tiistai 23. helmikuuta 2010

jäi vaivaamaan

Oli oikein kiva saada välillä kommenttia kirjoituksiin, aloin samantien tutkimaan SSRI-lääkkeiden vaikutusta raskauteen ja sikiön kehitykseen.

sivulta http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00100

Masennuslääkkeiden käyttö raskauden aikana

Huomattava osa naisista kärsii vakavista masennus- tai ahdistusoireista raskauden aikana. Erilaisten psykoterapeuttisten hoitokeinojen ja sosiaalisen tuen ohella lääkehoidolla voi kuitenkin olla tärkeä asema raskaudenaikaisten vakavien masennustilojen tai ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa.

Trisyklisistä masennuslääkkeistä amitriptyliini, nortriptyliini ja klomipramiini ovat sikiön kehityksen kannalta todennäköisesti turvallisia, sillä niillä ei laajoissakaan epidemiologisissa tutkimuksissa ole todettu olevan selkeitä teratogeenisia vaikutuksia, joskin klomipramiinin on epäilty lisäävän sydämen ja verisuonten epämuodostumien riskiä. Doksepiinin käytöstä raskauden aikana on hyvin niukasti tietoa. Doksepiinin käyttöä ei raskauden aikana tämän vuoksi suositella, koska se voidaan korvata samanlaisen vaikutuksen omaavilla muilla ja varmemmin turvallisilla trisyklisillä lääkkeillä.

Paroksetiinia lukuunottamatta SSRI-lääkkeiden käyttö ei useimmissa tutkimuksissa ole lisännyt synnynnäisten epämuodostumien riskiä. Osassa tutkimuksia paroksetiinin käyttö raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana on kaksinkertaistanut sydämen kehitysvaurioiden riskin, joskaan riskin lisäys ei ole tullut esiin kaikissa tutkimuksissa. Mahdollinen riski on pieni, mutta paroksetiini ei ole ensisijainen valinta tämän ryhmän lääkkeistä raskautta suunniteltaessa.

Yhteenvetona voi sanoa, että jos riski jonkin epämuodostuman osalta on lisääntynyt, se on hyvin pieni. Yksittäisten tutkimusten perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä, koska valtaosassa isojakaan aineistoja ei yksittäisten tutkimusten esittämää riskiä ole tullut esiin.

Joidenkin tutkimusten valossa SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden ensiviikkojen aikana saattaisi vähäisessä määrin lisätä harvinaisten, mutta vakavien keskushermoston kehitysvaurioiden riskiä. Tätä yhteyttä ei kuitenkaan ole todettu läheskään kaikissa tutkimuksissa. Näiden havaintojen vuoksi SSRI-lääkkeitä raskauden alkuvaiheissa käyttäneille naisille kannattaa kuitenkin tehdä sikiön ultraäänitutkimus raskauden 18. viikolla.

SSRI-lääkkeiden ja eräiden muiden masennuslääkkeiden käyttöön on liittynyt jonkin verran useammin keskenmenoja, synnytyskomplikaatioita sekä vastasyntyneiden jonkin verran keskimääräistä alhaisempi paino ja Apgar-pistemäärä. On kuitenkin epäselvää, johtuvatko nämä löydökset masennuslääkkeiden käytöstä vai äitien psykiatriseen sairauteen liittyvistä kohonneista riskeistä.

Jonkin verran huolta ovat kuitenkin herättäneet tuoreet havainnot, joiden mukaan SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden jälkipuoliskolla voisi jonkin verran lisätä vastasyntyneen muutenkin harvinaisten hengitysvaikeuksien riskiä. Muita näiden vastasyntyneen vakavien hengitysoireyhtymien tunnettuja riskitekijöitä ovat äidin lihavuus, tupakointi, sokeritauti ja tulehduskipulääkkeiden käyttö. Vaikka SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden loppuviikkojen aikana lisäisikin vähäisessä määrin näiden vakavien hengitysoireyhtymän riskiä, yli 99 % SSRI-lääkkeille raskauden loppuaikana altistuneista lapsista syntyy tässä suhteessa terveinä.

SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttö raskauden lopulla voi lisätä synnytyksen aikaista verenvuotoalttiutta.

Tutkimustieto muiden kuin trisyklisten ja SNRI-masennuslääkkeiden raskauden aikaisen käytön turvallisuudesta perustuvat selvästi pienempiin aineistoihin. Nykytiedon mukaan ainakin venlafaksiinia ja mirtatsapiinia voidaan käyttää raskauden aikana. Muiden SNRI-lääkkeiden eikä myöskään moklobemidin, mianseriinin tai reboksetiinin turvallisuudesta ei vielä ole riittävästi tietoa.

SSRI-lääkkeitä raskautensa loppuun asti käyttäneiden äitien lapsilla on syntymän jälkeen todettu jonkin verran useammin tai enemmän vapinaa, levottomuutta tai lihasten kohonnutta jännitystä. On epäselvää, ovatko nämä oireet SSRI-lääkkeen serotoninergisiä vaikutuksia vai lääkkeen "saannin" päättymiseen liittyviä vastasyntyneen lopetus- tai vieroitusoireita. Nämä syntymän jälkeen ilmenevät oireet ovat kuitenkin olleet suhteellisen lieviä ja muutamassa päivässä ohimeneviä. Oireet voivat joskus olla vaikeitakin (kouristukset) ja vaatia lääkehoitoa. Lapsia tulisi seurata synnytyssairaalassa ainakin kahden vuorokauden ikään asti, jos äiti on loppuraskaudessa käyttänyt tämän ryhmän lääkkeitä. Äidin käyttämän SSRI-lääkkeen lopettaminen ennen synnytystä ei usein kuitenkaan ole viisasta, koska masennuslääkkeen lopettaminen lisää äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä.

Raskauden aikana käytetyn masennuslääkkeen lopettaminen tulisi aloittaa asteittain 5–10 vuorokautta, fluoksetiinin osalta 2–3 viikkoa ennen laskettua aikaa silloin, kun se äidin sairauden kannalta on mahdollista. Jos trisyklisen masennuslääkkeen käyttö lopetetaan raskauden aikana, annosta tulee äidin ja sikiön vieroitusoireiden välttämiseksi pienentää asteittain 1–3 viikkoa ennen laskettua aikaa.

Raskauden aikaisten lievempien ja keskivaikeiden masennusten hoidossa kannattaa kokeilla myös kirkasvalohoitoa, joka ainakin tehdyn avoimen tutkimuksen tulosten mukaan voi olla tehokas hoitokeino. Kirkasvalohoito on sikiön kannalta turvallista. Myös 3-omega-rasvahapot saattavat lievittää masennusta ja ovat turvallisia sikiön kannalta.

Vakava-asteisten tai psykoottisten depressioiden hoidossa voidaan raskauden aikana käyttää turvallisesti sähköhoitoa. Raskaana olevan psykoottisen tai hyvin ahdistuneen depressiopotilaan hoidossa sähköhoito lieneekin sekä tehokkain että turvallisin hoitovaihtoehto.


En halua mitenkään tietoisesti aiheuttaa tulevalle lapselle mitään ongelmia, joten näyttääisi siltä, että on lopetettavan masennuslääkkeiden käyttö ennen kuin alkaa yrittää lasta. Jutellessani psykiatrini kanssa päätettiin, että pitäisi olla ollut kunnossa noin vuoden ennen lääkityksen lopettamista.

Masennuslääkkeiden lopettaminen ei tule olemaan helppoa, ihan vain vieroitusoireiden takia. Viimeksi minulla kesti kuukauden ennen kuin olo palasi normaaliksi, silloin oli käyttänyt lääkkeitä noin vuoden. Tällä kertaa olen käyttänyt lääkkeitä suurin piirtein siitä lähtien kun aloin seurustelu avokin kanssa.

2 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Toisaalta tuo voi olla hyväkin asia. Pääset siitä epätietoisuudesta ja päätöspaineista, kun sinulla on olemassa ajankohta X jonka jälkeen voi turvallisin mielin aloittaa yrittämisen. :)

-didi- kirjoitti...

Juh, tuota mä itseasiassa äsken kans mietin. Loppuu se kiire ja hötkyily, kun on aikataulu. Mä oon tosi huono elämään epätietoisuudessa tai suunnittelemattomuudessa. Ehkä se aikataulun puute on ollut se, mikä on ollut kaikista turhauttavinta.
Että.. vaikka tuo alkuunsa aiheutti suurta surua, niin nyt on itseasiassa tosi rauhallinen olo :)

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0