lauantai 11. marraskuuta 2017

ensimmäiset melkein 4kk

Sain juuri kotihommat tehtyä, nuorempi poika nukkui rinnalla liinassa.. ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa pitkästä aikaa, sitten alkoi vääntäminen liinassa ja poika heräsi. 


Arki kahden lapsen kanssa on ihanaa. Monet tilanteet joita olen pelännyt kahden lapsen kanssa, miehen työmatkan (viisi päivää reissussa), reissu julkisilla Helsinkiin (auto - juna -ratikka ja takaisin.. ) sekä ihan normi kaupassa käynti ovat osottautuneet ihan mukaviksi, ei tämä nyt niin vaikeaa ole.



Töihin on palattu, kahdesti käyn tekemässä töitä toimistolla viikossa, ehdin kiivetä, käydä salilla, pitää kodin siistinä, käydä sisarmuskarissa ja -uinnissa, sekä nähdä kavereita useamman kerran viikossa, ainoastaan välillä en vain ehdi olla. Täytynee rauhoittaa jossain vaiheessa koko viikko sille, että perun kaikki vakkarimenot ja olen vain kotona ja rauhoitun illat ja päivät.






Vauvakuumetta pukkaisi, mutta ehkä tämä kaksi on kuitenkin meidän perheelle sopiva. Pieni osa minusta haluaisi tehtaille vauvoja vielä useamman ja jäädä ihan vain kotiäidiksi, mutta se juna on tainnut jo mennä. 

Esikoinen alkaa olla siinä iässä, että hänen kanssa voi jo pelata pelejä, hänen kanssaan voi laittaa ruokaa ja kokkailla, ettei se kotona lapsen kanssa oleminen ole vain sitä, että hänen ehdoillaan leikitään pojan huoneessa, vaan voimme oikeasti tehdä jotain järkevää. 

Tänään valmistauduimme huomiseen isänpäivää. Esikoinen sai tehtäväkseen kaataan kuivat ainekset kulhoihin ja sekoittaa ne, tosin kun silmä vältti hän oli jo sekoittamassa lakumokkapalojen kuorrutuksen sekaan taikinan jauhoseosta, onneksi suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. 

Ihanaa päästä huomenna juhlimaan meidän perheen isää.

perjantai 4. elokuuta 2017

ensimmäiset kolme viikkoa

Näillä näppäimillä miniK täyttää 3 viikkoa. Aika menee oudon nopeasti. Tietyllä tapaa muutos on ollut aivan massiivinen, esikoiselle ei voi antaa huomiota samalla tavalla kuin aikaisemmin, toisaalta taas muutos ei tunnu lainkaan isolta, sillä sekunnilla kun kotiuduimme sairaalasta tuntui, kuin meitä olisi aina ollutkin neljä. Nyt totutellaan huomion ja energian jakautumiseen kahdelle pienelle miehelle, riittämättömyyden tunne on valtava, mutta onneksi hormonihuurujen vähän laantuessa, ei omatunto soimaa enää NIIN paljoa. Isoveli tuntuu sopeutuneen odotettua paremmin vauvaan.





Kolmen viikon isyysloma on tämän viikon jälkeen ohi, mies palaa töihin ja samalla myös esikoinen palaa ryhmikseen, minä saan jäädä tutustumaan rauhassa uuteen tulokkaaseen ja uppoamaan ainakin muutamiksi tunneiksi päivässä sinne vauvakuplaan.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

miniK on täällä

Vihdoinkin hän on täällä. Tuntuu oudolta olla kotona uuden tulokkaan kanssa, isoveli on hieman hämmentynyt, mutta utelias. Äiti voi hyvin, mitä nyt alapäätä on karsittu kasaan, mutta paremmin voi kaikin tavoin kuin sektion jäljiltä.

Jännittävät ajat ovat edessä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

oma piha ja kesä

Vaikka tuo oma piha on jatkuvasti huoltoa ja tuunaamista vaativa asia, niin on se niin suuri siunaus meille. Keväästä lähtien olemme viettäneet päivittäin aikaa pihalla, pelanneet palloilla, juosseet kilpaa, painineet, pelleilleet, poika sain tosiaan ukin suunnitelleman ja ukin ja mummin asentaman hiekkalaatikonkin tuonne. 


Tänään pojalle oli extrahieno päivä, oli vihdoinkin sen verta lämmintä (ja meillä oli nyt tuo uusi allaskin ostettuna), että korkkasimme altaan pakkauksesta ja täytimme sen vedellä. Sitä ei tosiaan tarvitse enää paljoa itse tehdä, poika innoissaan täytti altaan vedellä, me miehen kanssa vain vahdimme vierestä.

En tiedä miten sitä saisi kaikki päivät kulumaan, jos olisimme tuossa reilu vuosi sitten vahingossa saaneet ensimmäisen tekemämme tarjouksen toisesta asunnosta läpi, siinä olisi ollut takapihaa vähemmän kuin mitä meillä on nyt terassia, tuota omaa pihaa taitaa kuitenkin olla lähemmäs 400 neliötä. Kaipa sitä sitten tulisi istuttua taloyhtiön hiekkalaatikon reunalla facea seletan pojan leikkiessä ja juostua enemmän muissakin puistoissa.

Malttamattomina odotamme, että jäsen K saa miniK:sta seuraa pihaleikkeihin, jos yhden lapsen touhuamisen seuraaaminen on näin palkitsevaa, niin mitä se onkaan sitten kun veljekset touhustavat (tappelevat) pihalla keskenään.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

ja odotellaan

Kalenteri on aivan tyhjänä, mikä on kerrassaan uutta, tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Viikonloppuna OLISI ihanan uuden kummipojan nimiäiset, mutta eihän tässä ole enää uskaltanut ilmottautua mihinkään. Esikoista odottaessa synnytys käynnistyi juuri niin, että ystäväni häät jäivät viimemetreillä väliin.

Eilen olin vielä lounastreffeillä ystävän kanssa, näitä kahdenkeskisiä hetkiä ei kohta ole toviin, joten oli oikein ihana käydä syömässä ja kahvittelemassa. Iltaa en malttanut vain istua kotona ja odotella, joten kävimme pojan kanssa lapsiparkissa ja salilla.


Yllättävän hyvät treenit saa vedettyä vielä lasketun ajan jälkeen :D Ei voi kuin ihmetellä. Eilen ei kukaan tullut kysymään sitä, että tulinko salille synnyttämään. Tällä kertaa olisin vastannut jo, että nyt se olisi ihan suotavaa. Viimeksihän asiaa minulta tiedusteltiin 3kk sitten treenien yhteydessä.

Tänään on aika Jorviin. Käydään kurkkimassa (taas) mitä pikkuiselle kuuluu, varmaan puhutaan käynnistämisesta jos vain pikkutyyppi ei ole kasvanut niin paljoa, ettei lääkäri uskalla enää antaa pojan syntyä alakautta. Alatiesynnytys on toiveeni, mutta nyt tosiaan pitää miettiä omaa ja lapsen terveyttä. Esikoisen synnytystähän päätyi lopulta sektioksi, ja nyt sen takia olen jo pariin otteeseen käynyt synnytystapa-arviossa ja tänään arvioidaan lisää. Toivoisin minulle tehtävän hieman ronskimpi sisätutkimus, jos sitten vaikka tälläkin kertaa se käynnistäisi synnytyksen. Nähtäväksi jää mitä tulee.

edit: varasin lapsiparkin illalle salille.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0