Voisi kuvitella, että pian viiden pintaan salilla ei olisi kauheasti porukkaa, saatika sitten että alle tunti tuosta siellä on reilu tusina tutunnäköistä treenaajaa.
Oma syy olla noinkin aikaisin kuin viideltä oli, etten taaskaan saanut nukuttua. On aika raskasta toistuvasti nukkua huonoja yöunia. Mieltä painoi työkämmi. Tarkkaan tehdyn excelin saa pilattua helposti unohtamalla, että on aktivoinut muutaman taulukon, jolloin yhteen soluun tehdyt muutokset kopioituvat sitten kaikki valittuihin tauluihin. Eikä muuten, mutta tarkoitus oli luovuttaa ko aineisto heti aamusta asiakkaalle ja tilintarkastajalle. Onneksi pomo huomasi asian, oli vaan aika masentavaa että toinen joutui tekemään töitä mun mokan takia vielä iltamyöhään. Nukkumista ei auttanut myöskään meidän pikkuinen, millä on juoksu alkamassa ja se itki / vikisi yön.. eikä myöskään se, että aviomies kotiutui kohtuu myöhään firman häppeningistä ja hengitteli sangen raskaasti vieressä.
Onneksi kuitenkin salilla sai harmittavat asiat taka-alalle mielessä ja sain tehtyä poikkeuksellisen tehokkaan ("tehokas") käsitreenin. Vielä virheistä, että onhan se normaalia tehdä virheitä, ainoa tapa välttää niitä on olla tekemättä mitään, mutta sekään ei pitkälle vie.
Tänään vuorossa oli rinta- ja käsitreeni. Lisäilin vähän juttuja pt:n laatimaan listaan, mutta vähän vain. On sellainen olo, ettei kaikkea ole tullut treenailtua tarpeeksi monipuolisesti tai ehkä tehokkaasti. Teen niin, että muokkaan vielä tuota treeniä itselle mieluisammaksi ja kuhan oikeasti vatsa alkaa aidosti haitata enemmän salitreeniä siirryn tuohon tehtyyn ohjelmaan.
Mitenköhän oma pää kestä sen sitten, kun vauva on täällä. Synnytyksen jälkeen varmasti paikat ovat hellänä pidempään, vauva valvottaa ja sitä tulee olemaan varmasti väsyneempi kuin koskaan ja pahimmassa tapauksessa (kuten ystävälleni kävi), en pysty kuukausiin / puoleen vuoteen harrastamaan mitään muuta urheilua kuin kävelyjä vaunujen kanssa.
Toisaalta, tämä on asia mistä nyt en nyt aidosti stressaa, välillä tulee vain mietittyä. Onhan tässä ollut monta muutakin asiaa, mitä on tullut mietittyä, että miten omat ajatukset muovautuvat. Lapsen saaminen pelottaa, tuntuu että joutuu luopua paljosta. Joskus toivoo että olisi tehnyt lapsia jo vähän aikaisemmin, kun ei vielä ollut tottunut tiettyihin vapauksiin ja elämäntyyliin. Toisaalta henkisesti oli vielä niin raakile muutama vuosi sitten, että siltä kannalta ajateltuna aika on nyt sopivampi. Mutta hormonit, luotan siihen, että ne taas hoitaa homman. Olen jopa huomannut odottavani mielenkiinnolla imettämistä !!!! ja miettinyt, että nyt sitten kesällä voidaan beben kanssa lähteä moikkaamaan aviomiestä keskustaan. Napataan mies töiden jälkeen mukaamme ja nautimme siitä mitä kesäinen Helsinki tarjoaa. Monta vuotta tässä onkin kaikki aurinkoiset kesäpäivät menneet metsissä tai kuten viimekesä.. nenä kiinni kirjoissa.
Ei se muutos oikeastaan ole niin paha asia.
2 kommenttia:
Hormonit kyllä hoitaa hommansa siinä että jaksat hoitaa lapsen..mutta mulla tosiaan kävi niin että treenaamaan en ole pystynyt niin paljon kun haluaisin juuri sen takia, että on yöt ollut hajanaisia ja päivisin väsynyt. Nyt onneksi kun tyttö vanhempi niin jo menee vähän paremmin ja uskon, että se vain paranee.
Jeh, pitää vaan valmistautua henkisesti siihen, että sitä saattaa mennä pitkäkin tovi ennen kuin jaksaa lähteä urheilemaan jne.
Lähetä kommentti