mä taisin seota
oon itkenyt kohta tunnin sitä, että niin kovasti haluan lapsia. en tiedä onko asia oikeasti näin iso juttu mulle just nyt, vai johtuneeko tämä pienennetystä cipralex annostuksesta. mä oon kuitenkin viittä vaille valmis jäämään vanhempien luokse, jättämän avokin ja sanoa sille, että ilmoittakoon kun on valmis siirtymään eteenpäin. nyt tuntuu, että jokainen uusi päivä ilman mitään muutosta on kuin ilkunta siitä, etten kelpaa..
mitenköhän sitä rauhottuisi?
1 päivä sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti