jälkeisenä torstaina, joten nyt sitten yhdeksän viikon jälkeen tulos on -4,8kg, reisistä lähteneet sentit ovat keskiarvoltaan 5 cm, lantiolta on lähtenyt 9cm!! vyötäröltä pari kolme (taisi alkumittaus mennä vähän metsään tässä), käsistä on lähtenyt pari senttiä. Lihaserottuvuutta on kuurin aikana tullut merkittävästi, on tullut kovasti positiivista palautetta sekä lihasten muodosta (menneet kyykyt perille) että selän leveydestä, käsivarsien koosta ja kaiken kaikkiaan kropasta yleisesti, että voi laittaa mitä vain päälle tällä kropalla. En ihan allekirjoita viimeistä, mutta onhan ollut kiva saada positiivista palautetta, vaikka joku on epäillyt, että lihaskasvuni on ihan tullut painoja katselemalla :P. Enää ei ole tarvinnut kauheasti perustella ruokavaliota kenellekään. Tästä on hyvä jatkaa.

Tällaisen lihaksikkaan kropan kirous vaan on (huomatkaa pieni kieli poskella) on vain se, että vaatteet tuntuvat kinnaavan kovastkin yläkropassa, urheilutopitkin pitää kohta laittaa uusiksi, koska selän leveys tuntuu olevan liikaa osalle liikaa, ei ole kiva pursuta selästä.

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, tottakait olen erittäin ylpeä tuloksistani, mutta tosiaan katsotaan mitä saan vielä itsestä.. tiristettyä irti.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

39 ja 40

Ekaksi oli niin kovasti tekemistä, ettei meinannut millään ehtiä päivittää blogiin viikoittaisia urheiluja, nyt tämä viikko on mennyt vähän .. siipi maassa. Ei mitään dramaattista, mutta jotenkin vain tuntuu kuin kaikki ilo olisi imetty minusta pois, joku vaihe vain.

Hyvin taas kaikki tavoitteet ovat täyttyneet, viikolla 39 nukuin pommiin, piti mennä aamulla kävelylle, mutta olin sitten laittanut herätyksen viikonlopulle. Taisi uni tulla tarpeen. Sunnuntaina oli tankkauspäivä, joka sujui oikein hyvin, ei erityisiä övereitä, yksi viikon lenkeistä jäi siis tekemättä.


Viikolla 40 sai täydet lenkkeilyt, parit köydet, yhdet boulderit ja yhden salin. 


Viikon tähtihetki oli lauantain boulderkisat, vieläkään voi ymmärtää miten jaksoi sekä ihon että lihasten puolesta noin kauan. Edelleen.. nyt on keskiviikko.. koko kropassa tuntuu, kädet menevät välittömästi pumppiin jne, onneksi huomenna pääsen urheiluhierojan käsittelyyn, kädet auki ja jos vasemman kankun kohta seitsemän viikon särky lähtisi pois.

Huomatkaan yksi lepopäivä myös viikolla 40  (vaikka jotenkin omaan silmään tuo näyttää laiskottelulta heiaheiassa).

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sisu Masters 2013

Huikea päivä eilen, pitkä odotus itse tapahtumaan, parin päivän jännitys saatuani itselleni kisalipun. Aamulla heräsin aikaisin, taisin olla sen verta innoissani, että heräsin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Aamulenkki, aamupala, vähän aikaa tavaroiden pakkailua ja auton keula suunnattiin kohti Salmisaarta.

Ystävän kanssa laitoimme tiimivaatteet päälle, GT:n trikoot, topin ja samaa sarjaa olevat mankkapussit.

Aula täyttyi odottavasti kiipeilykansasta, kaikki olivat innoissaan, tunnelma oli käsikosketeltavaa. Kun ovet uuteen halliin vihdoinkin avattiin, kiipeilykansa pakkautui pimeään intensiivisen musiikin täyttämään halliin.. pikkuhiljaa koko komeus paljastui valojen valaistessa asteittain seinät ja hallin. Tuntui kuin ihmiset eivät olisi uskoneet silmiään nähdessään uuden halliin, olihan siitä ollut pätkiä tapahtuman promovideoissa, mutta todellisuus oli vielä massiivisempi. Usein paikat näyttävät kuvissa isommilta, paikan päällä sitten hallit tuntuukin pienemmiltä.. nyt päinvastoin, paikan koko tuntui yllättävän silti kilpailijat.

Kun muodollisuudet olivat ohi, kilpailu julistettiin käyntiin, alkoi minua yhtäkkiä jännittää.


Kädet täristen otin ylimääräiset vaatteet pois ja suuntasimme ystävien kanssa kiipeämään. Aloitimme helpoista keltaisista ja vihreistä, yrkkäilin sinisiä ja oransseja. 


Väenpaljous oli alkuunsa lähes tyrmäävä. En ollenkaan osannut kuvitella moista jonottamista, kaikille nousuille, ihmisiä tuli joka suunnasta, eikä sitä tajunnut aina välttämättä varoa kaikkia. Välillä vähän hermostutti mennä yrkkäämään reittejä, jotka olivat oman osaamisen ylärajalla/yläpuolella, koska tuntui vähän nololta yrkätä monien niin kovien kiipeilijöiden edessä. 


Sain suhteellisen kivassa ajassa kaikki 20 reittiä kiivettyä, jonka jälkeen lähdin korottamaan greidejä. Yritin kovasti useampaakin sinistä ja oranssia (oranssi 6a-6b ja sininen 6b+-6c+ .. yleensä nämä menevät jo köydessä lähes poikkeuksetta). Keltaisista yksi jäi toppaamatta, taisin tippua, vihreistä parilla loppui uskallus kesken, mutta parissa keskeytetyssä uskalsin toisella yrkällä topata reitit. Oransseissa ja sinisissä, vaikken päässyt kuin yhden oranssi, niin yritykset jatkuivat aina tippumiseen asti, ei luovuttamiseen tai pelkoon, huikea juttu minulle. 

Puoli viideltä alkoi sattua jo ihoonkin, että päätin olla kiivennyt tarpeeksi ja palautin pistelomakkeeni. Oma sijoittumiseni ei ollut niinkään yllätys, eikä tasoni tullut yllätyksenä, taso oli hyvin samaa, mitä olen viimeaikoina muutenkin kiivennyt. Olen tyytyväinen, että osallistuin ja sain samanlaista draivia jatkoon boulderoinnin suhteen, kuin mitä sain vuosi sitten köysikiipeilystä. Enemmän boulderia, enemmän voimaa, ja nyt kun salmiksessa on erinomaiset seinät, niin siellä on hyvä vetää voimatreenit.


Openin jälkeen oli illan päätapahtuman vuoro. Biitsille oli rakennettu tilapäinen kiipeilyseinä, johon kahdeksan kilpailijaa oli rakentaneet jokainen oman kisareittinsä. Jännitimme mm aviomiehen kanssa kädet märkinä kaikkien osallistujien suorituksia.


Nesteytys piti pitää kunnossa.. kunnon chilax jalat hiekassa ja limukkaa lasissa. 

'

Kuhan kilpailu oli ohi, jaksoimme juoda parit juomat, mutta kroppa oli niin hellänä neljän ja puolen tunnin boulderoinnin jäljiltä. Käsissä ei tuntunut mitään, mutta pohkeet olivat enemmän rikki, kuin esimerksiksi toisen puolikkaan maratonini jälkeen. 


Oli huikeaa seurata huippukiipeiliöitä, sekä suomalaiset että ulkomaalaiset vieraat pistivät parastaan. Ehkä kaikista inspiroivinta oli Anna Laitisen tyyli ottaa aivan kauheita pannuja reiteiltä ja silti suurin piirtein silmää räpäyttämättä hyökätä takaisin reittien kimppuun, uskomaton sisukasta. Oli myös upeaa nähdä Hukkataipaleen kiipeävän livenä, julmettu lahjakkuus.

Tänään jaloissa on edelleen sama väsynyt olo ja lisäksi on forkut ovat muuttuneet kosketusaroiksi. Olin troopperi ja vääntäydyin työpäivän jälkeen salille, onneksi kävimme vanhempieni luona lämmittämässä saunan ja lepuuttamassa kipeitä lihaksia.

Enemmän kuvia eiliseltä

perjantai 4. lokakuuta 2013

kokeilevan keittiön proteiinipatukat

Plan A tällä illalla oli mennä kiipeilemään Areenalle, mutta parista syystä, joista yksi oli hassu olo, päätin jättää kiipeilyt väliin.  

Päätin tehdä huomiseksi evääksi kisoihin proteiinipatukoita.

Didin omat proteiinipatukat, 12 kpl

2,5 dl maapähkinävoita
5 rkl hunajaa
2,5dl kaurahiutaleita
3 dl vaniljaheraa
2rkl kaakaojauhetta
3 rkl maitoa/vettä
(oman maun mukaan karpaloita/gojinmarjoja)

Lämmitä maapähkinävoi ja hunaja mikrossa. Lisää kaurahiutaleita ja vaniljahera – kaakaota vuorotellen.. lisää marja ja joudu paniikkiin, kun aineet eivät sekoitu. Lisää maitoa.

Asettele proteiinitaikinamassa haluamaasi vuokaan (itse käytin juustorasian pohjaa) ja laita jääkaappiin tunniksi jähmettymään. Kun taikina on jäätynyt, niin leikkaa se halutunkokoisiin paloihin, itse halusin 12 kpl:n patukoita.



Maku oli yllättävän hyvä. Yksi patukka on noin 68g ja siinä on n.290kcal.  P 12g, H23g R16g

Ihan ok jos on jossain reissussa, mutta ehkä ensikerralla lähden tuunaamaan jotain proteiinipitoisempaa, tai ainakin vähärasvaisempaa. Muistaisin nähneeni useammassakin paikassa taatelipohjaisia ohjeita.

Prodepatukkareseptejä otetaan vastaan :)

torstai 3. lokakuuta 2013

niin innoissani

Eilen kävi minun kannaltani onnekkaasti, onnistuin saada vaihdettu oman lauantain yleisölippuni kilpailulippuun, ts. .. minulla on ensimmäiset boulderkisani nyt lauantaina. Alun perinhän ajattelin, etten halua kilpailla jne., mutta Noran kanssa keskusteltuani tajusinkin, ettei tuossa voi kuin voittaa itsensä. 

Olen NIIN innoissani lauantaista, uudet makeat reitit, hurja määrä kanssakilpailijoita, monta kaveria on osallistumassa ja kannustamassa. Ihan huikeaa. Ja jotta tuo tapahtuma olisi aivan täydellinen, meillä on ystävän kanssa tiimiasut, ihan huikeata. En tiedä olenko enemmän innoissani uudesta (härskistä) asusta vai kilpailuista.. ehkä molemmista.

Oma suhtautuminen kisaan nyt on aivan erilainen verratessa vuosi sitten köysikilpailuun osallistuessa. Sillä sekunnilla kun painoin vuosi sitten lähetyslomakkeen nappulaa, tuntui kuin koko vatsa olisi ampaissut nurin kurin, nyt ei ole mitään tuollaista. Köysikisojen saldo oli kaiken kaikkiaan aivan upea, onnistuin pääsemään kisoissa jaetulla neljännelle sijalle, köysikiipeily nytkähti uuteen vauhtiin (liidipelko väheni merkittävästi) ja löysinkin tiimikaverini Noran. Nyt odotukset itselleen on itsensä voittaminen reiteillä, kilpailemaanhan lähden vain itseni kanssa, siinä on jo ihan tarpeeksi tekemistä.

Kilpailujen, sekä openin että haastekisan jälkeen on bileet rantateemalla. Pitää kaivaa sitten vielä jostain jokin kesämekko esille.

Ystävä kävi jo ostamassa meille tiimitrikoot. Kävin saman ketjun liikkeessä kurkkaamassa byysat, koska ne olivat niin järkyttävät gina tricon sivuilla, että ajattelin pienen sulattelun olevan tarpeen ennen lauantain kisoja. Aika.. härskit, mutta kun meitä on kaksi samoissa mätsäävissä vaatteissa, niin ehkei se ole niin paha.


Hassua, että näissä olo on enemmän esillä kuin esimerkiksi lateksissa. Lateksissa ei tarvinnutkaan revitellä seinillä erilaisissa asennoissa muiden katsellessa.

Mukava biisi, tällä on hyvä lopetella torstai ja siirtyä perjantaihin ja kohti viikonloppua.


 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0