Eilen perjantaina ja kaksi viikkoa sitten takaperin olen käynyt nauttimassa kulttuuria Helsingin keskustan taidemuseoissa. Parisen viikkoa sitten kävin Ateneumissa, jossa oli minulle entuudestaan tuntemattoman taitelijan Frantisek Kupkan näyttely.
Näyttely teki minuun suunnattoman vaikutuksen, Ateneumissa oli pitkä hänen elämästään ja työstään kertova elokuva ja hyvin kattava valikoima Kupkan tunnetuimpia teoksia. Oli kerrassan harmi, että emme ystäväni kanssa tajunneet meillä olevan vain tunti aikaa tutustua
Tulipa hankittua tuolta mukaan ensimmäinen taidekirjani, palan halusta päästä uudelleen katsomaan hänen töitää, tuo parin viikon takainen reissu oli niin hätäinen.
Eiliselle ehdoton ystävälleni käyntia Kiasmaan, en ollut edes tutustunut siellä meneillään oleviin näyttelyihin. Edellisen kerran siellä tuli käytyä reilu vuosi sitten nuoremman poikani ja tämän kummitädin ja kummipoikani kanssa. Silloin siellä ei ollut mitään erityistä ihastusta herättävää näyttelyä, joten nytkään ei ollut odotuksen kauhean korkealla.
Miten ihanan positiivinen yllätys tuo olikaan. Osallistuimme opastetulle kierrokselle, jolloin näyttelyt teoksineen aukesivat ihan ennenkokemattomalla tavalla. Tästä lähtien täytyy yrittää ajoittaa visiitit opastettujen kierrosten aikoihin.
Ensimmäisena tutustuimme Iiu Susirajan näyttelyyn Kuivakka ilo. Aivan ensimmäiset hänen teokset eivät tehneet vaikutusta, päinvastoin niiden perusteella en odottanut mitään kummempaa, mutta kuten kierroksen opas sitten kertoi, hänen myöhemmät teoksensa ovat varsin humoristisia.
Taitelijan teokset olivat todellakin omaan makuun, niistä huokui itseironia, jonka tunnistan usein itsestänikin.
Kiasmassa oli muitakin ihania näyttelyitä, mm Shoplifter ja Astu lavalle. Kiasmankin näyttelyt ovat sellaiset, jotka houkuttavat palaamaan paikalle uudestaan. Täytynee kohta hankkia museokortti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti