HCT:stä ja seiniltä kotiuduttu. Oli kivaa viettää aamupäivä- ja alkuiltapäivä stadionilla hienoja tsemppauksia. Kaveri veti hienosti alle oman tavoitteensa. Itsekin harkitin tänä vuonna osallistumista, mutta polven rutinasta johtuen en vielä viitsinyt tänä vuonna ilmottautua. Kuhan tosiaan tulisi nyt vammaton vuosi, niin voisin iloisesti osallistua koitokseen.
Viimevuonna lähdin turhan ylpeästi liikkeelle. Alitin kyllä oman tavoiteaikana, mutta olisi silti pitänyt treenata huomattavasti enemmän (kerran ei riitä :D ). Minullehen tuli kauheana yllätyksenä se, että vaikka kaikki osiot yksittäisinä meni oikein hienosti, on niiden yhdistäminen toisiinsa rankkaa. Uimisen jälkeen pyöräily oli aika raskasta, ja puolestaa pyöräilyn jälkeen juoksu oli poskettoman hidasta.
Helsinki city triathlon koostuu 300m:n uinnista, 10 km:n pyöräilystä sekä 3 km:n juoksusta; sellainen vajaa tunti mukavaa urheilua muiden urheilupähkinöiden kanssa.
Yksi iloisimmista yllätyksistä tänään tuolla tapahtumassa oli yksi polttareitaan viettänyt nuorimies. Yritti päästä uimaan kravatti kaulassa.. ja muiden vaihtaessa teknisiä urheiluvaatteita uinnin jälkeen päälleen ja lähtiessä oikein hienoillakin pyörillä liikenteeseen, polttarisankarille oli pakattu kilpailuasuksi harmaa puku ja pyörä, jonka etukori oli täytetty kukilla. Mahtava polttari-idea. Toivottavasti joku urheilullinen ystävätär menisi joku vuosi loppukesästä/alkusyksystä naimisiin :P
Mamma Rosassa syödyn onnittelulounaan jälkeen vuorossa oli kiipeilyt Areenalla. Jostain syystä tänään mieli yhtäkkiä laski merkittävästi, tiedä sitten ahdistiko väenpaljous Areenalla vai onkohan se vain, koska on kohta taas se aika kuukaudesta.
Parit nousut ja olin taas iloinen oma itseni :)
Kovasti alkaa tuntua siltä, että 6b:t alkavat kohta tosissaan taittua. Kiipesin tänään pari 6b+:t, toisessa tuli köyteen vain kahdesti. Kauhean kiva huomata, että kunto ja taidot kertyy. Edelleen tuntuu usein siltä, että sitä joutuu tehdä vähän enemmän töitä (en pelkästään minä, vaan varmaan moni muu minun pituinen kokee samoin) päästäkseen reittejä ylös. Tietenkin reittien tekijät greidaavat reitit sen mukaan miten he reitit kokevat. Tuntuu, että minulla se on senttipeliä, että joudunko hieman dynottamaan reitillä jos toisellakin, onneksi tänään tuli havaittua, että notkeudella saa usein senttejä anteeksi :D Toisaalta.. jos reittien kiipeäminen tuntuisi yhtä helpolta täällä kuin Hampurissa,niin .. katoaisi osa hauskuudesta.
Liidasin tänään vain yhtä reittiä, yhtä 5a:ta. Siinä oli paljon elementtejä joita pelkään reitillä, alkuunsa se näytti ihan työstettävältä, mutta mitä pidemmälle reittiä nousi, sitä enemmän sitä joutui jatkuvasti työskentelemään omalla epämukavuusalueella. Klaarasin reitin ylös, ja kaikista hienointa oli se, että kyseinen reitti oli pystysuora, joita olen pelännyt aluksi todella paljon.
Tänään oli illalla melkein viikon verran odotettu ateria.
Yasminriisiä, tikkamasala kanaa, salaattia, raitaa ja valkosipuli-korianteri naan-leipää. Ommom. Mies oli vielä erikseen yrittänyt bongata meille intialaista olutta... Nepalilainen sopi myös erinomaisesti ruoan kanssa.
Nyt saunaan ja sitten syliin sohvalle. Mies on laittanut shampanjankin kylmään.. mutta katsotaan nyt raaskiiko pulloa avata, huomenna (tietenkin taas) olen suuntaamassa kallioille, joten tulisi nautittua vain se lasillinen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti