Näytetään tekstit, joissa on tunniste boulderointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste boulderointi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. toukokuuta 2016

tarttuvaa elämäniloa

On se kumma, ettei pojalle saanut klo seitsemän perjantaiaamuna lapsenvahtia. Jouduttiin sitten ottamaan poika mukaan Jättäritreeniin heti aamusta. JK, siis ihanaahan tuo on, että sain treenailla poika selässä. Eipä minusta näillä koivilla olisi ollut edes tekemään mitään kävelyä kummempaa. Alkuperäinen suunnitelma oli treenailla ystävän kanssa vasta iltapäivästä, mutta oli oikein mukava, että suunnitelmat muuttuivat tuolla tavalla.


Pakko jakaa tuo kuva upeasta aamuöisestä maisemasta.Kuva on käsittelemätön, punakoivu, pelto, nousevan auringon luoma valo, valkoiset syreenit ja pellon halki leijuva usva saavat aikaan lumoavan maiseman. Toissana aamuna häkellyn niin kovasti aamun kauneudesta, etten osannut enää mennä nukkumaan. Tänään 3.40 jälkeen sain vielä unen päästä kiinni toviksi.

Aamusta jättärille, poika stokessa selkään, ja pienisti ja leikkisästi valitellen taapersin raskain askelin ystäväni perässä neljästi huipulle. Se on ihanaa, että on elämäniloinen ystävä, jonka kanssa voi tehdä jotain näinkin pöhköä, kuin treenata epäinhimilliseen aikaan. Hyvä treeni tietää yleensä mahtavan fiiliksen koko loppupäiväksi.


Seuraavalla kerralla tuo varmasti ei tunnu enää niin pahalta. Oli kiva huomata, että polvi kestää tuollaisen tasaisen porrastepsuttelun (mäessä kävely on ehdoton nou nou) ja Stokkella asenton on niin hyvä, ettei selässä tuntunut mitään epämukavuutta. Poikakin viihtyi selässä reippaati, ainahan se on niin reipas. 

Hyvän aamutreenin jälkeen päivä starttasi, tuli pitkästä aikaa katseltua itseä ajatuksella peilistä. Tuntuu tosi kivalta olla tyytyväinen siihen mitä peilistä näkee, ja ennen kaikkea hyväksyä itsensä sellaisena mitä nyt on. 


Kyllähän sitä tavallaan vielä pitkä matka siihen kondikseen, missä oltiin ennen raskautumista (myös siis ihan perus- ja voimakestävyys kiipeilyssä, core jne), mutta olen erittäin tyytyväinen siihen, että pystyn myös hyväksyä itseni nyt tällaisena. Jos tapahtuu kehitystä se on hyvä, jos kroppa kiristyy .. se on myös kiva, nyt ei ole pakko tapahtua mitään. Tuntuu olevan hyvä tasapaino ruokailussa ja urheilussa, ja ennenkaikkea omassa päässä. Urheilu on kivaa, sitä on kiva harrastaa yksin ja nollata päätä, mutta se on myös kivaa ajanvietettä sekä pojan, että ystävien kanssa. 

Tänään vielä ihana päivä, urheilua, mukavaa yhdessä oloa pojan kanssa, kiva työpäivä ja sitten vielä hurautettiin Helsingin Taivaskalliolle. Omat tavoitteet boulderoinnilla ovat lähinnä hauskanpito hyvässä seurassa. Onhan se ihanaa lähteä koko perheen voimin nauttimaan upeasta säästä. Yllätin itseni nousemalla myös useita nousuja, joitakin nousin useampaan otteeseen ihan vain kiivetäkseni. Välillä lähtin reteästi nousemaan jotain, kunnes sitten katsoin alas ja pelästyin. Sitten taas vähän ulistiin seinällä. 


Suihku, pieni lasillinen hunaja jackia sohvalla hanin kainalossa ja sitten petiin. Viikonlopulle on paljon ohjelmaa, on treffit ystävättären kanssa brunssin merkeissä ja pitäisi mm saada kotona ulkovarasto järjestettyä, urheilua ja laatuaikaa perheen kera unohtamatta. 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

32 2015

Woop.. alkaa nämä viikot olla selkeästi monipuolisempia urheilun suhteen. Minä tykkään!

Maanantaina kävin ensimmäisen kerran kiipeämässä muutakin Areenalla kuin itsevarmistavia. Oman "jännityksensä" hommaan toi pikkuinen, nukkuako vaiko ei. Yksin urheillessa ei tarvitse spennata sitä, että onnistuuko vauva nukkua vai ei ja miten hoitaa syöttämisen jne. Metelimies vaati hieman huoltoa alussa, mutta antoi lopulta minun ja kiipeilykaverini kiivetä ihan rauhassa. Hyvin jaksoi köydessä, vähän tuli kiivettyä negaakin (mikä tänään kiellettiin vielä minulta.. hupsista). Jaksoin kiivetä odotettua paremmin.

Tiistaina urheilut jäi välistä.. emme ehtineet edes sen kummemmalle vaunulenkille.

Keskiviikkona tuli käveltyä mukavan pitkä lenkki. Salilla innostuin kokeilemaan penkkaamista ensimmäisen kerran aikoihin. Tuntui erittäin nöyrältä kamppailla penkissa 40kg:n kanssa ja tiputtaa painot kesken sarjojen 30 kiloon. Eiköhän sitä taas pikkuhiljaa päästä takaisin tässäkin asiassa samaan kuntoon kuin raskauden alkupuolella, silloinhan tuli penkattua oma enkka. Rintalihaksia tuli treenattua pitkästä aikaa selällään maaten, hauskaa oli vain se, ettei sarjojan jälkeen enää noustukaan vanhaan tapaan painot rinnalla vatsalihasten avulla ylös, vaan jouduin tiputtamaan käsipainot maahan ja sivun kautta kiertäen nousemaan itse ylös.

Perjantaina boulderissa alkoi jo hieman iskeä greidinälkä. Tuli tyypattua reittejä (joita en saisi selän, polvien enkä tosiaan tämän päivän tiedon mukaan edes coren takia) saisi kiivetä. Konalaan oli tullut kiva 6a, joka vaikutti niin mukavalta, että hammasta purren jouduin kieltämään itseltä ko nousun. Onneksi onnistuin saada itselleni juttuseuraa hallilla, joten sitten keskityin neuvomaan kaveria ko reitin suhteen.

Lauantain kuntosalilla tuli tehtyä jalkaa ja selkää. Treeni oli edelleen kevyttä, mutta tuntui hyvältä tehdä jalkoja prässissä ja sekä mavea smithissä. Ihana ihanaa ihanaa.

Sunnuntaina pääsimme miehen kanssa ensimmäiselle yhteiselle pyöräretkellemme. Meidän ystävä ilmoitti keskiviikkona, että tulee enemmän kuin mielellään vahtimaan poikaamme, jos vain joskus tarvitsemme lapsenvahtia. NOOOH.. turhan useinhan meillä ei ole ollut lapsenvahtia (lue emme kertaakaan olleet lähteneet pojan synnyttyä kahdelleen mihinkään). Soitimme N:n vahtimaan metelimiestä ja teimme yhdessä tunnin kevyen lenkin. Tällä kertaa uskaltauduin käyttämään lukkopolkimia, en edes kaatunut. Ensikerralla pyydetään ystävä vähän pidemmäksi aikaa, jotta pääsemme mielekkäämmille reiteille, nyt poljimme liikaa reitillä mikä oli täynnä liikennevaloja ja suojateitä.


perjantai 7. elokuuta 2015

31 2015

Viimeviikko oli sitten jo vähän monimuotoisempi urheilun suhteen, oli jo boulderointia, punttista ja pyöräilyä. 


Keskiviikon luukin lenkin jälkeen (2,5h ja lähes 11km) oli torstaina sellainen olo, että pieni lepopäivä kävelystä oli tarpeen. 

Maanantaina tuoli ihan vain totutettua ihoa otteisiin ja kiipeilin aikalailla omia reittejä. Perjantaina nousin jo vitosia. Selän ja polvien takia, pysyttelen ihan varmoissa reiteissä ja kiipeän reitit myös alas. Boulderoinnin tarkoitushan on nyt totuttaa ihoa ja aktivoida synnytyksen aikana heikentynyttä corea.

Salilla tein jo raskauden aikana tutuksi tullutta ohjelmaa paitsi lisäsin prässin ja muutin reiden koukistuksen istualteen vatsalteen tehtäväksi. Vielä mentiin pienillä painoilla, tarkoituksena on vain herätellä kroppaa, eikä treenata itseään niin kipeäksi, että vauvan hoitaminen muuttuisi kivuliaaksi.

Lauantaina jalkatreenin jälkeen tuli pyöräiltyä hieman hakiessani pyöräni huollosta. Matkaa tuli 12-14km, mutta aika ei ollut kummoinen, sillä reitilläni oli isolta osalta matkaa jalkatiet vedetty auki ja oli paljon poikkeuksellisia liikennejärjestelyitä.

Sunnuntaina tuli pidettyä taukopäivä urheilusta, sillä silloin vietimme poikamme ristiäisiä, pikkuista voi vihdoinkin kutsua oikealla nimellä muuallakin kuin aviomiehen kanssa kahdellaan kotona ollessa.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

ulkoboulderit @ Lintukallio

Oon niin happy!

Helmikuussahan lääkäri antoi diagnoosin  selästäni, silloin ajattelin ulko- ja sisäboulderointien olevan osaltani historiaa.

Kaverit irkissä kertoivat olevan menossa porukalla boulderoimaan Lintukalliolle, ajattelin jos aviomies lähtee myös kalliolle, niin minä voisin lähteä valokuvaamaan ja spottaamaan. Sitten oma suunnitelma muuttui, että otan kengät mukaan, jos vaikka jonkun reitin uskaltaisi nousta. Hommahan muuttui siihen, että nousin helppoja reittejä vailla pädiä ja kiipesin useamman muutaman reitin, eikä nousut pysyneet max nelosissa, vaan olen näemmä kiivennyt 6a:nkin tuolla tänään. Hupsista!


Alkoi olla kahdeksan pintaan jo sen verta nälkä, että lopetimme aviomiehen kanssa kiipeilyt tältä päivää. Tuonne tulee varmasti suunnattua uudelleenkin, sillä monta helppoa reittiä jäi vielä toppaamatta. Pitää vain olla varovainen, pysytellään omalla mukavuusalueella ja olla repimättä liian vaikeita reittejä, köysittely on kuitenkin kiipeilyssä se juttu JA haluan pysyä muutenkin toimintakykyisenä. Pääpointti enivei jutussa oli lähteä aviomiehen mukaan kannustamaan.

Oli aivan mahtava ilta, meitä oli kunnon porukka liikkeellä, spottaajia, kannustamista ja pädejä riitti.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

BK Isatis Open

Toiset boulderkisani eivät enää jännittäneet samalla tavalla Sisu Masters lokakuun alussa. Eilen vihittiin Herttoniemeen uusi boulderhalli Isatis Bk Isatis Open -tapahtumalla. Uuteen halliin oli tehtynä hurja määrä kivoja reittejä ja paikalle oli saapunut paljon kiipeilykansaa.


Tavoitteena olisi ollut kiivetä 20 reittiä, sain kiivettyä helpommista (valkoiset ja keltaiset) kaikki, mutta näillä jäätiin vielä kauas 20 noususta. Osa noista helpoistakin oli jäädä nousematta, koska reitit oli niin oman mukavuusalueen ulkopuolella. Aviomies (ihana ihana aviomieheni) onnekseni tsemppasi minua niin paljon, että sain kuin sainkin kaikki helpot noustua. Sain myös asteen vaikeammista kolme noustua, muutama muukin olisi varmasti noussut, mutta osassa oma pää esti osassa (paluun tehnyt) selkäsärky hillitsi/esti osan mooveista. Iloitsen kuitenkin siitä, että eilen olin paljon useammin oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja koin voittaneeni itseni useamman kerran kuin edellisissä kisoissa. Kyllä tämä tästä.


Samalla kun itse kisailin itseäni vastaan, bouldereita kiipesi samanaikaisesti Suomen huippunimet Hukkataival, Gullsten, Johansson, Laitinen ja Huhtikorpi. Tänään yleisen sarjan 5 parasta sai kiivetä kahta ulkomaalaista staraa vastaan, oli huikeita nousuja, olin välillä unohtaa hengittää kun jännitin kiipeilijöiden nousuja niin kovasti.

Herttoniemen halli on mukava, harmi vain kun se ei millään tavalla ole itsellä minkään reitin varrella, eiköhän siellä joskus tule varmasti käytyä uudelleen.

lauantai 21. joulukuuta 2013

joulua!

Fiiliset eilen aamulla siinä kuuden pintaan, ehkä vähän ennen.


Eilinen meni sentään torstaita paremmin. Torstaina herätyskello soitti 5.43, halusin lepuuttaa silmiä.. ihan vain vähän, seuraavan kerran havahduin aviomiehen antaessa pusun ennen lähtöään töihin. 7.54 säpsähdin hereillä, kun tajusin, että pitäisi olla jo matkalla töihin.

Jännä juttu, kuinka sitten vapaapäivänä/viikonloppuna/lomalla herää vaivatta ilman herätyskelloa.

Pari viikkoa on tullut tehtyä töissä varsin pitkiä päiviä, on pitänyt tehdä tulevan viikon työt etukäteen. Nyt voi hyvin mielin fiilistellä joulua nauttimalla joulutortuista ja glögistä, eilen tuli jaettua joulumieltä elikkä joululahjoja kavereille, tänään ja huomenna teemme pikkuhiljaa joulusiivousta kotona, tänään taidan hakea joulukuusen kotiin, paketoin loput lahjat ja suunnittelen jouluateriat.

Tänä vuonna meillä on jouluruokina vähän jotain erilaista, aikaisempina vuosina olen tehnyt itse joululaatikot, rosollit, riisipiirakat jne. Tällä kertaa meillä nautitaan englantilaistyylisistä jouluruoista, hankin meille reilun kuuden kilon kalkkunan, jonka aion valmistaa Jamie Oliver- tyyliin, teen yorkshiren vanukkaita, kastiketta linnulle, timjamiperunoita tai paahdettuja kasviksia, herneitä ja ruusukaalista jotain lisuketta. Tosi kiva tehdä joskus jotain erilaista. Jännittää vain kalkkunan mahtuminen uuniin, sillä uunimme ei ole suurin mahdollinen, plan B on viedä tipu vanhempien uuniin.

Nyt joulukuusta metsästämään, sitten siivousta ja jossain vaiheessa boulderoimaan. Ihan täydellistä, ei mitään kiirettä mihinkään, eikä pakko mennä minnekään.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

uusia treenituulia

Jännää kuinka niin kovasti olin jossain vaiheessa boulderointia vastaan, ja nyt tuskin maltan odottaa huomiseen päästäkseni taas boulderoimaan.

Eilen oli taasen treffit Antonin kanssa. Olin jännittynyt ja innoissani, halusin päästä näyttämään, että olen voittanut rutkasti omia pelkojani edellisten treeniemme jälkeen (olen saanutkin kavereilta palautetta, että boulderoin paljon aikaisempaa reippaammin). Kävimme seuraavan 3-4 viikon treeniohjelman yhdessä läpi. Nyt kiipeillään pumppiin asti.

Alkulämmittelyyn tuli uusia kivoja lihasliikkeitä, syke saadaan kohoamaan reippaasti ennen treeniä. Tuli käytyä normitreenin lisäksi muutamat erilaiset kiipeilyharjoittelukikatkin läpi, näitä voi sitten harjoitella lisää päivänä, jolloin en noudata tarkkaa ohjelmaa.

Kaikista parasta treenissä oli se, että nyt viimeisenä reittinä on Konalassa kattoreitti / tuubi. Alkuunsa saa käyttää kaikkia otteita mihin ylettyy, ja sitten voisi pikkuhiljaa valita sieltä tarkemmin vaan jotkin tietyt värit, ja viimeisenä yrittää valita vaikka ihan joku oikeista reiteistä työstettäväksi.

On kevyesti sellainen olo, että eilen on tullut todellakin tehtyä jotain, huomiseen mennessä varmasti jo olen täysissä voimissani.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Ensimmäinen edes osittain kivuton päivä melkein kahteen ja puoleen kuuukauteen, aivan mahtavaa. Boulderit (peruskustävyys) Konalassa meni myö erinomaisesti, uskalsin ensimmäisen kerran ikinä topata keskitatin pyöreämmältä puolelta. Ei muuta.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Bemböle ja ensimmäinen oikea ulkoboulder

Superaktiivinen sunnuntai, fiksuna plikkana olin jättänyt eilisen aamun herätyksen kännykkään päälle, niin ei tarvinnut tänäänkään nukkua liian pitkään.

Tällä päivälle oli viikko sitten sovittuna ulkoboulderit, jostain olin saanut päähäni, että nyt juuri syksyisellä talvisäällä on kaikista kivointa tutustua ulkoboulderoinnin ihmeelliseen maailmaan. Isot pojat puhuvat aina siitä, että kylmällä olisi parempi kitka. Pitäähän sitä päästä kokeilemaan.

Itseni tuntien tiesin bouldersession olemaan kevyttä, sillä ajatus kivien toppaamisesta on sen verta pelottava, ettei tämä oikein tule menemään itsellä urheilusuorituksesta. Kävin siis tekemässä salilla kunnon jalkatreenin heti aamusella.


Vedin alkulämmöt crosserilla, 7 min

sjmv 3 x 8 65kg  (+10kg edelliseen.. tässä sai jo puhista viimeisillä, mutta olen aikalailla varma, että tästä painosta siirrytään kovinkin pian ylöspäin)
kyykky 3 x 12 50kg
kapea kyykky & pystypunnerrus tangolla 3 x 8¨
reidenkoukistus maaten 3 x 12 40kg
etureidet 3 x 12 25kg 
pohkeet omalla painolla 3 x 15

Olen pidemmän aikaa himmaillut jalkatreenien suhteen, koska luulin treenanneeni takareiteni jumiin (taitaa johtua "vain" selästä). Tänään sitten kuitenkin eilisestä erittäin hyvästä treenistä intoutuneena päätin kokeilla hieman rajojani. Kyykyssä ehdottomasti ensikerralla vähän enemmän painoa ja sarjat lyhyemmiksi.

Kotiuduttuani ja vietettyä laatuaikaa aviomiehen ja koiruuden kanssa aloin pakata kamoja boulderointia varten. Olin ihan hurjan hermostunut, taisin vähän pelätä sitä, että tulisi kylmä. Olin myös useampaan otteeseen nähnyt mentaalikuvia siitä, että lyön naamani johonkin kiveen rikkoen kaikki 

toppasin 5+:n Egypti kuva: kloksi.fi
Kuhan olimme paikallistaneet kivet aloitimme kiipeämisen. Löysimme itsemme Boulder#2 -sektorilta. Tavoitteeni oli kiivetä edes yksi nelonen, sen lähetinkin.. sitten katselin suhteellisen helponnäköistä reittiä, 5+:n Egypti.

Kaverit veti ko reitin vierestä vielä 6a+:n.. jota en alunperin edes meinannut uskaltaa kiivetä. Täysin hallitusta ja viileästä (lue panikoiden ja kerran kirkaisten) sain kuin sainkin reitin kiivettyä. Mikään saman greidin köysireittikään ei ole koskaan noussut yhtä helposti.

flashina Joogan alkeet kuva: kloksi.fi
Vaikka nousu ei ollut niinkään tyylikäs, niin sain aikamoisen innostuksen tähänkin sorttiin. Yritimme etsiä vielä toista kuivaa sektoria, jossa olisi ollut jotain minullekin, mutta kovasti oli reitit märkänä. Yhdellä sektorilla löysimme yhden kohtuullisen kuivan 6a+:n, mutta se näytti niin pelottavalta ja korkealta.. ja siinä jalat meni kovasti käsien korkeudelle, etten uskaltanut lähteä yrkkäämään sitä. Sektorilla oli yksi jännän näköinen reitti, jonka alkuotteita tuli koklattua.. hipelöityä.. Ehkä siihen voisi vielä palata jossain vaiheessa. Tuo paikkakin on kohtuullisen matkan päässä kotoa, ensikesänä voisi vaikka pyöräillä hmm.. paitsi että pädi aiheuttaa aikamoisen tuulenvastuksen.. bussilla ehkä?

Varikkobimon otteiden koklailua kuva: kloksi.fi

Jännä juttu innostua näin asiasta, jota on ajatellut, ettei koskaan edes yrittäisi (ihan vain tällä vammafrekvenssilä). Toinen, mikä on alkanut kiinnostaa myös entistä enemmän on sportti. Tarkoituksenani ei ole luovuttaa trädikiipeilyn suhteen, mutta viimekesänä vain koin trädin erittäin turhauttavana. Tiedän teknisesti ja voimien puolesta olevan ihan ok kiipeilemään, mutta trädissä en vain saa päätäni kasaan, en yksinkertaisesti luota omiin piisseihini. Sportissa on valmiit pultit, niiden välimatka on välillä kovinkin pitkät, mutta luotan enemmän valmiisiin pultteihin. Pikkuhiljaa on alkanut syntyä halu siirtyä enemmän sportin puoleen ja päästä tutkimaan, mihin tekniikkani oikeasti riittää, kun pelko kuolemisesta/vammautumisesta omien skeidojen piissien takia ei estä tekemästä mooveja.

Noh, tässä on vielä talvi ja jääkiipeilykausi välissä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Perusvoimatreeni aloitettu

Ah, tänään on ollut hyvä päivä, pitkästä aikaa vähemmän särkyinen päivä. Alkupäivästä asentelin uudet kiipeilylelut terassille, ilma oli kaunis, mutta hyytävän kylmä.. ei tullut kauheasti treenattua. Pitää nyt kuitenkin mahdollisimman pian asentaa ruikkulaitteet kotona työhuoneen kattoon.


Onneksi kylmyys ei haitannut päivän kiipeilyjä, sillä minulla oli treffit Arenalla Antonin kanssa. Ihan mahtavaa.. vähän kartoitettiin mitä olen viimeaikoiva kiivennyt, ja päätimme siirtyä treenissä suoraan perusvoimatreeniin. 

Teimme yhdessä alkulämmöt ja venyttelyt, harjoittelimme hieman tippumista (miten tiputaan oikein jne) ja sitten etsimme/laadimme minulle reitit joilla tulen tekemään ainakin puolet peruskestävyystreenistäni. Alku oli hieman kankea, mutta lopulta uskalsin vääntää ihan kunnolla ja tippuilinkin pariin otteeseen, ts vein itseni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. 

Nyt sitten boulderoin kolme kertaa viikossa ja kerran viikossa saa kiivetä köydessä mitä haluan .. thih .. vähän kuin karkkipäivä, vaikka tämän päivän jälkeen boulderointi tuntui taas hurjan kivalta, ettei sekään mikään rangaistus ole. Antonin kanssa on mahtavaa, hän on viimekerralla todella kiinnittänyt huomiota juttuihini, tuli jopa tärkeä olo.

Kiipeilyn jälkeen palasin takaisin töihin (tämä urheilubreikki kesken työpäivän tuntuu erittäin hyvältä, kun pitkät istumiset ei tällä hetkellä oikein sovi). Illalla vielä kävimme aviomiehen kanssa kävelyllä, tuli extrahyvä olla.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sisu Masters 2013

Huikea päivä eilen, pitkä odotus itse tapahtumaan, parin päivän jännitys saatuani itselleni kisalipun. Aamulla heräsin aikaisin, taisin olla sen verta innoissani, että heräsin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Aamulenkki, aamupala, vähän aikaa tavaroiden pakkailua ja auton keula suunnattiin kohti Salmisaarta.

Ystävän kanssa laitoimme tiimivaatteet päälle, GT:n trikoot, topin ja samaa sarjaa olevat mankkapussit.

Aula täyttyi odottavasti kiipeilykansasta, kaikki olivat innoissaan, tunnelma oli käsikosketeltavaa. Kun ovet uuteen halliin vihdoinkin avattiin, kiipeilykansa pakkautui pimeään intensiivisen musiikin täyttämään halliin.. pikkuhiljaa koko komeus paljastui valojen valaistessa asteittain seinät ja hallin. Tuntui kuin ihmiset eivät olisi uskoneet silmiään nähdessään uuden halliin, olihan siitä ollut pätkiä tapahtuman promovideoissa, mutta todellisuus oli vielä massiivisempi. Usein paikat näyttävät kuvissa isommilta, paikan päällä sitten hallit tuntuukin pienemmiltä.. nyt päinvastoin, paikan koko tuntui yllättävän silti kilpailijat.

Kun muodollisuudet olivat ohi, kilpailu julistettiin käyntiin, alkoi minua yhtäkkiä jännittää.


Kädet täristen otin ylimääräiset vaatteet pois ja suuntasimme ystävien kanssa kiipeämään. Aloitimme helpoista keltaisista ja vihreistä, yrkkäilin sinisiä ja oransseja. 


Väenpaljous oli alkuunsa lähes tyrmäävä. En ollenkaan osannut kuvitella moista jonottamista, kaikille nousuille, ihmisiä tuli joka suunnasta, eikä sitä tajunnut aina välttämättä varoa kaikkia. Välillä vähän hermostutti mennä yrkkäämään reittejä, jotka olivat oman osaamisen ylärajalla/yläpuolella, koska tuntui vähän nololta yrkätä monien niin kovien kiipeilijöiden edessä. 


Sain suhteellisen kivassa ajassa kaikki 20 reittiä kiivettyä, jonka jälkeen lähdin korottamaan greidejä. Yritin kovasti useampaakin sinistä ja oranssia (oranssi 6a-6b ja sininen 6b+-6c+ .. yleensä nämä menevät jo köydessä lähes poikkeuksetta). Keltaisista yksi jäi toppaamatta, taisin tippua, vihreistä parilla loppui uskallus kesken, mutta parissa keskeytetyssä uskalsin toisella yrkällä topata reitit. Oransseissa ja sinisissä, vaikken päässyt kuin yhden oranssi, niin yritykset jatkuivat aina tippumiseen asti, ei luovuttamiseen tai pelkoon, huikea juttu minulle. 

Puoli viideltä alkoi sattua jo ihoonkin, että päätin olla kiivennyt tarpeeksi ja palautin pistelomakkeeni. Oma sijoittumiseni ei ollut niinkään yllätys, eikä tasoni tullut yllätyksenä, taso oli hyvin samaa, mitä olen viimeaikoina muutenkin kiivennyt. Olen tyytyväinen, että osallistuin ja sain samanlaista draivia jatkoon boulderoinnin suhteen, kuin mitä sain vuosi sitten köysikiipeilystä. Enemmän boulderia, enemmän voimaa, ja nyt kun salmiksessa on erinomaiset seinät, niin siellä on hyvä vetää voimatreenit.


Openin jälkeen oli illan päätapahtuman vuoro. Biitsille oli rakennettu tilapäinen kiipeilyseinä, johon kahdeksan kilpailijaa oli rakentaneet jokainen oman kisareittinsä. Jännitimme mm aviomiehen kanssa kädet märkinä kaikkien osallistujien suorituksia.


Nesteytys piti pitää kunnossa.. kunnon chilax jalat hiekassa ja limukkaa lasissa. 

'

Kuhan kilpailu oli ohi, jaksoimme juoda parit juomat, mutta kroppa oli niin hellänä neljän ja puolen tunnin boulderoinnin jäljiltä. Käsissä ei tuntunut mitään, mutta pohkeet olivat enemmän rikki, kuin esimerksiksi toisen puolikkaan maratonini jälkeen. 


Oli huikeaa seurata huippukiipeiliöitä, sekä suomalaiset että ulkomaalaiset vieraat pistivät parastaan. Ehkä kaikista inspiroivinta oli Anna Laitisen tyyli ottaa aivan kauheita pannuja reiteiltä ja silti suurin piirtein silmää räpäyttämättä hyökätä takaisin reittien kimppuun, uskomaton sisukasta. Oli myös upeaa nähdä Hukkataipaleen kiipeävän livenä, julmettu lahjakkuus.

Tänään jaloissa on edelleen sama väsynyt olo ja lisäksi on forkut ovat muuttuneet kosketusaroiksi. Olin troopperi ja vääntäydyin työpäivän jälkeen salille, onneksi kävimme vanhempieni luona lämmittämässä saunan ja lepuuttamassa kipeitä lihaksia.

Enemmän kuvia eiliseltä

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Suoraan koneesta

Terveiset Hampurista. Klo 16 tein vielä tänään töitä, klo 16.02 olin jo matkalla lentokentälle. Saksan isäni tuli hakeman minut, kurvasimme Lidlistä maitorahkat samalla kun vaihtelimme kuulumiset: Muu perhe ei ollut vielä kotona, joten päätin nopeasti vaihtaa kamat ja sotkea pyörällä boulderoimaan Salon du blociin.

Mahtava pikkumesta, paljon reittejä, lungin kiipeilyilmapiiri.. Halli/tila on matala, mutta seinien muodot korvaa korkeuden puutteen, lyhyemmät ja järjestäen negatiiviset reitit teki sen, ettei kiivetessä kertaakaan pelännyt, kaikki nousut lähti mukavasti, otteet tuntui hyviltä, monipuolisesti otteita, monipuolisemmin kuin Jyväskylässä tai Konalassa.

Greidit meni värien mukaan, valkoinen helpoin, keltainen keski ja vihreä vaikea. Vihreitäkin nousi.

kuva salon du blocin facebook sivuilta
360-kuvaa salongista http://salondubloc.de/?page_id=161

Mukavasti sai sitä kiipeilyseuraakin, kun vähän uskalsi olla sosiaalinen. Toivottavasti tuonne ehtisi vielä toistamiseen, huomenne ei taida olla kiipeilyä ohjelmassa, muut päivät ovat vielä avoinna.

lauantai 17. elokuuta 2013

Boulderpajalla

Keskiviikkona aamuaerobiset jäi jäädä, vettä tuli sen verran.. eipä se mitään, iltapäivällä suuntasimme Jetan keulan kohti Jyväskylää ja Boulderpajaa.


Boulderpaja osottautui erittäin kivaksi paikaksi tällaisella boulderointia pelkäävälle. Löytyi huikea määrä helppoja, mutta kuitenkin tarpeeksi haastavia reittejä. Kauhean kiva, kun vitosen reiteilläkin on jotain mietittävää, eikä palkkää vasen oikea vasen oikea -kahvarallia. Jotenkin aina jää mm Konalassa harmittamaan se, että reitit helpot reitit ovat sitä samaa.. ja kutosen reitit ovat auttamattoman hirveitä, niitä tuli topattua





Kiikut jäivät valitettavasti vain puolentoistatunnin pituisiksi, sillä tavallista pahempi refluksikohtaus iski. Olinkin sitten poissa pelistä koko illan. Keksi jonkin lääkkeen mikä auttaisi tähän sairauteen, syön kuitenkin päivittäin lääkkeitä, ruokavalioni on sellainen, ettei kohtauksia pitäisi tulla, en ole ylipainoinen, en polta enkä juo. Onneksi aviomies huolehti minusta loppuillan.

Viimeiseksi video yhdestä kivasta kevyesti noususta, en huomannutkaan miehen ottavan videokuvaa kiivetessäni.

http://www.youtube.com/watch?v=AsfzTiOKldQ&feature=youtu.be

En saanut videon kuvaa linkitettyä, mutta pääseehän tuosta linkistäkin katsomaan videon. Ei mitään mestarikiipeilyä :P

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0