Välillä on ihme kriiseilyä tästä ikääntymisestä. Mä en oikein tajua mihin se amk-aika oikein katosi. Mä en oikeasti muista melkein mitään koko ajalta. Ehkä siltä ajalta ei sitten ole muistettavaa. lähes koko ajan seurustelin exän kanssa, päivät koulussa ja töissä.. me ei oikeasti tehty melkein koskaa mitään.. käyty missään, ja jos exän sai jonnekin, niin siellä mentiin kiukkuisena ja kyseltiin vain, että joko pääsee kotiin. Se mihin aika meni, oli pilvenpoltto, syöminen ja elokuvien/piirrettyjä katsominen.
Ei mikää ihme ettei muista mitään.. tai ettei jäänyt mitään pahemmin mieleen. Ainoa onnistunut reissu oli kerran kun vietimme vajaan viikon exän kanssa Savonlinnassa kummitätini luona.
Ehkä tätä tunnetta/havahtumista voisi kuvailla parhaiten sillä, että .. ihan kuin olisin herännyt koomasta tai pahasta unesta. Elämä katosi hetkeksi edellisen parisuhteen alkaessa, ja tuntuu, että olen löytänyt oman itseni ja elämänilon uuden suhteen myötä uudelleen.
Tavallaan en kadu niitä hetkiä, sillä muistot noilta ajoilta haalistuvat entisetään. Myöskin, ilman kaikkea tapahtunutta en olisi avopuolisoni rakastama nuori nainen.
Iih, tahtoo jo kotiin. Ei malttaisi istua enää hetkeäkään töissä. Tahtoo kotiin, syömään ja sitten salille.
2 päivää sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti