maanantai 2. syyskuuta 2019

Älä heitä pois, käytä pois

Syyskuu on täällä. Viimeiset 3 kuukautta ovat menneet aivan siivillä, lasten kanssa oli pitkä kesäloma. Loma minulla tarkoittaa vähän muuta kuin tavallisilla työssäkäyvillä, mutta minulle oli tärkeää saada olla kotona lasten kanssa, vaikka se sitten välillä tarkoitti sitä, että lapset katsoivat telkkua ja äiti teki töitä. Onneksi välillä oli myös mahdollista saada ystäviltä apua, lapset saivat mennä päiväksi leikkimään heille tai ystävätär tuli meille seurustelemaan poikieni kanssa.

Kaikenmaailman uudet innostumiset ja harrastukset sekä menemiset ja tekemiset lasten kanssa ovat pitäneet minut sitkeästi erossa koneelta, ellei ole ollut pakko tehdä töitä.

Yksi uusimmista innostuksistani on käsityöt ( tuli tuossa mm investoitua Jukin saumuriin muutamia viikkoja sitten takaperin).

Viimeviikolla kiipeilemään lähtiessä onnistuin hajottamaan BD:n kiipeilyhousuni täysin vetoketjun osalta, olin jo heittämässä housuja roskikseen, kunnes tajusin pistää ne syrjään. Sunnuntaina olimme koko perheen kanssa Salmisaaressa, jossa esikoinen äidin suureksi iloksi vihdoin tuntui innostuvan kiipeilystä. Enää ei tarvinnut lahjoa otteille, vaan esikoinen kiipeili oma-alotteisesti itsevarmistavilla.

Innostuin tästä niin paljon, että päätin kokeilla, jos saisin vanhoista housuistani pojalle jotain kivaa. 

 

Leikkelin ilman sen kummempaa suunnitelmaa palat kankaasta, miettimättä kohdistuksia tms. 


Housujen sivutaskusta tuli hauska tasku housujen eteen ja lahkeiden viimeistely tapahtui housujen vyötärönauhan kujasta.


Jälkiviisaana, olisin toki voinut tehdä niin, että nuo taskut olisivat menneet linjassa. Alkuperäinen idea oli tosiaan vain laittaa villistä miten sattuu kaikki housujen osat eri kohdista vaatetta. 1cm heitto ei nyt tuossa peppuosassa ole onneksi häiritsevä.


Pihalle sitten kokeiltiin kiipeilyhousuja kiipeilyseinällä (itsetekemäni lahja nuoremman pojan 2v lahjaksi).


Mutta joo, tosiaan makeat taskuhousut vanhoja housuja hyväksikäyttäen. Kiipeilyseinälläkin kierrätys kunniaan, vanhat otteet saivat uuden sijoituspaikan seinällämme.

torstai 4. heinäkuuta 2019

ketopiirakkaa

On jotenkin aivan ihanaa, kun on oma piha, mistä voin hakea, marjoja, yrttejä ja syksymmällä toivottavasti myös kurkkuja /kesäkurpitsaa ruoanlaittoon, olla vähän "omavarainen".

En ole vuosiin syönyt raparperipiirakkaa, ja kun piha antoi vielä toisen hyvän satsin raparpereja, päätin tehdä piirakkaa. Ensimmäisestä satsista tein raparperi-lime -mehua esikoisen 4v juhliin.

Piirakka, 8 annosta

pohja:
3 munaa
0,5 dl makeutusta
3 rkl mantelijauhetta
3 rkl lupiinijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia

Vatkaa sokeri ja makeutus vaahdoksi ja lisää keskenään sekoitetut kuivat ainekset vaahtoon. Paista 200 asteessa 10min.

Täyte:
0,5L raparperia (koska ei ollut enempää nyt)
2 dl turkkilaista jugurttia
2 kananmunaa
½ limen mehu
vaniljaesanssia
1 dl makeutusta

Lisää täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista vielä n.30min.


tiistai 2. heinäkuuta 2019

Naantali Spa ja Muumimaailma

Perheemme yhteinen kesäloma ei olisi voinut startata ihanammin. Kaksi yötä Naantalin Spassa hyvän ruoan, leikkihuoneiden, kuntosalin ja kylpylän kera oli mitä rentouttavin. Reissun kohokohta oli sunnuntaiaamupäivä Muumimaailmassa.

Itsellä odotukset eivät olleet kovin korkealla matkan suhteen, tai tarkemmin en tiennyt mitä odottaa matkalta. Useimmat perhereissut ovat olleet jossain määrin työläitä. Ajomatka Naantaliin sujui leppoisasti, ajoitimme lähdön lasten unien kanssa niin, että lapset nukkuivat menomatkan, miehen kanssa saimme höpistä ja bondata kaikessa rauhassa.

Hotellihuone oli jopa vähän aikaisemmin saatavissa, joten emme joutuneet lasten kanssa odottaa tavaroiden kanssa aulassa. Lapsille muumihuone oli mitä upein, muumihuoneen naulakossa odottanut Muumipapan hattu loi heti taianomaista tunnelmaa huoneeseen ja lapset yhdistivät heti hotellin ja matkan kohokohdan yhteen.

Ennen ruokailua ja kylpylää, kävimme pojan kanssa yhdessä upella salilla. Uteliaan pikkumiehen kanssa treenaaminen on tehokasta,  "äiti mikä tämä on, mitä tällä tehdään"-metodi on hyvän intensiivinen ja monipuolinen tapa treenata. Esikoinenkin sai vähän voimailtua.

Illallinen nautittiin hotellin kellarissa TK's ravintolassa. Sain ehkä isommain ikinä syömäni salaatin.

Kylpylä oli odotetttua hienompi ja upean suuri. Ainoa ns miinus oli se, että ison altaan vesi oli meidän perheen lapsille ja miehelle vähän turhan viileää, uimaan pääsi pienen itkun kautta, lapsiakin sai vähän maanitella (ha ha). Olin odottanut innolla terapia-altaan jumppaa, mutta altaan viileä vesi houkutellut kokeilemaan.

Illalla vielä temmellettiin lasten kanssa kellarin lastenhuoneessa sekä kävimme tutkimassa kylpylähotellin pihaa ja tiloja.

Sunnuntaina päivä starttasi runsaalla aamiaisella hotelli aamiaisbuffetissa ja sen jälkeen suuntasimmekin kohti Muumimaailmaa. Lipuista oli ihan kiva tarjous plussakortilla, kannattaa aina selvitellä.

Muumimaailma oli ihanan taianomainen, siellä saavutti oman sisäisen lapsen samantien enkä tiedä kummat meillä oli enemmän innoissaan hahmoja tavatessaan. Molemmat pojat aluksi arastelivat isoja hahmoja, mutta kuhan esikoinen pääsi tietyn arkuuden yli, hän kävi moikkailemassa hahmoja ja heittämässä mm yläfemmaa Haisulin kanssa. Alue oli niin ihanan yhtenäinen, missään ei ollut kauheaa ruuhkaa, sadunomainen tunnelma säilyi koko vierailun ajan ja hahmojen roolit olivat aivan nappijuttu. Jäi sellainen olo, että tuonne haluan päästä mahdollisimman pian lasten kanssa uudestaan. Puistossahan oli paljon ruokapaikkoja, mutta meidän perheelle parasta kuitenkin oli omat eväät, jotka nautimme fatboyssa maaten lepopaikassa.




Puiston jälkeen koko perhe oli aivan sippi, otimme päikkärit koko porukalla. Olimme edellisenä iltana bonganneet lastenhuoneessa olevan mahdollisuuden jättää lapset toviksi leikkimään ohjaajan kanssa, joten miehen kanssa pumppasimme lapset täyteen ruokaa ja jätimme heidät leikkimään itse suunnatessamme ruokailemaan. Ravintolan ruoka oli erinomaista, kuten yleensä aina, alkuruokapöytä on se oma lemppari. Yleensä en jälkiruokiin koske, mutta nyt en voinut vastustaa buffetin jälkiruokia, on niin harvinaista herkkua saada useampaa sorttia gluteenitonta kakkua. Onneksi palat olivat pieniä, niin sai hyvällä omalla tunnolla maistella jokaista sorttia.

Lapsiparkin jälkeen kävimme vielä ulkona seikkailemassa, kiipeilemässä hotellin viereisillä kallioilla.

Lähtöpäivän aamulla aamiaisen jälkeen suuntasimme vielä kylpylän altaisiin. Aamu-uinti lasten kanssa olikin aivan mahtava, saimme vallata kaikessa rauhassa porealtaat ja isoimman sisäaltaankin vesi tuntui yllättävän lämpimältä. Saimme kaikki nauttia uimisesta ja altaiden vesisuihkuista.

En ole tosiaan osannut kuvitella perhelomailun olevan noin rentouttavaa, seuraavalla kerralla täytynee ottaa vielä pidempi visiitti. Oli ihanaa.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Loma lähenee

Loman alkamista on odotettu pitkään. Lapset alkavat nukkua ihan vähän pidempään, joten aamuisin alkaisi olla mahdollista nukkua jopa kuuteen ellei jopa puoli seitsemään. Odotan kovasti aamuja, jolloin voin vain jäädä makaamaan sänkyyn, eikä sieltä ole pompattava ylös ennen viittä.

Kesälomalle ei ole pahemmin suunnitelmia, on sellainen alustava to do -lista, mutta se on lähinnä jos ei muuten keksi tekemistä. Kotoa ei tarvitse kauheasti lähteä pidemmille reissuille, kotona on paljon kaikkea ja lähiympäristöstä löytyy hyviä uimarantoja ja kaikkia aktiviteettejä. Oma piha on myös niin rauhallinen, ettei senkään vuoksi pahemmin kaipaa muualle.

Asiasta kukkaruukkuun .. tai paistinpannuun. Eilen kehittelin ketolettujan ohjeita.

Ketoletut, 6  pientä

2 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
0,75dl kookosjauhoja
0,25dl perunajuurikaskuitua
ripaus suolaa
makeutusta halutessa
2-3rkl  kookosöljyä
vanilja-aromia

Sekoita kaikki blenderillä ja paista kookosöljyssä.

Tuhdit letut, hiilarin määrää pystyisi vähän vaihdella vaihtamalla kookosjauhot mantelijauhoihin, silloin hiilarit vähenee 2g:lla, nyt annoksessa on 9g hiilihydraatteja.


perjantai 7. kesäkuuta 2019

Happy Hippo

Vuosi sitten olimme koko perhe kannustamassa siskoni lapsia Extreme Runissa. Kysyin esikoiselta mitä hän piti touhusta ja tiedustelin myös, pitäiskö hän ajatuksesta lähteä itse osallistumaan kilpailuun.

Tämän kevään GoExpossa oli Extremerunilla oma messuständi. Messuhintaan ilmoitin pojan kesän kisaan. Esikoinen kovasti odottaa pääsevänsä juoksemaan vesiesteessä.


Facebookista huomasin mainoksen Otaniemessä järjestettävistä Hippokioista. Esikoinen vaikutti innostuneen siitä, että pääsee heittämään palloa ja juoksemaan lujaa, joten ilmoitin hänet tapahtumaan.

Tapahtumapäivänä osallistujia ja perheitä hemmoteltiin upealla säällä. Otanieman urheilukenttä oli täynnä innostuneita vanhempia ja lapsia. Joka paikasta huokuin ilo ja vanhempien ylpeys.


Esikoinen yllätti monellakin tapaa tapahtumassa. Odotin levotonta liikehdintää omaa vuoroa odottaessa, jotain pientä kiukuttelua ja ilmoitusta siitä, ettei hän haluakaan osallistua. Mahtava tsemppaava yhteishenki ja muutkin tapahtumasta innoissaan olevat lapset vaikuttivat, sillä poika odotti ennennäkemättömän rauhallisesti omaa vuoroaan vieressäni. Suoritus oli hieno, olimme vähän käyneetkin harjoittelemassa pallonheittoa (heittolajithan ovat lähellä sydäntäni). Poika oli häkellyttävän onnellisen ja tyytyväisen näköinen suoritukseensa. Oli pakahtua ylpeydestä.

Myöskin juoksusuoritus oli hieno. Sielläkin odotettiin omaa vuoroa nätisti. Vähän poika häkeltyi ihmettelemään starttipistoolin ääntä. Vaikkei poika ensimmäinen ollutkaan, nautti hän silti kilpailusta ja juoksi isoin hymy kasvoillaan maaliin.

Tuo oli aivan ihana tapahtuma.Mielelläni kannustan poikiani urheilemaan ja käyn heidän kanssaan. Puhuin jo nuoremman kummipoikani äidin kanssa siitä, että saan käyttää kummipoikaa ko kisoissa, kuhan aika on kypsä.

Jokainen osallistuja sai osallistujamitalin. Esikoinen oli niin ylpeä, mitalin kanssa on nukuttu ja se on viety hoitoonkin kaikille näytettäväksi.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0