tiistai 8. syyskuuta 2015

äidin pää pehmenee entisestään

Kaikkea sitä tulee nykyään tehtyä ja tykättyä siitä kans. Tänään kävimme pojan kanssa yhdessä äiti - vauvajumpassa meidän kuntosalilla. Vähän jännitti etukäteen, että miten hommat menee, miten pojan unet ajottuvat, onko poika iloinen vai väsynyt jne. Poika oli eilen nukkunut hieman lyhyitä unia, joten aamulla saatuani pojan pidettyä unessa aamulenkin jälkeen, oli sääli herättää poika syömään ja vaatteiden vaihtoon jumppaa varten.

Kaikki meni kuitenkin hyvin, poika oli pirteä ja iloinen jumpassa, kerran pojalla meinasi alahuuli alkaa väpättää, mutta hetki äidin sylissä korjasi asian.

Jumpan ohjaaja kävi kanssani tunnin alussa läpi asiaa vatsalihaksista. Kerroin yrittäneeni kysellä asiasta neuvolanlääkäriltä, mutta minulle oli sanottu, ettei vatsalihasten palautumista muka voisi testata, ja asia oli sillä sivuutettu. Nyt kuitenkin ohjaaja testasi vatsalihakseni, isojan lihasten välinen rako on poissa, vatsalihakseni ovat palautuneet, nyt uskaltaa jo treenata enemmän ilman pelkoa napatyrästä. JEI!

Tunti alkoi siis kevyellä lämmittelyllä, jolloin lapset olivat itsekseen maassa.

Leikit olivat hauskoja, hyvin yksinkertaisilla liikesarjoilla. Vauvan kanssa pyörittiin, vauvoja nosteltiin ja keinutettin, tehtiin kyykkyä, pompittiin kevyesti, käveltiin reippaasti ja otettii muutamat juoksuaskeleet. Liikkeitä tehtiin pareittain (lasten annettiin ihmetellä toisiaan) ja koko ryhmän kanssa, Kaikista kivoin osuus oli lapsen kanssa tehtävät harjoitteet, vauva "lensi" säärien päälle äidin ollessa selällään, oli treenivastuksena lantion päällä lantionostoja tehdessä ja säärien päälle kun tehtiin selällän keinuvaa liikettä.


Tunnin ehdottomasti paras anti oli oppia se, miten olla erilaisessa kanssakäymisessa lapsen kanssa. Kotona tuli testattua uudestaan liikkeitä ja näytettyä ne isille illalla.

Tunnin alussa huomasin, että sen lisäksi, että poika tarttuu jo asioihin, hän myös alkaa laittaa esineitä suuhun. Pikkuisen tuota on ollut jo kotona, mutta se että tämä toistuu myös muualla, oli hieno juttu.


Poika oli puolen tunnin jumpan jälkeen nälkäinen ja hän nukahti ennätysvauhtia autoon.

Jumppa oli myös ihan kivaa kevyttä liikuntaa äidille. Seuraaville parille viikolla on jo varattuna oma paikka tunnilta. Kivaa, että on yhteinen harrastus pojan kanssa. Parin viikon päästä yhteisiin harrastuksiin voi sitten lisätä vauvauinnin.

perjantai 4. syyskuuta 2015

didin kokeileva keittiö: mustapapuburgeri

Tiistaina tuli juteltua vähän ruoanlaitosta pojan kummitädin kanssa, tuli esille jännältä kuulostava resepti, mustapapuburgeri

Taidan olla aikamoinen hamsteri, sillä ainoa mitä kaapeistani puuttui oli sämpylät.

Mustapapupihvit, 4-5 kpl

1 tlk säilöttyjä mustapapuja
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä paistamiseen
1 dl kaurahiutaleita (gluteeniton)
½ dl auringonkukansiemeniä
½ dl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta (gluteeniton)
½ tl suolaa
1 tl chilihiutaleita
½ tl rouhittua mustapippuria
½ tl paprikajauhetta
½ tl juustokuminaa
¼ tl jauhettua korianteria


Valuta mustapavuista nesteet (tässä tämä mittai tölkki.. paljon on tölkissä, itse käytin kaksi tetrallista, yhteensä 340g). Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Sekoita kaikki ainekset keskenään esimerkiksi sauvasekoittimella. Muotoile massasta pihvit, öljytyistä käsistä on apua. Paista 200 asteessa 15 min.


Tein myös blogin ohjeen mukaista kastiketta, mihin tuli tahinia jne, mutta se oli omaan makuun aivan liian suolaista, pieninä määrinä kyllä sopi burgeriin.


Yritin myös friteerata bataattiranskalaisia, mutta sillä sain vain aikaiseksi kauhean savun asuntoon. Myöskin tuli testattua, ettei omalle pojalle sovi se, että äiti syö papuja, kaksi yötä meni sitten vatsakipujen kanssa. Ehdottomasti haluan syödä uudelleen tätä ruokaa, oli se sen verta hyvää, mutta ehkä se tehdään sitten kun en enää imetä.

35 2015


Takana taas yksi yllättävän hyvä urheiluviikko, paljo aerobista kärryttelyn ja pyöräilyn muodossa, kolmisen kertaa on tullut kiivettyäkin ja kerran ehdin salille.

Kävelylenkit ovat viimeaikoina lyhentyneet, sillä näillä vammapolvilla näemmä kävelylenkitkin ovat välillä liikaa. Polvien tukeminen ei auta siihen, etteikö polvet ala taas täyttyä nesteillä. Viimeviikolla perjantaina kävin jo ortopedillä, nyt pitää koivet (kyllä, molemmat) kuvata ja katsotaan lähdetäänkö rakentelemaan polvia vähän uusiksi vai miten saisi homman pelittämään. Välillä lapsen hoitaminen kotona on jopa hankalaa polvien takia. Pyöräily on onneksi ollut sellaista, minkä jälkeen ei tunnu siltä, että lumpio lilluisi nesteissä.

Salitreenistä. Lauantaina salilla tein vähän kaikkea, kunnon sekametelitreeni, tarkoituksena oli ärsyttää vähän kaikkia lihaksia ja mielestäni siinä onnistuin aika hyvin. Kovasti tulee treenailtua penkkiä ja yläkroppaa, kaipailisin hieman takaisin muotoja olkapäihin jne, eiköhän ne sieltä ala tulla taas. Mikä oikeastaan estäisi kotonakin vähän pumppailemasta.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0