torstai 25. helmikuuta 2010

250210

On niin turvonnut ja ällö olo, ettei tänään ole kuvaa.

päivän asu:
farkut - Mango (näistä tuli mun viralliset menkkapökät, koska.. tällä hetkellä ne ovat ainoat siistit farkut, jotka eivät tunnu epämukavilta kuukautisten aikana, too much info? too bad)
hennon vaaleanpunainen kaulupaita - Zara
käsittämättömän tavallinen tylsä musta neule - Benetton
huivi - Pieces
kengät - Bronxin vetoketjuilla koristelut mustat matalat nilkkurit

Terapiassa juttelin tästä minun omituista kiukustani omaa isääni kohtaan, sekä oivalluksista (thx dr.Phil) ettei isäni oikeasti tule ikinä ymmärtämään näitä asioita minun kannaltani ja että tämän asian oivaltaminen on helpottanut myös minun oloani. Myöskin se, että viimeinenkin olen välillä vihainen isälleni, on kevetänyt oloani mielettömästi. Vihan estäminen ja tunteiden patoaminen sisälle on raskasta. ja ja .. mistä muusta puhuttiin, niin joo avokista. Terapiatäti varmaan kohta kyllästyy minuun :D

Viimeisenä mainitsin terapiassa sen kuinka upeasti avokki saa minut tajuamaan, etten ole enää yksin. Minun mustasta pedosta (Punto) pamahti etulasi maanantaina. Kävimme viemässä sen eilen huoltoon, ja maksoin meidän yhteisen tilin kortilla, koska tiesin, että tällä tilillä ainakin on ko summa rahaa, ja minulla on saman pankin kortittomalla tililläni on minun rainy day -rahat. Ilmoitin tänään avokille asiasta, ettei hänen tarvitse ihmetellä asiaa kurkatessaan tilillemme, sanoin myös olevani siirtämässä rahoja tililtäni takaisin.

Avokki totesi, ettei eihän toki minun pitä maksaa ko summaa yksin, meillä kertyy yhteiselle tilillemme rahoja, joilla on tarkoitus kattaa yhteiset menot. Menin hetkeksi hankalaksi, sillä virallisestihan auto on minun. Mutta mahtava fiilis, kun kerrankin tuollainen paukku ei jää minun vaan MEIDÄN kuluksi, meidän yhteinen kulu. Ei toki, se raha sitten minkä olisi siirtänyt takaisin omalle tililleni, menee kuitenkin meidän uuteen yhteiseen asuntoomme, kun alamme sitä remontoida.

Avokki on mahtava.

Jätin tänäänkin yllätyksen hänen pöydälleen. Eilen olin niin poikki, että yllätys jäi väliin, mutta.. ajattelin, että olisi kiva tulla töistä kotiin, ja kaikessa rauhassa (mun tuhistessa sängyssä) löytää jokin pieni yllätys.

1 kommenttia:

Henna kirjoitti...

Mäkin olen muuttunut seurustelun myötä. Olen varmempi sekä elämään että itseeni. Mielenkiintoisia ajatuksia sulla täällä, tunnistan näistä piirteistä itsestäni muutama vuosi sitten. Sanoisin, että puhuminen ja omien halujen, mielenkiinnon kohteiden ja tavoitteiden oppiminen ja hyväksyminen auttaa, ainakin mua on auttanut. Se vie aikaa mutta se on sen arvoista :)

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0