23/2013

Ei mennyt ihan odotusten mukaisesti päättynyt viikko. Ma ja ti olin flunssassa, keskiviikkona jaksoin jo aamulla tehdä kevyen coretreenin aamulla, mutta iltapäivällä oli sitten taas sellainen olo, että istuessakin hengästyi.

Tortaille oli jo suuret suunnitelmat, mutta iltapäivällä tehdyssä magneettikuvauksessa olkapää kipeytyi niin uskomattoman paljon, että olin aikalailla lamaantunut, mutta eipä muutenkaan varjoainepäivänä saa riehua tai harrastaa mitää raskasta urheilua. Perjantainakaan ei pystynyt eikä ehtinyt urheilla, hetken näytti lauantainkin kiipeilyt jäävän välistä.

Aviomies ei ole mikään fyssari, mutta jotenkin hän sai olkapään teipattua niin, että lauantaina nousuissa ei tuntunut minkäälaista kipua olkapäässä. Sunnuntainakin tuli väännettyä semihyvin. Ihan uskomaton muutos, yhdellä hetkellä mikään ei onnistu, kaikki liikkeet sattuu... vähän teippiä ja kivut katosi samantien.

Luhdissa Keeman kimpussa, Keema voitti, ei oltu vielä palauduttu kunnolla hengitystieinfektion jäljiltä

Päättyneella viikolla tuli pidettyä sekä flunssan, että menojen että pienen hermostuneisuuden takia blogihiljaisuutta. Jo ennen Amsterdamin matkaa tiesin meneväni viikolla 23 ortopedille, tiesin myös että mitä todennäköisimmin menen magneettikuvaan. Jännitti kovasti se, että mitä tuolta selviäisi. Magneettilääkärin lausunto ei mitenkään helpottanut oloa, mutta tänään ortopedin oli sitä mieltä, ettei olkapäätä ole tarpeen operoida. Olin henkisesti jo alkanut valmistautua leikkaukseen, 6 viikkoa kantosidettä, 6 kk kaikenkaikkiaan palautumista jne..  Fyssarikin oli jo sanonut, ettei tällä kädellä kiivetä ilman operaatiota.

Taas kerran vaan tää mun päävaiva, yliliikkuvuus nosti päänsä. Mulla paikat antaa periksi, jäsenet joutuu ääriasentoihin, paikat eivät hajoa, mutta lihakset joutuvat koville. Aivan kuten lantion kanssa, nyt olkapäät on kovilla. Ei tässä sitten muuta tehdä kuin otetaan lääkekuuria kipuun ja tehdään kuminauhajumppa edelleen.

Tuntuu kuin joku olisi antanut uuden elämän, vaikka tuntuu silti kovasti epätodelliseltä, että pääsin näin vähällä. Nyt voi sitten taas alkaa suunnitella matkaa Lofooteilla, jossa mennään kyllä tästä yliliikkuvuudesta johtuen teipattuna ja tuettuna. Onneksi mun oma "fyssari" lähtee mukaan. Rauhallisesti nyt vain...