Supersunnuntai Jaanankalliolla

Aivan mahtavat 6h vietetty ulkona kallioilla. Punton nokka suunnattiin kohti Hyvinkäätä ja Jaanankalliota.

Nousuja tuli tehtyä 6, joista yksi jäi toppaamatta. Ensimmäinen reitti oli niin hämärä ja märkä, enkä uskaltanut yksinkertaisesti vääntää polvea jammeihin.

Kaikista parhaat reitit oli kunnon kulmaänkeämisiä, Paskaränni ja Rev it up.

meikätypy Paskarännissä

hymyyyyy

Ulkokiipeilyssä väsyy ihan eritavalla, seiskalta lähtiessä kohti Helsinkiä, olo oli aivan piesty.. mutta silleen hyvällä tavalla. Kesken viimeisen nousun tajusi olevansa ihan sippi, viimeinen nousu oli aikamoista tahtojen taistelua ja sadattelua.

Paskarännin (kaveri träditteli sen ylös ja mä sain kerätä rojut :) ) kiipeämisen jälkeen kerrattiin taas miten itsensä tulee kiinnittää köyteen, kun laskeudutaan itse kalliolta alas. Aluksi pelotti kauheasti, mutta sitten muistin kuinka hauskaa ko homma oli talvella ollut jäillä, niin laskin itseni alas.

Sisäkiipeilyn jälkeen ei ole lainkaan vastaavanlaista väsyä, raikas ilma, ravaaminen kiipeilypaikkojen välillä, pääsääntöisesti pienemmät jalikset, vartalonhallinta on vaativampaa, ja otteilla joutuu olla pidempään seuraavia jaliksia ja otteita etsiessä joutuu myös viipyä otteilla paljon pidempään.

Oli kiva poppoo, mukana oli avokki ja ystäväpoika T seurueensa kanssa. Seuraavalla kerralla kun lähdetään isolla porukalla uuteen paikkaan, voisi mennä yhtä matkaa. Onnistuin navigoida avopuolison ja minut ihan johonkin väärään paikkaan.. tai no .. oikealle tielle, mutta.. jos tien puolessa välissä on yksityisalue, niin sitten tulee kiertää.. ja paljon :P

Huomenna olisi tarkoitus taas suunnata sisälle, tavoitteena olisi se 6b, mutta katsotaan mihin huomenna pystyy. Jos sitä ehtisi ennen leikkausta vielä toisenkin kerran sisälle. Ulkona greidi pyörii vitosessa, 5b on nyt se paras :D Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Koko kesä on aikaa.