graaah!

Tänään jouduin sitten viimeinkin luovuttamaan näillä vieroitusoireilla. Kuudes päivä ilman cipralexia, ja olo on aivan kauhea. Olin kovasti menossa töiden jälkeen urheilemaan, mutta vieroitusoireiden muuttuessa muistuttamaan migreeniä, minun oli vain luovutettava. Sen verran olen tänään saanut tehtyä, että valmistelin tiramisun huomiselle, ja vaihdoin uudet kukat/viherkasvit parvekkeelle, mutta muuten olen vain levännyt.

Matka terapiaan omalla autolla oli yhtä helvettiä, muutamaan otteeseen meinasin vetää tien sivuun, joko paniikkikohtaustunteen tai pahoinvoinnin takia. Jotenkin sitten sain tsempattua itseni ajamaan ytimeen asti. Autosta noustuani oli pyörtyä, heikotti, terapiassakin useampaan otteeseen oli vain hengiteltävä, jotten olisi oksentanut sinne.

Olo hieman helpottui istunnon aikana, sain raahattua itseni autolla (yksi pysähdys: kukkakauppa). Kotimatkalla oli pakko pysähtyä käymään kaupassa ja Alkossa (olen vielä 100% pitämässä huomenna illanistujaiset). Kotona en oikein pystynyt pahalta ololtani puhua, menin vain pimeään pesuhuoneeseen istumaan pitkäksi aikaa juoksevan veden alle. Aivan kaamea olo.

Onneksi sain joskus niskasärkyihin särkylääkettä, jonka muistelisin auttavan myös migreeneihin (ainakin pillereiden hinta oli suolainen). Lääkkeet ovat auttanee hieman, olen hitaasti pystynyt touhustella, ja vähän leikkiä koiran kanssa. Ennen lääkkeen ottoa oli aikalailla vuoteenomana täällä kotona.

On vain kauhean vaikea vain olla. Heti kun olo tuntuu yhtään parantuvat, tulee sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain. Kauhean vaikea vain antaa itsensä olla ja kerätä voimia. Mietin kaikennäköistä, jopa kuminauhajumppaa. Noooh, heti kun vähän enempää liikkuu, niin palautuu tää paha olo. Koneellakin istuminen muuttuu nopsaa uuvuttavaksi.

Täytyy vaan yrittää kestää. Terapeutti oli sitä mieltä, että nyt on huilattava, kait mä sitten huomenna jään kotiin. Voi olla helpompi vain olla hissukseen kotona, levätä kun siltä tuntuu, kuin taas väkisi yrittää skarpata töissä. Tulee vain kauhea morkkis siitä, että "terveenä" jäisi kotiin.. eihän mussa oo mitään fyysistä vikaa, mitä nyt jotain vieroitusoireita.

Toivottavasti huomenna olisi helpompi. Tässä hissukseen valmistelin jo jälkiruoan huomista italialaista iltaa varten. Jostain syystä kuvittelin netistä löytämäni reseptin olevan turhan pieni.. joten ostin kaupasta sitten tuplamäärään ainekset. Nooooooh :D Nyt meillä on sitten kaksi kakkuvuoallista tiramisua valmistumassa jääkaapissa. Kohtuus? Mitä se on?

Mutta tosi ihanaa, avopuoliso oli taas siivonnut täällä, huomenna voi keskittyä parantumiseen ja rauhalliseen kokkailuun, kun kotona on jo muuten kaikki hommat tehty.