home alone

Tätä päivää on odotettu ristiriitaisin tuntein. Pikkuisemme vietiin tänään ryhmikseen. Tällä viikolla emme enää jääneet pojan kanssa sinne, vaan nyt hän on koko hoitoajan siellä itsekseen. Mies saattoi metelimiehen hoitoon, minä jäin kotiin keppeineni. Poika oli kuulema vain rynnännyt lelujen luokse, kuten minäkin kuulema tein ensimmäisenä hoitopäivänäni muutamia (ha ha) vuosia takaperin.

Viimeviikko oli tosiaan pehmeää laskeutumista, joka näin pintapuolisesti näyttäisi olleen tärkeämpi meille kuin pojalle. Oli ihana päästä tutustumaan henkilökuntaan, seurata pojan tulleen hyväksytyksi muiden lasten leikkeihin ja keskustella päivittäisistä käytännöistä nukkumisiin ja syömisiin liittyen.

Voi mun isoa pikkuista, onneksi kaveri on niin reipas, ettei tarvitse huolehtia. Koti tuntuu omituisen hiljaiselta vain nyt, täytyy touhustella, jottei ikävä kasva liian isoksi.