hitaasti kohti parempaa kuntoa

Pitää olla onnellinen, että ehtii urheilla edes vähän. Äitiyslomalla ja vanhempainvapaan puolelle (ennen remonttia) urheilu oli helppoa. Ei ollut periaatteessa kuin aikaa, kuhan vaan keksi miten pojan päivät sai tiettyy rytmiin, niin oli helppoa suunnitella kiikkuja, varailla salireissuja ja sopia vaunulenkkejä ystävien kanssa.

Nyt ei ole niin simppeliä enää, ei sentään ole mahdotonta, mutta urheilun ymppääminen tähän yhtälöön tuntuu vaativan vähän mielikuvitusta. Tässä on kuitenkin palattu työelämään ja poika kulkee nyt mukana töissä parina päivänä ja muulloin teen töitä kotona pojan ehdoilla. Poika ja työt ovat nyt ykkönen, koirasta ja kodistakin on pidettävä huolto, sitten tulee urheilu, jos tulee.

Tavoitteena olisi päästä noin parina päivänä viikossa salille, vauvajumppa on sitten oma lukunsa. Salilta onnistuin viikonloppuna bongata toisen äidin, kenelle viikonlopun aamusalit ovat enemmän kuin passeli. Uusi ystävyys myös tykkää treenailla kovaa ja haastaa koviin suorituksiin, erinomaista!

Pojan kanssa kiipeilemään pääsee, JOS saa synkattua treenit ystävien kanssa. Poika ei vielä ymmärrän vierastaa, joten sylisurffaaminen äidin nousujen aikana ei ole ongelma. Boulderhalli on edelleen etäisyyden puolesta se ideaalein vaihtoehto, mutta onneksi olen nyt löytänyt ystävättären, kuka aivan ehdottomasti haluaa leikittää poikaa meidän itsevarmistavajojoilujen välissä. Pojan ja imetyksen ehdoilla mennään köysittelyssäkin, iltakiikut eivät nyt oikein vaan enää onnistu.

Maanantaina kävin kolmen kuukauden tauon jälkeen boulderoimassa. Iho kesti ihan mukavasti, kunnes sitten siirryin negatiivisille reiteille. Eiköhän tässä saa ihon totutettua pikkuhiljaa kiipeilyyn.

Salin ja kiipeilyn lisäksi pitää yrittää etsiä aikaa pyöräilylle. Joululahjana saatu treenivastus tuli vihdoinkin otettua käyttöön. Sillä on hyvä pyöräillä sisällä, tuo laite on yllättävän hiljainen. Viikonloppuna tuli pyörähdettyä GoExpossa, josta tarttui monet vaatteet pyöräilyä varten. Toiveena on, että keväällä ja kesällä olisi paljon hyviä pyöräkelejä. Pojan aamu- ja päiväunien välissä olisi tarkoitus lähteä sotkemaan pyörällä poikaa Croozerilla vetäen.

Että tällaista. Tuntuu, että on vähän kaikki hommat levällään, sitä yrittää revetä vähän joka paikkaan, uutta kotia haluaa esitellä ystäville, on kuitenkin täysi luotto siihen, että pikkuhiljaa tahtii alkaa rauhottua ja taas löytyy rytmi arkeen ja urheiluun.