tiistai 31. maaliskuuta 2015

Vielä muutama päivä aikaa

Hidenvimpulat. Selkeästi on oltava nykyään vähän sallivampi itselleen. Aviomies on tosiaan reissussa, ja olin suunnitellut pistäväni kotona hyrskynmyrskyn. Kovasti illat menee aktiviteettien jälkeen lepäillen siivoilun sijaan.

Työhuone alkaa muistuttaa varastoa, vaikka suunnitelmana oli raivata sieltä laatikkotolkulla tavaraa pois ja järjestellä kaappeihin tilaan beben tavaroille. Nyt täällä on kasa tyhjiä säilytyslaatikoita, äitiyspakkaus on edelleen lattialla, sitterit nököttävät tuossa (saimme kaveripariskunnalta kaksi lainaan, toinen tavallinen ja toinen tärinäominaisuudella), pinnasänky on paketissa odottamassa kasaamista ja patja ja lakanat pusseissa odottamassa pesemistä ja sänkyyn laittamista ja rintapumput säilytyspurnukkoineen ja tuttipullokin on tuossa jemmassa.


Olen mä vähän juttuja saanut valmiiksin, mutta inhottavaa kun ne ovat yllätyksiä aviomiehelle (hehe, jos tätä luet.. siinäs odottelet), niin niistä ei voi täällä kauheasti kirjoitella. Muutenkin on juttuja tulossa mitä odottaa kovasti, mutta niistäkään ei tohdi hihkua. Eli kaikkea kivaa on, ja kyllä ne täällä aikanaa paljastuu.

Tavallaan vähän harmi, että mies on juuri nyt reissussa. Bebe on alkanut liikkua niin voimakkaasti, että liikkeet, eikä vain yksittäiset potkut, näkyy jatkuvana mahan liikkumisena, välillä tuntuu jopa siltä, että vatsasta tulisi joku kyynärpään tai kantapää läpi. Sitä ihan hätkähtää ja yrittää painaa jopa kädellä vähän vastaan, kun liikkeet tuntuvat niin voimakkailta. Eipä toki, eiköhän noi liikkeet vaan voimistu entisestään, ettei aviomies varsinaisesti menetä mitään, mutta olisihan se kiva ihmetellä hänen kanssaan tätä kehittymistä. Pikkuisella on vielä parisen kuukautta aikaa kehittyä ennen laskettua aikaa, vaikkakin ei minua haittaa jos siellä menisi vähän ylikin. Väittävät, että vähän pidempään hautuneet bebet olisivat rauhallisempia, ovat isompia ja nukkuvat paremmin tms.

Toisaalta on onni, että mies tulee vasta lauantaina, joten minulle jää mukavasti aikaa touhustaa sekä perjantaina että lauantaina, jos vaan olo sallii. Jos saisin edes osan omista harrastusvälineistäni roudattua alakertaa / vanhempien kellariin ja kirjahyllyn sisältöä vietyä alakertaan, niin olisin tyytyväinen. Tavoitteenani oli tosiaan luututa lattiat, jynssätä keittiön kaappien ovet valkoisiksi jne noiden edellä mainittujen asioiden lisäksi. Aviomies kyllä sanoi, että sitten hän voi tehdä nuo kotiuduttuaan, mutta luonto ei oikein antaisi periksi vaan "löysäillä".

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

12 & 13 2015

Kuten edellisessä viikkosummauksessa kirjoittelin, pitää ottaa vähän rauhallisemmin. Viimeviikon perjantaina sain sit tuta mitä tapahtuu, kun ei osaa ottaa rauhassa. Perjantaina salilla olin ilmottautunut sisäpyöräilytunnille, kyseessä oli vauhtikestävyystunti uudella ohjelmalla, tunnin tempo oli merkittävästi kovempi aikaisempaa ohjelmaan verrattuna. Jaksoin kyllä tunnin, mutta illalla sain unohtaa pakkaamisen supistusten takia. Pienikin liike, niin vatsa muuttui kovaksi. 

Hampurissa tuli sitten otettua huomattavasti rennommin. Vasta su tuli urheiltua, pyöräilimme äidin kanssa uimahallinen ja takaisin, ja uintikin oli erittäin rauhallista, sosiaalista lillumista.


Edellisestä viikosta viisastuneena myöskin alkuviikko oli erittäin kevyt, tai piti olla. Maanantaille olin miettinyt vain shoppailua. 3-4h kaupoilla pyörämistä oli överi tällä vatsalle, joten tiistaikin meni täysin maatessa. Keskiviikkona sitten uskaltauduin taasen pyöräilemään ja uimaan. Tuo rauhallinen pyöräily ja uinti tuntuivat olevan sellaista, mikä sopii vielä oikein mukavasti tähän tilaan.  Ei tullut mitään omituisia tuntemuksia.


Kotiuduttua takaisin Suomeen menimme aviomiehen kanssa suoraan lentokentältä uimahallille. Ovat meidän salilla aloittaneet yhteistyön kaupungin uimahallin kanssa, punttiksen jäsenmaksuun sisältyy nykyään myös uimahallilla käyminen kahtena päivänä viikossa. Tosi kätevää, tulee varmasti käytyä useammin, sillä vedessä tulee ihanan kevyt olo ja vatsaa repivät tuntemukset katoavat tyysti. 

Pe ja la kävin salilla treenaamassa, salitreeni tuntui edelleen erittäin hyvältä. Ei mitään epämukavuuksia. Välillä kyllä tulee tiettyä turhautuneisuutta siihen, että salitreeneistä on kadonnut täysin sen itsensä haastaminen.. mutta sitten mietin, että eipä tuolla spinussa tai seinälläkään enää olla aikoihin revitty siihen pisteeseen, että meinaa silmissä sumeta. 3-4kk toivottavasti siihen, että saan taas alkaa haastaa itseäni urheilussa.

Nyt boulderleskenä olisi aikaa touhustaa kotona JA urheilla, mutta nyt on valittava joko tai. Tänään olin miettinyt alunperin kevyttä köysittelyä itsevarmistavilla, mutta aikaisemmista päivistä oppineena päätin tänään käyttää kivuttomat hetket kevyeen pyörähdykseen kaupoilla. Perjantaina kävin salilla JA Ikeassa vanhempieni kanssa, iso virhe vatsan kannalta.

Huomenna on uusi viikko ja uudet kujeet. Ystävän kanssa oli puhetta loppuviikolle mm synttärikiikuista, mutta nyt tuntuu että pitää alkaa tosissaan mennä ihan päivä kerrallaan. Inhottavaa muuttua kauhean epävarmaksi seuraksi, mutta jos alkaa supistella enemmän ja vatsaa repivät fiilikset eivät ota mennäkseen ohi, niin on oikeasti pysyttyvä makuuasennossa. Onneksi laitoin meillä makuuhuoneeseen vähän uutta ilmettä, niin siellä viihtyy nyt entistä paremmin.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Läpsystä vaihto

Torstaina kotiuduin Hampurin reissusta, eilen heiti aviomiehen lentokentälle. Voi suloista ikävää, emme tavallisesti ole näin paljoa erossa. Ikävä tekee hyvää, suloinen ikävä.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

pikkuhiljaa hitaammin

Viimeviikon lepopäivättömänn urheilurupeaman ja raskauden seitsemännen kuukauden takia johtuva väsymys alkaa vaatia tahdin hiljentämistä. Väsymys alkaa painaa, ei aivan samanlaisena kuin mitä alussa, nyt ei purskahda väsymyksen takia itkemään kesken työpäivän, vaan liikkuminen alkaa olla .. raskaampaa ja tuntuu välillä, että pää käy hitaammalla.

Uni on alkanut maistua viimeisen viikon aikana enemmän. Lauantaina kävin puoliltapäivin spinussa, jonka jälkeen taisin nukkua pari tuntia, sunnuntainakin taisin ottaa päikkärit, minä en koskaan nuku päikkäreitä. Ja öisin - minullahan on ollut nukkumisongelmia jo vuosia - olen saanut nukuttua. En tiedä milloin viimeksi olisin saanut nukuttua viikon ajan joka yö yöunet, joiden jälkeen on ollut levännyt olo. Yleensä olen joutunut lähtemään joko mökille tai vaikkapa reissuun saadakseni nukuttua kunnolla, nyt olen saanut jo seitsemät hyvät yöunet. Tähän voisi tottua.

Muutenkin kroppa alkaa vaatia lepoa, vatsa alkaa tuntua isolta ja toisinaa kömpelöltä, toisinaan tuntuu, ettei iho riitä ja olo on kuin ratkeaisi ja pötköttely sohvalla/sängyssä tuntuu kaikista luontevimmalta.

Superia on, että kohta alkaa viikon pituinen talviloma. Pääsen Hampuriin vaihtariperheeni tykö chillaamaan. Varmaan tulee käytyä pariin otteeseen salilla, mutta tällä kertaa jätän kiipeilykamat kotiin. Kyllähän sitä varmasti löytäisi varmistuskaverin, mutta ehkä otan oikeasti rennosti nyt. Viikon jälkeen jaksaa varmasti hyvin työviikot äitiyslomaan asti.

Mutta ennen kuin siirryn pakkaamaan ja chillaamaan, niin illan ohjelmassa on vielä sisäpyöräilytunti salilla.

10 & 11 2015

Viikko 10:

Lähemmäs 8h urheilua kuutena päivänä, lepopäiväkin löytyy, parit kiikut, pari punttista ja aerobista kahteen otteeseen, aika hemmetin hyvä balance hommassa.


Viikko 11:

Mukavasti tuli edelliselläkin viikolla liikuttua.. unohtui vain tuo lepopäivä, ei malttanut pitää. Muutamat köysittelyt, pari salia, crossingtunti ja yllättävän hyvin sujunut vauhtikestävyys sisäpyöräilytunti.

Olin tainnut vähän ajatuksissani varata paikan tuonne sisäpyöräilytunnilla, sillä tarkoituksenani on ollut käydä vain peruskestävyystunneilla, joissa treenataan matalalla sykkeellä. Kivasti jaksoin kuitenkin tuon raskaamminkin tunnin vielä. Sen olen vain huomannut, että sykkeen mennessä yli tietyn rajan, kroppa iskee liinat kiinni. Saman huomasin myös kiipeillessä, että matalilla sykkeillä on mentävä jo nyt.

Lepopäivän unohtaminen tuntui kovasti kropassa. Lupasin itselleni tällä viikolla sitten enemmän lepoa.. ehkä sitten viikonloppuna, kun olen vaihtariperheeni luona Hampurissa.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

video: kiipeilevät äidit

FRI NIGHT VID: Two Mums

Piti imuroida, mutta kaveri pisti fb:ssä videon. Jälkimmäisen haastateltavan ajatukset äitiydestä ja siihen ryhtymisestä menivät kovasti yhteen omien ajatuksieni kanssa. Isnpiroidaa katseltavaa. Tuli hyvä mieli videon katselemisesta, ei pelkästään varmastikaan päde kiipeilyyn vaan ihan urheiluun  yleisesti.

Voisi jatkaa siivoamista. Ihanaa perjantaita kaikille.


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Vapaata riistaa

Tässä on jo tovin törmännyt kommentteihin liittyen vatsan kokoon tai mahdollisesti kertyneeseen painoon. Ovatko raskaana olevan strategiset mitat tai kasvu jotenkin sellainen asia, mitä saa kommentoida ihan miten vain? Pääasiallisesti olen sivuuttanut erilaiset kommentit olankohautuksella, mutta välillä nuo jäävät ärsyttämään vähän pidemmäksi aikaa.

Alussa ei halunnut kauheasti kenenkään koskevan vasta vähän kasvaneeseen vatsaan. Vatsa on alussa kaukana pinkeästä, sillä kyllähän ne ylimääräiset kilot/löllöt, jotka ovat olleet vatsan päällä tuntuvat myös vatsan kasvaessa. Alussa etenkin tuntui olevan erittäin tietoinen siitä, että kaikki löllö oli tuossa päällä suoraan esillä, kommentit "onpas se pehmeä" vaikkakin se oli tarkoitettu ilman mitään sen kummempaa hävetti minua. Nyt vatsa alkaa olla iso ja pinkeä, eikä sen koskeminen enää ärsytä NIIN paljoa. Ajattelin, että raskautta varten pitää hankkia paita don't touch tms tekstillä.

kuva lainattu
Eihän sitä sovi mennä muutenkaan kenenkä tahansa vatsaan käsiksi ja alkaa ihmetellä koostumusta :D "onpas se löllö" tai "ai siellä ei olekaan vielä six päckiä".

Jotkut kokevat myös asiakseen kysellä painonnousua ja ehdotella kerääntyneiden kilojen määrää. Kysellä saa, mutta siinä vaiheessa kun arvatut kilot on tuplaten mitä paino on noussut, niin alkaa oma naiseus hieman karista.  Myöskin kommentit että "oletpas pyöristynyt (ei maha, vaan sinä)", "ai sulla on vielä 3kk!?" tai "parin kuukauden päästä tarvitaa kottikärryjä", ovat vain ajattelemattomia.

Pitää muistaa, että raskaana oleva nainen (ainakin näin esikoistaan odottavan näkövinkkelistä) kokee kroppansa vieraaksi, muutokset voivat olla hämmentäviä. Joku saattaa stressata paljonkin löllöjä ja kiloja ja kokea itsensä epänaiselliseksi verrattuna muihin, ja jos siihen vielä lisää mahdollisten raskausvaivojen tuoman harmituksen, niin ulkonäköön liittyvät komnentit ovat viimeiset mitä haluaa kuulla. Pääasiallisesti en ole itse ottanut kauheasti paineita siitä paljonko painoa nousee, sitä tulee, enkä ala ottamaan stressiä tai vetämään pelkkää porkkanaa illat, mutta kyllä itsellekin mahtuu päiviä, jolloin toivoisi olevansa pienempi/sirompi/vähemmän raskaana :P

Ihan vain vinkkinä, jos kokee että haluaa jotenkin keskustella odottavan äidin kanssa juuri raskaudesta, niin voi kysellä ihan vointia tai vaikka mahdollisia tehtyjä hankintoja tai onko kotia valmisteltu jo tulokkaan varalta. Jos haluaa koskea vatsaa, niin siihen on hyvä kysyä lupa, eikä vain hyökätä ekana kädet ojossa palloa kohti.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

gluteenitonta nakkikastiketta ja coco-cola-kakku

Olemme miehen kanssa syöneet kotona viimeaikoina vähän perinteisempiä ruokia kuten kanaviilokkia, hernekeittoa ja pian vuorossa tulee olemaan lihamakaronilaatikko. Olemme palautelleet mieleen niitä ruokia mitä syötiin kun olimme pieniä/nuoria. Sitä urautuu niin helposti syömään viikosta ja kuukaudesta toiseen niitä samoja ruokia.

Nakkikastike oli herkkua pienenä, sitä ei olla kumpainenkaan syöneet vuosiin, joten eilen oli sen vuoro. Nyt ei tehty kevytruokaa.

Nakkikastike, neljälle

paketti hyviä nakkeja, noin 400-500g
yksi makea sipuli kuutioituna
voita sipulin ja nakkien paistamiseen
½ l vettä
½-1 lihaliemikuutio
½ tl oreganoa
maustemitta savupaprikajauhetta
puoli tuubia tomaattipyrettä
½ maustemitta mustapippuria
maustemitta chilijauhetta
1-1½ rkl maissitärkkelystä
0,5dl kylmää vettä

Paista nakit ja sipuli voissa, kunnes kypsyys ja ruskeus ovat mieleiset. Keitä vesi kattilassa tai vedenkeittimessä, liuota mausteliemikuutio veteen ja lisää pannulle. Lisää myös loput mausteet ja tomaattipyre.

Sekoita kylmä vesi maissitärkkelykseen hyvin. Kaada seos kastikkeen sekaan jatkuvasti hämmentäen, Kaikkea ei kannata kerralla vaan oman maun mukaan, miten jämäkkään kastikkeesta haluaa. Anna kastikkeen tekeytyä muutama minuutti. Nauti perunoiden ja salaatin kera. OMMOM!


Torstaista tai perjantaista lähtien olen halunnut tehdä Kinuskikissan ohjeilla Coca-Cola-kakkua. Olen katsellut reseptejä netissä, sillä minua on pyydetty tekemään gluteeniton (juusto-)kakku äitini syntymäpäiväjuhliin.

Coca-Cola-kakku, pieni eli puolet alkuperäisestä reseptistä

40g voita
150g gluteenittomia domino-keksejä

3 liivatelehteä
3 dl vispikermaa
0,5dl sodastreamin colatiivistettä
100g ranskankermaa

Sulata voi. Murskaa keksit ja sekoita sula voi sekaan. Painele pohjamassa leivinpaperilla vuoraton kakkuvuoan (20cm) pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Laita pohja jääkaappiin viilentymään.

Laita liivatteet kylmään veteen. Vatkaa vispikerma vaahdoksi.

Kiehauta puolet colatiivisteestä ja vatkaa sekaan pehmenneet liivatelehdet. Sekoita liivateneste huolellisesti ranskaankerman sekaan.Lisää ranskankermaseos ja loput colatiivisteestä kermavaahdon sekaan.
Sekoita hyvin ja kaada jähmettyneen kakkupohjan päälle.

Anna kakun jähmettyä jääkaapissa nelisen tuntia.

Alkuperäisessä ohjeessa tehtiin hieno koriste kakun päälle, oma kehitysidea olisi ehkä vaihtaa osa kermavaahdosta tuorejuustoon JA koristella kakku colakiilteellä.

Katsotaan mitä raati huomenna tykkään kakusta, tehdäänkö tuota juhliin vai pitääkö (voi harmi ;) ) tässä vielä testailla muita kakkuja.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Musiikin voimalla ja polkupyöräunelmointia

Pääsin juuri eilen kirjoittelemasta siitä, että aina keksii jonkin tavan urheilla, vaikka olisikin jotain vammaa tms. Eilen kävi pieni haaveri käsitreeniä tehdessä. Pustypunnerruksessa ensimmäisen painon kanssa käsi lähti liian takaa ylös, jolloin se se sitten petti / muljahti ja romahti alas. Käteen ei varsinaisesti sattunut, mutta onhan tuo muljahdus varsin oudon tuntuinen. Tiputin sitten puolitoista kiloa painoista ja tein pystypunnerrussarjan loppuun. 

Eilen töissä olkapää alkoi kipuili ja ajaessa autolla siihen tuntui merkittävästi. Jotkin liikkeet jopa sattui. 

Tällä päivälle oli alun perin mietittynä köysittelyä, mutta pakko oli nöyrtyä ja muuttaa suunnitelmia. Mitäs sitten tehdä kun köysittely on poissa kysymyksestä, sisäpyöräilytunti olisi iltapäivällä, mutta omiin aikatauluihin se ei oikein sovi. Reipas lenkkeily ei tule kysymykseen eikä uintikaan tällä olkapäällä varmasti ole hyvä idea.

Olen viimeaikoina tehnyt useinkin alkulämpöjä juoksumatolla. Reipas kävelyhän ei onnistu, joten olen leikkinyt kaltevuuksilla, sillä tänään oli tarkoitus treenata. 70 min kävelin erittäin rauhallisesti juoksumatolla vaihdellen maton kaltevuutta 10 ja 15 %:n välillä. Hyvä setti tuli tehtyä. Ei sattunut polviin eikä vatsaan.

Yksi tärkeä tekijä siihen, että tuollaisen ajan viitsi tepsutella matolla, on oikeanlainen musiikki. Tein ennen salille lähtemistä uuden soittolistan Spotifyihin.


Kuhan musiikki on tarpeeksi mukaansatempaavaa, ei tuollainen pidempi rupeama tunnu niin pahalta. Vatsaan tepsuttelu ei sattunut, mutta kolmen tunnin GoExpossa tepsuttely tuohon päälle aiheutti hurjat liitoskivut. Ensikerralla lepoa, eikä minnekään vaeltelemaan.


Sain tänäkin vuonna GoExpoon bloggaajapassin. Viimevuonna oli kovat odotukset löytää fitnesstuotteita, mutta ne oli täysin väärät messut siihen. Tänä vuonna odotukset liittyivät messujen polkupyöräosastoon. Olen kovasti innostunut spinningin myötä ajatuksesta hankkia kunnon pyörä, mietin fitness pyörän ja cyclocrossin väliltä. Aviomiehen kanssa ihmeteltiin eri vaihtoehtoja, mutta eipä siellä paljoa voinut tämän vatsan kanssa koeistua pyöriä. Pitää odottaa kesään sitä, että käyn koeajamassa erilaiset pyörät. 

Nyt on hieman hahmottanut sitä mitä halutaan ja paljon tuleva pyörä mahdollisesti kustantaisi. Ties vaikka tulisi kuitenkin odotettua ensivuoden messuille ja messutarjouksiin. 

Tuli kiinnitettyä huomiota, että tällä kertaa oli enemmän tarjolla merkittävästi enemmän kaikkia itseäkin kiinnostavia tahoja. Jos vain ei olisi raskaana ja olisi tekemässä juoksuun /pyöräilyyn liittyviä hankintoja, niin nämä messut tuntuvat olevan täydelliset siihen.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

unetonna

Voisi kuvitella, että pian viiden pintaan salilla ei olisi kauheasti porukkaa, saatika sitten että alle tunti tuosta siellä on reilu tusina tutunnäköistä treenaajaa. 

Oma syy olla noinkin aikaisin kuin viideltä oli, etten taaskaan saanut nukuttua. On aika raskasta toistuvasti nukkua huonoja yöunia. Mieltä painoi työkämmi. Tarkkaan tehdyn excelin saa pilattua helposti unohtamalla, että on aktivoinut muutaman taulukon, jolloin yhteen soluun tehdyt muutokset kopioituvat sitten kaikki valittuihin tauluihin. Eikä muuten, mutta tarkoitus oli luovuttaa ko aineisto heti aamusta asiakkaalle ja tilintarkastajalle. Onneksi pomo huomasi asian, oli vaan aika masentavaa että toinen joutui tekemään töitä mun mokan takia vielä iltamyöhään. Nukkumista ei auttanut myöskään meidän pikkuinen, millä on juoksu alkamassa ja se itki / vikisi yön.. eikä myöskään se, että aviomies kotiutui kohtuu myöhään firman häppeningistä ja hengitteli sangen raskaasti vieressä.


Onneksi kuitenkin salilla sai harmittavat asiat taka-alalle mielessä ja sain tehtyä poikkeuksellisen tehokkaan ("tehokas") käsitreenin. Vielä virheistä, että onhan se normaalia tehdä virheitä, ainoa tapa välttää niitä on olla tekemättä mitään, mutta sekään ei pitkälle vie.

Tänään vuorossa oli rinta- ja käsitreeni. Lisäilin vähän juttuja pt:n laatimaan listaan, mutta vähän vain. On sellainen olo, ettei kaikkea ole tullut treenailtua tarpeeksi monipuolisesti tai ehkä tehokkaasti. Teen niin, että muokkaan vielä tuota treeniä itselle mieluisammaksi ja kuhan oikeasti vatsa alkaa aidosti haitata enemmän salitreeniä siirryn tuohon tehtyyn ohjelmaan.

Salilla treenatessa tuli mietittyä sitä, että mitenköhän sitä "selviää" vauvan synnyttyä. Nythän olen tottunut urheilemaan monen monta kertaa viikossa, enkä usein ole antanut vammojen hidastaa, sitten on vain muutettu treeniä vähän. Häntäluun tai varpaan murtumiset tai hajonnut selkä tms ei ole koskaan estänyt täysin urheilemasta, vaan sitten on keksitty tavat. Murtuneen häntäluun kanssa pystyi kuitenkin uida kuhan ei käyttänyt jalkoja, varpaan murtuessa siirryin treenaamaan kotiin jne jne.

Mitenköhän oma pää kestä sen sitten, kun vauva on täällä. Synnytyksen jälkeen varmasti paikat ovat hellänä pidempään, vauva valvottaa ja sitä tulee olemaan varmasti väsyneempi kuin koskaan ja pahimmassa tapauksessa (kuten ystävälleni kävi), en pysty kuukausiin / puoleen vuoteen harrastamaan mitään muuta urheilua kuin kävelyjä vaunujen kanssa.

Toisaalta, tämä on asia mistä nyt en nyt aidosti stressaa, välillä tulee vain mietittyä. Onhan tässä ollut monta muutakin asiaa, mitä on tullut mietittyä, että miten omat ajatukset muovautuvat. Lapsen saaminen pelottaa, tuntuu että joutuu luopua paljosta. Joskus toivoo että olisi tehnyt lapsia jo vähän aikaisemmin, kun ei vielä ollut tottunut tiettyihin vapauksiin ja elämäntyyliin. Toisaalta henkisesti oli vielä niin raakile muutama vuosi sitten, että siltä kannalta ajateltuna aika on nyt sopivampi. Mutta hormonit, luotan siihen, että ne taas hoitaa homman. Olen jopa huomannut odottavani mielenkiinnolla imettämistä !!!! ja miettinyt, että nyt sitten kesällä voidaan beben kanssa lähteä moikkaamaan aviomiestä keskustaan. Napataan mies töiden jälkeen mukaamme ja nautimme siitä mitä kesäinen Helsinki tarjoaa. Monta vuotta tässä onkin kaikki aurinkoiset kesäpäivät menneet metsissä tai kuten viimekesä.. nenä kiinni kirjoissa.

Ei se muutos oikeastaan ole niin paha asia.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

9 2015

Taas hujahti yksi viikko, 7 treeniä, 6 treenipäivää, melkein 9 tuntia urheilua. Tosi jees!



Huomatkaa pieni epätoivoinen yritys harrastaa aerobista kävellen. Keskiviikkona lähdin reippaasti askeltaen töistä koiran kanssa kotiin joutuakseni vain alle puolessa välissä hiljentämään reippaasta askelluksesta hitaaseen mateluun, masu pisti vastaan. Onneksi keskiviikon kävelylenkki oli ainoa kerta tällä viikolla, että joutui himmailla.

Punttiksella tuli vedettyä ihan ookoot treenit ma ja ke. Maanantaina oli vähän kiukku, mutta se tuli mukana jo punttikselle mentäessä, olin jotain taas sekoittanut päivämääriä päässäni, ja suutuin itselleni siitä. Tänään oli kerrassaan mahtava jalkatreeni, liikkeet meni perille ja hiki virtasi. Tästä treenistä on hyvä ottaa tsempit ensiviikon käsitreeniin. Lisäilin pt:n tekemään treeniin sumokyykyn, ei se ainakaan vielä tunnu millään tavoin pahalta, joten sitä uskaltaa tehdä.



Jotenkin koen, etten olkapäitä tule treenattua nykyään lainkaan tarpeeksi, voin aivan tuntea lihasten surkastuvan . Täytynee kaivaa kotona välillä käsipainot kaapista.

Köysittelyt sujui mukavasti, nykyään on aikalailla aina hauskaa, vielä pystyy kiivetä kohtuu kevyesti 6b:n reittejä, mutta vain pystysuoralla, 5c-6a:t menee vielä juuri ja juuri negalla.

Huomatkaa mukavasti tuli lepopäiväkin tällä viikolle. Perjantaina oli sokerirasitustesti, ja ajattelin että siihen on hyvä sitten yhdistää lepo. Ilalla oli vielä treffit aviomiehen kanssa (leffa & pizza) joten ei siinä salille ehditty. Kotona tuli oltua kuitenkin aktiivinen, pistin tehokkaasti siivoten.

Ensiviikolla taitaa valitettavasti jäädä crossing- ja sisäpyöräilytunnit välistä, sen verta oli kaikki tunnit jo etukäteen buukattuna täyteen omalla salilla. Toivotaan, että siellä vapautuisi paikkoja vielä. Tietty, minulla on oikeus käyttää oman ketjun muitakin saleja.. jätetään ajatus hautumaan.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0