torstai 28. kesäkuuta 2012

kuutena seitsemästä

Taisin tosiaan vähän innostua viimeisen viikon aikana kiipeilystä, kuutena päivänä seitsemästä olen ollut joko kallioilla tai silittelemässä muovisia otteita.

On ollut upea huomata kuinka sisäseinillä aikaisemmin vaikeat otteet, pinchit ja slopperit, alkavat tuntua helpommilta käsissä. Salmisaaressa on usein keltaisia 5c:n reittejä, jotka pelottavat ihan otteiden takia, aikaisemmin ote ei ole pitänyt noissa. Nyt huomaa pysyvänsä ihan uudella tavalla otteilla.

Enää ei jää reitti vetämättä ylös asti otteiden takia, köydessä tuli kyllä hetki kerättyä rohkeutta ennen vaikealta tuntuvaa kulmanylitystä kisaseinän 5c:llä. Mieletön tunne, kun uskaltaa lähte yrittämään, eikä rojahdakaan, vaan segvenssi menee upeasti.

Muutenkin tuntuu, kuin olisi saavuttanut jonkinlaisen pelottomamman otteen kiipeilyyn. Eilen oli ensimmäinen kerta leikkauksen jälkeen kun kävin liidaamassa jotain ei niin varmaa reittiä, projektoin jopa liidaamalla yhtä 6b:tä. Hassua kuinka nyt mielessä ei ollut se tippuminen ensimmäisenä, se ei enää lamauttanut tai estänyt yrittämästä. Sitä tippuu jos tippuu. Tietenkin kun yhdessä vaiheessa tuntee, ettei iho enää kestä roikkumista, ja reitti ei sillä erää yksinkertaisesti mene, ei oo pointtia lähteä yrittämään. Viimeinen nousu eilen jäi puoleen väliin. Kun jokaisen moovin jälkeen pitää lepuuttaa käsiä ihon ollessa kuin tulessa, on hyvä hetki luovuttaa siltä erää.

Eilen kiipeilemään lähtiessä jo tiesin ihon olevan niin heikossa hapessa, että harkitsin jo osan sormien teippausta, mutta alunperin suunnitelma oli lähteä ulos harjoittelemaan trädittelyä. Taisi olla ihan fiksu moovi jättää eilen ulkokalliot, sen verran koko iltapäivän ja illan tuli vettä. Töissä tuskin kuuli ajatuksia sateen piiskatessa kattoa.

Huomenna uusi yritys päästä iskemään rojua halkeamiin. Toivottavasti sääjumalat ovat suunnitelman kannalla :)

tiistai 26. kesäkuuta 2012

uusia leluja

Viikonlopun kiikuista innostuneena pistin uusia leluja tilaukseen.

varuste.net: BD Stopper Set







varuste.net: kiila-avain

Kuhan lelut saapuu, voi lähteä Kvarnbyhyn harjoittelemaan kiilahalkeamaan kiilojen iskemistä (yläköydessa alkuunsa tottakait).

Tänään varmistui myös, että mennään pienellä kiipeilyporukalla elokuun alussa kiipeilyreissulle Kustaviin. Majoitus järkätty, nyt vain varpaat ja sormet ristiin, että säät suosii. Mahtavaa.

MUTTA.. tätä ennen .. voi jatkaa peruskestävyystreeniä. Eilen tahkosimme miehen kanssa Areenan reittejä, ja tänään toivottavasti saan miehen taasen mukaan, edes varmistamaan.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Wild Country Crack School

Eilisestä jammailusta (ts halkeamakiipeilystä) innostuneena etsin youtubesta muutaman hyvän videon liittyen jammailutekniikkaan.





Näitä katsellessa tuskin maltan odottaa loppukesän reissua Kustaviin... ja jopa jos sitä ennen pääsisi käymään uudestaan Luhdissa. Kovasti jäi kaivelemaan tuo eilinen halkeama (Keemo). Olisi tahtoa päästä se puhtaasti yläköydessä, pitää vain opetella lepäämään halkeamissa, niin tuo reitti on selvä :)

Olo eilisen jäljiltä on edelleen kuin rekan alle jääneellä, pitää silti yrittää tsempata itsensä salille, voin tuntea vatsalihaksieni kuihtuneen. Viimeinen kk on on ollut aika huono ruokailun laadun ja liikunnan määrän suhteen. Tullut syötyä miten sattuu, ja sen näkyy painossa. Onneksi nyt ei ole kiire mihinkään, voin kaikessa rauhassa palautella peruskuntoa ja saada itseni samaan kuntoon, missä olin ennen häitä.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

mahtijuhannus

Tänävuonna juhannusta on vietetty hieman aikaisemmista juhannuksista poiketen.

Torstaina: kiipeilyä Kauhalassa
Perjantaina: kiipeilyä Kvarnbyssa ja illalla ystäväpariskunnan luona syömistä ja saunomista
Tänään (lauantain): kiipeilyä Luhdissa (no cry ja keema)

Torstain kiipeilyt olivat kivat, tuli tehtyä monta nousua, jokainen reitti oli uusi. Tuli väänettyä yksi helpohkoksi greidattu kattoreitti, jonka katossa oli hauskat segvenssit.

Perjantaina kävimme minulle uudessa paikassa, Kvarnbyssa.. onnistuin tippumaan nelosen kiilahalkemasta :D, kiipesin puhtaasti yläköydessä 5c:n ja kakkostelin Pintahiki/sista solstrålen. Eniten innoissani olin tuosta  puhtaasta 5c:stä. Iho ei kauheasti arvostanut reittiä, iso osa nahkasta jäi sinne.

Tänään oli kahden nousun reissu, mutta kiikut olivat aivan mahtavat ja kalliot aika mahtavat, majesteettisen pelottavat.

Ensimmäinen nousu oli ihan ympäristönsä takia hieman pelottava, reitti oli greidattu vitoseksi, mutta keskellä matkaa meinasi tulla itku. Ylhäällä olin iloinen suorituksesta. Oli mahtavan hauskaa laskeutua jylhiltä kallioilta. Kerta kerralta pelottaa vähemmän tuo laskeutuminen, eikä enää tyhjän päällä roikkuminen "lehmänhännässä" pelota.


Tämän päivän toinen reitti, Luhdin kiipeilykallioiden kaunein reitti Suomen kiipeilyreitit 2008:n mukaan ainakin.


Pienen kiroilun ja muutaman kerran köydessä jälkeen pääsin reitin ylös. Oli kovaa vääntöä, tosi rankkaa, vaikka yleensä jaksankin jammailla aika hyvin. Ikinä ollut moista poltetta käsissä. Tällä kertaa ei tullut edes kakkosteltua, kun kaveripoika keräsi kamat seinältä (en oikein luottanut siihen, että olisin päässyt ylös asti hakemaan rojuja).


Tuossa kohtaa tuli killuttua hetki.. polte käsivarsissa oli mahtava. Nyrkkijammeja ja jalkajammeja vaan lisää, sekä repimistä käsillä, niin tuosta pisteestä pääsi sitten lopulta yhtäjaksoisesti. Onneksi varmistaja ei päästänyt minua tuossa vaiheessa alas, vaikka oli satavarma siitä, ettei ko reitti nouse enää loppuun asti.

Jostain syystä jammailu on aikalailla mun juttu. Koskakohan uskaltaisin lisätä kiilojen isksemisen kallioon tuohon lisäksi?

Valitettavasti sade sitten hääti meidät kotio. Aivan mahtava keikka tänäänkin hyvässä seurassa.

Taidanpa tehdä tällä päivälle hienon lopun lämmittämällä saunan ja paistamalla makkaraa heti kun mies tulee töistä.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

pieni pako arjesta


Miehen kanssa pakattiin autoon mökkikamat ja Mimi ja lähdimme ajamaan Tamperetta kohti ja ohi. Tavallisesti mökkeillessä tulee tehtyä edes jotain hyödyllistä, mutta.. ei tällä kertaa. Möllötettiin, kudettiin, saunottii ja grillattiin. Ihan täydellinen pako kodin velvotteista ja menoista, joita tavallisesti tulee sovittua enemmän kuin liikaa.

Nyt jaksaa nämä pari päivää töitä ennen juhannusta :P

lauantai 16. kesäkuuta 2012

eka kutonen

Noni, löysinhän toposta daataa Kauhalan kallioista. Tänään suuntasimme miehen ja ystäväpojan kanssa kallioilla. Nousuja ei tullut mitenkään merkittävän montaa, mutta kivaa oli .. ja ne nousut mitä teki, oli kivoja. Tänään tuli mentyä viikko sitten "hylkeilty" reitti ilman vatsaliukua ja valittamista.

Mieskin nousu samaisen reitin hienosti :)

Nousin myös ensimäisen ulkokutoseni, en puhtaasti, mutta se nousi!! Tuli otettua myös jammihanskat ensimmäisen kerran ulkokäyttöön.


Tänään nousi "Ruuvipenkki". Yllätin itsen tuosssa, reitti näytti sen verran kauhealta, etten voinut kuvitella pääseväni sitä ylös asti, käsijammit eivät pelottaneet, mutta jalkajammit hieman mietitytti polvien takia. Hyvin tuntui kestävän. Välillä siellä tuntui olevan jammissa koko tyttö :D (jammi = jammaus = halkaeamakiipeilyä, jossa käsit, jalkat tai vaikka reisi tungetaan halkeamaan .. enemmän kiipeilytermejä )


Kivaa oli, lähtisin vaikka samantien uudestaan, ellei silmät tuntuisi lopsuvan kiinni.

Ah, viimekerrallahan olimme kuolla verenhukkaan hyttysten takia. Tänään meillä oli pari ThermaCELLia ja ohvia, en huomannut yhdenkään hyttysen pistävän.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Onnistunut yllätys


Onnistuimme eilen yllättämään pikkusiskoni hyvin. Olin pitkän miettinyt järjestääkö pikkusiskolle vauvakutsut vai ei, kun yhdet tuli jo järjestettyä. Erittäin lyhyellä varoitusajalla sain pari siskon ystävää mukaan. Lampsimme muutaman lahjan ja ruokien kanssa eilen siskon luokse.

Yllätysten järjestäminen on kivaa :) Sisko ei ollut aavistanut mitään.

Hieman ensimmäisistä vaippajaisista:

kuvia vaippajaisista
vaippajaiset

Asiasta toiseen, tänään tuli ostettua lentoliput. Elokuussa lähdemme miehen kanssa Hampuriin minun perhettä moikkaamaan sekä katsomaan onko meidän rakkauslukkomme vielä sillassa kiinni.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Oon niin koukussa

Eipä olisi ihan heti uskonut itsestäni, että voin jäädä näin koukkuun tähän viherpiipertämiseen. Tänään kiipeily peruuntui, koska kiipeilykaveri oli kolhassut polvensa .. ja ajatus maankääntämisestä tuntui jännittävämmältä kuin itsevarmistavilla kiipeäminen (plus käsien iho on edelleen hellänä eilisestä kiikuista)

Tänään sain seurakseni äitini plantaasilleni. Kahdestaan saimme 2-3 tunnissa tosi paljon aikaiseksi.


"Tontin" päädyssä käännetty alue on laajentunut, viimeistään lauantaina aion istuttaa maahan loputkin itämässä olevat pensaspavun siemenet. Tontilta löytyneet timjamit istutin jo käännettyyn maahan. Timjamin lisäksi alueelta löytyi paljon minttua (MOJITO!!), sitruunamelissaa, ruohosipulia, meiramia ja jotain salaattia (ehdin jo unohtaa lajikkeen nimen).

Mansikat ovat myös edellisen vuokralaisen jäljiltä. Yritin putsailla penkistä mansikoita paremmin erottuviksi. Toiselle puolelle maa-aluetta on vielä lisää mansikoita. Pitää antaa noiden nyt tehdä marjat ja syksymmällä mietin kaikkien mansikoiden sijoittamista yhdelle alueella.


Kun aluetta tarpeeksi kitki, löytyi kaikkien heinien ja muiden kasvien seasta pari yllättävän hyvässä kunnossa olevaa marjapensasta. Mustaherukat ovat juuri minun mieleeni. Taidanpa hankkia noiden kaveriksi karviaispensaan alueelle. 


Olisin mielelläni jäänyt vieläkin pidemmäksi aikaa touhustamaan, sääkset eivät saaneet minua häädettyä, mutta kun taivas repesi ja vettä alkoi tulla kuin saavista kaataen, päätin lähteä kotio. On sitäpaitsi hyvä vähän säästellä voimia, huomenna olen luvannut olla ystävän apuna muutossa.

Ai niin, kauhean mukava herrasmies kyseli haluanko hänen kääntävän minun maani.. no tottakait. Toivottavasti hän lunastaa vielä tämän lupauksen. Jos ei, niin otan maankäännön treeninkannalta, eikä sitä maata nyt NIIN paljoa ole.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

pakollista kilpavarustelua

Tänään oli kiva päivä seinillä, vaikka yksin olinkin liikkeellä. Pääsin Salmisaaressa testaamaan uusia reittejä itsevarmistavilla, kivaa kun nyt on nurkassakin itsevamistavia. Uudet varmistulaiteetta olivat vain aiheuttaa minulla sydämentykytyksiä, sillä se ne eivät viiden vanhemmat kaltoin nappaa heti kiinni, vaan antavat minimaalisen hetken tippua vapaasti. 


Vapaa putoaminen tietty takaa sen, ettei laitteella pääse huijaamaan, ja vaikealla reitillä on oikeasti itse mentävä.  Nuo kevyesti nostavat varmistavat laitteet ovat siinä mielessä olleet hyvät minulle nyt, sillä niissä ei tunnu  rasitusta polvissa lainkaan, kun pieni vetoapu auttaa.

Kotoa lähtiessä huomasin tähän asti uskollisesti palvelleiden Nike caprien olevan jo entiset. Ne ovat aivan kuluneet ja rispaantuneet, ehkä niitä voi käyttää hätätilanteessa ulkona, jos vaikka tulee samanlaisia ryömimisreittejä, kuin mihin törmäsimme perjantaina. Sisäkiipeilyssä nuo ovat vaan jo auttamattoman liian kuluneet. Pinta on rikkoinen eikä pinta hylji mankkaa enää yhtään.


Lahjoin itseäni tänään parempii suorituksiin ostamalla Areenan shopista itselleni kiipeilybyysat. Noojoo.. eipä tuosta kuvasta voi päätellä mitään .. kuin että ne ovat superisot ja baggyt bögät. Black Diamondin miesten housut itseasiassa :P

kuva lainattu: http://www.varuste.net/tiedostot/1/kuvat/ominaisuus/alkuperainen/61975.jpg
Hauska seikka muuten, varustenetin sivuilta kun katsoin noita pöksyjä, naisten malleissa sama väri nimettiin pinkkinä, miesten housuissa käytettiin hienostuneesti väriä carbernet. Muoahahahahah!

Onneksi jos vallan kyllästyn tuohon miesten malliin, voin antaa noi aviomiehelle (testattiin jo, menee hyvin hänen päälle ja näyttää hyvältä) ja voin ostaa itselleni sitten jotkin naisellisemmat. Mua vaan ujostuttaa ajatus siitä, että kiipeilyhousut olisivat kauhean vartalonmyöntäiset. Bouldeoroidessa voi helposti käyttää trikoita tms, mutta valjaissa tulee vaan liian .. riiputettu liha -olo.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Sunnuntain viherpeukaloinnit

Tänään menin ensimmäistä kertaa vuokraamalleni maapläntille tuohustelemaan. Näky oli aikamoinen, maapalani oli rehevoitynyt merkittävästi sitten sen kerran kun kävin ensimmäisen kerran katsastamassa maaplänttiäni.

Koin iloisen yllätyksen huomatessani, että joku edellisistä viherpeukaloista oli jättänyt merkittävän kokoeilman puutarhatyökaluja, kuokkia, hakkuja, haravan, lapioita, ämpäreitä, kastelukannun..  verkkoja jne. Ehdin ostaa jo hieman omiakin työkaluja, mutta niitä voin käyttää sitten vaikka parvekekukkia laittaessa.

Revin maasta parin tunnin ajan kaikkia isoja helposti maasta irtoavi kasveja. Ei mitään hajua mitä ne oli, perunoita ehkä? emt. Alkaa tuntua, että ainoa järkevä ratkaisu on kääntää 90 % maapläntistä, ja aloittaa alusta.


Minut yllätettiin, Mimi tuli käymään maapläntillä


Mimin mukana saapui mies. Aviomies yllätti minut, hän näytti kuinka maata käännetään ja kuinka kitkeään kaikkia eitoivottuja kasveja pois. Itse olin aivan pallo hukassa vielä tuossa vaiheessa, enkä tiennyt lainkaan miten jatkaa.


Sain putsattua ison osan mansikosta esille. Pitää vain hankkia jotain kangasta jolla peittää maa mansikoiden juuresta. Kaikissa muissakin istutuksissa olen suunnitellut käyttäväni kankaita/peitteitä, jotten kasvit jää rikkaruohojen alle.


Istutin kaksi kesäkurpitsaa


Kesäkurpitsat saivat kaverikseen papuja.


Neljän tunnin ahertamisen jälkeen maapläntti näyttää jo siltä, että siellä joku olisi tehnyt jo jotain tänä kesänä. Roudasin neljä isoa kottikärryllistä katkottua ja kitkettyjä rikkaruokoja pois.


Olen iloinen siitä, kuinka aviomieskin tuntuu pikkuhiljaa innostuvan tuosta puutarhaprojektista. Mietimme miten saisimme palstasta mahdollisimman helppohoitoisen ja siistin. Mietimme käytävien laittamista kivillä /hiekalla ja penkkien erottamista käytävistä jollain siisteillä laatikoilla/laudoilla. Katselimme tänään sinne pallogrilliäkin ja mietimme "patiota" :D


Häiden teemasta ja askarteluista

Häiden teemasta saatiin miehen kanssa hyvät väännöt aikaiseksi aika pian kosinnan jälkeen. Mulla oli pitkään jo ollut tarkka visio siitä, millaisen koristelun ja teeman häihin haluan. Valkoinen, vaaleanpunainen, shampanja ja pitsi.

Vaaleanpunainen särähti avopuolison korjaan jotenkin, vastauksena oli, ettei hän halua "mitään tuksuhäitä". Väännettiin ja väännettiin, yritettiin miettiä yhdessä ja erikseen kotona ja Sinellissä. Pariin kuukauteen en sitten halannut edes ajatella koko häitä, kun emme yksinkertaisesti päässeet yhteisymmärrykseen teemasta.

Jotenkin sain sitten lopulta oman visioni selitettyä niin, ettei kyseessä ole mitkään vaaleanpunaiset tuksuhäät, vaan vaaleanpunainen tulee olemaan vain pieni nyanssi muiden värien joukossa.

Tarkoituksena oli askarrella

  • kutsukortit
  • paikkakortit
  • menu- ja ohjelmapömpelit
  • karkkirasiat
  • hääviuhkat (tämä tosi hyvä idea tuli pari viikkoa ennen häitä)
  • saippukuplapurkkien nauhoitus
  • kukka-asetelmiin vaasien koristelu
  • kyltit tienvarsiin
Sinellissä oli hääaiheinen askartelukilpailu, ja siellä tykästyin tähän teemaan

Tästä inspiroituneen ostin itselleni rei-ittimen




Lähdin hahmottelemaan kutsuja tämän pohjalta.. aika ankeita. Karkkirasia tosin hahmottui tässä aikahyvin, vaikka alunperin ei ollut tarkoitus käyttää tulitikkurasiaa, vaan itse askarrella rasian. Paikkakorttihahmotelmasta valittiin miehen kanssa sopiva.







Keväämmällä sitten siskon kanssa pistettiin töpinäksi. Sinellistä kannettiin selkä vääränä shampanjanväristä pahvia (helmiäistä, vaikka aluksi inhosin helmiäispahvia), vaaleanpunaista nauhaa, läpikuultavaa paperia ja helmiäistä valkoista paperia. Sinellistä tuli extempore ostettua sitten myös kuumailmapuhallin koholeimoja varten, kirjaimia, koholeimahilettä jne jne.. tikkuja.. jne.

epätoivoinen alku

valmis kutsu

kutsun sisälmys kaikessa yksinkertaisuudessaan



ensimmäinen paikkakortti, nimi tehty koholeimalla
ensimmäinen valmis karkkirasia

tekstit viuhkoihin

huom neuvoa antava ISO kupillinen kahvia, klo 23 jotain..  olin tehdä tikuista rovion
valmiit saippuakuplapurkit ja rusetein koristellut "vaasit" (ikean viini- ja olutlaseja)
24 pientä Ikean viinilasia ja 12 Ikean isoa viinälasia ruseteilla koristeltuna
tienvarsikyltit alkutekijöissä
Onneksi sitä menee vain kerran elämässään naimisiin, en toistamiseen haluaisi käydä läpi tuota askartelurumbaa. Onnistuin mielestäni varsin hyvin pitämään koristelut yksinkertaisina ja simppeleinä, mutta onhan 80 karkkirasiassa, viirissä, paikkakortissa ja monen monessa muussa jutussa kauheasti tekemistä.

Kaason eli siskoni kanssa askartelimme kutsukortit. Avopuoli puolestaan auttoi tekemään menu- ja ohjelmakortit ja auttoi viirien kanssa, kun hääviikkoa edeltävällä viikolla väkersin vielä puolelta öin niitä. Olin jo valmis tekemään koko viirien tikuista. 

Avopuoliso vastasin hääkarkkirasioiden sisällöstä. Olimme päättäneet rasioiden sisältävän Viivi & Wagner -strippejä sekä Kisskiss-karkkeja. 


Aviopuoliso todella näki vaivaa tämän tehtävän kanssa, hän valitsin jokaisen stripin yksitellen ajatuksella ja metsästi kaikki lähitienoon kaupat saadakemme karkit rasioihin. Emme tajunneet hääkarkkeja valitessa tämän olevan joulutuote, tai siis kisskiss-pussien olevan joulusesonkia varten. Juostessaa Helsingissä useassa paikassa, mies hiffasin lähteä Fazerin kahvilasta hakemaan. Arvostan kovasti että hän näki niin paljon vaivaa.

Vielä jossain vaiheessa tulisi kiitoskortit saada tehtyä, kuhan vain saisi valittua noista reilusta sadasta kuvasta sen, minkä kiitoskorttiin laitamme. Sitten en haluakaan ihan heti olla askartelemassa mitään.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Häämatkasta

Olimme lokakuussa valinneet häämatkakohteeksemme Pariisin.



Tiistaina lähdimme aamukoneella. Koneessa koimme yllätyksen, joku oli merkannut tietoihimme meidän olevan häämatkalla, ja muiden saadessa limuja /mehuja, meille tarjottiin yllätyksenä pienet pullot shampanjaa sekä suklaita.

Hotellimme oli aivan ihana Les 3 poussins, josta saimma kuin ihmeen kaupalla huoneen kolme tuntia etuajassa. Saimme vähän hengähdettyä, jonka jälkeen jaksoimmekin sitten lähteä metrolla Concordelta Chanos-Elyseelle  ja vaatekauppojen kautta riemukaarta ihmettelemään. Hotellille suuntasimme Lafayetten gourmeeosaston kautta hotellille.






Keskiviikko oli hyvin pyhitetty shoppailulle. Päätimme suunnata kaupoilla pian niiden aukeamisen jälkeen, jottemme joutuisi ihan koko Pariisin kanssa liikkeelle samaan aikaan. Suuntasimme takaisin Lafayetteen. Aluksi näytti siltä, ettei tuolta löydy kuin superökymerkkjä, mutta lopulta sieltä alkoi löytyä meidänkin budjetille vaatteita. Saman kadun varrelta löytyi myös Gap, Mango, Zara, Benetton, H&M, monen monta muuta liikettä ja kaksi muuta Lafayetin kaltaista hulppeaa vaatekauppaa, joista toinen oli tosi melkein kokonaan pyhitetty nuorten aikuisten muodille, ihana kauppa <3 sieltä mukaan tarttui Levi´s Denim Curve -farkut, nahkalaukku sekä kengät.

Meidän keskiviikon missiomme oli löytää avopuolisolle liivi ja siisti valkoinen paita. Olimme varanneet torstaille romanttisen illallisristeilyn illaksi Seinelle, ja sinne oli pukukoodi.

Illalla söimme ulkona ja nautimma hieman viinejä ja kävimme läheisessä coctailbaarissa.




Torstai alkoi samalla tavalla kuten keskiviikkokin shoppaillen ja syöden kauapungilla, mutta illaksi olimme tosiaan menossa romanttiselle illallisristeilylle. Risteily oli ihana, ilalla lähdimme klo 20.30. Risteily sisälsi viiden ruokalajin illallisen kuoho- ja ruokaviineineen. Me otimme paikat aivan jokilaivan kärjestä saaden parhaat mahdolliset näkymät koko risteilyn ajan. Hyvän ruoan ja juoman kruunasi livemusiikki ja risteilyn loppuajasta pimenevässä Pariisissa kaikkien siljojen ja monumenttien valaisemien. Oli täydellisen romanttista.   Vielä kun olimme päässeet laivasta ulos, näimme Eiffeltornin valoshown.











Perjantain ohjelmana oli reissu Disneylandiin. Junalla pääsimme kätevästi hotellilta suoraan Disneylandin portille. Otimme liput molempiin puistoihin, Walt Disney Studio parksiin sekä Disneyland Parkiin. Saimme aikaa kulumaan puistoissa reilut kahdeksan tuntia ja kävimme 16 erilaista laitetta / rataa / juttua läpi. Aivan mieletön paikka.







Lauantaille olin varannut meille matkan Versaillesin linnaan ja puutarhaan. Oli erittäin hyvä veto varata matka hotellin kautta turistitoimiston järjestämälle reissulle. Turistitoimistolta lähti bussi linnalle, ei tarvinnut jonotella kuin tovi turvatarkastuksessa, mutta vältyimme epäinhimillisiltä lippujonoilta, saimme audiopaketin linnakierrosta varten ja siinä samalla saimme liput musikaaliseen suihkulähteeseen. 

Versaillesin linna on aivan mieletön, se oli mielettömämpi kuin olin kuvitellut. Paikka oli minulle tuttu vain puutarhan osalta. Aluksi teki mieli kuvata kaikki hienot huoneet, taulut jne.. mutta ei sitä kauneutta vain mitenkään pysty ikuistamaan. Kierroksen jälkeen söimme linnan ravintolassa superfancyn lounaan ja jatkoimme tämän jälkeen matkaa puutarhaan. Meillä oli uskomaton tilanne, että olimme varanneet tätä reissua varten "liikaa aikaa". Osuimme sellaisella hetkellä paikalle, että puolitoista tuntia ennen lähtöä kaikki puutarhan suihkulähteet laitettiin päälle ja kaikkialla soi klassinen musiikki. 

Palattuamme linnalta takaisin Pariisiin kiertelimme vielä, kävimme Notre-Damen kirkossa. Illalla vielä eksyimme Moulin Rougelle. Siellähän oli kunnon "Reeperbahn".










Sunnuntaina meno jatkui. Ohjelmassa oli mennä syömään Le Moulin de la Galetteen, mutta sitä ennen haluaisin käydä yhdellä pienellä hautausmaalla (Saint Vincent), käydä tsekkaamassa yksi patsas sekä Sacra Coeurin kirkko.  Ruokailun jälkeen kävimme Dali-museossa ja tarkoituksenamme oli käydä Eiffeltornissa. Eiffelille päästyämme saimme huomata, että neljästä hissistä vain yksi oli käytössä, joten päätimme kokeilla onneamme uudestaan maanantaina. 










Maanantaina ohjelmassa oli vihdoinkin käynti Louvressa. Onneksemme "eksyimme" Louvreen metrolla ja metrotunneleita pitkin, sekä ostimme sisäänpääsylipun eräältä kiskalta. TAAS vältyimme jonotteluilta. Louvren aula oli mustanaan turisteja, lippuluukut olivat täynnä ja lähtiessämme museolta huomasimme piha-alueellakin olevan kymmenien metrien jonot. Louvre oli Versaillesin tavoin henkeäsalpaava paikka.

Tarkoituksena oli suunnata Eiffelintornille, mutta sade yllätti, ja vaihtoehtona B:nä menimme shoppailemaan ja etsimään kotiin tuliaisia.

Illalla simahdimme, katselimme muutaman tunnin sarjoja koneelta ja kävimme vielä syömässä viimeisen kerran hotellin vieressä olevassa ranskalaisessa ravintolassa.











Tiistaina koitti kotiinlähtö. Syötyämme tukevan aamiaisen hotellilla, auto odottelikin meitä lentokentälle vietäväksi.

Matka oli kaikinpuolin ihana. Säät suosi, ei tarvinnut paljoa miettiä mitä tekisi. Pariisi on niin kaunis kaupunki, kaikki on niin isoa ja mykistävää.

Jäi paljon mitä olisi halunnut vielä nähdä, kaikkiin paikkkoihin emme ehtineet, jotain vielä seuraavalle kerralle. Aivan ehdottomasti pitää mennä samaan hotelliin, kuin missä olimme nyt. Yksivuotishääpäivää lähdemme viettämään jonnekin aivan muualle.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0