tiistai 30. marraskuuta 2010

pohdintaa

Mä oon niin rakastunut, toi on vaan niin ihana. Tietenkään maatajärisyttävä seksi ei mitenkään vaikuta tähän :P

Terapiassa on viimeaikoina tullut puhuttua mun parantuneesta kehonkuvasta. Se on mieletöntä, kuinka asenne siitä, että haluaisi vain raastaa itsestään kaiken rasvan irti on muuttunut siihen, että ihan mielellään nakuilee ja käyttää vaatteita, joidenka tietää kiinnittävän puolison huomion.

Viimeaikoina paino on tippunut varsin paljon, etenkin viikonloppuna tippui yhtäkkiä puolitoista kiloa, kun en vain saanut/pystynyt syötyä. To-la jännitti aivan kauheasti, lauantaina en vaan olisi halunnut syödä. Minulle tuli mielettömän hyvä olla jo pelkästään ajatuksesta syömättömyydestä. Itsehillintää. Pari päivää meni pelleillessä, mutta nyt pakotin itseni syömään. Söin jotain naurettavia alle tuhannen kalorin aterioita, vaikka mä tiedän valla hyvin saavani tuloksia aikaan ihan tällä metodilla, joka on ollut käytössä jo tovin.

Terapeutin kanssa mietin myös, että onko se normaali, jos noudattaisi jotain tietty ruokavaliota, etukäteen suunniteltuja ateriarytmejä tms. Minulle itselleni se toisi ainakin mielenrauha. Mulla jos ei ole tietty rutiinia, saattaa syöminen muuttua ahmimiseksi, ihan kuin järki ei sanoisi, että nyt riittää tai olet kylläinen. Onko se jo jonkin sortin häiriö, jos ei halua yksinkertaisesti syödä muulla tavalla.. tai no .. kerran viikossa sallisin herkut, mutta muuten syöminen tapahtui tarkan suunnitelman mukaisesti.

Tällä tavalla saan mielenrauhaa, vaikken pääsisikään urheilemaan (mitä en nyt muutamaan päivään ole päässyt tekemään). Mä taidan pelätä muiden ruokien lihottavan, tai siis.. hiilihydraattien. Mä en halua syödä edelleenkään pastoja, riisiä tms. Alanko mä olla neuroottinen? Mulla on vielä muutama viikko jäljellä tätä kymmenen viikon kuuria. Mä en tiedä mitä mä teen tämän jälkeen. Mä en halua lopettaa.. vaan haluan jatkaa kunnes olen saavuttanut sen jonkin tavoitteen, mikä mulla on ulkonäön suhteen. Mikä se on ? Mä en tiedä vielä. Littea, hard rock abbs? Mä en tiedä.

Kohta on tosiaan ihan liian monta päivää taukoa salilta. Tänään olimme jo kovaa vauhtia menossa salille, kunnes muistimme taloyhtiön kokouksen. Huomenna uusi yritys.

mimin leikkitreffit



Leikkitreffit menivät erinomaisesti. Sanoin asiakkaalle, että voi tuoda meille tuon pikkuisen hoitoon milloin vain :)

:P



Tuli kuvattua vähän kehitystä. Ehkä mä jossain vaiheessa kehtaan laittaa ne hirveät 10 viikon laihdutuskuuria edeltävät kuvatkin tänne... vielä ei pysty.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Mimin uudet vaatteet

Tulipas tehtyä käsitöitä ja askarreltua viikonloppuna. Sain vihdoinkin ommeltua pariin takkiin napit takaisin ja ompelin koristetyynyjen päälliset kiinni. Sain askarreltua myös jo joulukortit, jee minä (kuvat sitten kun kaikki kortit ovat menneet perille) ja ja ja .. la-su yönä sain inspiksen neuloa mimille uuden villapaidan.





Mimi ei nyt hirveästi tunnu arvostavan mun kätten työtä. Pikkuinen on aivan kummallisella tuulella. Se itkee ja mankuu, mä ehdin jo kuvitella, että se on kipeä/sairas tms, mutta sitten selvisi että se on ihan normaalia koiralle jolla on juuri juoksut.

291110



paita - Vero Moda Vintage
farkut - OGE

lauantai 27. marraskuuta 2010

3 kk

Kolme kuukautta sitten saatiin se idea lähteä otattamaan kuvat, sensuellit boudoir-kuvat. Tänään homma on ohi.

Periaatteessa fiilikset ovat hyvät, tavallaan olen erittäin tyytyväinen itseeni. Tavallaan on sellainen olo, että tässäkö tämä oli. Kolmen kuukauden ajan muutamia etukäteen harkittuja herkutteluhetkiä lukuunottamatta tuli syötyä erittäin kurinalaisesti, ole lisännyt liikuntaa, polttanut rasvaa ja laittanut itseäni kuntoon. Pari viimeistä viikkoa on mennyt hermoilleen itse kuvausta, miettinyt miten tämän asian saa pidettyä salassa, jottei yllätys menisi pilalle.

Oli sumplittava avopuoliso pois kotoa, ja koska hänelle kertaalleen paljastui, oli oltava erittän hys hys. Jotenkin oli sellainen olo, ettei hänellä ole aavistustakaan siitä, että paljastumisesta huolimatta olin viemässä suunnitelman läpi.

Valokuvaus oli sovittava tarpeeksi paljon ennen joulua, jotta kuvat ehtisi tilata, mutta ei kuitenkaan liikaa, jotta olisi saanut jo jotain kroppaosastolle tehtyä. Myöskin piti olla sellainen vkl, ettei esim ole kuukautisia, joka sopisi molemmille kuvattaville sekä valokuvaajalle :) Monta muuttajaa mietittivänä. Tänä viikonloppuna avopuolisolla on juuri sopivasti firman pikkujoulut. Erinomainen hetki viettää ilta kameran kanssa meillä.

Viimemetreillä, tällä viikolla, sitten näytti siltä, ettei avokki pääsisikään töiltään firman pikkujouluihin. Hotelliin ei viitsi mennä, sillä muutenkin oli tiukka budjetti, kertaalleen jo varasin vanhempieni omakotitalon meille valokuvauspaikaksi. Siinä oli kyllä isän ilmeessä miettimistä, kun kerroin hänelle miksi ja mihin tarvitsisi heidän kotiaan lainaksi. "Ne on sellaisia valokuvia, mitä olis mm esi Iltalehdessä". Onneksi sitten eräs avopuolison työkaveri ei sitten ollutkaan nyt vkl sairaana, joten avopuolisoa ei tarvittu yövuoroon.

Oli mietittävä cover story, joka selittäisi sen, miksi lähtisi lauantaina aamulla aikaisin pois, en tietenkään voinut sanoa, että minulla on jotain salaista ystävättäreni kanssa, koska avopuoliso olisi tajunnut mistä on kyse. Olin siis menossa "töihin". Sydän pamppaillen pakkailin meikkejä ja hiusjuttuja. Olin suunnitellut meneväni jo kahdeksaksi salille (josta minut olisi noudettu pian kymmenen jälkeen, autohan ei olisi saanut jäädä pihaan, koska olin menossa sillä "töihin"), jotta siellä olisi voinut tehdä viimeiset puunailut, voitelut, kasvonaamiot jne.. mutta.. sitten.. ensiksi avopuoliso herää jo myös pian seitsemän jälkeen. Olen paniikissa, miten saan lähdettyä julmetun laukun kanssa ilman, että avokki huomaa ja ihmettelee. Onneksi tekstiviesti pelasti minut. Avopuolison töissä oli aamuvuorolainen hävyksissä ja iltavuoro oli sairaana. Lyhyen hetken mietittyään avokki lähti minun kyydilläni töihin aamuvuoroon, josta hän sitten suunnitteli jatkavansa pikkujouluihin. JES!

Nyt ei sitten tarvinnut miettiä miten selittäisin ison laukun romppeineen.

Ystävätärkin pääsi sitten aikaisemmin karkaamaan kotoaan, sinne jäi nukkuva avopuoliso.

Aamulla sitten juostiin meikkauksessa ja laittoivat tytöt vähän hiuksiakin. Kävimme hakemassa kuvaajan ja suuntasimme takaisin meille.

Oli vähän hölmö olo.. siinä sitä vaan sitten nökötettiin täällä. "noh, otanko mä vaan vaatteet pois?" :P Vähän mietittii etukäteen kuvia, kuvaaja laittoi valot. Nuoreksi mieheksi hän oli aivan mielettömän hyvin tilanteen hallussa, hän ohjasi, neuvoi asennoissa ja ilmeissä. Tuli tosi hyvä fiilis. Oli ihan erilaista poseerata hänelle, kuin esimerkiksi avopuolisolle ikinä... tosin avopuolisosta ei tule ikinä sellainen fiilis, että hän haluaisi ottaa kuvia minusta (hiffasin tämän juuri tätä kirjoittaessani). Juttelin valokuvaajan kanssa juuri tästä, että olen toki ehdottanut tällaisia kuvia kotona avopuolison kanssa otettavaksi, mutta vastauksena on aina se, että jokin osa kalustoa puuttuu. Kuvaajan mielestä se no asennekysymys.. niin mä olen sen kanssa mieltä. Jos oikeasti haluaa tehdä jotain, niin ei sitä keksi tekosyitä, vaan tekee.

Nyt tosiaan on vähän tyhjä olo. Odotellaan sitä, että valokuvaaja katsoo kuvat läpi, poimii sieltä muutamat potenttiaaliset ja sitten saadaan valita ne, jotka valitaan loppuun asti työstettäviksi kuviksi. Mä en kuvittele näyttäväni miltään mallilta, mutta silti tavallaan on kovat odotukset omilta kuvilta.. mä pelkään aivan kauheasti pettyväni niihin. Osa minusta ei haluaisi nähdä niitä lainkaan.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

tavoite

Joku kysyi multa joskus, että paljon mä meinaan laihduttaa, sanoin haluavani päästää siihen samaan kokoon, kuin mitä olin joskus 25 vuotiaana.
Noooh.. mä kokeilen eilen illalla ja vielä toistamiseen tänään aamulla mun tavoitefarkkuja.. ja hyvinhän nää istuu. Vyötärössä on jopa löyää.

Mulla on kyllä vielä kuuri kesken. En koe saavuttaneeni vielä sellaista kroppaa minkä haluan, joten .. kaipa tää kuuri jatkuu. Mutta eipä mulla edelleenkään oon tietty kilomäärä tavoitteena.. ehkä enemmänkin vähän enemmän lihaserottuvuutta tai joitan.

Mielenkiintoista on vain se, että mä oon 65-66 kiloisena samankokoinen kuin 58 kiloisena. Ruokavalion ja liikunnan merkitys, lihas painaa enemmän :)

tiistai 23. marraskuuta 2010

blondimpi



Blondiini, tosi repäsevä .. vino etutukka :D groovy! Kauhean tylsä ohjeet kampaajalla, pituus ei saa muuttua, saa olla kerroksia.

maanantai 22. marraskuuta 2010

maanantaina illan lenkki - pakkasessa

Sain kuin sainkin taasen raahattua itseni tänään ulos juoksemaan :) Ihanaa. Tänään otin kevyesti, juoksin "vain" 5,2km (tuli samalla mitattua lammenympärys 5,2 km/4 krt = 1,3 km).



Oli ehkä vähän turha kevyesti päällä, nuo juoksuhousut yksinään ei taida olla tarpeeksi, mittari näyttäisi -6 astetta o_O Laitankos mä nyt tuohon alle vai päälle jotain? Ehkä ei tarvitse vielä alkaa sen enempää keskittyä tuohon varusteluun, katsotaan mitä selkä huomenna sanoo. Ainakin vasen käsi tuntui vähän puutuvan juoksemisen alussa, mutta sitten tuo tunne hävisi.

Täytyy muuten investoida päälamppuun ja/tai heijastimiin. Koskakohan mä muistaisin ostaa edes sen heijastimen? Sitten kun olen jäänyt kertaalleen melkein auton alle? Myöskin sykemittari olisi kiva kaveri juostessa. Patterit ollut ostoslistalla puolisen vuotta :D Ei ole turhan kiire näemmä, kun uusi Suunnon sykevyö yksinään on riittänyt salilla urheilusuoritusten seuraamiseen.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

The Wire - Langalla

Bye bye yöunet. Kaveri lainasi tämän tv-sarjan tuotantokaudet dvd:llä...



Ältsin hyvä.. ollaan koukussa. Mikäs tässä sohvalla avokin sylissä maatessa on <3

LumiMimi

On taas se aika vuodesta. Pieni määrä lunta riittää, meidän pikkuinen on aikalailla joka kerta ulkoilun jälkeen tämän näköinen :) Suloinen eikös totta :D Tämähän on oikeasti pientä, joskus noi lumipallot ovat niin isoja, ettei koira meinaa pystyä kävellä normaalisti... tai sitten jos se hyppää hankeen, niin hyvällä tuurilla koko naama on täynnä tuollaisia, ja silmien edessä voi olla melkein nyrkin kokoinen lumipallo.




Ulkoituksen ja pesun jälkeen tassuihin ja anturoiden väliin laitetaan tätä koirasalvaa. Eräs asiakas neuvoi, että koiran tassuja no hoidettava hyvin, koska muuten voi tulla pahoja ihosairauksia (hänellä itsellään oli kaksi westietä). Nyt olemme sitten ahkerasta pesseet, kuivanneet huolellisesti lenkkeilyn jälkeen sekä laittaneet koirasalvaa.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Naisena olemisen sietämätön raskaus

Huh, enää viikko suuren projektin toteutumiseen. Elokuussa saimme ystävättären kanssa joululahjaideat puolisoillemme. Projekti on vaatinut paljon keskittymistä syömiseen ja liikkumiseen.

Viimeinen viikko on tosiaan alkanut, enää ei karisteta kiloja, mutta voi keskittyä syömään.. tai noudattamaan edelleen kurinalaista ruokavaliota. Tässä voi näkyä se, millaisen muutoksen olen saanut aikaan kahden kuukauden aikana. tuosta toinen viikkoon ollut tällä Fatfarmin laihduttajan ruokavaliolla, josta on nyt jo tällä hetkellä viisi viikkoa takana. Ero on vieläkin huomattavampi, mutta en ole nyt ottanut kuvia edistymisestä. Ehkä sitä voisi taasen ottaa jossain vaiheessa.


Olen aina ollut erittäin laiska rasvaamaan ihoa, laittamaan naamioita, tekemään jalkakylpyjä ja käyttämään kantapäiden halkeilemiseen voiteita. Nyt on myöskin hampaat valkaistu Crestin Stripeillä.

Viime- ja tälläviikolla on tullut hankittua paljon uusia tuotteita ihonhoitoa varten.

Olin aikaisemmin käyttänyt Vichyn aivan ihanaa kasvorasvaa, mutta tietenkin tämän tuotteen valmistus loppui, enkä ollut lainkaan tyytyväinen korvaavaan. Päätin sitten kokeilla jotain minulle täysin uutta merkkiä. Apteekkitavaraa. En ole täysin varma siitä, olenko vielä tyytyväinen tähän. Koostumus ei ehkä ole vieläkään täysin mieleinen. Kaipaan sitä ensimmäistä Vichyn voidettani.



Minulla on aivan mielettömän kuivat ja halkeilevat kantapäät. Usein talvisin jalat menevät niin huonoon kuntoo, etteä jalat vain vuotavat verta tehden kävelemisen erittäin kivuliaaksi. Jalkoja varten hankin myöskin käsittämättömän hardcore raspin.



Tämä oli aivan extempore ostos. Ihastuin tuotteen raikkaaseen tuoksuun. Voide on erittäin hyvin levittyvä, ei lainkaan tahmea ja parin käyttäkerran jälkeen ihoni tuntuu kauttaaltaan aivan erilaiselta. Ihanaa.



Sitten matkaan lähti pari uutta luomiväriä. Näissä molemmissa on mahtava pigmentti. Alemman (cosmic black) ostin torstaina ollessani ystävättären kanssa keskustassa pyörimässä. Tuotetta oli aivan pakko päästä samantien kokeilemaan, ja tästä innostuneena ostin sitten vielä tänään bronze seductionin.




En ole vieläkään saanut kuvattua torstaina ostamiani alusvaatteita. Tarkoituksena on siis tehdä boudoir -tyylinen valokuvaussessio ja antaa valokuvat joululahjaksi meidän puolisoille. Olemme aivan mielettömän innoissamme tästä projektista.Tämä projekti valitettavasti paljastui avopuolisolleni kertaalleen, mutta uskoisin hänen nyt uskovan koko projektin peruuntuneen. En ole maininnut mitä uusista alusvaatteista, tässä nyt vain huollan ihoa päivittäin, raspaan kantapäivä tavallista useammin, laitan joka ilta tuota kantapäävoidetta, käytän hampaidenvalkaisuliuskoja jne. Ensiviikolla tiistaina menen vielä kampaajalle.

Ensiviikolla sen verran yritän vielä saadan jotain minimaalista eroa, menen muutaman kerran infrapunasaunaan, jos se saisi loput turhat nesteet liikkumaan. Onneksi sentään kuukautiset alkoivat, jotta ehtivät loppua ja turvotus ehtii laskea ennen lauantaita.

Minulla on myös useita erilaisia inspiskuvia, niitä on tullut selailtua netissä muutaman kuukauden ajan, myöskin erilaiset meikkaustyylit ovat olleet tutkinnassa. Ai niin.. tuli myös hankittua torstaina tekoripset kuvaksia varten :) Kivaa, enpä ole käyttänyt koskaan aikaisemmin tekoripsiä.

Vielä on niin paljon kaikkia pikkujuttuja huolehdittavana, avopuoliso on saatava häädettyä hyvissä ajoin ennen valokuvauksen alkamista, jotta meidän meikkaajamme ehtii laittaa kaiken kuntoon ja jotta valokuvaaja saa luotua tarvittavan valaistuksen jne.

Tää on aivan mahtavaa :) Tosi tällaista oman itsensä haastamista. Tulee useaan otteeseen sellainen olo, että miksi minusta muka pitäisi ottaa mitään alusvaatekuvia tai muutenkaan.. kuka oikein kuvittelen olevani, kun ryhdyn moiseen projektiin. Mutta oikeastaan miksi ei? Tietenkin olisi ollut kiva, että tämä proggiksen tapahtuessa olisi saavuttanut tavoiteeni vartalon kuntoonlaittamisen suhteen, mutta nyt mennään näillä tämän hetken tuloksilla. Ties vaikka jos tämä osottautuisi niin mukavaksi kokemukseksi, että haluaisin tehdä tämän uudestaan.

Haaveenihan on, että saataisi otettua jotain kivoja sensuelleja kuvia minusta ja avopuolisosta, jotain sellaisia, mitä voisi jopa laittaa kotona seinälle.

perjantai 19. marraskuuta 2010

lumituholainen

Käytiin pikkuisen kanssan mylläämässä koskematon lumi vanhempien takapihalla <3








tiistai 16. marraskuuta 2010

voi itku

Mua pelottaa. Sain lauantaina suonenvedon hartiaan. Kädessä oli havaittavissa pientä puutumsita tämän jälkeen. Eilen juostessa selkään sattui hieman. Tänään on sitten särkenyt selkää koko leveydeltä. Nyt sitten vielä salilla alkulämpöjä ottaessa crosserilla ei meinnut pystyä pitää kättä siinä kahvalla :( Kettu!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Ongelma

Välillä tuntuu, että läheisille minun ruokavalio on kauhea ongelma, tai he luulevat, että minulla olisi jotenkin hankaluuksia sen kanssa. Perhe ja avokki ihmettelevät, että saanko mä oikeasti syödä mitään. He myöskin pelkäävät, etten saa tarpeeksi kaikkia tarvittavia vitamiineja ja hivenaineita.

Kovasti edelleen jaksavat sanoa jos olemme menossa kylään, että voithan sä nyt syödä tämän palan kakkua, ei se sun diettiä tapa. No joo, en maagisesti samantien saa karistettuja grammoja lantioon, mutta.. olisi kiva, jos läheiset ymmärtäisivät tukea minua, eikä niinkään pilkota tai yrittää horjuttaa minua pois kuuriltani.

Viikonloppuna juhlittiin isänpäivää, äiti heti kyseli, että "no, voitko sä syödä mitään". Mä sanoin, että lihaa ja kasviksia tottakait, reajuustoa löytyy myöskin aina jääkaapista. Mun vanhemmilla on muutenkin aina kalaa tai kanaa ruokana, ja salaattiakin tehdää aina kun tullaan syömään. Ainoa mikä on oikeasti erilailla mun ruokavaliossa on se, että mä en syö perunaa, pastaa tai riisiä. Nämä on helppo korvata esim pakastevihannespussilla, kukkaakaalilla tai vaikka parsalla. Muiden syödessä kakkua, mä pilkoin luxus -proteiinipatukan lautaselle. No biggy. Mä en ymmärrä, että jos mua itseäni ei haittaa se, että en syö kakkua, niin miksi se on ongelma muille?

Avokin kanssa meinasi tosi tulla riita, kun oli puhetta hänen vanhempiensa luokse menemisestä. Mähän olen karpannut vuoden 2008 tammikuusta lähtien, ja mä olen useaan otteseen selittänyt mitä en syö. Olin ennen karppaamista Vichy-dieteillä ja sen jälkeen päätin etsiä itselleni sellaisen ruokavalion, jolla ei tule tarvetta turvautua mihinkään älyttömiin itsensärääkkäyskuureihin eikä myöskään laksatiiveihin tai mihinkään muuhunkaan tyhmään.

Voisi luulla, että tässä kohta kolmessa vuodessa mitä mä olen "pelleillyt ruoan kanssa", olisi iskostunut heille, etten syö tiettyjä ruoka-aineita. Noin kuukausi takaperin menimme heidän luokseen syömään, tarjolla oli pizzaa ja salaattia. Otin vain salaattia, meidän ei ollut tarkoitus edes mennä syömään, mutta tottakait tämä oli mennyt ohi korvien. Mä sitten jälleen kerran sanoin, että kiitos, mutta ei kiitos en vieläkään syö jauhoja. Mä tunnen itseni jotenkin kauhean ilkeäksi ihmiseksi, mutta.. oikeasti.. mä en ihan ymmärrä, että miten tuo ei mene jakeluun. Jos mä olisi kasvissyöjä, niin tarjoiltaisiinkohan siellä mulle edelleen lihaa melkein kolmen vegeilyn vuoden jälkeeen?

Ok, oli virhe sanoa avopuolisolle, että voisin ottaa eväät mukaan. Siitähän vasta riita syntyi... mutta.. en mä halua, että siellä pohditaan sitä, että mitä sille tytölle nyt tarjottaisiin.... mutta mä en myöskään halua a) joka kerta tuntea itseäni ihan hirviöksi kun kieltäydyin tai b) syödä jotain sellaista, mikä ei kuulu jokapäiväiseen ruokavaliooni. Juhlapäivät ovat erikseen, mä en 100 % karppaa, on ne herkuttelupäivät. Tietenkin myös jos menemmä jonnekin, jossa käymme harvoin, niin en sano ruokavaliostani mitään, en ota kaikkia sortteja, ja syön kohtuudella. Ei voi olettaa, että joku sukulaistäti ketä näkee kerran vuodessa ymmärtäisi vähähiilihydraattisen ruokavalion perään.

Mutta mitä sitten kun ihmiset, jotka ovat toivottavast jossain vaiheessa perhettä? Onko oikein nirsoilla heidän luonaa? Onko se oikeasti niin vaikea muistaa?

Avokki sanoi, että no joo, jos sä otat omat eväät, niin ehkä hän ottaa sitten aina omat eväät minun vanhempieni luokse. Eihän se ole sama asia. Mun vanhemmat ovat täysin tietoisia siitä mitä avokki syö ja mitä ei, siellä on aina sille omat vaihtoehtonsa, eikä kukaa oo ikinä tuputtamassa sitä jälkkärikakkua, kun avokki ei (muka) ole niin makean perään (mä en tiedä ikinä, että milloin se on ja milloin ei). Ne ei oo siitä moksiskaan. Ne tietää, ettei se syö kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sieniä ja ties mitä muita kasviksia.

Myöskin, jos joku tulee meille kylään, vaikkei kävisi edes usein, niin mä kyllä selvitän allergiat ja ruokarajoitukset. Jos mä tiedän, että joku on dietillä, niin mä tarjoan sen mukaista ruokaa. Huoh!

Ehkä mä olen hieman neurottinen, mutta.. tässä on vielä se seikka takana, että minulla on syömishäiriöitä takana. Karppauksen myötä ja nyt vielä enemmän tämän fit farmi-touhuilun ansiosta olen löytänyt sen tasapainon mitä olen niin pitkään kaivannut. Mulla itselläni säilyy tietty mielenrauha, kun mä saan syödä silleen kuin mä itse haluan, mä voin myös herkutella, mutta mä haluan etukäteen päättää ne, jotta osaan valmistautua henkisesti sihen, että "otan kohtuudella".

Uusi PB!

Maanittelin itseni tänään lenkille. Ilma oli kaikkea muuta kuin kutsuva, mutta ystävä väitti kivenkovaan sadelenkkien olevan kivoja. Omituista, mutta minua jännitti jotenkin kauheasti tuo juoksemaan lähteminen, sillä pelkäsin kait, ettei juokseminen tuntuisikaan enää yhtä hyvältä kuin viimeksi, ja että tämän jälkeen en saisi itseäni kirveelläkään juoksemaan.

Mutta mitä. Juoksu sujui erinomaisesti, askel oli kevyt eikä tällä kertaa sattunut vatsaan lainkaan. Hieman alkoi kyllä tuntua tuolla selässä, siinä kohtaa missä yleensä on ollut ongelmia välilevytyrän oireillessa.. myöskin oikea (leikattu) polvi tuntui, ei ollut kipeä tai mitään, mutta siinä tuntui, ettei kaikki ole 100%.

Unohdettuani nämä vaivat nautin vain juoksusta, eikä sade edes haitannut :)

Juoksin lähestulkoon saman lenkin... (ehkä), kuin minkä juoksin viimeksi tehdessäni pitkän lenkin. Saapuessani kodin kohdalle valitsin Born slippy -biisin soimaan ja jatkoi matkaa lammen ohi, kiersin oikein piiitkän lenkin, kurvailin siellä täällä .. janon alkaessa olla kova, oli pakko tulla kotiin. Juoksu olisi vielä sujunut kyllä, ja kotona saatuani vettä, oli sellainen olo, että voisi mennä jatkamaan :)

Katselin enirosta, että aikalailal 10 km sitä tuli juostua :) Ihan hyvä vauhti :) Aikaa mein 65 minuuttia :) Pariin otteeseen mietin, että onkohan vauhti liian kova, mutta eipä se sitten ollut, kun noin hyvin jaksoi.

Mietin tuosse edellisen kerran jälkeen lähteväni juoksemaan naisten kymppiä, mutta nyt se on jo ihan liian pala kakkua :) HCR sitten varmaan.. katsotaan miten paikat kestää .

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

talvihiusten pelastus

Mulla tuntuu olevan niin paljon kaikkea tavaraa, että löydän jatkuvasti jotain "uutta" kaappieni syövereistä.



Ensimmäisillä pakkasilla hiukset muuttuivat heti inhottavan sähköisiksi, käytettyäni tätä vähän, olen saanut aivan erilaiset kostean /terveän tuntuiset hiukset. Aivan mahtava tuote. Olen suihkutellut tuota kosteisiin hiuksiin ja sitten vaan normaalisti antanut hiusten kuivua tai kuivannut ne. Ihana tuote <3

Tässä nyt parin viikon aikana pitää laittaa kroppa, hiukset ja hampaat aivan uuteen kuntoon :) Onneksi kaapeista löytyy kuorivat ihohoidot, erilaisia voiteita, kasvonaamioita ja hampaidenvalkaisuliuskoja. On ihana proggis ystävättären kanssa tulossa. Jännittää jo hurjasti.

Isänpäivää

Isänpäivä on sujunut varsin leppoisissa merkeissä. Tänään oli lepopäivä urheilusta, nukuimme pitkään, kävimme Mimin kanssa ulkona, mä touhustin vähän kotona ja kävimme isänpäivälounaalla- ja kahvilla vanhempieni luona. Kävimme jo eilen avopuolison vanhemien tykönä.

Ennen vierailua vanhempieni luona touhustin kotona Ikea-reissumme saaliin parissa. Olin jo aikaisemmilla kerroilla haaveillut pienistä suloisista maustepurkeista, mutta en ollut raaskinut ostaa. Viikko /pari (?) sitten avopuolisoni suorastaan yllytti minut ostamaan ne. Aluksi hän mietti, että neljä riittää :D Luulisi avokin huomanneen maustevalikoimamme.

Noooh, käytettyäni purkit tiskikoneessa aloin siirrellä mausteita purkkeihin, ja .. varmaan sitä tarvitsisi melkein toisen tusinan. Täytyy napata niitä mukaan sitten samalla kun käymme joulukuun alussa vihdoinkin ostamassa eteiseen kaapit :) Ihanaa, että toi nyt vihdoinkin toteutuu. Pääsemme eroon tuosta levottomasta tilasta, sekä saamme kotiin vihdoinkin (en oo varma kyllä olenko iloinen tästä) peilit. Minulla ei ole ollut vuosiin kotona kokovartalopeiliä, ei ole tainnut olla yhdessäkään "omassa kodissani". En vain pidä peileistä.

Eniveis, ne maustepurkit :)





Joku pieni neuroottinen mun päänsisällä haluaisi ehdottomasti laittaa kaiken kaapissaolevan lasisiin ja muovisiin purkkeihin. Olishan se kiva, ettei mikään purkki leviäisi kaappiin, eikä tarvitsisi miettiä onko jossain jotain jauhomatoja vai mitä ne on. En tosin ole nähnyt tuollaisia lainkaan meillä, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö niitä olisi.

Vanhempien luona oli mukavaa, tosin.. aina kun me kaikki lapset puolisoinemme olemme siellä, on tunnelma hyvä :) Omin taasn Minin (siskonpojan työnimi) itselleni, Mimi riehaantui aluksi, mutta sitten kun sai haistella Miniä, niin se rauhoittui ja jäi vain makaamaan meidän viereen sohvalle. Törkkäsin Minin kertaalleen avokinkin syliin. Ei se näyttänyt sitä mitenkään vierastavan :) Söpöjä <3

Parisuhteen kannalta taas mälsä viikko tulossa. Avokilla oli tämä viikko iltavuoroa, eli hän lähti töihin kolmeksi ja tuli vasta yhdentoistajälkeen kotiin. Eipä tullut hirveästi nähtyä arkisin :( Nyt alkava viikko hänellä on yövuoroa. Ehdimme nähdä kyllä päiväsaikaan, mutta emme saa nukkua yhdessä.

Tuli jo hirveä ikävä illalla ennen kuin hän ehti edes lähteä töihin :( Tavallaan suloista ikävää, mutta.. tavallaan kuitenkaan ei. Mahtuisinpa mä avokin taskuun :)

Tregginssit

Haa, olen oppinut shoppailemaan hillitysti.. eilen hipelöin vaikka mitä vaatteita, mutta kerrankin jätin turhat impulsiiviostokset väliin. Hennesistä ostin nämä tregginssit. Tähän mennessä parhaat ja kestävimmät farkkuleggarit ovat hennesistä :)



Housuista ja impulsiivisista ostoksista, isoin virheosto tänä vuonna on ilman mitään kilpailua Ginatricotista ostamani farmaat farkut mustilla tekohahkaosilla. Farkut ovat täysin menettäneet muotonsa, paikat eivät tunnu pysyvän mitenkään paikallaan .. ja .. no .. noi. No mutta, mitä 20 euron farkuista voi odottaa oikeastaan?

perjantai 12. marraskuuta 2010

ladut kutsuvat

Olen pienen tovin leikitellyt ajatuksella sooloreissusta Saariselälle. Kuinkas ihanaa olisikaan taas hiihtää tunturien välissä.

Perheen kanssa olemme käyneet muutamaan otteeseen hiihtämässä Saarisellä, ja muistot reissusta ovat mahtavat. Kaikista kivointa noissa reissuissa oli se, että ison osan matkasta sai hiihtää aivan kaikessa rauhassa (hiihdin muuta perhettä huomattavasti nopeammin), sai nauttia kauniista maisemista ja iltaisin suksiretkien jälkeen pääsi uppoutumaan kirjojen pariin.. tai sarjakuviin.

Mietin, että olisiko nyt hyvä aika lähteä Saariselälle. Kyselin avopuolison mielipidettä asiasta, ja hän kummastelee sitä, että lähtisin yksin. Kysyin, että haluaisiko hän muka lähteä mukaani, sanoi ettei.. tai no .. ehkä vuoden päästä. Nyt kun ole tovin kuunnellut avopuolison erilaisia suunnitelmia, niin alkaa näyttää, ettei siellä edes pienenä ole ajatusta hiihtoreissusta Lappiin. Pitää ostaa sitä ja tätä, pitää hankkia auto (olen edelleen sitä mieltä, että me emme tarvitse uudempaa autoa, sen voi miettiä sitten kun on lapsia, kun on oikeasti tarvetta isommalle ja turvallisemmalle).

Tavoitteena olisi hiihtä 20-30 km lenkkejä, ja .. veikkaan, ettei meillä molemmilla kunto riittäisi siihen. Tietenkään myöskään varmasti vuokrasukset eivät kelpaa, kaiken pitää olla omaa ja viimeisen päälle.

Mietin myös, että .. no mä kovasti toivoisin, että vuoden päästä keväällä viimeistään olisi jotain mitä suunnitella ja johonka säästää rahaa. Ja sitten.. toivottavasti jossain vaiheessa olisi myös niitä lapsia, sitten hiihtoreissu omassa rauhassa ei varmaan ole vuosiin mahdollinen.

Avokki on kait paristakin syystä matkaani vastaan, ei varmaan tykkää ajatuksesta, että lähden yksin jonnekin tunturien väliin hiihtämään, mutta on ideaa vastaan myös taloudellisista syistä. Noooh, mähän säästän joka kk, olen säästänyt jo useamman vuoden, kyllähän sinne kertyy. ja ja ja .. mietin, että olisiko tämä nyt sellainen, missä voisi näitä säästöjäni käyttää. Isoin osa säästöistä on mennyt kotiin, uusiin kodinkoneisiin, huonekaluihin, avokin ja minun matkoihin ja auton korjaamiseen. Periaatteessa en ole raaskinut käyttää säästöjäni 100% itseeni lainkaan.

Avopuolisoni sen sijaan suunnitellessa hankintoja suunnittelee "minä haluan uuden auto (me emme tarvitse uutta autoa edelleenkään), pitää olla parempi tietokone, pari uutta näyttöä, ipad, kaikkea muuta tekniikkarjua jne.. Missää ei ole .. "meitä".

Teitenkään parisuhde ei toimi sillä tavalla, että molemmat ajattelevat vain omaa napaansa, mutta ehkä tää on sellainen asia, minkä oikeasti haluan sallia itselleni.

Vajaaksi viikoksi hotelliin Saariselälle, Suksenvoitelu idiooteille -kirja messiin, pari jotain muutakin opusta, vaatteita .. ja ja .. menox :) Olen tämän viikon katsellut eri hotelleja, miettinyt erilaisia matkustusvaihtoehtoja.. ja ennen kaikkea yrittänyt kerätä rohkeutta lähte yksin "suureen seikkailuun". Täytyy sunnuntaina isänpäiväaterialla ollessa tiedustella äidiltä sitä milloin on sopiva minun pitää talvilomani.

Hitsin vitsi.. kait mä uskallan :)
Uskallanko?

torstai 11. marraskuuta 2010

mieleni tekee

kaikkea kiellettyä...

kuten



Pari päivää on tehnyt kovasti mieli, mutta tsemppaan itseäni sillä, ettei se ole fiksua monestakaan syystä, mutta nyt kaikista tärkein syy on urheilu, juokseminen tässä viikko/pari sitten tuntui niin hyvältä, etten halua ainakaan polttamalla vaikeuttaa sitä.

Kovasti taistelen myös ruokahoukutuksia vastaan, valtakunta sulatetusta juustosta, pastasta, suklaasta, joulupipareista sinihomejuustolla, valkohomejuustosta (sellaista,jossa on se hunajaraita sisällä .. *kuolaa*), salmiakkisuklaasta, korvapuusteista... tiramisusta.. *kuolaa*

Täytyy yrittää saada vaan olla vahva.. ja syödä kohta mun iltapalamaitorahka.. rock rock!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Uutta ilmettä olohuoneeseen - huonoina kuvina

Jotenkin nyt olohuoneen kuvaaminen osottautui ylivoimaisen hankalaksi, järkkärillä ei tuntunut saavan kuvia tarpeeksi kaukaa, tuli vain pienet osat asuntoa kuvaan. Iphonella taasen saa kokonaiskuvan, mutta kuva on rakeinen. Päivänvalossa taasen uuset lamput eivät pääsee oikeuteensa, mutta illalla taasen sitten joutuu käyttämään salamaa, jotta kuvassa näkyisi muutakin kuin vain mustaa ja sitten jossain kohtaa vähän valoa.

Hankimme siis Ikeasta kaksi Orgel-pöytälamppua ja yhden Orgel-lattialampun. Lampur olivat tarjouksessa Ikea Familykortilla. Lack-pöydällä oli muuten vain alennettu hinta.

Kokonaiskuva.












Kauhean vaikea sanoa millainen mielikuva muilla jää tästä kokonaisuudesta, mutta lisäämällä pinen lack -pöydän tuohon sohvan viereen, asettamalla siihen viherkasvin ja lampun, muuttui huoneen yleisilme totaalisesti. Nyt eteiseen tullessa näkyy jo jotain kodikasta, kun aikaisemmin ei näkynyt edes sohvaa. Tavallisesti tuossa, missä on nyt tuo pöytä, nökötti pyykinkuivausteline.

joulu joulu joulu joulu



Mä tein sen virhee, että menin jo nyt ostamaan joululehden :D Kauhean himo laittaa jo nyt joulukuusi kotiin. En mä tietenkään vielä sitä osta. Meillä on ollut kotona aina tapana laittaa kuusi vasta aattona, jotenkin musta tuntuu, että omassa kodissa en malta odottaa niin pitkään, varsinkin kun tänä vuonna meille hankitaan kotiin aito kuusi, muovinen heitettiin pois tuossa kuukausi pari takaperin :) Olen ihastellut jo pinkkejä ja tavallisia joulutähtiä. Mietin kuumeisesti minne niitä voisi sijoitella kotona. Mietin monien koristeiden tekemistä itse. Vaikeinta on vain se, että millaisen joulun haluan luoda tänne. Mä olen kauhean ihastunut tuollaiseen valkoiseen ja hopeiseen sisustukseen, mutta sitten toisaalta myös tuo perinteinen vihreänpunainen joulu on ihana.

Selailin eilen illalla vaan tuota ostamaani kaikkien aikojan joulu -lehteä. Oon niin täynnä ideoita, tuskin malta odottaa pääseväni toteuttamaan niitä. Mietin jo lahjoja, jouluherkkuja ja koristeita.

Tänään sitten vielä vanhempien luona erästä puutarhalehteä, jossa oli teemana joulu. sieltä sain ihanan idea joulukuusen esillepanoon. Minun vain vain päästävä toteuttamaan se meillä kotona.

Haluan jouluna päästä laittamaan ruokaa sekä omalle että avopuolison perheelle. Tietenkin tekisin kaikki laatikot alusta alkaen itse, tekisin pöytäkoristeet, kokeilin jotain uutta jouluista jälkiruokakakkua tms. Voi hitsi.. olisipa jo joulu... tai onneksi ei ole.. saa suunnitella kaikessa rauhassa, etsiä inspiksiä, askarrella jne. Huomenna menenkin pikkusiskon kanssa Sinellin ostamaan joulukorttitarvikkeet :) Ties mitä muuta kaikkea sieltä tarttuu mukaan :)

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

thih

Keksi mielestäni kiva piristyksen meidän kylpyhuoneeseen :) Ankka on vuosi vanha (ikea), vaasi on Anttilasta ja kivet.. jommasta kummasta.



Laitoin tuonne aluksi pikkusiskolta saamani superpäheän ankan, mutta.. se imi vettä, eikä sitten pysynyt enää tasapainossa, harmi se olisi ollut sopivamman kokoinen tuonne.. mutta onhan tuo hauska noinkin.

Odottelen tässä innolla viikonlopun toista reissua Ikeaan. Kävimme perjantaina Espoon Ikeassa, mutta sieltä ei löytynyt erästä juttua minkä kaveri halusi, ja me taas päätimme perjantai-iltana kotiuduttuamme hankkia vielä uuden ison lattialampun sieltä. Tänään sitten toivottavasti on parempi shoppailuonni Vantaalla :)

lauantai 6. marraskuuta 2010

tarpeellista shoppailua

Nonni, kerrankin tarttui kaupasta jotain oikeasti tarpeellista matkaan, pipo ja kaulaliina. Nämä on H&M:n miestenosastolta, naisten osastolle on ihan turha mennä, jos haluaa simppelit ulkojutut :)





Sitten tarpeellisia perusjuttuja. Olin ihan onnessani tämän kuukauden hupibudjetin suhteen, nyt pystyi ostaa vähän extrajuttuja :) Saa mm kulmat uutta väriä.



Uudet juoksupöksyni <3 Olin matkalla apteekista autolle, kun bongasin Stadiumin. Olin käynyt Sellon Stadiumissa katsomassa juoksuhousuja, mutta näitä ei ollut hyllyssä enää s-kokoisena, onneksi toisessa Stadiumissa oli :) Samansarjan pidemmät juoksuhousuthan tuli hankittua alkuviikosta.



Ja taasen oikeasti tarpeelliset, uudet uimalasit. Mun uimaroippeiden joukosta löytyy kyllä yhdet uimalasit, mutta jotenkin ne ei vaan sovi mun kasvoille. Ja joo, olen kokeillut löysätä sitä hihnaa siinä :) Ei vaan oo siistiä, että perjantaiaamuisin näytän töihin mennessä piestyltä. Jos näillä tulis muutaman asteen verran vaatimattomammat painautumat naamaan.



Mulla on oikeastaan aikamoinen arsenali tarvikkeita uintia varten, löytyy uimalakki, uimapuku (tietenkin), räpylät, pulleri, uimahanskat (rintauintia varten), uimalevyt (mm vapaauintia varten) sekä korvatulpat (inhoan veden joutumista korviin). Välinelaji sekin :)

pimp my toilet

Kävimme eilen mm Ikeassa avokin ja kaverin kanssa. Olin jo etukäteen päättänyt hieman päivittää vessamme ulkoasua.

Uutta ovat käsipyyhkeet, matto, korit, vaasi ja toi vihreä heinä :P



Mielestäni nuo korit wc-paperirullien säilytyksessä ovat kivemmat kuin aikaisempi muovipussisysteemi :)



Jotenkin tuo vihreä heinä tuntuu vielä kauhean .. lyhyeltä, pitää meittiä lähtisikö sitä vielä metsään keräämään kapyjä vai ostaisiko koristekiviä tms tuonne pohjalle. Seinälle haluaisi laittaa ison Dalin ruusu -julisteen, mutta se on nyt kadoksissa.



muistutukseksi miltä wc näytti alussa ja pienen tuunauksen jälkeen


Huomenna tulee kuvia olohuoneesta, joka on saanut ihan vähän lisää kodikkuutta :)

tiistai 2. marraskuuta 2010

kehitystä

Tänään oli erittäin tehokkaan tuntuinen treenipäivä, jos huomenna ei ole lihakset kipeät, niin en tiedä milloin sitten on.

- jalkaprässi, kapea jalka-asento 3 x 8 85 kg (aluksi 61 kg)
- ylätalja leveä eteen 3 x 10-15 - 45 kg (aluksi 30kg)
- pystypunnerrus käsipainoilla 2 x 12 - 9 kg (alku 4-5 kg)
- ristikkäistalja 2 x 8-12, koneessa 25 kg tms
- hauiskääntö taljassa 2 x 8-12 - 35 kg (alku 25 kg)
- push-down käydellä 2 x 8-12 - 35 kg (alku 25 kg)
- vatsarutistus maaten 3 x 15
- hooverit 3 x 30 sek
- selkälihakset 3 x 15 5 kg lisäpainolla
- penkkipunnerrus tangolla 3 x 8 30 kg

Olin erittäin yllättynyt tuosta, että pystyi lisätä jalkaprässiin painoa eilisen juoksulenkin jälkeen, mutta varsin kevyenoloisesti tuo kilomäärä vaan lähti liikkeelle.

Ylätaljassa kokeilin viimekerralla 45 kg, ja päätin, että nyt pysytään siinä, ei lähdetä enää laskemaan alaspäin, tosin toistot ovat sitten vain 8 kpl.

Pystypunnerrus meni 12 kpl á 9 kg, ensikerralla pitää kokeilla sitä á 10 kg.

Pushdowneissa, että hauiskäännöissä siirrytty 35 kiloon 8 kpl:n toistoilla.

Vatsoissa oli hieman pakko lisätä toistoja, sillä tuntui, ettei tuo tavallinen määrä enää tunnu niinkään missään.

Ihan mahtifiilis treenistä :) Harjoiteltiin avokin kanssa myös hieman noita maastavetoja, mutta lähinnä tunsin itseni vain vähän hölmöksi siellä.

Jos huomenna pystyy kävellä, niin mä taidan taas lähteä juoksemaan. Pitää nauttia nyt tästä innostuksesta sekä tarpeeksi lämpimästä kelistä. Mä oon tällainen vauvankeuhkoinen ja -korvainen, että vähänkin jos tulee liian kylmä, niin mä itken tuolla pakkasessa urheillessa.

söpöööö



Mimi näyttää ylhäältäpäin ihan joltain liito-oravalta.. ns liitomimiltä :P Toi sen asento on vaan niin söpö, meinaa tulla välillä työnteosta mitään, kun tekee mieli kans vaan heittäytyä lattialle leikkimään :)

maanantai 1. marraskuuta 2010

OMG OMG OMG!!

Mun personal best.

IKINÄ ei ole juokseminen tuntunut tuolta. Niin kevyeltä, askel nousi koko ajan kevyesti, missään vaiheessa hengitys ei tuntunut raskaalta, ei tuntunut keuhkoissa. Yleensä parin sadan metrin juoksemin jälkeen reidet tuntuvat raskailta, mutta nyt ei ollut missän vaiheessa näin.

Valitsin reitin, jonka kuvittelin olevan jotain 5 km, mutta kotiin palattuani näin mittarista juosseeni 6,4 km :) ajassa 43 minuuttia. Ihan mieletöntä. En ole koskaan aikseimmin juossut noin paljoa, mä olen aina vihannut juoksemista, tämän jälkeen en todellakaan.. voi hitsi kun pääsis jo uudestaan.

Matkalle lainasin avopuolison iphonen spotifyn takia. Luotiin mulle sinne tosi hyvä juoksusoundtracki :P Hyvä ja hyvä, makuja on monia :D

C'mon Now - Leila K
Break Ya Neck - Busty Rhymes
Gasolina - Daddy Yankee
Work - Ciara feat Missy E
Confusion - New Order
Take me to the hospital - Prodigy
Dödel Up - Guano Apes
Sexy Bitch - David Gueatta
I wanna go Crazy - David Guetta

Alunperinhän tänään piti olla lepopäivä, sillä a) maanantai yleensä ovat b) mulla oli edelleen darra lauantain vuosipäiväjuhlinnan jäljiltä. Käytyäni äitini kanssa kaupassa, ostokassissa poltteli upouudet pitkät juoksuhousut ja mielettömän hyvin rintoja tukeva juoksutoppi. Enhän mä voinut olla kokeilematta miltä tuntuu spurtata "vähän".

Hikinen mutta onnellinen



Stadiumista tarttui kassan kautta mukaan tämä Niken toppi, pitää erinomaisesti rinnat paikallaan, kertaakaan sattunut juostessa



Lähdin siis alunperin ostamaan lyhyitä juoksuhousuja salille, mutta koska lyhyitä ei ollut ässänä, ja nämä oli, niin eihän näitä voinut jättää sinne :)



Vanha Addun takkini, ostettu kait vuosi sitten papalta saamillani joululahjarahoilla, eli joululahja papalta mulle :)



Uusi myssy, Stadiumista



Nää on itseasiassa mun crossing / sali -kengät, mutta olin tilapäisesti hukannut mun oikeat juoksukengät.



Tarkkaavainen huomasi varmasti mitkä olivat teemavärit :D Juoksuhousuissakin piti ehdottomasti olla tuota fuksiaa, jotta ne kelpasivat :) Kuten on vanhoissa juoksuhousuissani ja olemassa oleva Niken salitoppi on pientä valkoista logoa lukuunottamatta fuksia. Oon jotenkin fiksoitunut tähän värikomboon.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0