Päättyneella urheiluviikolla urheilua haittasi hieman koko viikon kestänyt toisinaan lamauttavaksi yltynyt päänsärky. Varmaan pientä stressistä johtuu päänsärkyä, koko viikon piti huhkia, jotta perjantaina pystyi hyvin mielin jäädä reilun viikon LOMALLe! Jiihaa :)
Pirulla tuli käännyttyä, hieman mietitytti jo jään kunto. Kiipeily ei ollut mielekkäintä, jäätä tippui urakalla ja jää muistutti enemmän kukkakaalia kuin koskaan aikaisemmin (tänään Piru olikin viimeistä päivää auki). Eilen kävimme kaverin kanssa vetämässä mahtavat kiipeilyt Solvallassa.
Kolme nousua, joku saattoi ehkä kahdesti saada single köydet solmuun eka yksinään, että keskenään.. JA laskeutumaan niin alas, ettei molempien köysien päät ylttäneet maahan asti... aikamoinen koitos päästä maahan asti tuossa tilanteessa..
Leikittiin koko aika oikealla sektorilla. Ensimmäinen nousu oikea reitti, bongaa peukku.
Keskimmäinen pilari tuli tahkottua ylös ihan yliksessä, ihana melkein 30 m nousu, uskomattoman ihanaa jäätä, pitkä pystysuora alku.. ja ihanan haastava, mutta ei ylivaikea loppu. Huipulla on hyvä hymyillä (vaikka matkalla onnistuikin saamaan jäänlohkareesta pienen kolhun silmäkulmaan).
Oikean reitti toiselle toistamiseen, kaveri laittoi kakkostelijan koville, kovasti oli käsivarret hapoilla... piti vähän nojailla kallioon matkalla.
Muovia kävin taputtelemassa kolmen otteeseen, mahtavimmat itsensävoittamiskiikut taisi tulla tänään. Perjantaina päänsärky hieman hidasti tahtia, ei pystynyt ihan haastamaan itseään niin kuin olisi halunnut. Tiistaina oli voimakestävyttä.
Tänään tuli tehtyä havainto, etten olekaan niin lyhyt kuin olen luullut, ulottuvuus onkin parempi. Tänään nousujen määrä ei ollut päätä huimaava, alkulämmöksi rocktopian liidausta. Kaveri vei yliksen oranssille 6b:lle rocktopialla, ja tein reittiin ehkä hitaimman nousun mitä olen ikinä tehnyt. Jäi hampaankoloon se, että se kohta missä luovutin oli sellainen, missä kuvittelin ettei ulottuvuuteni riitä, sitten kun hetken killuin köydessä ja lähdin jatkamaan, osottautui tuo lepokohta naurettavan helpoksi. Pitää luottaa enemmän itseensä. En tiedä kauanko työstin tuota reittiä, mutta aika tuntui erittäin pitkältä.. ihmiset viereisillä reiteillä vaihtui, ja minä jumitin useampaan otteeseen krimpeissä etsiä jalkiksia muotoseinältä.
Kaksi viimeistä nousua tein 3D-seinällä, ekaksi 6b+(?), nousu osottautui aikamoiseksi taisteluksi rocktopia työstön jälkeen, lähdin yrittämään vielä 7a:n kakkostelua vietyäni itselleni köyden ylös. Reitillä on kaksi kohtaa, joissa olen kuvitellut olevani liian lyhyt, tänään sain jotenkni asennon korjattua niin, että sain kurotuksen oikealla hiottu kuntoon, harmi vain että ennen tokavikaa jatkoa olin jo niin rätti, etten pystynyt vääntää itseäni edes yhtä otetta pidemälle.
Mahtavien onnistumisten viikkoa, ensiviikolla varmaan punttista, aerobista.. ehkä boulderointia ja köyttä, kuhan ekaksi rentoudumme aviomiehen kanssa kylpylässä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti