torstai 30. syyskuuta 2010

graaah!

Tänään jouduin sitten viimeinkin luovuttamaan näillä vieroitusoireilla. Kuudes päivä ilman cipralexia, ja olo on aivan kauhea. Olin kovasti menossa töiden jälkeen urheilemaan, mutta vieroitusoireiden muuttuessa muistuttamaan migreeniä, minun oli vain luovutettava. Sen verran olen tänään saanut tehtyä, että valmistelin tiramisun huomiselle, ja vaihdoin uudet kukat/viherkasvit parvekkeelle, mutta muuten olen vain levännyt.

Matka terapiaan omalla autolla oli yhtä helvettiä, muutamaan otteeseen meinasin vetää tien sivuun, joko paniikkikohtaustunteen tai pahoinvoinnin takia. Jotenkin sitten sain tsempattua itseni ajamaan ytimeen asti. Autosta noustuani oli pyörtyä, heikotti, terapiassakin useampaan otteeseen oli vain hengiteltävä, jotten olisi oksentanut sinne.

Olo hieman helpottui istunnon aikana, sain raahattua itseni autolla (yksi pysähdys: kukkakauppa). Kotimatkalla oli pakko pysähtyä käymään kaupassa ja Alkossa (olen vielä 100% pitämässä huomenna illanistujaiset). Kotona en oikein pystynyt pahalta ololtani puhua, menin vain pimeään pesuhuoneeseen istumaan pitkäksi aikaa juoksevan veden alle. Aivan kaamea olo.

Onneksi sain joskus niskasärkyihin särkylääkettä, jonka muistelisin auttavan myös migreeneihin (ainakin pillereiden hinta oli suolainen). Lääkkeet ovat auttanee hieman, olen hitaasti pystynyt touhustella, ja vähän leikkiä koiran kanssa. Ennen lääkkeen ottoa oli aikalailla vuoteenomana täällä kotona.

On vain kauhean vaikea vain olla. Heti kun olo tuntuu yhtään parantuvat, tulee sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain. Kauhean vaikea vain antaa itsensä olla ja kerätä voimia. Mietin kaikennäköistä, jopa kuminauhajumppaa. Noooh, heti kun vähän enempää liikkuu, niin palautuu tää paha olo. Koneellakin istuminen muuttuu nopsaa uuvuttavaksi.

Täytyy vaan yrittää kestää. Terapeutti oli sitä mieltä, että nyt on huilattava, kait mä sitten huomenna jään kotiin. Voi olla helpompi vain olla hissukseen kotona, levätä kun siltä tuntuu, kuin taas väkisi yrittää skarpata töissä. Tulee vain kauhea morkkis siitä, että "terveenä" jäisi kotiin.. eihän mussa oo mitään fyysistä vikaa, mitä nyt jotain vieroitusoireita.

Toivottavasti huomenna olisi helpompi. Tässä hissukseen valmistelin jo jälkiruoan huomista italialaista iltaa varten. Jostain syystä kuvittelin netistä löytämäni reseptin olevan turhan pieni.. joten ostin kaupasta sitten tuplamäärään ainekset. Nooooooh :D Nyt meillä on sitten kaksi kakkuvuoallista tiramisua valmistumassa jääkaapissa. Kohtuus? Mitä se on?

Mutta tosi ihanaa, avopuoliso oli taas siivonnut täällä, huomenna voi keskittyä parantumiseen ja rauhalliseen kokkailuun, kun kotona on jo muuten kaikki hommat tehty.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

anonyymit idiootit

Mä kyllä välillä ihmetten sitä, että miksi ihmiset muuttuvat täysiksi idiooteiksi tai muutenvain mulkuiksi netissä. Mutta enemmän mä ihmettelen sitä, miksi itse tunnun välillä reagoivan niihin niin voimakkaasti.

Se, että kommentoidaan asioita nimimerkin takaa, antaa jotenkin luvan kirjoittaa mitä vain. Keskustelupalsoilla on aikalailla viidakon meininki. Erityisesti korpeaa se, että lähdetään ivaamaan vakivilla asioilla, kuten kuolemalla. Ja jos trollaaja on itse feikki, niin ei se tarkoita, että kaikki olisivat.

Mun oma nettikirjoittelu perustuu siihen, että se mitä voin sanoa ääneen ja toiselle kasvotusten, niin sen voin myös kirjoittaa. Tosin.. joskus on ollut pakko tyytyä kirjoittamaan vain tänne blogiin tai keskustelupalstalle, sillä jollekin kolmannelle osapuolelle olisi voinut koitua haittaa siitä, että olisin sanaisen arkkuni aukaissut. Tietyt ihmiset vaan elävät valheessa, eivät suostu myöntämään asioita, jotka ovat oikeasti tapahtuneet. Asioiden sanominen toiselle voi myös romuttaa toisen identiteetin täysin, tai voi aiheuttaa ongelmia koko perheelle/läheisille.

290910


Onneksi puin sattumalta tänään talvitakin päälleni, onneksi.. sillä päivän muu vaatetus ei ole järin lämmin.

Takki - VeroModa
molemmat topit - GT
legginssit - Vila

Pinkki toppi tarttui mukaan pari viikkoa sitten Ginasta. Samalla tuli ostettua uudet tekonahkalegginssit, taisin pitää itseäni isompana kuin mitä olen, tai.. olisi vain pitänyt katsoa mitä kokoa aikaisemmat vastaavani ovat ja napata ne rekistä suoraan kassalle. Nooooh, onneksi osaa käyttää ompelukonetta :) Vähän vaan kavennan niitä, niin hyvä tulee :)

Ai niin.. oli tosi ihana eilen mennä kotiin. Avopuoliso oli taas touhustellut siellä, pessyt pyykkiä ja siivonnut keittiön :)

tiistai 28. syyskuuta 2010

hui hirvi!

Oi ilo! Tänään oli ihana päivä. Kekkasin tänään ihanan reitin töihin, suuri osa matkaste tehdään metsäpolkuja pitkin. Pikkuinen oli aivan täpinöissä. Mimi mennä nuuskutti nenä maassa, tosin ei missään vaiheessa vetänyt, kulki vain määrätietoisesti edellä. Kotimatka tehtiin sitten samaa reittiä pitkin. Kotimatkalla koin pienen säikähdyksen, Mimi bongasin hirven ennen minua. Olenhan minä täällä päin nähnyt hirven vasan kanssa aikaisemminkin, mutta aikaisemmin olen todistanut asiaa autosta käsin, enkä muutamien metrien päästä. Äitikin sanoi, että on melkein törmännyt hirveen tuolla metsässä, hän oli ollut marjassa, kun alkoi kuulua rytinää, mitä hän aluksi oletti jonkin lenkkeilijän aiheuttavan.

Nyt pitää sitten investoida maastokenkiin, kun Mimi tuntui olevan niin innoissaan tuolla metsässä liikkumisesta. Mun valkoinen on maastomonsteri. Ihana <3

Kotimatkalla kans törmättiin esteeseen. Hurja juttu, kuljettiin tuosta aamulla. Toivottavasti kukaan ei osunut kohdalle.



Pikkuisella on ollut niin paljon aktiviteettejä viimepäivinä, että se vaan nukkuu,kotona :) Eikös se sanonta kuulu, että väsynyt koira on onnellinen koira. Usein noita koiraohjelmiakin katsoessa painotetaan liikunnan ja aktiviteettien merkitystä koira ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Jos muuten joku tarkkasilmäinen katselee Mimin olevan tavallista valkoisempi, niin se pitää paikkansa. Ostimme kesällä valkoiselle turkille tarkoitettua shampoota, emme vain ole aikaisemmin käyttääneet ko tuotetta Mimin turkkiin. Nyt pikkuinen on niin valkoinen, että melkein häikäsee katsoa :)

maanantai 27. syyskuuta 2010

hyvä treeni, parempi mieli

Selvästi mun itsekurissa on parantamisen varaa, viimeviikolla itsekuri kuitenkin onneksi riitti kiitettävään määrään urheilua *ylpeä*

maanantai: crossing basic, crossing cardio 35 + zygäily salille ja takaisin
tiistai: kävellen töihin, crossing basic + salitreeni
keskiviikko: crossing pro
torstai: "lepopäivä" ... kotona käsi- ja selkälihaksia jumppakumilla
perjantai: aamu-uinti, 40 min
lauantai: crossing basic + sali
sunnuntai: crossing cardio

Syömisten suhteen olen hieman pettynyt, alkuviikko meni tosi hyvin. Lauantaina sallin itselleni herkuttelun illalla.. mutta.. jotenkin mun aivot antoi hetkellisesti luvan herkutella myös sunnuntaina. Ei näin. Kyse ei ole mistään mammuttimääristä, periaatteesta enemmänkin.

Tällä viikolla tulee pakostakin urheiltua vähemmän, taidan suoda itselleni jopa kaksi lepopäivää. Huomenna lupasin itselleni ahkeroida töissä, teen pitkän päivän, sillä nuo kahdesti viikossa tapahtuvat istunnot verottavat työtunteja. Lauantaina taasen saattaa olla tukka kipeä, kun on tarkoitus viettää italialaista iltaa ystäväpariskunnan kanssa... ja vaikkei olisikaan, niin on ihan kiva sallia itselleen löhöpäivä.

Odotan jo oikein innolla perjantaiaamun uintia. Viimekerrasta jäi niin hyvä mieli, niin tuskin maltan odottaa. Nyt kun vaan etsin sen uikkarin, niin i am good to go. Juoksuakin voisi yrittää joku päivä.. aamujuoksentelut töihin eivät varmaan vaan ole enää hyvä idea, mun keuhkot eivät tykkää kylmistä aamuista.. ellen sit hanki jonkin maskin :D Ehkä mä vaan ajoitan juoksentelut työpäivien jälkeen.

hävettää

Mä olen niin pettynyt itseeni, mä olen onnistunut rikkomaan pari itselleni pyhästi lupaamaani asiaa. Kun on paha mieli, niin ei voi syyttää kuin itseään.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

250910

Haa, sain kuin sainkin avokin ottamaan kuvan päivän asusta :)




kengät - Dinsko
legginssit - GT
neulemekko / mikälie - Tom Taylor
toppi - GT
takki - vila
laukku - Zara

niin joo

day 2 ihan ilman mömmöjä, jos siis vihreä tee- ja kalanmaksaöljytabuja ei lasketa mukaan. Olo on tosi fine, pientä puutumista ts kihelmöinti, mutta muuten ei mitään kummempia. Odotin jotain vallan kauheaa.



Tehtävä suoritettu, meillä oli eilen(kin) erittäin onnellinen koira, se oli vierailun jälkeen yksi löysä nakki. Heittäytyi vain nukkumaan selällään mun kainaloon.

Tänään mimillä on westietreffit. Entisessä kodissa meillä oli varsin hauska naapuripariskunta, heillä on tänään kahdeksankuukautinen westie hoidossa. Stalkattiin avokin kanssa pariskunnan mies facebookista joskus juuri muuton jälkeen, ja kivasti yhteydenpito on pysynyt :)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kaunista

Syksy on aina niin kaunista. On ihana ajaa kotipihaan vaahteroiden reunastamaa tietä pitkin. Täytyy huomenna heilua täällä kameran kanssa.

Ihanan rauhallinen viikonloppu, urheilua, yhdessäoloa ja perheilyä.

Yllätin itseni iloisesti saadessani raahattua itseni aamuisella ennen töitä uimaan. Edellisestä kerrasta oli taasen kulunut hurrrrjasti aikaa. Viimeksi uinti tuntui erittäin tahmaiselta, joten odotin samaa eilen.. turhaan. Uinti sujui uskomattoman kevyesti, eikä lainkaan tylsältä, vaikka polskinkin 40 minuuttia altaassa. Ainoa virhe oli vain ottaa bikinit mukaan, uikkarit olivat kadoksissa.. ja ovat siellä edelleen, sillä unohdin etsiä sen.

Oli ainakin pakko uida rauhallisesti, kun pienikin liian nopea liike olisi riisunut minut alaosasta samantien, kuten myös kroolatessa ei voinut riuhtoa, muuten bikinien yläosa olisi puolestaa valunut jonnekin :D

Eilen oli muutenkin hurjan ihana päivä, töiden jälkeen leikittiin pikkuisen kanssa läheisessä puistossa ja otettiin hassuja kuvia :) Iltaisella puolestaan kävimme katsomassa kaverin matsia, kauden ensimmäinen kotimatsi, ja hienosti päihittivät vastustajan. Eikä kiva ilta loppunut matsiin, vaan jatkoimme iltaa pienellä porukalla kuppilassa (itse vain kahvittelin, en edes muista milloin olen viimeksi juonut).

Tänään voisi vaikka nauttia siiderin tai kaksi, ja herkutella muutenkin. Olen päättänyt, että pidän kerran viikossa herkutteluillan (pakko ei ole). Kävimme äsken avopuolison kanssa hieman markkinoilla, ja mukaan tarttui mm erilaisia fudgeja. Ostin muutamia makuja myös avopuolison vanhemmille "tuliaisiksi"... täytyy toivoa, että pitävät niistä, että osaavat arvostaa. Illaksi meillä on itsellemme myös erilaisia makuja testattavaksi. Odotan innolla.

Päiväasukuvat ovat jääneet olemattomiksi viimeaikoina, ihan vain niinkin yksinkertaisesta syystä, että näillä sadekeleillä ei ole oikein ollut pukeutumisinspiksiä, ja minulta puuttuu hovikuvaaja. Ehkä pitää vain käydä ostamassa patterit pieneen pokkariini, asentaa kamera jalustaan ja käyttää ajastinta. Lupaan parantaa tässä asiassa... nytkin olisi varsin kiva asu päällä.. täytyy kokeilla jos avopuoliso suostuisi ottamaan kuvan, edes mun iphonella.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

niin se aika kuluu

kun on kivaa :)

On tullut nyt panostettua todella tuohon urheiluun, ja se näkyy vähentyneenä bloggailuaikana. On kyllä kiva kun on sitä saliseuraa. Motivoi ihan erilailla. Sain hieman ohjeita, crossing basic -tunnit vaihdettava cardioon, tietyt lihasliikkeet tehtävä isoimmilla painoilla ja enemmän toistoja (kiinteyttää paremmin) ja uinti tulisi lisätä taasen ohjelmistoon. Kaipa sitä voisi yrittää kammeta itsensä sängystä ylös perjantaina aamulla, jos vanhemma siis haluavat koukata minun kauttani. Vanhempani siis käyvät kolmesti viikossa uimassa ennen työpäivän alkua. Itsekin olin varsin ahkera uimari yhdessä vaiheessa, tuli käytyä myös sen kolme kertaa, ja kerralla uin 2 km. Löytyy pulleri, uimahanskat ja levyt käsiin, että ihan tosissaan yhdessä vaiheessa tuli treenattu, vaikkakin ilman mitään valmentajaa tms.

Ihan vain jotta, koira ei jäisi liian vähälle huomioille, olen ottanut pikkuisen nyt useammin mukaan töihin. Onhan se helppoa, kun täällä voi kahvitauolla leikkiä Mimin kanssa, isäni leikittää pikkuista myös mielelläään.

Nyt se vaan taisi simahtaa jo :)

lauantai 18. syyskuuta 2010

dinner with parents

Mielialat vaihtelee aikas hurjasti, välillä ahdistus nousee lähes sietämättömäksi. Terapeutti oli kovasti annostuksen hetkellisen nostamisen kannalla, mutta ... enköhän mä pärjää ilmankin. Sitten on kohta taas vaan vierottauduttava.

Torstaina oli tosi kivaa, olin vallan yllättynyt. Olimme kutsuneet meidän molempien vanhemmat meille syömään. Tajusin, etten ollut koskaan aikaisemmin kokannut avopuolisoin vanhemmille, enpä ollut aikaisemmin kutsunut omia vanhempianikaan luokseni syömään, vanhemmilleni olen sentään kokkaillut useastikin. Hassua vain tuo avopuolison vanhempien osalta, olemme seurustelleet kuitenkin kohta kolme vuotta. Avopuolison vanhemmille on vain tapana ehtiä kutsua itse itsensä paria tuntia ennen saapumistaan itsensä meille, jolloin ei ehdi enää valmistella mitään ruokia. Harmi sinänsä. Eihän avopuolison vanhemmat ole edes tienneet osaako heidän lapsensa puoliso kokata :D Tosin, eivätpä he muutenkaan tiedä minusta oikein mitään, ikinä ole viitsineet kysyä / tutustua minuun. Mutta muutenkin tuntuu, ettei me kiinnosteta niitä, se on vaan avopuoliso ja Mimi, koskaan ei kysellä mitä mulle kuuluu, mitä mä oon tehnyt... en mä tiedä onko se sitten avokin äidin tapa .. hmm.. sulkea mut pois, kun on mustasukkainen pojastaan tms (mustasukkaisuusasia ei ole mun oma pääteltä).

Vanhin ihana ystävättäreni sai minut koukkuuntumaan television kokkailuohjelmiin, ja niistä inspiroituneena päätin valmistella kunnon päivällisen alkupaploineen. Halusin tarjotan avopuolison vanhemmille jotain uutta, heillä syödään kotona varsin perinteistä ruokaa, joten tortaina oli "eksoottista" ruokaa. Meille siis tavallista, mutta heille mm uusia yrttejä ja ruokia.

Alkuruokana oli italialaista tomaattikeittoa täysjyväpatongin kera. Alunperin minun olin tarkoitus ostaa knorrin valmista keittoa ja vain lisätä mozzarella helmiä, mutta löydettyäni varsin mielenkiintoisen kuuloisen reseptin netistä, teinkin keiton itse.

Pääruokana oli timjamikermaperunoita, fetalla raidoitettua uunissa paistettua kirjolohta sekä salaattia. Avopuolison äiti ymmärtääkseni on kokenut basilikat, timjamit ja oregaanot jotenkin eksoottisina, joten ajattelin tutustuttaa hänet/heidät timjamiin, uskoisin myös, että heille fetalla höystetty kirjolohi oli myös uusi yhdistelmä. Salaattikin oli hieman eksoottisempaa, salaatissa oli rucolaa, pinaattia ja ja ja jotain kolmatta.. en nyt muista sitä, plus kirsikkatomaatteja ja kurkkua. Simppeliä.

Jälkkärinä oli mun yksi bravuureista, appelsiinisuklaamoussekakku. (kaikki nää reseptit löytyy mun kokkiblogista).

Ilta oli erittäin onnistunut, ruoka tuntui maistuvan kaikille ja koko ajan oli leppoisaa jutustelua. Oli kiva, että oli omatkin vanhemmat paikalla.

torstai 16. syyskuuta 2010

Eilen oli paska olla, että toivoin vain kamelin selän rikkovaa isompaa paskaa oloa.

Tänään on parempi olla, tais olla isompi pala pilleriä kuin eilen ja terapia istunto auttoi myös.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Juuri tällä hetkellä mä en pysty erottamaan annostuksen pienentymisestä johtuvaa masennusta ja oikeaa masennusta toisistaan, tää tuntuu tosi oikelta, isolta ja pahalta. Asiat, jotka olen käsitellyt, joiden kanssa olen luullut olevani sinut tuntuvat nyt jättimäisiltä, niinkin isoilta, etten koe mitään ulospääsyä asiasta enää..

maanantai 13. syyskuuta 2010

myrskyn merkki

Tänään oli jotenkin niin maan myynyt olo, annosta pienennettiin, ajatukset alkoivat lumivyörytä mielessä. Ihan kuin avokki olisi aistinut tämän, kun tuli kotiin, eteinen oli siisti.. katsoin pidemmälle, oli imoiroitu, pyyhitty pölyt. Töksäytin vain, että "onks joku tulossa tms".. oli kaikkea muuta kuin sosiaalinen olo. " ei ei, mä vaan siivosin". Tömistelin keittiöön, pöydällä nökötti kukkakimppu, ekaksi en ollenkaan sisäistänyt sitä.. ihmettelin vain, että missäs sitä on käyty, ja sen jälkeen tiuskasin, että mitäs sitä oikein ollaan tehty :D



Ihan samassa tajusin olevani täysidiootti ja hellyin samantien :D

Olin kuvitellut olevani jo sen verran terve, että voisin ihan hyvin lähteä tänään jo salille ja crossaamaan. Ihan huvin vuoksi mittasin lämmön, ja .. nooooh olihan sitä lämpöä. Harmitti niin vietävästi. Olin itse sanonut tänään ystävättärelle lähteväni salille. Ohareiden tekeminen on NIIN täysin mun arvojen vastaista. Avokki oli jyrkästi sitä vastaan, että lähtisin hieman lämpöisenä salille huhkimaan. Saatoin ehkä pusertaa kyyneleenkin harmituksen takia. Olin niin kovasti odottanut tänään jo pääseväni salille. Tuli sentään todettua äsken koiran kanssa ulkoillessa, että ihan hyvä, etten lähtenyt, pienen mäen päälle kapuaminen otti koville.

130910



Näytän mielestäni jopa hoikalta.. o_O The power of tight leggins and high heels :D

takki - Vila
tekonahkalegginssit - GT (niin pitää hankkia uudet)
neule - GT
laukku - Zara
kengät - Dinsko

vrt tosiaan legginssi ja kenkävalinnan vaikutus

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Valehtelemisen sietämätön keveys



Ihan mielettömän kiva idea elokuvassa. Millaista olisi, jos kukaan ei valehtelisi, kaikki olisivat brutaalin rehellisiä, huumorintaju ja sarkasmi ovat tuntemattomia käsitteitä. Ja mitä kaikkia mahdollisuuksia se luo, kun kuin salamaniskusta yhdelle annetaa kyky / oivallus valheeseen.

Mielettömän ihana romanttinen komedia, jossa on hulvaton dialogi. Kivasta ideasta huolimatta pääidea oli kuitenkin when a boy meets a girl -tarina, joka ei loppuratkaisultaan yllätä, onneksi matka on sentään hauska.

Elokuva herätti kysymyksen siitä, että olisiko yhteiskuntamme elokuvan tavoin muuten samanlainen kuin nyt, ilman kykyä epäillä ja kyseenalaistaa asioita, millainen yhteiskuntamme olisi ilman uskontoja ja jumalolentoja. Kun ihminen hyväksyy kaiken mukisematta, niin miten olisi tiede päässyt tähän asti, kaikki kuitenkin lähtee ideoista, mielikuvituksesta, miten saada idea laittaa mies kuuhun? Kuka keksii lentokoneet? Miksi mies olisi lähetetty kuuhun? Tätä miettiessä menee tovi :)

valoa kansalle

Saimme vihdoinkin hankittua meille uuden vaa-an. Minulle olisi riittänyt ihan tavallinen viisarillinen vaaka, joka näyttä ihan vain painon. Avokki sitten päätyi tuollaiseen hifimpään versioon. Onhan se kyllä kiva nähdä rasvaprosentit yms. Ja se mitä viimeksi kävin salilla kehonkoostumusmittauksessa, niin ei se laitteen % ihan päin honkia ole. Mahtava juttu. aikaisemmin oon maksanut about parikymmentä euroa yhdestä kehonkoostumusmittauksesta. Ja jee, vaaka näytti puolisen kiloa vähemmän kuin meidän nykyinen vaaka, jonka paikkansapitävyyttä olen jo tovin kyseenalaistanut.



Ja toinen jee! Valoa kansalle. Saimme vihdoinkin hankittua olohuoneeseen kattolamppuja, ts spotteja. Meillä oli katossa valmiina tuollaiset kauheat kiskot. Vielä eiliseen iltaan asti haaveilin niiden irtirepimisestä, mutta nyt kun niissä on nuo lamput, niin eivät ne itse kiskot enää iske niin pahasti silmään. Katossa on toinenkin samansuuntainen kisko, johon hankimme vielä toisen samanlaisen satsin lamppuja. Oikein kiva ratkaisu, vaikka olin ensiksi henkeen ja vereen asti kiskojen säilyttämistä vastaan. Noilla saa varsinkin kivan pehmeän valaituksen luotua.




käsityöläinen didi

Ha haa, vihdoinkin sain aikaiseksi tämän jo muutamia viikkoja tekemistä odotelleen urakan. Verhoilutimme siis sohvamme uusiksi, ja tarkoituksena oli, että mikäli kangasta jäisi yli, päällystän uudelleen rahin/rahit ja sohvatyynyt.

Tänään sitten otin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni.

Rahi ja sohvatyynyt ennen urakkaa:





Pikkuinen auttaa :D Tietenkin aina se kangas minkä kimpussa häärään, on se paras mahdollinen löhöilypaikka.





Ompelukoneeni <3 Sain tämän muutamia vuosia joululahjaksi vanhemmiltani. Olen ollut joskus vuonna nakki kove ompelemaan, äitini opetti minut ompelemaan jo ala-asteikäisenä, yläasteella innostuin ompelemaan ruutuhousuja, lukiossa ompelin jopa vanhojentanssimekkoni. Nyt viimeaikoina olen yrittänyt herätellä innostusta hieman huonolla menestyksellä. Kyllä sitä aina välillä jotain tulee itselleen ommeltua. Voisin vaikka illemmalla ommella hieman kärsineen GT:n maksimekkoni ehjäksi. Juu.





Ensimmäinen tyyny kiinnineulomista vaille valmiina.



Ompelun ja neulomisen suhteen valmiit tuotokset. Rahiin pitää vielä nitoa tuo kangas pohjaan kiinni, tällä hetkellä se on vaan sutaistu maalarinteipillä kiinni :D Tarkoituksenani oli alunperin purkaa vanha päällys pois sekä tyynyistä että rahista, mutta tajusin sen olevan turhaa. Rahin kangas on nidottu about miljoonalla niitillä kiinni, pilasin yhden löytöhaarukan repiessäni yhden niitin irti. Se riitti. Myöskin tyynyjen alkuperäiset päällyset jäivät alle.. täytyy varmaan investoida ratkojaan.



Koko setti



Illalla voisi viettää aikaa näiden kanssa



Paolo Coelhon Voittaja on yksi -kirja on joululahja äidiltäni, varsin mielenkiintoinen, vaikka kerronnallisesti välillä hieman hengästyttävä. Toinen kirja, Charlaine Harrisin Veren voima on lahja itseltäni itselleni. Odotan innolla pääseväni uppoutumaan ko teokseen.

perjantai 10. syyskuuta 2010

kaikella on tarkoituksensa

Heräsin tänään hieman ennen aikojani aamulla, olohuoneen ikkunasta pilkotti tällainen maisema, ihan usva. Olihan se pakko ikuistaa.



Kävin tänään töissä tekemässä vajaan työpäivän. Ei ollut mitään tulipalotärkeää tekemistä, joten sain luvan lähteä kotiin keräämään voimia. Olo alkaa olla jo hyvä, uuvun vain nopeasti.

Tällä flunssallakin on tarkoituksensa, ainakin uskottelen kovasti itselleni niin. Uskon, ettei mikään tapahdu ilman syytä, vaikkei sitä aluksi ymmärtäisikään. Aina jonkin kauden päättyminen merkitsee uusia mahdollisuuksia. Nythän on kyseessä niinkin pieni asia, kuin reiden parantuminen, mutta.. ilman flunssaa olisin tuskin antanut jalkani parantua, tästä olenkin jo tainnut mainita.

Sillä hetkellä, kun vuosia sitten menetän ystävyyssuhteeni nykyiseen avopuolisooni, en todellakaan nähnyt tilanteessa mitään positiivista, mutta nyt olen taasen onnellinen siitä, että niin kävi. Tästäkin olen mahdollisesti myös kirjoittanut aikaisemmin, mutta ilman tapahtunutta.. suhteemme ei olisi varmaan ikinä kantanut näin pitkälle. Molemmat kasvoimme erillämme, teimme virheitä parisuhteissamme ja nyt pääsemme soveltamaan oppimaamme yhdessä. Tietenkään en sano, että olemme nyt sitten 100 % valmiita, mutta näkisin, että meillä on nyt paremmat lähtökohdat pidemmälle suhteelle kuin joskus vuosia sitten.

Ja .. aina jos tulee jotain tällaisat, mikä sillä hetkellä tuntuu mälsältä, hetkittäinen vammautuminen tms, niin se on silti aina mahdollisuus. Sairastellessa kun ei voi liikkua, niin sen ajan voi käyttää kotona erilaisiin asioihin. Huomenna kun en aamulla ampaise heti crossaamaan, voin käyttää aamupäivän tekemällä kotona juttuja, jotka vain ovat venyneet ja venyneet. Myöskin töissä malttaa olla paremmin ja tehdä pidempään päivää, kun ei ole tulenpalava kiire salille.

Mutta se näistä. Yllätin itseni iloisesti muistaessani pysähtyä kotimatkalla keräämään auringonkukkia. Olen pidemmän aikaa halunnut käydä poimimimassa kimpun kukkia kotiin, mutta jotenkin aina juuri sillä hetkellä on ollut kiire jonnekin. Nyt ei ollut.





kuvan vaasi : anttila, kuvio juttu, sisustumessuilta Somenet.fi, kynttilät Paratiisipaja ja keraaminen vati Kustavin savipaja

torstai 9. syyskuuta 2010

mökömökö

Eilen olisi voinut ihan luvan kanssa sairaspäivä, olisin voinut vain ottaa toimiston puhelimen sängyn tai sohvan viereen ja katsella telkkua, mutta ei, tietenkin tämä työnarkki teki sitten vielä tavallista pidemmän työpäivän :D Nooooh, se että nökötänkö peittoon kääriytyneenä työpisteen vai television edessä, ei vaikuta parantumiseen mitenkään. Olo on jo parempi kuin eilen, mutta silti sen verran onneton, että keuhkoissa tuntuu hassulta, hieman on hidas olo ja kurkku on hmm.. karhea tai jotain. Välillä on niin onneton olo, että tekisi vaan mieli heitellä kaikkea pitkin seiniä.

Jälleen kerran päivääni piristää tee :) Ostin tänään kotimatkalla pikkusiskon suosituksesta (on muuten enää vajaa kuukausi viralliseen poksahduspäivään) tämän paketin teetä.



Nyt kupissa on karamelli kerma -roobois. On erinomaista, supernannaa.. ihan kuin joisi karkkia. Erinomaista.

Tosi mälsää.. ei jaksa, eikä pysty oikein tehdä mitään. Tänään olisi kova hinku mennä katsomaan ilotulituksia, mutta.. yksin se on vähän mälsää.

tiistai 7. syyskuuta 2010

onnen pilkahdus

Jotain ihanaa kuitenkin mahtui tähänkin päivää, vaikka olo nyt onkin vallan surkea.

Kävin taasen erään ystävättären luona rupattelemassa ja ihastelemassa tämän tytärtä. Tämä on toinen vanhimmista ystävistäväni. Hän, minä ja ystävätär kenen luona piipahdin viimeviikolla tunnemme toisemme jo nelivuotiasta lähtien. On siis vuosi jos toinenkin yhteistä historiaa takana.

Tämä tyttö oli ala-asteella paras kaverini, ehdottoman lämminsydäminen tyttö. En tiedä mitä sitten tapahtui joskus viidennellä, kun ajauduimme erillemme. Välit eivät ikinä siis katkenneet, suhde vaan muuttui. Yksi syy olisi varmaan luokallemme tullut yksi uusi tyttö, toinen syy saattoi olla se, että tajutessani poikien olevan erittäin kiinnostunut tästä kaunottaresta saatoin olla mustasukkainen, en muista varmasti.. ja yksi syy voi olla se, että hänen vanhempansa erosivat, perhe hajosi ja lapset muuttivat muualle meidän kotinurkiltamme.

Useaan otteeseen vuosien varrella mietin, mitä hänelle kuuluu. Tähän ystävään törmäsi aina silloin tällöin mm baareissa.. ja vihdoinkin facebookin kauttaa otimme enemmän kontaktia. Facebookkia voi siis kiittää tästäkin ihmissuhteesta, kuten myös siitä, että päädyin uudelleen yhteen avopuolisoni kanssa <3

voi harmituksen harmitus

Tällä koitan lohduttaa itseäni. Pirkan roobois yrittijuomalla. On muuten hyvää. Teehyllystä bongasin kaikkia muitakin ihania teelaatuja, Indian Chai -tee on ollut pitkään mun ehdoton lemppari, Keisarin morsian on tullut hyvänä kakkosena perässä. Oli tavallista chaita, suklaata, laktritsia, kaikkea mahdollista. Hitsi kun keksi mistä saa toffee teetää. Teekanne merkkinen toffee tee on aivan mielettömän hyvää, harmikseni en ole löytänyt ko teemerkkiä mistään täältä. Stockalta ehkä?



Mulla on nuha! Voi surkeuksie surkeus. Miksi miksi !? Miksi aina kun tuntuu, että on kova draivi päällä urheilussa, tulee kipeäksi? Kovalla draivilla tarkoitan nyt sitä halua urheilla, en överiä treenaamista.

Noooh, jos jotain positiivista haluaa etsiä tästä, niin .. noooh ainakin eilen vammautunut reisilihas pääsee parantumaan.. plus.. jos vaan pystyy töissä keskittyä, niin voi tehdä pitkiä päiviä, kun ei ole kiire urheilemaan. Ehkä teen sitten verran pidemmälle tarkkaan jutttailua kun mitä flunssa syö minulta hyvin urheilupäiviä, flunssa ei onneksi estä syömästä GFG-tyyliin :)

Huomenna töissä taitaa kuitenkin mennä leväten. Nappaan työpuhelimen ja kaivaudun vanhempien isoon sänkyyn peiton alle ja katson höpöhöpöleffoja, toivottavasti eivät ole siirtäneet heille antamaan dvd-soitinta vielä minnekään autuammaille elokuvamaille.

Kovasti yritin tahdonvoimalla saada itseni tsempattua terveeksi, mutta ei se näemmä toiminut. Tässä sitä vaan ollaan, nenä räkää valuen, heikosti hengittäen. MÄLSÄÄ!!

Välitsemppailua

Välillä pitää palautella mieleen sitä, kuinka hyvin on onnistunut tiputtamaan painoa. Edelleen välillä näkee itsensä tuon 2006 vuoden 80 kiloisena löllerönä, nää auttaa aina sitten sisäistämään uudelleen nää asiat.



Vuoden 2008 kuvassa painan muuten vähemmän kuin mitä painan 2010 kuvassa. Silloin tiputin painoa vain karppaamalla, enkä niinkään liikkumalla kuin nyt.

Nyt juttaillessa noi erot ovat pienemmät, nyt on ehkä enemmän sitä hienosäätöä :) Vieläkään en uskalla laittaa niitä mid section -kuvia tänne juttailun ajalta... ehkä sitten kun muutos on huomattavampi :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

girls night out

Kun kissa on poissa hiiret leikkii.. tai jotain sinnepäin. Eilen vietettiin Mimin kanssa iltaa kahdestaan kotosalla, avopuoliso oli iltavuorossa.

Mimi pääsi kävelylenkin päätteeksi leikkimään lampeen. Lits läts.



Pulikoinnin jälkeen väijyttiin ohikulkevia koiria lemmikkeineen.



Kun ei ollut enää vahdittavaa, huomatti märän turkin kutittavan hurjasti.



Lammen mutapohjan muta oli siirtynyt pikkuisen turkkiin, voi voi mun valkoista kaunotarta.



Kaikki hauska loppuu, lammessa pulikoinnilla on hintansa.



Ei sentään kidutetan, vaan käytetään mahdollisimman herkkää shampoota, ei ole tarkoitus kuitenkaan itkettää pikkuista.



Pikkuinen suihkussa, koira kutistuu aina ihan miniskuukkeliksi kastuttuaan. Ei oo liikakiloja, päin vastoin pitäisköhän pikkuista lihottaa hieman? No ei sentään :)

Habitare 2010

Kävin tänään ystävä tytön kanssa Habitaressa, eipä siellä hirveästi ollut mitään sellaista mikä olisi pysäyttänyt, tietenkin tuli unelmoitua keittiö- ja kylpyhuoneremontista, myös taideosiossa oli kaikkea ihanaa, mutta jotenkin ei ole varaa juuri nyt laittaa nelinumeroisia summia tauluihin.

Taulujen sijaan ostin jotain, jonka perään olin kuolannut jo sisustusmessuilla.

Nämä olivat täysin heräteostokset, mutta en pystynyt mitenkään vastustamaan muotteja, joilla voi paistaa sydämenmuotoisia kananmunia :D



Sitten niihin oikeasti harkittuihin ostoksiin. Olis pitänyt laittaa salama kiinni kameraan, en vain tajunnut olkkarissa olevan jo liian pimeää. Nämä ovat ostettu somaNet.fi:n osastolta, voravan moduleita.



Mimi haistelee ostoksia



Nyt ne on jo so last seasonia. Koriste makkarin seinällä. Tämä on tosiaan harmaista paloista tehty. En oon kyl tod varma tästä muodostelmasta, se on vähän hölmö.. Ehkä voisin yrittää tehdä siitä hieman laajemman ja harvemman. Onneksi tuo on helppo kasata ja purkaa.





Olohuoneen lattialla makoilevat vielä kuparinväriset ja tummanruskeat moduulit, niistä rakentelinkin jo varsin kivan jutun, mutta nyt on vielä hieman auki ko koristeen sijoittamispaikka.

Edit: ei makaa enää, nyt ne ovat sängyllä .. räpsin pari kuvaakin, ja jaksoin laittaa jopa salaman kiinni kameraan





Kokeilin ko modulia makuuhuoneen seinään, mutta ei se värilliseti oikein sopinut siihen. Ehkäpä tämä laitetaan keittiön seinään :)

Kaappi eteiseen

Nonni, olemme päässeet vihdoinkin niin pitkälle, että on aika suunnitella kaappia eteiseen. Vaikka avopuolisoni vannoin kasattuaa edellisen pax-kaapiston, ettei enää ikinä osta kaappia ikeasta, niin olemme kuitenkin nyt päätyneet paxiin.

Olisin kovasti halunnut peilikaapit eteiseen, mutta avopuolisoni ei halua peilejä. Jotain kumman kautta päädyttiin seuraavanlaisiin vaihtoehtoihin.

Pax Bergsbo huurrelasi/valkoinen



Pax Bergsbo valkoinen


kuvat: www.ikea.fi

Noita tulee siis yksi, plus yksi yhden oven kaappi, yhteensä 150 cm kaappia. Nyt pitäisi päättää kumpi tuntuu kivammelta. Jotenkin itse näkisin tuon maitolasin olevan kivempi, sillä heijastava pinta toisi enemmän tilantu tuntua kuin pelkää valkoinen puu.

Nyt pitää myös suunnitella mitä noihin kaappeihin haluaa sisälle, 100 leveään kaappiin olen miettinyt hattuhyllyä, vaatetankoa ja paria kerrosta kenkätelineitä, niitä joihin kengät laitetaan pystyyn. Tällainen ratkaisu oli edelliesssä paxissakin, ja kokisin sen olevan taasen varsin hyvä ratkaisu. Tällä tavalla kengät pysyvät puhtaina, eivätkä liiskaannu.

Pitää miettiä, että sopisiko samanlaiset telineet myös kapeampaan kaappiin, ja mikä funktio ko kaapilla tulee olemaan.

Tosi kiva, että ollaan saatu tämä projekti nytkäytettyä liikkeelle. Tosin nytkähdys oli sen verran kuluttava kokemus, kun asiasta "keskuteltiin".. joutui ottamaan buranan sen väännön jälkeen. Toinen onneksi myönsi sanoneensa välillä pahasti ja tiuskineensa.

gojuttago - 2 viikko

Helppoa kuin hengittäminen tämä kuureilu. Välillä tuntuu, ettei vaaka kerro koko totuutta, mä olen alkanut epäillä meidän vaa-an toimivuutta, sillä se saattaa näyttää ihan samat lukemat oli mulla vaatteet päällä tai ei. Eilen en tykännyt vaa-asta lainkaan, mutta tänään taasen toki :D

Olen ottanut pari kuvaa, projektin alussa ja nyt pari päivää sitten. Katsotaan, jos jossain vaiheessa kehtaan julkaista mun possukuvat :D Mutta siis eilen vaa-an kettuillessa vertailin kuvia, ja kyllä ihan selvä ero on havaittavissa :) Tosi kiva. Ja kyllähän kasvoistakin huomaa hyvin, että kohta pari kiloa on lähtenyt.

Tämän aamuisen punnituksen mukaan kokonaistiputus on 1,6 kg. Ei sitä hirveitä tiputuksia voikaan odottaa. Mutta hitsi, edelleen mietityttää se, että miten lähteä tästä liikkeelle, siis sitten saavutettuani tavoitteeni, joka on vielä itsellekin hieman epäselvä, mitä mä oikein tavoittelen?

Edellisellä kerrallahan sain tiputettua oikein hyvin muutaman kilon, mutta kahdella kesälomaviikolla ne tuli sitten takaisn, liikaa makkaraa, olutta, jätskiä jne. Ehkä noin radikaaleihin repsahduksiin ei mennä, mutta pitää silti miettiä mikä on nyt se paras tapa mulle.

perjantai 3. syyskuuta 2010

work work

Ah, tänään otin pikkuisen mukaani tänne töihin



Ja taasen casuaalia pukeutumista, "plussapallona"





paita - Carlings
farkut - Diesel, mallin nimeä en muista

Taitaa vielä tänäänkin jäädä urheilut väliin, on nimittäin niin kipeät reidet. Kävelen edelleen kuin ankka ja nousen ylös kuin vanhus. Eilen oli pakko levittää särkysuihketta niihin. Mutta siis joo ei se haittaa, että sattuu, tietääpähän tehneensä jotain :)

Tänään pitää tehdä jotain kauhean vaikeaa, minun pitää erotella vanhempieni kellarista tavarat, jotka haluan säilyttää ja jotka heitän menemään. Siellä no nyt toiseksi isoimman huoneen lattian täynnä mun tavaraa. Etupihalla odottaa peräkärry... mä oon niin huono luopumaan mistään, olen sellainen hamsteri. Pitäisi varmasti kotonakin käydä vaatekaappi, ja raaskia heittää pois ne vaatteet, joilla on "tunnearvoa".

torstai 2. syyskuuta 2010

lyhyesti

Oli aikas omituinen työpäivä, tajusin erään henkilön olevan ihastunut minuun, ja hän rikkoi mielestäni mun henkilökohtaisia fyysisiä rajoja, sain taasen kuulla ihme huutoja aiheettomasti, asiakas ei vaan osaa käyttäytyä asiallisesti, onneksi tuohon puututaan. Terapia tuli juuri hyvään saumaan, olin niin kiihdyksissäni lähtiessäni töistä.

Ilta oli ihana, teetä, sympatiaa, jutustelua ja kokkiohjelmia <3

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

ai niin

Mun pitkäaikainen haave on toteunut, avopuoliso on oppinut syömään näitä mun juttailumössöjä ja tekemään niitä <3 Oli kyllä ihana tulla kotiin kun oli ruoka valmiina.

Avopuoliso on muutenkin tällä viikolla touhustanut kotona, siivoillut, pessyt pyykkiä .. jne jne..
Se on about täydellinen

ja ja ja .. muutenkin kivaa. tuntuu, ettei tarvitse enää perustella omia ruokailu- ja liikuntakuvioita kenellekään, ei avopuolisolle eikä vanhemmille (vaikke eipä muiden mielipiteillä olekaan väliä).

JA mä olin tänään rohkea, mä pidin puoliani ja vielä jollekulle kuin mun äidille, kyllä musta vielä tulee rohkea.

ällöööööö

Ugu, välillä on ällöpäiviä, oma ulkonäkö saa aikaa kuvotuksen puistatuksia. Ehkä lääkityksen pienentämisellä on jotain vaikutusta myös tähän, tekis mieli vuolla itsestään paloja pois, vähän reisitä, vähän selästä, pepusta.. masusta.. YÖK yö yök!!!! Onneksi on sentään kuntoilu maistuu ja kunnon ruoka hyvällä rytmityksellä, on myös eräs toinen proggis mikä motivoi.

Pitäisi ehkä hankkia jotain inspiskuvia... tai sitten vastapainoisesti vertailla taas niitä ennen ja jälkeen kuvia ja fiilistellä jo aikaansaadulla muutoksella.

Miksi kaikki muut ovat nätimpiä ja laihempia?!

Nyt järkikäteen nainen, tää johtuu annostuksesta. NIH!

010910

Olen niin yhtä hymyä, sanaton edelleen .. <3 Huh <3



töissä taasen tämän näköisenä

kengät - Dinsko
legginssit - H&M
toppi - Vila
harmaa toppi - GT

Kauhean alaston olo kun ei ole huivia.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0