Tiistaina syötyämme kunnon aamupalan päätimme suunnata pyörillä kohti Hagenbeckin eläinpuistoa. Perheeni asuu Hampurissa varsin hyvällä sijainnilla, sillä tuntuu, että joka paikkaan on matkaa tyyliin kilometri tai pari, kuten oli nyt muutaman kilometrin matka eläintarhaankin.
Hagenbeckin puisto on mahtavan paikka, siellä on todellakin panostettu ympäristöön, aivan eri luokkaa kuin Suomen vastaavat. Eläintarha on ymmärtääkseni ainakin Saksassa ensimmäinen, jossa eläimet eivät vain olleet häkeissa, vaan eläimille pyrittiin luomaan mahdollisimman luonnonmukaiset ympäristöt. Useat eläimet eivät ole mitenkään hirveiden kalterian takana, vaan ovat jopa ihmisten kosketeltavissa ja paijattavissa.
Eläintarhan vanha jugendtyylinen sisäänkäynti, mielenkiintoista, että intiaanit rinnastetaan eksoottisiin eläimiin.
Tämmöinen eläin tovereineen sai juosta puistossa aivan vapaana, eivät olleet niin kesyjä, että olisivat tulleet silitettäviksi.
Vaikuttavan suuria puita 
Eläintarhassa kaikista eniten pidin elefanteista. Äitini ei ollut varma siitä, että saako niitä syöttää itsetuoduilla porkkanoilla ja omenoilla, joten en sitten ottanut mitään mukaan, harmi. Monella oli pussitolkulla herkkuja elefanteille.
BUMBA!
Eläintarhan jälkeen kävimme hieman pyörimässä ytimessä ja nautimme herkulliset vehnäoluet Karstad Sportin ylimmässä kerroksessa. Emme pyörineet kaupungilla kauhean myöhään, sillä äitini halusi lähteä illalla kanssani uimaan maauimalaan. Palattuamme uimasta löysin sitten avopuolisoni yläkerrasta, hän oli täysin murtunut saatuaan vahvistuksen siitä, että hänen erittäin hyvä ystävänsä oli joutunut hirveään onnettomuuteen kiipeillessään Ruotsissa.
Avopuolisollani on paljon ystäviä, tämä mies oli kuitenkin se, kenen kanssa avopuoliso käsittele kaikkia vaikeita asioita, kun muiden kanssa usein keskustelu saattaa jäädä enemmän pintapuoliseksi. Itsekin tunsin tämän miehen, hän olin erittäin elämäniloinen, upea isä ja omistautunut aviopuoliso.
1 päivä sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti