tiistai 28. tammikuuta 2014

Vähän valmiimpana

Perjantain jäätymisestä oppineena suuntasin tänään varuste.nettiin (oli hyvin aikaa, kun haluan parantua kunnolla flunssasta ennen paluuta seinille/salille).

Vähän aikaa selasin netissä hanskavaihtoehtoja, päädyin Hestra Gauntlet Mitt -rukkaset, isot pojat osas kehua noita. Pidemmän päälle hankkimani hanskat, eivät taida kauaa kestää jääkiipeilyssä, mutta jos tämän talven saan kiivettyä noilla, olen tyytyväinen.


Rukkasten alle tuli (taas kerran ) isojen poikien suosituksesta hankittua silkkiset alushanskat, näiden pitäisi pysyä kuivina vaikka muuten hanska kastuisikin tai jotain.


Itse kiipeilyssä aion käyttää jo viimekauden uskollisesti palvelleita Thermoja, joita myös RolloMixedissä kovasti kehuttiin (taisi aviomies ostaa nämä ko tekstin luettuaan). Näitä pitää käydä ostamassa toinen pari reissuun mukaan, ihanaa kun kerrankin hyvät välineet ei ole hinnalla pilattu.


Perjantaina Pirulla huomasin myös, että valjaisiin olisi hyvä laittaa caritoolit kiinni. Hakut saa sulkkareilla kiinni valjaisiin, mutta Caritoolit ovat varmasti merkittävästä kätevämmät. Nyt pitäisi vielä miettiä hankinko leashit hakkujani varten, tuntuisi vähän hölmöltä ostaa sellaiset, kun lähivuosien multipitch-tavoitteet jäällä on varmaan laskettavissa yhden käden sormilla. Pitää miettiä jos tämän ongelman ratkaisin suhteessa kalliiden leashien sijaan jollain muulla tavalla, onneksi on aikaa vielä harkita hetken asiaa.


Rjukaniin ei ole enää kauaakaan aikaa, alkaa jännittää kovasti.  Meillä on edessä pari päivä tiukkaa kiipeilyä edessä. Ehkä eniten jännittää oma jaksaminen ja ehkä se, että tarkenenko. Tuollaisessa reissussa aina jännittää se, että olenko se heikoin lenkki, kestääkö kroppa ja pää. Kaveri haluaa vetää multipitchiä, itse en niin siitä välitä, mutta eiköhän muutaman köydenvälin voi mennä. Ajatus olla "nalkissa" reitillä tuntuu aika pahalta. Talvella etenkin jos tulee kylmä ja/tai kauhea pissahätä.. mitä siellä sitten tehdään? Mä en ala talvella killua valjaissa housut nilkoissa jossain jääseinällä. HYIH :D

Enivei, odotan hurjasti. Täällä on toki Piru, mutta onhan se kiva päästä (vaikka yhdenkin kp:n) uusille jääseinille. Toivottavasti ensiviikolla ehtisi käydä Pirullakin vielä ennen reissua, pitää testata uudet hanskat.

Täytynee alkaa laatia listaa mukaan otettavista tavaroista, jos sillä saisi osan jännityksestä katoamaan. Pelkään unohtavani jotain niinkin oleellista kuin hakut tai köydet.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

4/2014

No himskatti, tämän urheiluviikon piti kruunata tänään viikon toiset köysikiipeilyt, mutta.. nyyyh! Olin odottanut kovasti ko seuran kanssa kiipeilyä, kun usein Areenalla olen vain kaukaa seurannut ko henkilö eleganttia etenemistä seinillä, nyt olisin päässyt kiipeämään tämän henkilön kanssa kahdestaan. Kurkkua tiistaista asti vaivannut pieni kutittelu puhkesi tänään nuhaa/flunssaan. Siinä vaiheessa, kun hengästyy kantaessa 8kg:n koiraa raput ylös, tietää ettei ole asiaa kiipeilyseinille. Onnistuin saada pöpön varmaan alkuviikosta istuessani bussissa flunssaisen pikkupojan kanssa.


Alkuviikko oli varsin hiljainen urheilun suhteen. Ma-ke oli paljon ohjelmaa, oli tili- ja veropäivät, niin se vaikutti merkittävästi aikatauluihin, piti sumplia arkijuttuja. Ti ja ke oli muuten vain henkisesti raskaita, että se vaikutti muutenkin jaksamiseen, ei mitään dramaattista, pientä itsensä tutkiskelua. On tullut mietittyä mitä elämältähaluaa ja mikä on realista saavuttaa, pystyykö luopua tietyistä tavotteista ilman, että kokee epäonnistuneensa ihmisenä täysin. Tällaisia kevyitä aiheita.

Kuitenkin ihan kivasti urheilua, eilen varsinainen ultimate punnerrus (piilevä flunssa selittäisi osan totaalisippaamisesta eilen kesken nousujen). Seuraava viikko ei kiireiden puolesta ole yhtään sen kevyempi, toivottavasti flunssa ei kiusaa kauaa. Käsi kutittaa kovasti päästä jo seinille toteuttamaan eilen laadittua treeniohjelmaa, jäätäkin olisin kiva päästä vielä kiipeämään ja kaipaan aamulenkkejä, etenkin jos säät säilyvät tällaisina miellyttävinä, niin sitä juoksua voisi kokeilla, maaston on tarpeeksi polviystävällinen.

Nyt paljon lämmintä juomaa ja lepoa.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Maksimivoimaa

Neljäs treeniperiodi tuli vihdoin käynnistetty Antonin ohjaamana.  Seuraavat 3 viikkoa (Rjukania lukuunottamatta) sisältää 2-4 kertaa viikossa tänään laaditun ohjelman mukaan.

Katseltiin vähän reittejä, millä lähteä toteuttamaan treeniä. Parit nousut menivät vähän puntit tutisten. Jännä kuinka paljon minua jännittää treenata Antonin kanssa, oman idolin kanssa treenaaminen on aika mykistävää. Lähdin kiipeämään eka 5c:tä ja sen jälkeen tuttua 6a:ta. Kaikki luontevuus tuntui kadonneen täysin. Jostain sain sitten uskallusta sanoa omasta jännittämisestäni Antonille, ja se poisti turhan jännityksen minulta.

Kolmas reitti oli oranssi 6b 3D-seinältä, alku oli karvan verran kankea (näytti varmasti ulospäin, että jännitän ko reittiä hurjasti), ohitettuni pari epävarmaa kohtaa reitti nousu poikkeuksellisen nätisti. Kertaalleen olin varma tippuvani, karjahtelinkin kuin pieni leijona (välillä hävettää omat äänet kiipeillessä, mutta eiköhän kaikki omilla äärirajoillaan urheilussa kamppailevat tiedä karjumisen/murinan auttavan suorituksissa). Viimeisen jatkon kohdalla en malttanut pysähtyä klippaamaan, vaan karjahtelin urakalla, tokavika moovi, olin aivan varma etten jaksa, karjahdus ja tokavikaan otteeseen kiinni, lisää karjatelua, oikealla kädellä melkein kiinni viimeisestä otteesta.. tipuin kirkasten alas.

Antonilta tuli ylistyssanoja, hän on nähnyt vierestä kuinka ajatus tippumisesta saa minut jäätymään kauhusta. Pari muutakin kiipeilijää tuli kehumaan hyvää vääntöä. Olin ylpeä itsestäni.

Katseltiin minulle lopuksi seuraavan kolmen viikon projektia. Lähdin liidaamaan ko reittiä, onneksi oli sallittua fuskata samaisen linjan helpomman reitin otteilla, jos meinasi jännittää liikaa. Pikkuhiljaa työstin reittiä edestakaisin .. pari jatkoa ja sitten alemmas, moovit, pari jatko pidemmälle ja taas vähän laskettiin ja tein moovit. Kun taidot /voimat/ideat loppui projektireitissä vein yliksen ja lähdin työstämään reittiä. Jäin jumiin kohtaan missä ko reitillä olen ollut aikaisemminkin jumissa, nyt on idiksen miten päästä eteenpäin.. sloupperit prkl on se heikkouteni, niin.. katsotaan saanko mitenkään työstettin reittiä edes yliksessä ylös asti. Antonilta tuli palautetta kakkosteluyrkkäni jälkeen, että tekniikka on hyvää, liikkeet hyviä jne. Nyt vaan toistoo toistoon että saa päätä entistä paremmin kestämään liiditippumisangstia.

Tällä päivälle oli sitten sovittuna vielä toiset kiipeilyt kaverin kanssa. Oma näkemys tästä oli, että olisin tänään keskittynyt lähinnä varmistamaan ja tsemppaamaan kaveria liidissä. Jotenkin sitä löysi itsensä kuitenkin useampaan otteeseen köyden päästä. Jossain vaiheessa oli jo niin poikki, etten saanut 5c:tä topattua ylistellessä. Kaveri väänsi upeasti 3D:llä seiskoja ja lähetti ensiyrkällä kisaseinän keltaisen 6b+:n ja projektoi hulppeaa mustaa 7a/7a+:aa.

Teimme vielä treenin päätteeksi vartaloharjotteita, leukoja teimme kunnon venyttelyt.

Kaikenkaikkiaan tuli tänään viihdyttyä Areenalla 6h. Äsken kruunasin tämän väsymyksen vielä saunalla ja pulahduksella taloyhtiön uima-altaassa, olen a-i-v-a-n poikki.

Pirun kylmää

Tätä oli NIIN odotettu, jääkiipeilykausi sai vihdoinkin osaltani avauksen. Oli jo aikakin päästä jäälle, kahden viikon päästä tähän aikaan meillä on Rjukanissa ensimmäinen kolmesta kiipeilypäivästä takana.

Vähän ujostutti lähteä Pirulle. Yritin houkutella vanhaa lukiokaveria jo tänään kanssani köysiin, mutta aikataulut eivät nyt menneet yksiin (joku toinen kerta sitten). Bongasin kiipeilyseurailmon eräästä fb-ryhmästä. Olin hurjan hermostunut alkuunsa joskos olen tarpeeksi hyvää kiipeilyseuraa kokeneemmalle kiipeilijälle (hyvinhän se meni sitten). 

Kauhean pakkaaminen tavaroissa, kun sääkin oli noin vietävän kylmä tänään. Vaatetus oli muuten riittävä, ensimmäisellä nousulla onnistuin jäädyttää sormet siihen pisteeseen, että kivun takia teki mieli itkeä ja oksentaa, olin hermostua, kun en halunnut näyttää olevani heikko... jotenkin klaarasin tilanteen ja pääsin yli tuosta. 


Kiipeilykaveri liidasi ensimmäisen nousun, jonka jälkeen hioimme yläankkurissa nousuja. Itse tein nousut 1 -2 - 2 ja 1, ihan hyvä näin ensimmäiselle kerralle, kauden avauksessa. Huomasin arastavani liian laajaa lyöntiä alkuunsa vuosi sitten olkapään pettämisen takia, taisi olla ihan tammikuun alussa kun käsi petti kahdesti yhden nousun aikana. 


Parin nousun jälkeen uskalsin käyttää käsiä jo paljon enemmän, lyönneissä oli voimaa. Viimeisellä nousulla oli jo havaittavissa tietynlaista väsymistä, lyönneistä alkoi tarkkuus kadota, piti tosissaan keskittyä siihen, ettei lyöntien liikeradat mene vahingossa suuriksi. Pitää muistaa Norjassa kuunnella omaa kehoaan, missä vaiheessa olkapäät alkavat väsyä, pitää lopettaa hyvissä ajoin, eikä sitten kun jokin jäsen on sijoiltaan.


Olin kiipeilyyn tyytyväinen, mielestäni käytin jalkoja fiksusti enkä repinyt käsillä reittejä ylös, kiipeily tapahtui kohtalaisen fiksusti jaloilla. Jään kanssa tuli silti otettua pariin otteeseen yhteen, huomenna varmasti polvet näyttävät enemmän tai vähemmän piestyiltä. Onneksi ei ole enää mekkokelit.



Tästä päivästä opittuna aion mahdollisimman pian suunnata Varuste.nettiin tai Partioaittaan ostamaan sopivat hanskat, kuten sanottu ne ovat tällä hetkellä heikoin lenkki omassa vaatetuksessa. Kerrastoja on mukavasti, merinovilla- ja mikrofleeset, untsikka joka ei ole kovillakaan pakkasilla pettänyt, jos kädet jäätyvät, niin peli menetetty. Kävin kertaalleen jo katsomassa jääkiipeilyyn hanskoja, mutta olin juosta kirkuen kaupasta ulos, kuka maksaa 125€ hanskoista!? Vissiin minä sitten.. eipä etteikö tässä olisi jo muutenkin tullut investointua tuntuvia summia kiipeilyvarustuksiin muutenkin. Kunnon hanskoilla voi sitten nauttia muistakin hankinnoista, kun kiipeily tuntuu mukavalta.

Toivottavasti tässä ehtisi vielä pariin otteeseen jäälle ennen reissua Norjaan.

maanantai 20. tammikuuta 2014

uutta palkkaria

Olen ollut vähän saamaton hankkiakseni palkkaria tehtyäni pakolliset muutokset ruokavalioon. Palautusjuoman merkitys on ollut lähinnä se, ettei verensokeri pääse treenien jälkeen liian matalaksi. On ollut havaittavissa pientä mässäilyä (tarkemmin tarpeetonta leivän syömistä) treenien jälkeen kunnon ruokaa odotellessa.


Fastin sivuilta löytyy hyvin tietoa heidän eri tuotteiden sopivuudesta eri ruokavalioihin. Valmiita palautusjuomia löytyisi gluteenittomina, mutta sitten taas tuotteet ovat vain vähälaktoosisia.  Nyt oma sekoitus on 0,25dl maltoa ja 0,5dl soijaproteiini-isolaattia. Pitää miettä josko sitten ottaisi vielä jotain muita tabuja lisäksi, aminohapoista oli kaverin kanssa puhe, pitää selvitellä niistä enemmän.

Jo pidempään isot pojat ovat puhuneet minulle Fastin valmiiden palautusjuomisen vaihtamisesta edullisempiin vaihtoehtoihin, on ollut vain kauhean helppoa aina napa valmis pussi eikä ole tarvinnut investoida suuria summilla kerralla kilohinnaltaan edullisempiin prodepönttöihin (massista tms).

Tuo oma miksi oli parempaa maultaan kuin suklainen dietmix, kaiken kaikkiaan hyvä vaihto. Jossain vaiheessa voisi katsella, josko ostaisi jostain isommankin pöntön jauhoja.

Palkkari tuli nautittua tänään punttitreenin päätteeksi. Salilla ei ollut enää yhtä paha ruuhka kuin heti vuoden vaihteen jälkeen, mutta oli siellä edelleen aikamoinen hulina. Välillä tekee mieli vaihtaa johonkin vähän hiljaisempaan saliin, vähemmän ruuhkaiseen, mutta tuo on lähialueen ainoa


Tuli otettua Zalandosta tilatut trikootkin käyttöön. Jos harmaat urheilutrikoot tuntui olevan oman mukavuusalueen ulkoupolella, niin näillä sitä aluetta ei enää näkynyt, eiköhän näihin totu.

Treeni oli hyvä, treenasin itseltäni jalat alta ja kädet hyytelöksi.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

3/2014

Ihanan köysipainotteinen viikko takana, tätä vähän kaivannutkin. Boulderointi on ollut tosi kivaa vaihtelua, ja tulen tekemään sitä varmasti jatkossa enemmän, mutta köysi on se juttu. 



Omat köysikuviot muuttui päättyneen viikon alussa, kun vakkariköysikaveri karkasi työkomennukselle ulkomaille. Tuli hetken ajaksi fiilis, että sama toistuu kuin mikä tapahtui aviomiehen loukatessa itsensä pian meidän kiipeilyuran alussa. Nyt on kuitenkin luotuna erittäin hyvä verkosto ja harrastuksen myötä olen saanut paljon uusia ystäviä, niin sen sijaan, että jäisin yksin, voin kiipeillä ihanien "uusien" ihmisten kanssa. Tuntuu, että olen muutaman kerran jälkeen oppinut jo lisää itsestäni ja siitä miten haluan kiivetä, tulee pieniä muutoksia treeniin.

Aviomieskin on vihdoin palannut köysikuvioihin, vielä meillä ei mene intressit yhteen, mutta onneksi hän on hyvä varmistamaan. Tuntuu vain pahalta istuttaa hänet alakertaa 3D-seinän eteen varmistusorjaksi. Perjantaina piti olla kiikut pt:n kanssa, mutta se nyt siirtyi ensiviikolle. Tänään kiipesin toisen kiipeilijäbloggarin Akin kanssa, minut kiivettiin suohon, kaveri liidasi hurjan määrän nousuja (kolme viiden nousun settiä 6a:ta 3D-seinällä), itsellä ei aika riittänyt .. eikä aluksi pääkään. Jännä juttu kuinka pää saa uskomaan kunnon loppuvan, vaikkei näin oikeasti ole.

Pääsin tänään sen (pään) yli, jaksoin ja pystyin kiipeämään aluksi reittiä vain kahdesti ylös, toisella nousulla käyden kerran köydessä, toisella kerralla nousin jopa neljä kertaa, toisella nousulla meinasin toistaa itseäni, mutta päästyäni. Monimutkaista?



Muut liikunnat, salille ei ole tullut ehdittyä, eikä punttiksen tammikuun ryysis houkuttelekaan.

Tavoite kolme aamuaerobista ei ihan toteutunut, kuuntelin omaa kroppaani ja nukuin enemmän. Parina iltana menin jo pian yhdeksän jälkeen nukkumaan, viikonloppunakin jätin herätyskellon pois päältä ja nukuin niin pitkään kuin nukutti. Toissaviikon ja päättyvän viikon alku oli töissä sen verta intensiivistä, että se kulutti henkisesti aika paljon. Ei mitään dramaattista, mutta jännittävää.

Minut "bongattiin" tänään, tuntui jännittävältä että minut tunnistettiin ja minua moikattiin Areenalla. Enpä ole koskaan ajatellut monienkaan lukevan (vaikka tietty kävijämäärät sanoo vähän toista). Kiva kun tulit moikkaamaan :)

Hyvää alkavaa urheiluviikkoa kaikille :)

tiistai 14. tammikuuta 2014

Rahkapizza

Elokuussa sekä fb:ssä että kalorilaskurissa puhuttiin tästä pizzasta, Good Morning -blogissa Kaisa oli tehnyt herkullisen näköisen rahkapizzan. Itse suhtauduin pitkään skeptisesti, sillä mielikuva rahkapohjaisesta pizzasta oli, että se on löllö ja mauton.

Tänään sitten jostain täysin tuntemattomasta syystä halusin tehdä pizzaa.

Rahkapizza, 2:lle

pohja
250g maitorahkaa
1 kananmuna
1 dl gluteenitonta jauhoa / gluteenitonta kaurajauhoa
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja levitä leivinpaperilla vuoratun pellin (itse käytin Kaisan tapaan piirakkavuokaa pizzan teossa).

Valmista tomaattikastike
150g tomaattimurskaa
70g tomaattipyrettä
½ tl suolaa
2 tl pizzamaustetta
1 tl kuivattua valkosipulia

Laita kaikki ainekset rasiaan/pieneen kulhoon ja surauta sauvasekoittimella sekaisin. Levitä tomaattikastike hellästi rahkapohjan päälle.

Lisää täytteet, tässä tapauksessa purkki tonnikalaa öljyssä (öljy valutettu pois) ja 8 kalamaton oliivin lihat.

Juustopäällys
Kaisan blogin ohje oli 100g raejuustoa, 1 valkuainen ja suolaa. 

Itsellä kävi niin, että lähdin kauppaan ostamaan raejuustoa, tuli ostaneeksi ruokaa jne 40€:lla ja palasin kotin ilman raejuustoa. Sain siis hieman säätää. Oma juustopäällykseni on 1 valkuainen, 60 maustamatonta tuorejuustoa (rasvaa 13%), 25g oltermannia raastettuna ja 5g parmesanraastetta.

Juusto-valkuais seos surautetaan sauvasekoittimella tasaiseksi mössöksi ja pirskotellaan pitkin poikin pizzaa.


Pizzaa tulisi ohjeen mukaan paistaa 200 asteessa 45 minuuttia.. itse väittäisin paistaneeni pizzaa vähemmän aikaa, ja silti siitä tuli jo asteen verran turhan tumma.


Pizza oli todella herkullinen, aviomieskin piti maistamastaan, vaikka hän ei yleensä niin välitä minun terveellisistä ruoistani. Pohja ei ole rapea, mutta se on kiinteä, sitä voi syödä jopa käsin. Pizzassa on rutkasti makua. Ensikerralla voisi yrittää muistaa ostaa sitä reajuustoa, niin pääsen kokeilemana kuinka raejuusto-valkuais -juusto toimii pizzassa. Tästä tuli uusi herkku, ihan mahtava ruoka!

On kauhean ihanaa olla ollut innostunut kokkailusta. Nyt tuntuu että uskaltaa syödä, ja voi syödä. Vihdoinkin "tavallinen" ruoka ei tuo pahaa oloa ja turvotusta. Pitkän aikaan fitfarmin ohjeet ovat olleet se ainoa oikea minulla, sitä tarkasti noudattaessa (tiukinta versiota siitä) olo on ollut aina hyvä. Nyt voi syödä normaalia ruokaa, kuhan vain poistaa gluteenin lähteet ruoasta. 

Perjantaina vein aviomieheni syntymäpäivänsä kunniaksi syömään Nepalilaiseeen. Sunnuntaina lähdin tekemään perjantaista inspiroituneena oman versioni kanasta tomaattisessa kookoskermakastikkeessa. Kastikkeen tekemiseen ei kulunut kokonaista purkkia kermaisesta kookosmaidosta, niin tein satsin maissileipää, jossa korvasin tavallisen maiton kookosmaidolla. leivästäkin tuli uskomattoman herkullista.

Ps. Jos joku jäi miettimään pizzan speksejä, niin noin karkeasti arvioiden tuo pizza kokonaisuutena sisältää noin tuhat kaloria, elikä puolikas pizza sitten noin 500kcal, ja annos painaa varmaan jotain 400-500g.

Sadassa grammassa pizzaa vähän päälle 10g proteiinia, 9,6 hiilareita ja 3,6g rasvaa. Jos pizzan tekee kokonaan tonnikalaan vedessä, niin sitten tietty vähemmän rasvaa, ei oliiveja ja juustokastikkeen tekee alkuperäisen ohjeen mukaan raejuustosta.

maanantai 13. tammikuuta 2014

2/2014

10 urheilukertaa/lajia 13h urheilua, lepopäivä, oma liidienkka tuli tehtyä, pääsimme aviomiehen kanssa köysittelemään (ja hänen sormensa kesti kiipeilyn!!!) sekä kokeilin uutta urheilulajia, aika pirun upeaa. Aamukävelyt jäivät turhan vähälle.


Sunnuntaille oli sitten jotain spessua. Ystävättäreni kutsui minut mukaansa kickboxing tunnille /tutustumiskäynnille. Ennen tuntia olimme ohjatulla trx-tunnilla (kovasti haluaisin tuon trx:n itselleni, se olisi hurjan kätevä reissuissa treenaamiseen ja mökille). Eilen illalla sain Gimme Kraftista isnpiraation tehdä trx:llä enemmän kiipeilyyn soveltuvia liikkeitä, aviomieskin voisi ehkä innostua treenaamaan kanssani kotona/salilla.

Mutta tuo kickboxing, ei mitään hajua lajista paitsi että siinä lyödään ja potkitaan. 


Tarkoituksena oli vetää 30 min kohtuu tiukka setti, mutta tunti venyi hieman yliaikaan. Olimme ystäväni kanssaa pari, ensimmäisen puolikkaan hakkasin eri comboja pistehanskoihin. Treenit oli hyvin raskas ja pomppiminen tuntui painona. 

Tuntui pahalta aluksi lyödä päin ystävääni, mutta äkkiäkös siihen tottui :P Itsellä haasteeksi osottautui voimaskas huimaaminen alle 30 min kohdalla. Minulle ole ikinä sopinut pomppimisjumpat (alhaisen verenpaineen takia ehkä). Jouduin vähän aikaa haukata happea, ja sitten olin taas valmis ottamaan ystäväni iskuja vastaan. Ihan leikkimielellä katselin jo lähialueen kickboxing-ryhmiä.

Olin odottanut jotain tuntumaa yläselässä tänään. Missään ei tunnu eilinen hakkaaminen, vaikka tempo oli aika hyvi (mielestäni) ja tuli tehtyä paljon toistoja. Vähemmästäkin määrästä outoa liikettä on tullut joskus aikaisemmin paikat kipeiksi. Huomenna ehkä?

Tällä viikolle sitten enemmän aamulenkkejä, viimeviikolla rankat työpäivät verotti yöunia, joten aamuisin piti sitten yrittää vähän nukkua pidempään.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kiipeilykengistä

Hyvin sitä on sokea sille kuinka kauhtuneiksi omat Pythonit olivat muuttuneet. Alkoi jo sormet tulla läpi noista, kärkien kumi on reikäinen, kengät eivät ole enää jämäkät ja kenkiä nahka muistuttaa etäisesti vain alkuperäistä väriään. Onhan noilla tullut kiivettyä jo monen monta nousua. Pienen epätoivoisen hetken mietin kenkien paikkaamista/pelastamista, mutta enemmän kiivenneet olivat sitä mieltä, että nuo ovat jo mennyttä kalua.


Siitä ollaan montaa mieltä miten tiukat kiipeilykenkien tulisi olla. Ystäväni on juuri innoissaan aloittanut kiipeilyn. Annoin hänelle omaan kokemukseeni kiipeilykengistä pohjautuen juuri sopivan kokoiset kengät. Jostain olen kuullut (varmaan isoilta pojilta), että kengät tulisi olla 2,5-3 kokoa pienemmän kuin mitä kengät tavallisesti on, normipopo minulla on 39, Pythonini ovat 36,5 ja tarra Miurat 36 (sukkia en laita kenkiin).

Omat ensimmäiset kenkäni olivat five tenit, kokoa 39 .. Olin häkeltynyt saamistani neuvoista, sillä päähäni ei millään mahtunut se, että miten ihmeessä tuosta olisi pitänyt vielä ottaa pari kokoa pois. Juju on siinä, että tuo 2,5-3 koko toimii La Sportivan kengissä, ne venyvät merkittävästi .. eri mallit vielä erilailla, Five Ten -kengät eivät itsellä venyneet lainkaan.

Toiset kenkäni ostin La Sportivaa kokoa 39, kyllähän niillä kiipesi, ei reitit varmasti tuolloin vielä jääneet kenkien takia nousematta, mutta ymmärrettyäni vihdoinkin eri valmistajien eritavalla venyvät kengät, ostin 36 koon Miurani. Pythonit ostin kokoa 36,5 ihan vain jotta on välillä kiva kiivetä vähän leppoisimmilla kengillä joskus. 

Eilen tajusin Pythonieni tulleen tiensä päähän, mietin vähän aikaa Areenan shopissa Futuroiden ostamista, kokeilinkin niitä. Ne varmasti olisivat hyvät, jos etsisin itselleni "ykköskenkiä", mutta koska olen aivan rakastunut Miurojeni tarkkuuteen, en kokenut mielekkääksi ostaa ykköskenkiäni kalliimpia popoja tohvelikokoisina.

Nykyään jos yrittäisi kiivetä koon 39 kengillä, ei nousuista tulisi oikein mitään. Luotto jalkoihin katoaa saman tien ja reitit tulee revittyä pelkillä käsillä ylös. Sen voi kyseenalaistaa, onko kenkien oikeasti tarpeen olla noin tiukat, mitä ne itsellä on. Kenkien kuuluu olla napakat, ja alkuunsa itsellä ne on niin tiukat, että saattaa mennä useampi kiipeilykerta, että kengät lähtevät jalasta jo topista laskeutuessa. Pythonit muokkautuivat niin tohveleiksi, että ensimmäisissä boulderkisoissani niitä pystyi pitämään lähes koko tapahtuman ajan jaloissa. 

Kiipeilyn aloittanut ystäväni sanoi, että antamani kengät ovat turhan tiukat, hänelle sanoin, että on hyvin tavanomaista, että kenkiä käytetään vain kiivetessä, varmistaessa /levätessä sitten laitetaan mukavammat tossut jalkaan.

Kokeilemalla löytyy sopivat kengät. Kaikille eivät sovi yhtä napakat, jotkut haluvat ehdottomasti laittaa sukat kenkiin jne. Pitää kuunnella omaa itseään/jalkojaan, eikä ole lainkaan outoa, että sitä tulee haettua omaa kiipeilyketyyliänsä parien kenkien ajan.

Kanaa Nassin tapaan

Haluan ehdottomasti jakaa tämän upea aviomieheni upean kanareseptin. Tuli muutama päivää sitten jostain riennoista, olin nälkäinen urheilun jäljiltä. Mies ilmoitti paistaneensa vähän kanaa.. 


Kanaa Nassin tapaan

500g broilerin rintafileitä

marinadi:
muutama rkl sesamöljyä 
2 valkosipulikynttä
suolaa
pippuria
1 rkl vaaleaa balsamikokastiketta
pasta rosso -mausteseosta myllystä


Anna kanan marinoitua marinadissa jääkaapissa noin tunnin verran. Paista parilapannulla kypsäksi.


Toimii hyvin avocadopapupastan kanssa.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Arcoon!

Eilen tuli ostettua liput toiselle tämän vuoden kiipeilymatkalle, kokoonpano on vielä vähän auki, mutta ainakin minä ja ystäväpariskunta olemme menossa, huikeaa. Tuosta tulee seikkailu. En ole koskaan aikaisemmin ollutkaan Italiassa. Kesäkuussa Arcoon.

Tässä välissä on alle kk:n päästä jääkeilyreissu. Olisi ollut suotavaa päästä vähän treenaamaan ennen reissun lähtöä,. Nyt ei sitten ole mitään mestarisuorituksia odotettavissa, mutta pääsemmepä ainakin vähän fiilistelemään jäätä. Pysyy ainakin kamat hyvässä kunnossa seuraavaa talvea ja jäätä varten, kun ei niitää pahemmin tänä vuonna pääse käyttämään.

Lennot ostettuna ja mökki varattuna, mikä olisikaan sen parempi motivaattori pitää itsensä hyvässä kunnossa syömällä oikein ja treenata fiksusti.

arco topo 1
arco topo 2

tiistai 7. tammikuuta 2014

Uunituoreita ihanuuksia ja vähän jotain muutakin

Päivän missio oli tehdä hyvää gluteenitonta leipää, hetken reseptejä selatessani päädyin maissileipään. Alkuperäinen resepti.

Maissileipä

2,5 dl maissijauhoja
1,5dl gluteenittomia jauhoja
2 rkl makeutusjauhetta
½ tl suolaa
2,5 tl leivinjauhetta
3rkl pehmeää voita (elikä n.35g omien mittauksen mukaan)
½ dl maissia (30g)
1 kananmuna
2,5 dl maitoa

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita kananmunaan voi, maito ja maissia. Yhdistä aineet keskenään. Aluksi tämä voi vaikutta jokseenkin epätoivoiselta velliltä, mutta ei huolta. Kaada litku leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. 25 minuuttia 200 asteessa tekee taikinalle ihmeitä. Ota leipä pois uunista kun se on saanut kauniin kultaisen värin.

Yritä olla syömättä kaikkea kerralla.


Toinen juttu mitä innostuin kokeilemaan oli toinen yritys mustapapubrowniesta. Tällä kertaa lähdin toteuttamaan the good morning -blogin versiota. Jälleen kerran taikina oli erittäin hyvää ennen paistamista, herkullista jopa. Leivoinnaisen tulee tekeytyä jääkaapissa yönyli, huomenna sitten selviää, että onko tämäkin edelleen liian terveellinen omaan makuuni vai ei.

Mustapapubrowniet

2 purkkia go greenin mustapapuja, huuhdeltuna ja "kuivattuna"
10 kivetöntä taatelia
3 kananmunaa
3/4 dl kaakaojauhetta
1 dl makeutusjauhetta
1/4 dl vahvaa kahvia
½ tl leivinjauhetta

Sekoita sauvasekoittimella pavut ja taateli mahdollisimman tasaiseksi massaksi. Kun massa on halutunlainen lisää kaikki muut ainekset, sekoita lisää ja laita vuokaan (käytin kaupan pahvista pullavuokaa tms). Paista 175 asteessa 35 minuuttia. Brownie on valmis kun se on päältä jämäkkä ja vähän halkeilee (tuolla paistoajalla sisus jäi erittäin.. meheväksi, toivottavasti vaan ei raa-aksi). Peitä vuoallinen herkkua esim foliolla ja laita yöksi jääkaappiin tekeytymään. 

uuniin menossa
Huomenna maistellaan tätä tuotosta töissä kahvin kanssa, odotan innolla.

uunista tulossa
Sitten yksi kokkailu vielä lisää, nyt vaan lisuke. Katselin 24kitcheniä tms, jossa Sara La Fountain teki erittäin herkullisen näköisiä paahdettuja ruusukaaleja.

Paahdettu ruusukaali, kahdelle

2 rasiaa (600-700g) ruusukaalia
1 sitruunan kuori
½ appelsiinin kuori
2 valkosipulinkynttä
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Putsaa/kuori ja puolita ruusukaalit, raasta päälle kuoret sitrushedelmistä, ripottele päälle valkosipuli, lorauta öjyä halutun verran ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda ruusukaaleja 200 asteessa noin puoli tuntia. 



Varoitus, älä syö samana päivänä jos olet suunnitellut tekeväsi salilla jalkatreenin...

kuva alunperin
Tuli tehtyä hyvä olkapää- ja ojentajatreeni. Oujee.

maanantai 6. tammikuuta 2014

52/2013 ja 1/2014

Taas jäänyt parin viikon urheilut raportoimatta, vuoden viimeinen viikko oli mukavan aktiivinen. Jouluna aattona kävin punttisalilla (oli ihanan väljää) ja Tapanina kävin boulderoimassa. Jouluviikon maanantaina löytyikin mun projekti, jonka tänään saatoin päätökseen.


Vuoden ensimmäinen viikko on hyvä, mutta siinä on yksi pieni vika, kuka bongaa? Samaisella viikolla on myös jotain uutta. 


Missä lepopäivä? Tähän täytyy keskittyä enemmän. Eilen sunnuntaina kävimme tutustumassa parkouriin, siitä enemmän myöhemmin.

Muuten hyvät viikot, paljon monipuolista, viimeviikolla ei vain ehtinyt salille, torstaina piti mennä. Olin hurjan huonolla tuulella, päänsärky yllätti ja pisti illalla pois pelistä. 

Kovasti nyt on ollut himo köysiin ja boulderille, ehkä nyt saavutettuani tietyn välitavoitteen, voin ottaa hetkeksi iisimmin kiipeilyn suhteen, vähemmän .. pakkomielteisesti. En ihan 100% noudattanut siis annettua treeniohjetta, mutta nyt paluu ohjelmaan. Pitääkin taas sopia treffit Antonin kanssa :)

6c+

Uusi etappi sisäkiipeilyn saralla on suoritettuna. Lupailin vähän, että vuosi alkaisi lähettämällä uudenvuoden aattona viidesti yrkkäämälläni reitillä, en ollut aivan oikeassa. Kertaalleen tuli jo käytyä köyden päässä tätä päivää ennen, ei mennyt valkoinen 6c+ .. eikä mennyt muutkaan ihan putkeen.

Semmoisen päätöksen tein kiipeilyn suhteen, että kuuntelen enemmän mitä itse haluan tehdä ja kiivetä, enkä anna muiden vaikuttaa omaan päätöksentekoon. En lähde luovuttamaan, mutta jos en yksinkertaisesti koe jonkin reitin olevan sellainen minkä uskallan kiivetä (olkoonkin 5b), niin mene sitä. Tottakait kehitystä tapahtuu vain omalle epämukavuusalueelle astumalla, mutta joskus on vaan hyödytöntä lähteä vääntämään reittiä, joka ei tunnu kivalta, mukavia mutta vaativia reittejä löytyy varmasti lisää. Itse tiedän parhaiten sen mikä minulle sopii, miksi tehdä rakkaasta lajista väkisin inhottavaa?

Tänään sitten astuin omalle epämukavuusalueelle. Olin ottanut rauhallisesti kiipeily, pelkkää ylistä max 6a:ta, kunnes lähdin reitille. Kaikki meni hyvin pidemmän aikaa, kolmanneksi viimeiselle jatkolle mentäessä ote meinasi livetä, tokavikalla jatkolla kaikki taas hyvin, viimeiselle jatkolle mentäessä oli valittavat, että joko yritän klipata ja pannutan TAI jätän viimeisen jatkon klippaamatta ja yritän ankkurille. Kaikenkaikkiaan aivan kauhea pulttiväli, kädet pamahti heti pumppuun tehtyäni päätöksen jättää viimeisen jatkon klippaamatta, olin lähestulkoon varma, että tipun (melkein heilahdin taaksepäin), jotenkin se pelko mahdollisesti heilautuksesta kuitenkin sitten sai kuin saikin minut pysymään otteissa, pääsin ankkurille, kädet oli niin pumpussa, että sain vain toisen ankkurireista klipattua.

Tein sen, kiipesin 6c+:n, ei se loppupeleissä sitten niin montaa yritystä vaatinut, taisin tehdä ennen uuden vuoden aattoa yhteensä kolme yrkkää reittiin, aattona viisi ja toissapäinä (vai milloin se oli) kaksi. Tänään sitten ensimmäisellä, hyvä niin, sillä tuosta meinasi jo tulla aikamoinen mörkö minulle.

valkoinen 6c+
Epämukavasti kiipeilyst ei tehnyt reitti tai tippumisen pelko, vaan pelko epäonnistumisesta, turhautumisesta. Onneksi en antanut sen nyt sekoittaa päätä.

Oman onnistumisen lisäksi suurta iloa minulle on tuonut katsella vierestä, kuinka sain hyvän ystäväni innostumaan kiipeilystä, vein hänet perjantaina ensimmäistä kertaa seinille, nyt hänellä on jo kengät (annoin vanhat Miurani hänelle) ja kovaa vauhtia ollaan menossa kiipeilykurssille.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Avocadopasta pienellä tvistillä

Ommom..mieleni teki pastaa, avocadoa, halusin syödä itseni kylläiseksi ilman massiivista pastaähkyä. Tänään syntyi oma versioni viimevuoden yhdestä hittiruoasta avocadopastasta.

Avocadopapupasta, kahdelle

100g pastaa (gluteenitonta)
300g pitkiä vihreitä papuja (käytin Pirkan pakastetta)

1 valkosipulinkynsi
1/4 punaisesta chilistä (itse otin mietoa chiliä)
½ limen mehu
loraus oliiviöljyä
suolaa
pippuria
30g parmesanlastuja ja/tai raastetta
1 avocado (kannattaa ostaa syöntikypsä, niitä saa nykyään "kaikkialta")

Keitä pasta ja höyrytä pavut itse halutunlaisiksi. Omat jäivat pehmeiksi, mutta ei löysiksi.

Tee marininadin suoraan tarjoilukulhoon. Murskaa ja hienonna valkosipuli ja tee chilistä hienoa silppua. Lisää valkosipuliin ja chiliin öljy, suola ja pippuri ja juusto. Kaavi avocadon liha kuoresta muiden ainesten sekaan. Kuhan pasta ja pavut ovat valmiit, huuhdo niitä vähän kylmällä vedellä, valuta mahdollisimman hyvin vesi pois ja lisää nämä viimeiseksi. Sekoita pasta hyvin ja nauti!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Viikko gluteenitonta/sokeritonta takana

Hetken mietin viikko sitten perjantaina, että onko kaikkien sokeriherkkujen, keksien, suklaiden jne pois heittäminen hieman liioiteltua, että eikö sitä voi kokeilla uutta ruokavaliota. Ei ehtinyt mennä edes viikkoa, kun olo alkoi olla jo merkittävästi parempi, torstaina aamulenkillä jalat tuntui paremmilta kuin aikoihin, koko tunti meni ilman mitään painetta alaselässä.


Eilen huomasin enemmän asioita, jotka olivat aikaisemmin aiheuttaneet tukalaa oloa. Olin töiden jälkeen tutustuttamassa ystävääni kiipeily Areenalla ja tämän jälkeen kiivettiin vakkarikamun kanssa vielä tovin. Tavallisesti selkä ei ole kestänyt kuin pari tuntia, ja kolmas kiipeilytunti on mennyt usein välillä selkää lepuuttaen. Pahimmillaan jopa muutaman minuutin seisominen paikoillaan on ollut erittäin tuskallista. Eilen vasta kotiutuessa havahduin siihen, että tällä kertaa oli jotain erilaista.

Tänään olen pystynyt nostamaan Mimin maasta normaalisti selkää kumartaen (aikaisemmin joutunut menemään kyykkyyn jne), kengät menevät jalkaa ilman kipuja, saan housut jalkaa ja pois kivuttu, vartalon kierto ei tunnu enää niin pahalta.

On suorastaan jännittävää, miten merkittävän eron ruokavalion pieni muuttaminen saa kropassa aikaiseksi. Nyt tosiaan olen jättänyt täysin pois gluteenin, sokerit, hiivan ja alkoholin (ei että olisi tapana tissutella, mutta meillä jäi sitten jouluna avattu viini juomatta).

Se miksi kuvittelin tällaisen muutoksen tuovan jotain muutosta oloon on se, että olen itse epäillyt itselläni olevan selkärankareuma. Ajattelin, että eipä tässä ole mitään menetettävää. Terveyskeskuslääkärit ovat toistuvasti vain määränneet erilaisia kipulääkkeitä, tavallisia ja kolmio, relaksantteja, unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä, jotta säryistä johtuvista uniongelmista pääsisi eroon. Kyllähän särkylääkkeillä on oloa saanut paremmaksi, mutta se on hetkellistä. Ehkä jossain vaiheessa sitä pääsee julkisella reumatologille, mutta siinä odotellessa hoidan itseäni pillerien sijasta mieluummin vaan mitä ilmeisimmin paremmin sopivalla ruokavaliolla.


Mieliala on ollut pari päivää pilvissä, on ollut niin mahtavaa pystyä tehdä normaalisti asioita. Olen yrittänyt selvitellä, että miksi on niin, että niinkin pienellä asialla kuin gluteeni, saa ihmisen toisinaan lähes toimintakyvyttömäksi. Löysin sivuston Tuomon - kivikautiset ruokasivut, en kaikkea tuolle lukemaani tietenkään hyväksy saman tien, mutta onhan tuolla esitetty mielenkiintoisia pointteja, jotka siis selviävät sivustoa enemmän selaamalla.

On tullut aikaisemminkin mietittyä ruokavaliota ja sen vaikutusta ihmisiin ylipäätänsä, mutta erityisesti lapsiin. Tuntuu, että jatkuvasti vain erilaiset keskittymis- jne häiriöt lisääntyvät, samassa suhteessa kuin lapsille syötetään enemmän ja enemmän kaikkea valmisruokaa, sokerisia ja kofeiinisia limuja, karkkeja jne. Oma asenne lasten limujen/karkinsyöntiin on lapsettomana kohtuullisen ehdoton, katsotaan miten mielipide muuttuu kuhan on pari omaa muksua. Totta kait myös se, että itse reagoin kropallani näin voimakkaasti gluteeniin, pistää miettimään miten paljon kaikkia muita sairauksia hoidetaan ihan jatkuvasti tarpeettomasti lääkkeillä, ja miten paljon lapsia/aikuisia kärsii erilaisista käytöshäiriöistä jne.

On hieman samanlainen olo, kuin silloin kun alunperin innostuin kiipeilystä, ja kuinka se vaikutti niin positiivisesti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Nyt tekisi mieli sanoa kaikille kenellä on jotain omituisia selittämättömiä vaivoja, että kokeilkaa gluteenitonta ruokavaliota edes hetki, eihän sitä tiedä vaikka se muuttaisi lisää elämiä.

Oma asenteeni ruokavalion muutokseen on se, että on jännittävää nyt kokeilla erilaisia ruokia. Kaupasta valmiina löytyy aika paljon gluteenittomia tuotteita, mutta niissä on sitten mahdollisesti lisättynä hiivaa ja tai sokeria, niin pitää alkaa itse soveltaa.

Toissapäivänä kokeilin tehdä mantelisia suolakeksejä.



Blogissa ne näytti hyviltä, ei ne itse tehtyinäkään pahoilta maistunut, mutta keksit olivat niin hauraita, että pääasiallisesti sain laittaa keksin juuston päälle, jos halusi pystyä syödään keksit useammassakin kuin yhdessä osassa. Mietin itse keksien jatkamista lisäämällä esim kananmuna ja/tai vähän juustoraastetta. Voisi tulla hyvääkin.


Eilen taasen toteutin pitkäaikaisen haaveen ja tein melkein Maaritin ohjeilla gluteenittomia brownieita. Vaihdoin hunajan makeutusjauheeksi ja vaniljajauhe ja prodejauhe tuli yhdessä vaniljanmakuisesta herasta. Jännä juttu, itse taikina ennen paistamista oli todella hyvää, odotukset olivat korkealla.


Ensimmäinen pala oli pettymys (en muistanut, että mustapapubrownieiden pitäisi tekeytyä yön yli paistamisen jälkeen), leivonnainen maistui ihan liian terveelliseltä ja se oli kaikkea muuta kuin mehevä .. tässä oli vikaa kokissa, uuni oli liian kuumalla.


Tänään palat maistuivat jo pienen asteen verran paremmilta, mutta en lähtisi enää samalla ohjeella tekemään, liian bitter, vaatisi varmasti pienemmän prossan suklaata kuin 85%. Ensikerralla vähän enemmän makeutusta eikä paahdeta sitä leivonnaista uunissa liian isossa asteessa, voisi myös kokeilla jos makeutuksen hoitaisi banaanilla/taatelilla.

Moni tietää kuinka hiilareiden syömisestä tulee turvonnut olo, heti kun ne poistaa ruokavaliosta, niin olo alkaa olla .. ohuempi/kevyempi/vähemmän turvoksissa. Itsellä alkaa kroppa näyttää omaan silmään siltä, miltä sen tällä urheilumäärällä ja näillä ruokailutottumuksilla kuuluisikin näyttää. En kuvittele olevani biksufitness -kunnossa, eikä se nyt edes ole tavoitteena.


Tänään tuli pitkästä pitkästä aikaa tehtyä pilatesta. Heräsin aikaisin, mutta en niin aikaisin, että pimeys olisi peittänyt hieman lannistavan harmauden, ei siis tehnyt mieli lähteä kävelyllä. Joskus entisessä elämässä tuli pilatesta tehtyä useinkin, köyhänä opiskelijana kun oli parempi ostaa kympillä DVD Anttilasta kuin maksaa saman verran tai jopa enemmän kertamaksuna kuntoklubilla.


Tuntui hyvältä tehdä pilatesta, kaikki vartalonkierrot jne sujui kivutta. Pilateksesta tuli hyvä olo, mutta niin tuli siitäkin, että tuntuu kuin olisin saanut ihan uuden elämän. Olin jo pikkuhiljaa alkamassa tehdä surutyötä omien sairauksien takia, on ollut niin kovasti viallinen ja raihnainen olo, on tuntunut suorastaan epäreiluilta, että niin moni sairaus on osunut kohdalleni tämän mahdollisen reuman lisäksi, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja toisinaan kohtuuttoman kivulias refluksi. Jännityksellä jään odottamaan josko kipukohtauksen jäävät pois ja jos olo muutenkin kohentuu.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Urheiluvuosi 2013

Ei voi olla tuntematta muuta kuin tyytyväisyyttä itseensä viimevuoden treenitilastoja katsellessa. Viimeisen neljän vuoden aikana treenimäärät ovat vain kasvaneet, se näkyy kunnossa.


Ei ollut tullut vuoden alussa mitään päästä urheilun lisäämiseen, sillä olin viimevuonna myös erittäin tyytyväinen urheilullisiin saavutuksiini. Tälle vuodelle olin laittanut itselleni kiipeilyn suhteeksi tavoitteeksi kiivetä 7a:n... menihän se, mutta yliksessä. Tänä vuonna jos vaikka tuo oikeasti menisikin jo, kehitys on nyt tuntunut erittäin hyvältä.

Alkuvuodesta olin tehnyt vain päätöksen coren treenaamisen suhteen, selkä kun vihoittelin jo toissavuonna ja sain lääkäriltä ohjeistuksen corea treenaamalla päästä eroon säryistä.


Kesästä lähtien ovat aamukävelyt kuuluneet viikoittaiseen vakkariliikuntaan. Juokseminen on jäänyt, mutta reippaat aamulenkit tyhjällä vatsalla ennen työpäivää on se juttu. Päivät käynnistyvät paremmin, kun on kevyt happihyppely takana. Nyt ovat säät suosineet aamutepsutteluita, leudon talven plussapuoli.. vaikkakin harmittaa lievästi, ettei jääkiipeily ihan näytä onnistuvan toviin.


Kiipeily on dominoinut aika hyvin viimevuoden urheilukertoja, 110 köyttä, 36 kertaa boulderia ja jääkiipeilyä 21 kertaa, yhteensä 167 kertaa kiipeilyä (161 kertaa vastaavia yhteensä). Kuntosalikäyntienkin suhteen on päättyneellä vuodella tullut lisäystä käyntimääriin, milläköhän ajalla olen sinnekin ehtinyt?


Sairasteluitakaan ei ole mainittavan paljoa, sanoisin että ruokavalio on kunnossa, niin pysyy tauditkin poissa. Lepopäiviä olisi varmasti saanut olla enemmän, niitä olen onneksi oppinut nyt viimeaikoina pitämään enemmän. On vain niin vaikea välillä olla urheilematta kaiken ollessa niin kivaa ja mielenkiintoista.

Parit vammautumiset hieman hidasti viimevuonna, tammikuussa olkapää vihoitteli, ja se kiukutteli melkein kesään asti (siksi kiipeily junnasi tovin paikoillaan, halusin kiivetä edes niitä helppoja) ja kesällä juuri ennen Norjan reissua onnistuin venäyttämään käsivarresta jonkin jänteen tai vastaavan.. polvikin kenkkuili vähän, mutta se saattoi hyvinkin johtua ihan muista "perussairauksista" mitä tässä on viimeaikoina alkanut lääkärissä selvitellä.

Alkoi vuosi 2014 tosi hyvin.. 


Tungin irkkituttavuuden mukaan Pasilaan bk:lle. Ihan huikean kivat kiikut, paljon itsensä ylittämistä, toppasin reittejä, joita en kuvitellut uskaltanut topata, pannutin huolella, kun yritin viedä reitit loppuun asti, en inissyt pelkäämisestä (en kehdannut, olinhan uudessa seurassa). Huikeaa. Kovasti tekee mieli mahdollisimman pian salmisaareen oman projektin kimppuun, mutta maltan tässä vielä mieleni, parempi kiivetä palatuneena, eikä vääntää väkisin väsyneillä forkuilla.

Vuodelle 2014 muuten, ehkä voisin kokeilla saada joogaan/pilateksen takaisin urheilurepertuaariin, ja voisin yllättää itseni kokeilemalla jotain uusia urheilulajeja.

Toivon itselleni ja muille hyvää urheiluvuotta 2014!

Uusi Vuosi

Meidän versiomme ragletesta
ommom

Mimi katseli meidän kanssa Shrek -elokuvaa

Parempaa kuin karkit
Rakettien ihailu onnistui omalta parvekkeelta
skool pepsi maxilla

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0