onnen pilkahdus

Jotain ihanaa kuitenkin mahtui tähänkin päivää, vaikka olo nyt onkin vallan surkea.

Kävin taasen erään ystävättären luona rupattelemassa ja ihastelemassa tämän tytärtä. Tämä on toinen vanhimmista ystävistäväni. Hän, minä ja ystävätär kenen luona piipahdin viimeviikolla tunnemme toisemme jo nelivuotiasta lähtien. On siis vuosi jos toinenkin yhteistä historiaa takana.

Tämä tyttö oli ala-asteella paras kaverini, ehdottoman lämminsydäminen tyttö. En tiedä mitä sitten tapahtui joskus viidennellä, kun ajauduimme erillemme. Välit eivät ikinä siis katkenneet, suhde vaan muuttui. Yksi syy olisi varmaan luokallemme tullut yksi uusi tyttö, toinen syy saattoi olla se, että tajutessani poikien olevan erittäin kiinnostunut tästä kaunottaresta saatoin olla mustasukkainen, en muista varmasti.. ja yksi syy voi olla se, että hänen vanhempansa erosivat, perhe hajosi ja lapset muuttivat muualle meidän kotinurkiltamme.

Useaan otteeseen vuosien varrella mietin, mitä hänelle kuuluu. Tähän ystävään törmäsi aina silloin tällöin mm baareissa.. ja vihdoinkin facebookin kauttaa otimme enemmän kontaktia. Facebookkia voi siis kiittää tästäkin ihmissuhteesta, kuten myös siitä, että päädyin uudelleen yhteen avopuolisoni kanssa <3