rankkaa

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet tosi rankkoja, on menty vähillä unilla. Taisi tuo polvileikkaukseen meno aiheuttaa lyhyitä yöunia, vaikkei se varsinaisesti jännittänyt, leikkauksen jälkeen tuli muuten vain nukuttua vähän. Vappupäivänä iski se, että häät ovatkin pian, ja askartelut eivät olleet vielä valmiit + töitä oli enemmän kuin riittävästi. Sairaslomalla joka aamu heräsin kuuden pintaan tekemään töitä kotoa, ja illat venyi askarteluiden kanssa.

Nyt tällä viikolla on taasen ollut sellainen työsuma + taasen noita häätouhusteluita. Parina päivänä työpäivät ovat venyneet lähemmäs kymmeneen. Ensiviikko ei näytä yhtään helpommalta, mutta.. olenkin asettanut itselleni tavoitteeksi saada puolentoista viikon aikana tehtyä lähemmäs kuukauden työt. Jos sitten hääviikon keskiviikkona pääsisi saisi levätä ja nukkua. Nyt tuntuu, että aamuisin herää väsyneempänä kuin mitä on ollut nukkumaan mennessä. Tänään aamulla olin jo niin väsynyt, etten pystyntyt edes nukkua. Onneksi sentään työ on niin mielekästä, että pystyy tehdä sitä, vaikka vähän väsyttääkin.

Eilen sentään sain sen verran hyvin tehtyä työt, että onnistuin karata töistä jo kuudelta, ja kävimme avopuolison kanssa salilla. Salitreeni oli tosi hyvä, vaikka olin aika uupunut. Pääsin jopa polkemaan kuntopyörällä. Jipi!