keskiviikko 12. helmikuuta 2014

avannosta itseni yllätin

Pirunkallion jääkiipeilyskallio vieressä on avanto. Monta kertaa olen ihmetellyt lumin halki avantoon suuntaavia ihmisiä, kylmät väreet ovat menneet selässä pelkästä ajatuksesta. "Hullua touhua."

Äitini innostui jokin aikaa sitten avantouinnista, ja jo ensimmäisestä kerrasta lähtien hän on pyytänyt minua mukaansa. Tuntuu kuulema mahtavalta ja vesi on ollut ilmaa lämpimämpää, veden kylmyys ei tunne sitten suhteessa niin pahalta. Ihan varmaan joo.

Olen kokenut viimepäivinä tähänastisen elämäni hirveimmät kivut. Äiti oli vakuuttunut avantouinnin auttavan minua, ja epätoivoisesti helpostusta olooni kaipaavana matelin eilen hänen perässään uimapaikalle. 


Minua neuvottiin, että ensimmäisellä kerralla kävisin vain kastautumassa. En kauheasti ajatallut asiaa, painelin määrätietoisesti veteen, heittäydyin kylmyyteen ja lähdin polskimaan. Alku ei tuntunut kauhealta, jostain syystä ajattelin, että 20 sekuntia on oltava. Nousin kirkuen pois, en voinut uskoa uskaltaneeni tehdä sen.

Aluksi olin aivan jäässä, mutta pikkuhiljaa ihoa alkoi lämmittää. Hytinä muuttui iloksi, en edes tajunnut aluksi että pystyin kävelemään normaalisti. Olihan se tietyllä tavalla hirveää, mutta avantouinnin hirveys suhteessa sen tuomaan mahtavaan vireään oloon tekee touhusta mahtavaa.


Tänään kävin jo toisen kerran avannossa, liityin jopa paikalliseen talviuintiseuraan. Tarkoituksena olisi käydä 5-6 kertaa viikossa avannossa. 

Tänäänkin uin 20s, mutta meno oli rauhallisempaa. Veteen meno ei ollut yhtä kauheaa kuin ensimmäisellä kerralla. Yhtäkkiä kylmyys kuitenkin alkoi tuntua pahalta, tuntui kuin hengitys olisi salpautumassa, ei kuitenkaan paniikkia, uin rauhallisesti ja hengittelin harkitusti. Vedestä ylös tullessa kylmyys tuntui polttavan ihoa, mutta tämä tunne vaihtui jo ennen laiturilta pois pääsyä mahtavaksi oloksi, kivutkin olivat taas kadonneet (ja pysyivätkin poissa tovin).


Avanto-uintiin on ihan omat suosituksensa. Kylmyyteen tottuu ja ajan kuluessa vedessä voi olla pitkiäkin aikoja. Tänään katselimme erään rouvan uivan jopa useita minuutteja. Koukuttava harrastus näemmä tämäkin.

Avantouintiin tarvitsee uikkarit, kylpytakki on kiva, lipokkaat, pipon (jotenkin tuntuu helpottavan touhua), paljon iloista mieltä ja kaveri on hvyä ottaa mukaan (turvallisempaa kun joku katsoo perään). Saunaa ei suositelle ennen avantouintia, lämmitetty pukukoppi riittää hyvin. Itse avantouinnista ei vilustu, riittävän lämpöisestä pukeutumisesta tulee huolehtia.


Aviomiestä en varmastikaan saa ylipuhuttua kokeilemaan tätä, mutta eiköhän hän tule varmistamaan, etten jää pysyvästi jorpakkoon. Hän voi sitten halia minu lämpimäksi uinnin jälkeen.

0 kommenttia:

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0