Minua aina välillä pelotta tosi paljon tulevaisuus. En ole ikinä kokenut olevani mitenkään erityisen älykäs tai fiksu. Koulussa olin ala- ja yläasteella hyvä, lukiossa vielä petrasin entisestään, koeviikot "asuin" Töölön kirjastossa lukemassa. Kirjastossa eka kirjastossa vika.
AMK-aikoina sitten opiskelu muuttui yhtäkkiä hankalaksi, omaksuttava tieto muuttui radikaalisti, sitä tuli enemmän ja nopeammin. Samaan aikaan piti myös elättää itseä ja elin parisuhteessa, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli yksi huonoimpia ajanjaksoja elämässäni. En kokenut oppineeni koko amk-aikoina yhtään mitään uutta, aikasemmin kiitettäviä arvosanoja saaneena tuo hädintuskin kurssien läpäiseminen on erittäin raskasta muutos. Koin itseni yllättäen tyhmäksi, enkä ymmärtänyt mistä tämä kauhea muutos johtui.
Pitkään tämä amk-aikoina ilmennyt ongelma sitten painoi minua, muokkasi sit miten näin itseni. Olin epäonnistunut ja tyhmä, en tule ikinä pärjäämänä elämässä. En voi valehdella, töissä oli toisinaan myös haasteita, ja olin ahdistuneempi kuin koskaan.
Vaikka ongelmien syyt on nyt selvillä ja olen tehnyt töitä niiden selättämiseksi, pieni ääni silti usein saattaaa alkaa päässäni kuulua siitä, etten tule selviämään töistä, tuleva yrittäjyys tulee olemaan massiivinen epäonnistuminen. Välillä haluaisin luovuttaa jo ennen kuin edes pääsen edes kokemaan yrittäjyyttä.
En ole koskaan pystynyt tekemään asioita vain "vähän" tai mennä sieltä mistä aita on matalin, oli sitten kyse kodista tai harrastuksista, olen aina halunnut tehdä enemmän kuin parhaani. Bare minimun - ei ole ollut minun juttuni.
Lasten tultua kuvioihin, haluaisin olla lapsilleni paras äiti ikinä. Haluan pystyä tarjota heille kaiken mitä he tarvitsevät kasvaakseeni kunnollisiksi ja tunnollisiksi nuoriksi aikuisiksi, haluan heidän tuntevan oman arvonsa ja tuntevansa olonsa rakastetuiksi. Haluan olla heille läsnä aina kun tarvitsevat apua, en halua heidän tuntevan olevansa tuetta tai yksin ongelmiensa kanssa. Miten tämän sitten ynnää siihen, että haluan olla tulevana yrittäjä myös mahdollisimman hyvä, haluan pystyä jatkamaan äitiniä viitoittamaa tietä rautaisena ammattilaisena.
Pienemmästkin pohdinnasta välillä menettä yöunensa. Viimeyönä taas tosiaan nämä asiat pitivät minua hereillä. Selvästi tuleva yrittäjyys jännittää minua. Nyt toki vallitseva tilanne on sellainen, että työasiat on syrjässä useampana päivänä viikossa minun ollessa lasten kansa kotona, yöunet jäävät usein katkonaisiksi. Täytyy tosiaan vain taas luotta siihen, että asioilla on tapana järjestyä, ja minä OLEN fiksu ja ahkera. Välillä oman oppimisen eteen tehtävä extratyö pelottaa minua raskaudellaan.
Etsin yöllä noita memejä tms, ja minun mielestä nuo molemmat mietelauseet ovat varsin hyviä, ne myöskin rauhoittavat. Minun tulee vain oppia mahdollista vanhoista virheitä, analysoida niitä ja lähteä niistä oppineenä eteenpäin. Ehkä näitä asioita pohtineena ensiyönä uni tulee helpommin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti