Olen sellainen, että on hyvä olla jotain mitä odottaa, jotain tavotteita, toki osaan nauttia rauhallisen seesteisestä elämästä, mutta kyllä sitä pitää projekteja olla. Projektina voi olla esimerkiksi vauvakutsu, yllätyssynttärit, opiskelun saattaminen päätökseen, remontti, asunnon sisustaminen tai vaikka kropan saaminen kuntoon.. kuten nyt ennen joulua oli projektina ottaa kuvat avopuolisolle.
Viime aikoinan on ollut tietynalaista levottomuutta, jotain puuttuu, elämä on tuntunut junnaavan paikoillaan. Ei ole mitään tiettyä kiintopistettä mitä varten tehdä töitä.
Uudenvuodenlupaukseni oli kehittää omaa ammatillita osaamistani, ja näiltä tiimoilta sitten löytyikin seuraava projektini. Lähden kouluun, tai no .. aikuisopiskelemaan omaa alaani. Tämä rupeama tulee kestämään puolitoista vuotta, välillä käyn istumassa lähiopetustunneilla, mutta suurin osa opiskelusta suoritetaan itsenäisesti.
Ei tarvitse sitten miettiä mitä tekisi seuraavan puolentoista... tai kahden vuoden ajan :) Jos sitten jossain vaiheessa uskaltaisin yrittää suorittaa taloushallintoliiton tutkimuksenkin. Katsellaan. Toivotaan, että parin vuoden päästä olisi sitä itsevarmuutta jo enemmän.
Alla olevassa kuvassa olen uunituore tradenomi.. vuodelta 2007 
Ihan vähän jos muistelen noita amk-aikoja niin.. oikeastaan en oikein välttämättä haluaisi, mutta asiat palaavat mieleeni väkisin. Olen ihan syystä vältellyt kaikkea mikä liittyy edelliseen elämään. Suurin osa amk-ajasta olin ahdistunut, käsittämättömän onneton ja itsetuhoinen, tapahtui niin paljon kaikkea pahaa, etten todellakaan pystynyt keskittyä opiskeluun, ihmettelen etten päättänyt päiviäni .. ja isompi ihme on se, että koskaan valmistuin. En koskaan epäillyt kykyjäni tai taitojani, vaan sitä että .. elämä oli vaan silloin oli niin synkkää.
Menneisyys tuntuu painajaiselta, lyhyt menneisyyden muistelu nostattaa vihan. Täytyy käydä hakemassa pitkä hali avokilta.
3 kuukautta sitten
