Ansaittu lepopäivä

Wau!

Perjantaina lähdimme Helsingistä Oulun kautta kohti Lofootteja. Saapuminen tapahtui launtaina vasta puoliltaöin, joten emme päässeetkään ensimmäisenä iltana vielä kiipeämään.

Sunnuntaina pakkasimme aamulla kamat ja suuntasimme kohti Bara Blåbaria. Ko reitti on 230m ja seitsemän kp:ta. Tuli seikkailtua kunnolla, tunnin lähestyminen muuttui tunnin ja 50 min talsimiseksi ja taisteluksi rinteillä kasvavien puiden kanssa.

Itse reitti oli hauska, vaikka ensimmäinen multipitch -kokemukseni sisälsi alkuunsa inhottavan paniikkikohtauksen. Paniikkikohtaus vei fiilikset (ja voimia) aika hyvin kiipeilyltä parin pitchin ajaksi, en viitsinyt kuitenkaan sanoa tästä. Aivan kuten olin vähän etukäteen miettinytkin, että pitkälle nousulle lähteminen voisi aiheuttaa ahdistusta.

Kiipeily oli kivaa, kevyttä .. yhdessä kohtaa vastaan tuli pelottavan irtonainen fleikki ja paljon irtokiviä. Perässä tuli ranskalainen tiimi, jonka niskaan en missään nimessä halunnut repiä ko kiviä, pelotti hieman.

Tiimin jääsen T liidasi kaikki pitchit, aviomiehen kanssa tulimme puoliköysillä perässä. Toppaus tuntui uskomattoman hyvältä. Topissa otettiin kuvat, syötiin eväät ja lähdimme laskeutumaan. Matka reitin juurelta autolle kesti tunnin ja 10 min. Kaikenkaikkiaan käytimme siirtymisiin, kiipeilyyn ja laskeutumiseen aikaan 11,5h. Ei tarvinnut iltaruoan jälkeen mökillä odotella kauaa unentuloa.

Maanantaina aviomies tiputti minut ja jäsen T:n Galdalffille, jossa reitit Galdalf ja Gollum odotti. En tiennyt reiteistä muuten kauheasti, paitsi että kaveri oli pitkään puhunut että nämä on kiivettävä. Ihan mahtavaa kiveä, graniittia mutta upeat otteet, paljon kahvoja, upeaa jammia ja kiven kitka hämmästytti. TC Prolla pysyin paikoissa, joissa Suomen kallioilla olisin jo aikapäiviä sitten pannuttanut.

Toinen reitti nousi puhtaasti kakkostellen, toisella harhaudun kakkospitchillä turhan kauan oikealle ja korjausliike oikealle reitille tapahtui köyden kautta (mur! minulle ..). Onnistuimme topata reitit juuri ennen sateen alkua.. kova tuuli oli kiusannut jo kolmospitchiltä lähtiessä, tuntui kuin tuulitunnelissa olisi kiivennyt lopun. Toiselta reitiltä laskeutuminen tapahtui kävellen, koska voimakas tuuli olisi vienyt köydet mennessään. Päivän kiipeilymetrit 200 m ja kävelyä jonkin verran reitille ja kävellen alas.

Eilen tiistaina aviomies jaksoi taas liittyä seuraamme (ensimmäinen kiipeilypäivä otti koville). Ilma oli lämmin ja aurinkoinen suunnatessamme Pianokrakkenille. Tarkoituksenamme oli kiivetä kiivetä aluksi nelosen reitti, mutta koska paikallinen kiipeilykoulu piti elämysreissua, niin valitismme kiivettäväksi reitin Pianohandler Lunds Drom/dröm tms. Maanantain kivikokemuksen jälkeen ko kallion kivi oli vähän .. mälsä.. mutta reitiltä löytyi hauskoja mooveja.. ja se oli yllättävän haastava.

Täällä matkat reitille.. ja reiteiltä pois tuntuu usein olevan rankempaa kuin kiipeilyn. Eilenkin minut piti varmistaa reitin alkuun, kun en uskaltanut kiivetä reitille.. en myöskään halunnut kiivetä reitiltä koko matkaa alas, vaan laskeuduimme osan matkasta.

Tänään olen ollut ihan tyytyväinen sateisesta ilmasta, voi hyvällä omalla tunnolla pitää yhden lepopäivän. Kädet ja olkapää voi hyvin, iho on tietenkin kovilla sekä sormista että kämmenestä.. mutta erityisen kovilla on näemmä ollut oikea jalka. Jalat ovat olleet kovilla lähestymisistä ja laskeutumisista, erityisesti risan oikean polven takia oikean reiden ojentaja on huomattavan ylirasittunut.

Eilen tuli tosiaan tehtyä vain yksi nousu, jonka jälkeen käveimme Henningsvärissä Klatrekafèenissa.. sekä paluumatkalla mökille hassuttelimme upealla rannalla, kävin jopa uimassa (vaatteet päällä). Kylmä vesi on tällä reissulla yksi niistä vähiten pelottavista asioista.