Mitäs sitä keksisi tehdä kun polvi on rikki ja varvas vielä parantuu. No lähdetään tietty suunnistamaan metsään :P
Mulle ehdotettiin jo joskus pari viikkoa sitten suunnistusta, mutta silloin oli joku syy miksen lähtenyt messiin. Eilen kysyttiin taas haluanko kokeilla, niin tottakait.
Mä en ihan tiennyt mitä odottaa. Ajattelin että tää on joku sellainen pikkujuttu, netistä printattu kartta, jolla sit mennään jossain pöpelikössä. No ei. Kyseessä oli Helsingin suunnistajien iltarasti, ihan oikea tapahtuma, sähköset ajanottolaitteet ja kaikki.
Olin jo hyvissä ajoin paikalla, ja 20 min ennen tapahtuman alku mietin vain, että lähden karkuun tuolta. Oli aika vahva olo, etten ollut ihan oikeassa paikassa.
Mulle tuupattiin kartta ja käskettiin mennä edeltä. Ei siinä mitään, tulihan siinä monta rastia löydettyä ja aikaa saatiin kulumaan metsässä.
Yllättävän hyvin kaikki paikat kesti tuon rämpimisen, polveen ei sattunut juostessa lainkaan, varpaisiinkin sattui vasta tokavikan rastin jälkeen. Vauhtia joutui hidastamaan huomattavasti ja astumaan huonosti, mutta päästiin silti maaliin.
Uusi yritys ehdottomasti sitten kun jalat on kunnossa. Oli kyllä siistiä.
ps. Mä oon IHAN POIKKI. Polven vammautumisen jälkeen toi oli eka kerta kun juoksin edes vähän.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti