tarttuvaa elämäniloa

On se kumma, ettei pojalle saanut klo seitsemän perjantaiaamuna lapsenvahtia. Jouduttiin sitten ottamaan poika mukaan Jättäritreeniin heti aamusta. JK, siis ihanaahan tuo on, että sain treenailla poika selässä. Eipä minusta näillä koivilla olisi ollut edes tekemään mitään kävelyä kummempaa. Alkuperäinen suunnitelma oli treenailla ystävän kanssa vasta iltapäivästä, mutta oli oikein mukava, että suunnitelmat muuttuivat tuolla tavalla.

Pakko jakaa tuo kuva upeasta aamuöisestä maisemasta.Kuva on käsittelemätön, punakoivu, pelto, nousevan auringon luoma valo, valkoiset syreenit ja pellon halki leijuva usva saavat aikaan lumoavan maiseman. Toissana aamuna häkellyn niin kovasti aamun kauneudesta, etten osannut enää mennä nukkumaan. Tänään 3.40 jälkeen sain vielä unen päästä kiinni toviksi.

Aamusta jättärille, poika stokessa selkään, ja pienisti ja leikkisästi valitellen taapersin raskain askelin ystäväni perässä neljästi huipulle. Se on ihanaa, että on elämäniloinen ystävä, jonka kanssa voi tehdä jotain näinkin pöhköä, kuin treenata epäinhimilliseen aikaan. Hyvä treeni tietää yleensä mahtavan fiiliksen koko loppupäiväksi.

Seuraavalla kerralla tuo varmasti ei tunnu enää niin pahalta. Oli kiva huomata, että polvi kestää tuollaisen tasaisen porrastepsuttelun (mäessä kävely on ehdoton nou nou) ja Stokkella asenton on niin hyvä, ettei selässä tuntunut mitään epämukavuutta. Poikakin viihtyi selässä reippaati, ainahan se on niin reipas. 

Hyvän aamutreenin jälkeen päivä starttasi, tuli pitkästä aikaa katseltua itseä ajatuksella peilistä. Tuntuu tosi kivalta olla tyytyväinen siihen mitä peilistä näkee, ja ennen kaikkea hyväksyä itsensä sellaisena mitä nyt on. 

Kyllähän sitä tavallaan vielä pitkä matka siihen kondikseen, missä oltiin ennen raskautumista (myös siis ihan perus- ja voimakestävyys kiipeilyssä, core jne), mutta olen erittäin tyytyväinen siihen, että pystyn myös hyväksyä itseni nyt tällaisena. Jos tapahtuu kehitystä se on hyvä, jos kroppa kiristyy .. se on myös kiva, nyt ei ole pakko tapahtua mitään. Tuntuu olevan hyvä tasapaino ruokailussa ja urheilussa, ja ennenkaikkea omassa päässä. Urheilu on kivaa, sitä on kiva harrastaa yksin ja nollata päätä, mutta se on myös kivaa ajanvietettä sekä pojan, että ystävien kanssa. 

Tänään vielä ihana päivä, urheilua, mukavaa yhdessä oloa pojan kanssa, kiva työpäivä ja sitten vielä hurautettiin Helsingin Taivaskalliolle. Omat tavoitteet boulderoinnilla ovat lähinnä hauskanpito hyvässä seurassa. Onhan se ihanaa lähteä koko perheen voimin nauttimaan upeasta säästä. Yllätin itseni nousemalla myös useita nousuja, joitakin nousin useampaan otteeseen ihan vain kiivetäkseni. Välillä lähtin reteästi nousemaan jotain, kunnes sitten katsoin alas ja pelästyin. Sitten taas vähän ulistiin seinällä. 

Suihku, pieni lasillinen hunaja jackia sohvalla hanin kainalossa ja sitten petiin. Viikonlopulle on paljon ohjelmaa, on treffit ystävättären kanssa brunssin merkeissä ja pitäisi mm saada kotona ulkovarasto järjestettyä, urheilua ja laatuaikaa perheen kera unohtamatta. 

Hemmotteluviikonloppu, Långvik ja vauvakutsut

Olipas ihana viikonloppu takana. Lauantaina aviomies vei minut viettämään syntymäpäivääni vähän jälkikäteen Långviikkiin.

Aviomies halusi ehdottomasi minun ottavan jonkin hoidon kylpylässä, joten heti sisäänkirjautumisen jälkeen painelin New Life & New Mum -hoitoon. Oli ihana vain maata tunnin verran rentoutua ja olla hierottavana ja puunattavana.

Illan muuhun ohjelmaan kuului kauheasti hempeilyä, istumista porealtaassa, upea ateria Långvikin Bistrossa, iltatepsuttelulla ja drinkein kylpylän baarissa.

Bistron ruoka oli juuri niin upeaa, mitä muistelimme. Tuolla voi ottaa mitä tahansa listalta, eikä tarvitse pettyä. Aviomieskin söi sellaista ruokaa, mitä en saisi häntä ikinä syömään kotona.

Sunnuntaina tuli herätty erittäin hyvissä ajoin, olisi pitänyt odotella melkein pari tuntia ennen punttiksen virallista aukeamista, mutta onneksi henkilökunta päästi minut salille treenaamaan kolme varttia etuajassa.

Salitreenin ja puolen kilometrin uinnin jälkeen maistui aamiainen. Aviomies oli odottanut jo edellisestä illasta upeaa aamiaista.

Ikean ja pienen huviajelun (meillä on höpsö tapa ajella ympäriinsä ja unelmoida hienoista omakotitaloista) jälkeen suuntasimme kotiin. Puin kauheat pieruverkkarit ja lökövaatteet ja aloin touhustella. Sohvalla maatessa ovikello soi ja samantien joku tuli omille avaimilla sisälle. Kävin kurkkaamassa ovella, tajusin äidin ja ystävieni olevan ovella, päästin sqviik -äänen samalla kun ryntäsin makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita.

Samalla kun vaihdoin vaatteita yllätyskomitea laittoi pöydän koreaksi. Kaikki maistui niin hyvältä, söin itseni aivan palloksi vaikka hotelliaamiaisen jälkeen olin vannonut vetäväni salaattia pari päivää.

Minua lahjottiin tai tarkemmin meitä.

Kotia koristeltiin teemaan sopivasti.

Kesämies sai ensimmäiset kiipeilykenkänsä. Taitaa mennä vielä muutama vuosi siihen, että nämä otetaan käyttöön, mutta ihanaa että tällaiset ovat odottamassa.

Lahjojen joukossa oli myös vaippakakku.

Ihania lahjoja kaikki. Olin niin otettu juhlista, en ollut osannut odottaa niitä lainkaan. Oli ihana saada ystävät meille, syödä hyvin ja kuunnella arvuutteluja vauvan syntymäpäivästä, nimestä jne. Ehkä tässä jo kuukauden päästä voisi pikkuhiljaa selvitä kuka osui lähimmäksi ajan, painon ja pituuden suhteen.

Ihan mahtava viikonloppu.

maailman söpöimmät pöksyt

Ihanan rento lauantai Tavoistani poiketen pidin tänään lepopäivän, katselin tuossa viimeviikon urheiluja ja mietin tämän viikon menemisiä, niin totesin lepopäivän olevan ihan passeli tähän väliin. Oli sovittuna aamiaistreffit ystävättären kanssa, niin päivän urheilut oli sillä taputeltu. Meillä on ystävättären kanssa ihanasti yhtä pohjattoman masut, ihanaa kun ei tarvitse hävetä kunnon syömistä. Masu on näiden tapaamisen jälkeen niin pyöreänä, että liikkua loppupäivä hitaasti ja ilman turhaa hötkyilyä.

 Kävimme testaamassa KlausK:n aamiaisen. Aamiainen oli todellakin herkullinen, monipuolinen ja laadukkaista raaka-aineista tehty, gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyi mukavasti, ei tarvinnut lähteä nälkäisenä tai pettyneenä pois. Suosittelen.

Ystävättärellä oli asiaa Stockmannille, jossa eksyimme lastenosastolle. Kummastelimme superkalliita lastenvaatteita, onhan ne Burberryn lastenvaatteet söpöjä ja ehkä niitä voisi ostaa pikkuiselle, jos rahaa olisi liikaa. 

Ihastuin Benettonin osastolla kesäisiin pöksyihin, ne oli ostettava. Tuli tehtyä ensimmäinen oma vaateostos Treenivastukselle, aikaisemmin en ole jotenkin uskaltanut.

Tulokkaalle on kyllä vaatteita, hurja määrä bodyja, sukkahousuja, paitoja, sukkia ja jotain muita vaatteita minkä oikeita nimiä en taida edes tietää. Äitini osti muutamat sukupuolineutraalit vaatteet jo ihan raskauteni alkuvaiheilla, tuttavalta sain ison määrän 62 koon vaatteita, kummitätini shoppasi hieman vaatteita ihan vastasyntyneelle ja viimeviikolla saapui Kelan äitiyspakkaus. Aviomies taisi olla minua uteliaampi pakkauksen suhteen, se on niin söpön höpsönä koko vauvasta ja raskaudesta.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin meidän ensimmäinen .. tai aviomiehen ensimmäinen hankinta beben takia oli uusi pyykkikone. Aikaisempi pyykkikone oli päältä täytettävä, ja sehän ei nyt meille sopinut, sillä pyykkikoneen päälle on tarkoitus laittaa omalta vauva-ajaltani oleva levy / pöydän osa. 

Mietimme josko ostaisimme yhdistelmärattaat käytettyinä, mutta aviomies halusi pelata varman päälle laadun suhteen, että päädyimme ostamaan liikkeestä uudet. Kävimme Vauvapisteessä Tammistossa katselemassa rattaita, ja tykästyimme Brion Smile -malliin.

kuva lainattu: Vauvapiste

Saimme aivan uskomattoman hyvää palvelua ko liikkeestä. Ostin eräänä maanantaina aamulla rattaat verkkokaupasta, tilasin ne postiin. Iltapäivällä sain puhelun josko olen illalla kahdeksan pintaan kotona, toimittivat rattaat meille kotiovelle, kun "olisin joka tapauksessa ajanut ohi". Eipä ole ikinä saanut mitään tuotetta tuolleen kotiin kuljetettuna alle 12h tilauksesta. Mahtavaa palvelua.

Vielä olisi varmaan ihan hirveä määrä kaikennäköistä oheismateriaalia ostettavana, sitä ei edes tajua mitä kaikkea tulee tarvitsemaan, kaikenmaailman pulloja, tutteja, pumppuja, liivisuojia, imetysvaatteita, pinnasänky, lisää pikkuvaatteita, imetystyyny jne jne. Lisää vaatteita ajattelin haalia jossain vaiheessa kirpputoreilta, sieltä varmasti löytyy vaikka mitä, kuhan vaan menee kärsivällisenä tutkimaan pöytiä. 

On myös kiva, alle parin viikon päästä menemme aviomiehen kanssa otattamaan perhevalokuvat ihan studioon. Onnistuin voittamaan iloveme-messuilta kuvaussession, säästelin kuvanottohetkeä aikaa, jolloin on vähän enemmän masua kuvattavana. Kovasti on tullut jo etsitty Pinterestistä inspiskuvia. Kaikkea kivaa :)

metsäleskenä

Nyt on otettu chillisti. Aviomies karkotettiin erämaahan (lue: lähti ihan kaverin pyynnöstä vaeltamaan), otin perjantaille yhden lomapäivän ja vietin pitkän viikonlopun hömppää katsoen, siivoilleen, urheilleen ja ystäviä treffaten. 

Perjantaina heräsin itselleni tyypilliseen tapaan joskus viideltä (hitto tätä unirytmiä) ja kävin uimassa parisen kilsaa äitini seurassa. Kolmen päivän raakaruokailu teki sen, että mitään kovaa tahtia ei jaksanut uida, 2km taittui 50 minuuttiin.

Muuten tuli hengattua sohvalla koiruuden kanssa. Illalla kävin ystäväni syntymäpäiväjuhlissa.

Lauantaille oli pitkästä aikaa kiikut vakkarikaverin kanssa, mä kiipesin, hän varmisti. Olen auttamattoman lähtökuopassa ihon ja jalkojen suhteen, myös kiipeilykunto on jotenkin olematon liidipäätä mainitsemattakaan. Ei mitään, mitä ei treenaamalla saisi takaisin kuntoon. Pitää olla kärsivällinen.

Muuta kivaa lauantaille oli shoppailut kaverin kanssa ja kävimme syömässä. Ilta menikin sitten koiruuden kanssa kotona ja lenkkipolulla. Kokeilin josko oikeasti reipas lenkki onnistuisi pikkuiseni kanssa. Mimi jaksoi tosi hyvin hölkötellä reilut 5 km vähän päälle 50 minuuttiin. Ei taida tarvita minun enää käydä aamuaerobisillani yksin .. ainakaan joka kerta. 

Rouva Punanaama ja jalkatreeni takana

Tälle päivälle oli taas punttitreeni nyt vakkarin salikaverini kanssa, tehtiin oiva penkkitreeni ja ihan järkyttävä killeritreeni ojentajille (kauhulla odotan huomisia tuntemuksia muskuloissa). Jostain syystä sain päähäni, että tänään sitten haluan tehdä myös jalkatreenin. Punttitreenien välissä sain vielä ala-asteystävältäni viestin, joskos haluaisin lähteä reippailemaan.

Nyt on aviomies saatu jo kotiin, hän sai tulla kotiin. Metsäilyn jälkeen tarjolla oli lihapullia ja perunamuussia, ihanan perinteistä.

6 am

On ollut onni löytää samanhenkinen aamutreenaaja, vielä siistimpää on, että kerrankin se en ole vain minä, joka on pyytelemässä toisiaan treenaamaan, vaan tämä homma toimii molemmin päin.

5.15 oli herätyskello soittamassa, 5.35 avasin uudelleen silmäni tajutakseni, että 25 min päästä tulisi olla jätemäeällä. Ulkona oli lämmintä viisi astetta pihasta lähtiessä ja taivaalta tihutti vettä. Varmuuden vuoksi tuli puettua sitten villakerraston paita ja sadeasu trikoiden päälle. Ei tullut kylmä ja helpompi se on ottaa noita vaatteita poi, kuin yrittää jostain niitä alkaa treenatessa metsästää, jos ei olisikaan tarpeeksi päällä.

Noin puolisen tuntia reippailimme jättärin portaita, tänään jäi kaikki kyykkykikkailut jne väliin, sillä huomenna treenataan salilla jalat.

aamiainen ja samalla pystyy uudelle lelulla lukea kaikki tärkeät blogipäivykset

Treenin jälkeen maistuu kaurapuuro. Raejuustoissa oli mennyt päiväykset vanhaksi, joten nokkela laitoin Mannisen vaniljapuddingia puuron sekään pensasmustikoiden ja kookosöljyn kaveriksi.

On niin luksusta, tässä nämä pari viimeistä työpäivää ovat sellaisia, että työmatka on makuuhuoneesta talon halki toimistolle. Tämä on se unelma.

21/2014

Selkeästi jotain puuttuu, ne aerobiset (tai no.. onhan sitä totta kait tullut käveltyä koiran kanssa, lähestyttyä kalliota kiipeilykamat selässä sekä dallailtua pe iltana). Hyvä viikko kyllä.

Neljä kertaa köyttä ja kolme punttia. Kerran sain itselleni kaverin mukaan. Treenattiin vähän pääni mukaan, väsytettiin itsemme penkillä, superseteillä ja tiputussarjoilla. Minun treenikaveri ylitti täysin mun odotuksen, hyvät hiet, superhyvä treeni ja onneksi noita on tulossa vielä lisää. Ensikerralla kokeillaan jos saadaan treenattua jalat alta. Tosi kiva treenata seurassa, jossa ei pelätä isoja painoja. Todella inspiroivaa katsella toisen tehdessä kaiken mitä itsekin tein, ja sitten vielä pistää paremmaksi.

Pe ja la tuli tehtyä aamusalit, pe ennen työpäivää ja la ennen opiskelupäivää. Pe oli lyhyt ja ytimekäs jalkatreeni plus tein vähän extravatsoja. Minun jalkatreenissä olisi pari pohjeliikettäkin, mutta nyt alkaa olla pohkeet sitä kokoluokkaa, että jotkut farkut ei kohta mene kunnolla jalkaa pohkeiden kohdalta. Olen kyllä tottunut siihen, että kivoja saappaita on turha etsiä, mutta että nyt alkaa farkut kinnata.

Lauantaina treenasin sillä ajatuksella, että sunnuntaina olisimme suunnanneet kaveripariskunnan kanssa ulos kiipeämään, hauiksiin sai hyvän pumpin ja olkapääsupersetti lötkötti kädet siihen pisteeseen, etten ollut saada painoja takaisin omille paikoilleen. JES!

Sunnuntaina(kin) sää oli niin helteinen, että kyseenalaistimme auringon paahtavien kallioiden kitkan. Lähdimme aviomiehen kanssa nauttimaan lähes autiosta Kiipeilyareenasta. En lähtenyt suurin odotuksen liikkeelle, joten yllätin itseni täysin lähtemällä tyyppaamaan uutta 7a:n reittiä 3D:llä. Liidiyrkällä pääsin melkein puoleen väliin, vein itselleni yläköyden ja koklasin moovit, eka nousi ylös asti kahdella levolla, sitten yhdellä. Tässä on reitti minun makuun.

Sunnuntaina illalla tuli käytyä vielä mimmien kanssa jättärillä tekemässä porrastreeniä. Oli niin kuuma ja hiki, että uskaltauduin vihdoinkin testata kodin viereisen lammen uintipaikkana. 

 

Lähti sitten talviturkki virallisesti. Helmikuustahan on tullut jo käytyä järvessä, mutta 1 asteissa vedessä ole tohtinut päätä kastaa. Vesi oli ihanan lämmintä.

 

Pako rutiineista

Tänään tein jotain erittäin epätyypillistä perjantaille, urheilun sijaan kävin kaupungilla ystävättären kanssa. Perjantaithan ovat tavalliset olleet pyhitettyjä urheilulle (kuten yleensä kaikki päivät) ja ajatus omista rutiineista poikkeamiseen aiheutti lyhyen ajan ahdistusta.

Meidän oli ystävättären kanssa tarkoitus lähteä testaamaan erästä netistä bongaamaani raakakakkuja tarjoilevaa kahvilaa. Ko kahvilan aukioloajat eivät vain sopineet aikatauluumme. Plan B, Hymy.. eksyimme paikan päälle todetaksemme kahvilan auttamattoman liian pieneksi. Asiakaspaikkoja Hymyssä sisällä oli vain muutamille, ja kaikki paikat olivat varattuina.

Onneksi Cafe Esplanadissa oli hyvät salaatit ja hyvää kahvia hyvän seuran lisäksi. Pitää siis itse tehdä omat raakakakkuni, kun sellaista halajan testata.

Tuli kiva fiilis ajalle keskustasta kotiin, nappailin pussista suuhun vielä jälkiruoaksi hakemiani kuivahedelmiä ja fiilistelin laskevasta auringosta ja musiikista.

Viimeviikollakin yllätin itseni ottamalla itselleni aikaa. Oli vapauttava tunne vain istua ravintolassa, syödä yksin omassa rauhassa, katsella ohikulkevia ihmisiä, eikä ollut kiire mihinkään.

Tämän jälkeen treffasin ystävääni ja me vain pyörimme kameran kanssa keskustassa.

kahvilla @ La Torrefazione 18.3.2014

Nykyään olen oppinut olemaan itsekkäämpi menojeni suhteen, en lähde ihan herkästi muuttamaan suunnitelmiani muiden takia. Juttelimmekin tänään ystävättäreni kanssa siitä, että kuinka on kuitenkin kiva tehdä myönnytyksiä niiden ihmisten suuntaan, kenen kanssa jousto on molemmin puolista.

"Kamerareissu" kaupungilla oli jotain mitä ei ole ollut myöskään ihan hetkeen, olemista ilman sen kummempaa päämäärää, mentiin sinne mikä tuntui hyvältä idealta sillä hetkellä, ihanan vapauttavaa.

Sitä on nykyään liian kiireinen. Onneksi tuli otettua hetki rauhassa, kuunneltua rauhallista jazzia miellyttävässä ympäristössä erinomaisesta viskistä nauttien.

Vaikka urheilu on kivaa, niin pitää muistaa ottaa useammin itselleen vapaata myös siitä.

kuvat: kloksi.fi

pepeperrrjantai

Viikko on ollut niin täynnä ohjelmaa, nyt on kiva vain olla kotona. Siirsimme siivouspäivän torstailta tällä päivälle, joten nyt on vielä extra siistiä.

Onneksi huomenna ei ole heti aamusta kiire minnekään, "pakolliset" menot alkavat vasta iltapäivällä. Maanantaina oli kampaaja, tiistaina olin aamupäivästä "mallina" ja iltapäivän ja illan vietin ystävän kanssa kaupungilla. Kaveri räpsi kuvia ja minä yritin käyttäytyä normaalisti kameran edessä, hurjan hauska ja pitkään odotettu hetki tuokin. 

Keskiviikkona suuntasin pitkäaikaisimman ystäväni kanssa Ikeaan shoppailemaan. Yllättävän vähällä selvisi, mutta tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että aviomies lupasi että lomaviikolla laitetaan kotia uusiksi jne (automaattisesti tämä tarkoittaa minulle reissua Ikeaan/Kodin1:seen).

Vähän tuli hankittua juttuja makuuhuoneen ilmeen päivittämiseksi. Sininen nukkainen torkkupeitto korvattiin uudella harmaalla ja koristetyynyt saivat uudet tyynyliinat. Makuuhuoneesta tuli nyt aikaisempaa viihtyisämpi ja rauhallisempi.

Torstaina meillä oli aviomiehen kanssa tosi .. rauhalliset kiipeilyt. Ei nyt ihan mennyt omien suunnitelmien mukaan, paljon tiukkaa vääntöä ja vihdoinkin monen uuden reitin tyyppaamista. Turha areenalla on toista väkisin pitää, kivempi olla, kun molemmilla maistuu kiipeily. Huomenna uusi yritys, tai varsinaisesti emme ole menossa kiipeilemään (urheilumielessä), vaan menin taas osallistumaan Kiipeilyurheilijoiden leikkimielisiin kisoihin.

Ihminen kun tekee nykyään töitä sellaisissa asennoissa (liiallinen istuminen) ja paljon luonnottomia liikeratoja (hiiren naputtelu ja rullailu), niin sitä tulee väkisinkin välillä oireita.. Itsellä jo viimeviikolla hiirikäsi osoitti hieman merkkejä rasituksesta, tilanne töissä on korjattu jo roller mousella, mutta pientä ylirasittuneisuutta on edelleen oikeassa käsivarressa. Toivotaan, että ote pitää hyvin huomenna kaikesta huolimatta.

Jotta nyt voi levätä hyvällä omalla tunnolla, kävin vielä siivouksen jälkeen punttiksella. Kokeilin pt:n tekemään toista ohjelmaa. En ole ihan varma teinkö kaikki liikkeet niin kuin ne olisi pitänyt, vähän oli kala kuivalla maalla olo, pitää käydä noi läpi yhdessä.

Nyt iltapalaa naamaan.. tähän tyyliin

Happy

Kun oli ainekset, tein kolmea eri raakasuklaata. Yhdet oli maapähkinävoisydämisiä, toisissa oli gojimarjoja ja kolmansissa marjojen sijasta oli kuivattua mangoa. Resepti oli sama millä olen aikaisemminkin suklaata tehnyt.

Annan smoothieista inspiroituneena aloitin lauantaiaamun erittäin terveellisellä aamiaisella, mieleen jäi avokadon käyttö.

Vihersmoothie. yhdelle supernälkäiselle

2 rkl hamppuprodejauhetta

2 dl maitoa

100g maitorahkaa

½ banaani

1 kiivi

vähän hunajaa 

vähän macajuhetta

½ avokado

Kaikki ainekset blenderiin (sain supertehokkaan aviomieheltä joululahksi) ja valmis tuotos ääntä kohti.

Vihersmoothien JA shockin tankkauksen jälkeen olimmekin sitten valmiit urheilemaan. Akilla on projektina sininen 7b 3D-seinällä, sen työstäminen oli hänen ohjelmassaan eilen. Alkulämpöjä ottaessa Aki totesi minunkin olevan valmis ko reitin työstämiseen. Olin kiivennyt samaisella linjalla olleen 6b:n kolmesti yliksessä yhteen syssyyn, niin oli sitä mieltä, että minulla olisi vaativaa voimaa myös 7b:n työstämiseen. 

Ensimmäinen nousu ko reitille oli puhdasta tuskaa, kaikki tuntui vaikealta, en keksinyt tapaa päästä ensimmäiseltä sloupperilta toisella, pieni kiroilu, hermojen menetys, alas rauhottumaan.

Toisella yrityksellä pääsin jo ko kohdan yli, sitten haasteena oli muutama pinchi. Ko kohdan on päässyt edellisen kerran Akin kanssa reittiä työstäessäni, nyt vaan oli tainnut pinchivoima kadota hetkellisesti jonnekin. Akin kehotuksesta otin apua parista toisen reitin otteesta, ja sen jälkeen ko reitti olikin jo ihan iisipiisiä. Nyt on beta kunnossa, pitäisi saada lisää pinchikestävyyttä ja.. ehkä jopa saisin nostettua yläköysigreidiäni. Hyvä, että Aki tsemppasi ja uskoi minuun, vaikken itse uskonutkaan. Kiitos :)

Aviomies meni tänään myös oman mukavuusalueensa ulkopuolelle seinillä, olen niin ylpeä hänestä. 

Temppuilimme normaaliin tapaamme kiipeilyn jälkeen vielä boulderhallin campuslaudan kimpussa. Openilla roikkumista jalkoja samaan aikaan campuslaudan alapuolella olevilla otteilla pitäen, ensimmäisillä yrkilläni taisin jaksaa noin minuutin, edeltävällä kerralla aika taisin venyä jo puoleentoista minuuttiin ja eilen jaksoin 2min14s. Toivotaan, että tuon keston lisääntyminen siirtyy myös sitten seinällä.

Tosi hyvissä fiilareissa ja nälkäisenä jo seuraavaan kertaan ajelimme kaikki koteihimme. Eilinen ilta meni ystäväpariskunnan kanssa ragletella herkutellessa. Kerrassaan hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Tänään sitten teki mieli aamulla kaikkea terveellistä, mutta vähän myös pekonia (puolet minulle, puolet aviomiehelle). Ohjelmassa oli puntti, niin pitihän sitä tankata hyvin.

Viimeviikolla en uskaltanut/ehtinyt treenata jalkoja salilla. On vielä hieman auki mitä kaikkea uskaltaa tehdä. Päätin uskaltaa vähän kokeilla liikkeitä kevyillä painoilla.

7 min alkulämpö crosserilla

erittäin syvä leveä kyykky smithissä 4 x 12 40kg

reiden koukistus maaten 3 x 12 40kg

rouden ojennus istuen 3 x 12 25kg

staattiset pidot selkä seinää vasten 3 x tärinöihin ja jalkojen alta pettämiseen asti

trx vatsat 3 x 12

kyljet levypainolla á 3 x 12

Syvien vatsojen treenaamisen jätin välistä, tänään olisi EHKÄ tarkoitus vielä tehdä pilatesta kotona. 

Salin jälkeen shokkihoitoa kintuille avannosta.

Avantokertoja on nyt kertynyt itselle jo 15 kpl, se on 15 kertaa tänä vuonna, 15 kertaa itsellä ikinä. Tänään olin äitini mukaan 30s vedessä ja matkaa taittui jo 20m. Koko ajan sujuu paremmin. 

Hetken aikaa tuntui, että oma avantokestävyys olisi kokenut takapakkia, mutta tänään ilman ei tuntunut niin kylmältä ja vesi ei sattunut, kädet oli muuttumassa jo tunnottomiksi, mutta ei ollut kipua. Minulla on vielä pieni matka äidin 50 sekunnin aikaan avannossa. 

Ruokavaliomuutoksia

Täyttelin tuon paljastuksia minusta, kysyttiin salaista pahetta, ja laitoin, ettei ole sellaista ole. Minulla oli vielä vähän aikaa sitten sellainen salainen pahe, että makeutin pääsääntöisesti aina maitorahkani joko hunajalla tai makeutusjauheella, en osannut syödä sitä ilman.

Muutettuani ruokavaliota jo ennen vuodenvaihteen alkua, olen alkanut arvostaa enemmän ruokien omaa makua.

Pikkuhiljaa olen siirtynyt kohti vähämakeutusaineisempaa arkea, olen myös vähentänyt radikaalisti light limujen juomista. Olen aina tiedostanut sen, ettei makeutusaineet ole hyväksi (ihan kuten ei ole sokerikaan), enkä nyt sano ettenkö niitä tulisi lainkaan käyttämään. Olen iloinen siitä, että olen niistä päässyt eroon ainakin osittain.

Maitorahkoissa on eroja, osa on niin happamia, ettei niitä ole voinut syödä kuin makeutettuna. Parhaimmanmakuista on Valion Eila Pehmä maitorahka. Sen kanssa jokin lastenruokaa (Piltti kuningatar tai ruusunmarjavadelma), pari kuivattua aprikoosia (pirkan on sokerittomia) silputtuna päälle ja pari hyppysellistä gojimarjoja.

Ruoka maistuu nyt erityisen hyvältä saatuani viimeviikkojen stressin jälkeen ruokahaluni takaisin. Syöminen ja stressin myötä yöunien palaaminen tuntui tänään köysittelyssä. Pari viikkoa olen lähinnä himmaillut köysittelyn suhteen, en ole luottanut voimiini/jaksamiseeni. Mitenkäs sitä voisi olla energiaa pidempiin rankkoihin negatiivisiin nousuihin, kun ruokailut ovat jääneet välistä jne.

Tänään jaksoin nousta 15 nousua, 2 kisaseinällä ja 4 3D:llä aviomiehen varmistessa, loput itsevarmistavilla. Ei huono. Olin iloinen siitä, että sain itseni taas omalla epämuvakuusalueelleni. Minulla on aivan liian suuri tarve onnistua kerrasta.  Mitä sitten jos reitin nousu menee projektoinniksi?

Sitä taisi olla turhan paljon energiaa vielä selän kuntoon nähden, tuli käveltyä varsin hitaasti areenalta autolle, pikkuhiljaa koko ajan paremmin.

Ruokavaliomuutoksen lisäksi muutoksia tulee myös treeniin. Boulderointi on ollut nyt se juttu mitä mennä tekemään, jos aikaa on vähän, haluaa saada kohtuullisessa ajassa hyvän treenin tehtyä, eikä ole esim ollut autoa käytössä tms (Konalaan on ollut lyhyt matka pyörällä). Olen tavallaan iloinen siitä, että tulen nyt treenaamaan useammin punttiksella, punttis on se minne aina kerta toisensa jälkeen palaan, kokeilen jotain muita juttuja välissä, mutta punttikselle palaan aina. Oma punttisrakkaus syntyi jo lukioaikoina uimastadikan salilla treenatessa ihanaisen N:n kanssa. Yleisurheiluaikoina punttisalitreeni oli jo tullut tutuksí, mutta silloin se oli lähinnä penkkiä (kuula kun oli lajini).

Nyt viimeistään taitaa tulla turvauduttua pt:n apuun kuntosalillakin, jos vain meidän salilta löytyy joku, jolla on fysioterapeutin koulutusta. Haluan saada liikkeen kuntoon, niin että saan hyvältä tuntuvan rankan treenin ilman pelkoa selän rikkoutumisesta lisää. Joku tukivyö pitää pikimiten hankkia. Tottakait liikkeitä tulee harjoiteltua fysioterapiassakin, mutta koen tarvitsevani opastusta omassa ympäristössäni, eikä uudet treeni-ideat ole lainkaan huono asia.

Erityisen iloinen olen ollut viimeaikoina siitä, että olen nyt saanut parikin kiipeilevää ystävääni seurakseni salille satunnaisesti. Ei se punttitreeni nyt NIIN kamalaa ole.

Sanoin aviomiehelleni ajaessamme Salmisaaresta kotiin, että vaikka viimeaikoina koettelukset ovat olleet rankkoja sekä fyysisesti että psyykkisesti, niin olen tässä oppinut entistä enemmän arvostamaan aviomiestäni. Olen heikoilla hetkilläni voinut turvautua häneen, olla heikko ja kipeä, eikä minun ole tarvinnyt yksin pärjätä ja taistella kaikkea vastaan. Mun kivi.

6c+

Uusi etappi sisäkiipeilyn saralla on suoritettuna. Lupailin vähän, että vuosi alkaisi lähettämällä uudenvuoden aattona viidesti yrkkäämälläni reitillä, en ollut aivan oikeassa. Kertaalleen tuli jo käytyä köyden päässä tätä päivää ennen, ei mennyt valkoinen 6c+ .. eikä mennyt muutkaan ihan putkeen.

Semmoisen päätöksen tein kiipeilyn suhteen, että kuuntelen enemmän mitä itse haluan tehdä ja kiivetä, enkä anna muiden vaikuttaa omaan päätöksentekoon. En lähde luovuttamaan, mutta jos en yksinkertaisesti koe jonkin reitin olevan sellainen minkä uskallan kiivetä (olkoonkin 5b), niin mene sitä. Tottakait kehitystä tapahtuu vain omalle epämukavuusalueelle astumalla, mutta joskus on vaan hyödytöntä lähteä vääntämään reittiä, joka ei tunnu kivalta, mukavia mutta vaativia reittejä löytyy varmasti lisää. Itse tiedän parhaiten sen mikä minulle sopii, miksi tehdä rakkaasta lajista väkisin inhottavaa?

Tänään sitten astuin omalle epämukavuusalueelle. Olin ottanut rauhallisesti kiipeily, pelkkää ylistä max 6a:ta, kunnes lähdin reitille. Kaikki meni hyvin pidemmän aikaa, kolmanneksi viimeiselle jatkolle mentäessä ote meinasi livetä, tokavikalla jatkolla kaikki taas hyvin, viimeiselle jatkolle mentäessä oli valittavat, että joko yritän klipata ja pannutan TAI jätän viimeisen jatkon klippaamatta ja yritän ankkurille. Kaikenkaikkiaan aivan kauhea pulttiväli, kädet pamahti heti pumppuun tehtyäni päätöksen jättää viimeisen jatkon klippaamatta, olin lähestulkoon varma, että tipun (melkein heilahdin taaksepäin), jotenkin se pelko mahdollisesti heilautuksesta kuitenkin sitten sai kuin saikin minut pysymään otteissa, pääsin ankkurille, kädet oli niin pumpussa, että sain vain toisen ankkurireista klipattua.

Tein sen, kiipesin 6c+:n, ei se loppupeleissä sitten niin montaa yritystä vaatinut, taisin tehdä ennen uuden vuoden aattoa yhteensä kolme yrkkää reittiin, aattona viisi ja toissapäinä (vai milloin se oli) kaksi. Tänään sitten ensimmäisellä, hyvä niin, sillä tuosta meinasi jo tulla aikamoinen mörkö minulle.

valkoinen 6c+

Epämukavasti kiipeilyst ei tehnyt reitti tai tippumisen pelko, vaan pelko epäonnistumisesta, turhautumisesta. Onneksi en antanut sen nyt sekoittaa päätä.

Oman onnistumisen lisäksi suurta iloa minulle on tuonut katsella vierestä, kuinka sain hyvän ystäväni innostumaan kiipeilystä, vein hänet perjantaina ensimmäistä kertaa seinille, nyt hänellä on jo kengät (annoin vanhat Miurani hänelle) ja kovaa vauhtia ollaan menossa kiipeilykurssille.

pähkinänkuoressa

Mimin kanssa pötköteltiin ja katsoimme The Officen jenkkiversiota.

Torstaina illalla olo alkoi kohentua, laitoin kotia joulukuntoon, pöydille joululiinat, tontut, koristeet ja lyhdyt kaivettiin esille.

Itsenäisyyspäivänä olo oli jo sen verta hyvä, että pääsimme juhlistamaan 96-vuotiasta Suomea ystäväpariskunnan luokse. Alkumaljoiksi oli upeat glögi-kuohuviini -drinkit, joihin oli lisätty rosmariinia, puolukoita ja limettä.

Hulppeat alkupalat, kuhatartar saaristolaileipäpohjalla, itsetehtyä kuivalihaa ja uskomattoman hyvää kylmäsavulohta.

Ihmettelimme ja maistelimme kissankakkakahvia. Oli hyvää kahvia, vaikka tekotepa on enemmän kuin kummallinen.

Olin tehnyt iltaa varten ranskalaisen sitruunatortun.

Launtaina kävimme aviomiehen kanssa jouluostoksilla Jumbossa (jekku on olla heti kun kaupat aukeaa, saa parkkipaikan, eikä tarvitse jonottaa jokaisella kassalla). 

Olin inspiroitunut perjantaina ystäväpariskunna kuivurista, olivat tehneet sekä kuivattuja hedelmiä, että kuivattua lihaa, niin kävin hakemassa vanhemmiltani kuivurin lainaan, ja pistin kuivaten.

 Hedelmät pieniksi /ohuiksi paloiksi.

Kuivatut hedelmät olivat juuri niin hyvä kuin olin kuvitellutkin.

Täytynee hankkia itselle vastaava, vähän tehokkaampi, niin aviomies pääsee tekemään itselleen kunnon beef jerkyä.