sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

miniK on täällä

Vihdoinkin hän on täällä. Tuntuu oudolta olla kotona uuden tulokkaan kanssa, isoveli on hieman hämmentynyt, mutta utelias. Äiti voi hyvin, mitä nyt alapäätä on karsittu kasaan, mutta paremmin voi kaikin tavoin kuin sektion jäljiltä.

Jännittävät ajat ovat edessä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

oma piha ja kesä

Vaikka tuo oma piha on jatkuvasti huoltoa ja tuunaamista vaativa asia, niin on se niin suuri siunaus meille. Keväästä lähtien olemme viettäneet päivittäin aikaa pihalla, pelanneet palloilla, juosseet kilpaa, painineet, pelleilleet, poika sain tosiaan ukin suunnitelleman ja ukin ja mummin asentaman hiekkalaatikonkin tuonne. 


Tänään pojalle oli extrahieno päivä, oli vihdoinkin sen verta lämmintä (ja meillä oli nyt tuo uusi allaskin ostettuna), että korkkasimme altaan pakkauksesta ja täytimme sen vedellä. Sitä ei tosiaan tarvitse enää paljoa itse tehdä, poika innoissaan täytti altaan vedellä, me miehen kanssa vain vahdimme vierestä.

En tiedä miten sitä saisi kaikki päivät kulumaan, jos olisimme tuossa reilu vuosi sitten vahingossa saaneet ensimmäisen tekemämme tarjouksen toisesta asunnosta läpi, siinä olisi ollut takapihaa vähemmän kuin mitä meillä on nyt terassia, tuota omaa pihaa taitaa kuitenkin olla lähemmäs 400 neliötä. Kaipa sitä sitten tulisi istuttua taloyhtiön hiekkalaatikon reunalla facea seletan pojan leikkiessä ja juostua enemmän muissakin puistoissa.

Malttamattomina odotamme, että jäsen K saa miniK:sta seuraa pihaleikkeihin, jos yhden lapsen touhuamisen seuraaaminen on näin palkitsevaa, niin mitä se onkaan sitten kun veljekset touhustavat (tappelevat) pihalla keskenään.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

ja odotellaan

Kalenteri on aivan tyhjänä, mikä on kerrassaan uutta, tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Viikonloppuna OLISI ihanan uuden kummipojan nimiäiset, mutta eihän tässä ole enää uskaltanut ilmottautua mihinkään. Esikoista odottaessa synnytys käynnistyi juuri niin, että ystäväni häät jäivät viimemetreillä väliin.

Eilen olin vielä lounastreffeillä ystävän kanssa, näitä kahdenkeskisiä hetkiä ei kohta ole toviin, joten oli oikein ihana käydä syömässä ja kahvittelemassa. Iltaa en malttanut vain istua kotona ja odotella, joten kävimme pojan kanssa lapsiparkissa ja salilla.


Yllättävän hyvät treenit saa vedettyä vielä lasketun ajan jälkeen :D Ei voi kuin ihmetellä. Eilen ei kukaan tullut kysymään sitä, että tulinko salille synnyttämään. Tällä kertaa olisin vastannut jo, että nyt se olisi ihan suotavaa. Viimeksihän asiaa minulta tiedusteltiin 3kk sitten treenien yhteydessä.

Tänään on aika Jorviin. Käydään kurkkimassa (taas) mitä pikkuiselle kuuluu, varmaan puhutaan käynnistämisesta jos vain pikkutyyppi ei ole kasvanut niin paljoa, ettei lääkäri uskalla enää antaa pojan syntyä alakautta. Alatiesynnytys on toiveeni, mutta nyt tosiaan pitää miettiä omaa ja lapsen terveyttä. Esikoisen synnytystähän päätyi lopulta sektioksi, ja nyt sen takia olen jo pariin otteeseen käynyt synnytystapa-arviossa ja tänään arvioidaan lisää. Toivoisin minulle tehtävän hieman ronskimpi sisätutkimus, jos sitten vaikka tälläkin kertaa se käynnistäisi synnytyksen. Nähtäväksi jää mitä tulee.

edit: varasin lapsiparkin illalle salille.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

leijonaa mä metsästän

Viimeisiä hetkiä viedään, ylipuhui miehen luottamaan siihen, että pärjään kyllä vielä näin päivää ennen laskettua aikaa reissun Korkeasaaressa. Minähän olisin ollut niin jääräpää, että vaikka olisinkin ollut tuskissani, niin enhän sitä olisi voinut myöntää. Nyt on syytä nauttia näistä yhteisitä päivistä kolmistaan, sitä ei tiedä miten kauan synnytyksestä toipuu, tulee miniK sitten alateitse tai sektiolla.


Koska meidän minimies herää päivästä riippumatta hyvissä ajoin, olimme jo pian ysin jälkeen valmiita starttaamaan. Hyvä puoli tuossa aamuvirkussa pojassa on, että pääsääntöisesti olemme aina liikkeellä  ensimmäisten joukossa ja vältymme ruuhkilta. Saimme kierrellä kaikessa rauhassa, antaa pojan juoskennella hyvinkin vapaasti eikä tarvinnut väistellä tai antaa muidenkin katselle oman nopean vuoron jälkeen.


Korkeasaari oli kohtuu autio, syinä oli varmasti kellonaika mutta sää ei ehkä ollut se houkuttelevin. Ajattelin kuitenkin, että oman ja pojan viihtymisen kannalta tämän päivän sää on kuitenkin se ideaalein. Tiedä sitten mistä johtui, mutta tänään olivat kissaeläimetkin aktiivisia. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt noin paljon kissaeläimiä liikkeellä. Yleensä jonkun on nähnyt kaukaa, mutta pääsääntöisesti ei isoista kissoista ole nähnyt paljoakaan. Tänään eläimet antoivat oikein parastaan, poikakin ihan hätkähti ison tiikerin hypätessä lasia vasten.


Kissaeläinten lisäksi hitti olivat apinat. Muuten ei vielä jaksettu kauheasti innostua eläimistä, mutta ei se mitään, enemmän poika sai tänä vuonna tuosta reissusta irti, kuin meidän ollessa tuolla vuosi sitten.


Edessä on iso riikinkukko, mutta se ei kauaa jaksanut kiinnostaa.


Hyvin jaksoin sekä poika että äiti, 2,5h olimme ulkona. Minulla ei ollut mitään kipuja eikä edes tullut kuin pari hassua harkkasupistusta. Poikakin jaksoi reippaasti juosta pitkin saarta. Autossa sitten pian starttaamisen jälkeen poika nukkui niin kaikkensa antaneen näköisenä, että meinasi äidillä kyyneleet kohota silmiin, taisi olla pojalla hauskaa.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

äiti hermoromahduksen partaalla: projekti unipesä

Onneksi hyvin harvoin tiedän mihin olen ryhtymässä, kun valitsen erinäköisiä käsityöprojekteja itselleni.

Olin katsellut facebookin vauva- ja kirppariryhmistä unipesiä. Moni on vannonut unipesän nimeen, ja oma uteliaisuuteni voitti. Tietenkään vaan taas en voinut ostaa unipesää, vaan "sehän on varmaan ihan helppo tehdä".

Kävin Sellon Eurokankaassa eräänä huonosti nukutun yön jälkeisenä päivänä, sain mahtavaa palvelua ja suuntasin kotiin tarvikepussin kanssa, matkaan tarttui tarvikkeet sekä uusiin lakanoihin, että unipesään.

Lakanoiden ompelu nyt kävi käden käänteessä.

Ohjeen vauvanpesään löysin Kodinkuvalahden sivuilta. Printtasin kaavan ja ryhdyin työhön. Muuten unipesä oli vallan helppo tehdä, mutta tuon kiristysnauhakujan ompeleminen ei käynytkään niin kädenkäänteessä kuin olin kuvitellut. Välillä teki mieleni polttaa koko tekele (ulkoleikkipäivät pojan kanssa varmasti söivät vähän energiaa ja väsytti, muutenhan tuskin projekti olisi tuntunut ajottain mahdottomalta :D)

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka reunan vanulla täyttäminen tasaiseksi oli haasteellinen ja nauhakuja välillä karkasi siitä linjasta mihin olin sen mielestäni nuppineuloilla asetellut. Pesän nauhat kiristäessä nuo pikkuvirheet eivät pistä silmään, ja varmasti sitten kun vauva on pesässä, poika saa huomion, eikä asteen verran vaeltava kiristysnauhakuja.


Ala-astekaverilta sain vielä hyvän vinkin siihen, että pesää voisi ommella suojapohjallisen, jossa olisi suojakangasta sisällä. Teenkin vielä tuosta tähtikankaasta suojapohjan pesään, niin ei tarvitse joka kerta pestä koko pesää vaipan falskatessa. Pesän peseminen kuulema myös kivasti tasoittaa tuota, jos vanu tuntuu olevan turhan epätasaisena reunoissa.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0