En ole varmasti ensimmäinen enkä viimeinen äiti, joka ihmettelee sitä mihin aika kuluu. Vastahan pikkuinen syntyi ja juuri ennen juhannusta saimme hänet kotiin.
Matka tähän asti on pitänyt sisällään monia vaiheita, niistä olimmekin perheen kanssa kertomassa neuvolan perhevalmennusryhmälle. Oli kiva päästä jakamaan omia kokemuksia ryhmälle, toivottavasti osasimme kertoa jotain, mistä oli apua siellä jollekulle.
Tuntuu hullulta, että olin aivan varma vielä vuosi pari sitten, etten haluaisi edes lapsia, vauvakuumeesta ei ollut tietoakaan. Luonto tekee tehtävänsä, ja nyt koen viettäväni elämäni parasta aikaa. Yksi päivieni ehdoton lempihetki tällä hetkellä on illan viimeinen imetys, jonka teen omalla sängyllä. On ihanan tunne nukahtaa pojan kanssa yhdessä.
Olen huomannut myös sanovani asioita, joita en olisi koskaan uskonut suustani kuultavan. Imettäminen on ihanaa ja nyt on kovasti jo vauvakuume (mutta tässä kohtaa laitetaan nyt vähän jäitä hattuun). Aikaisemmin ahdistuin leikkipuistojen ohi kävellessä, "kohta mekin joudumme tuonne". Nyt oikeastaan odotan jo kovasti sitä, että pääsen leikkimään pojan kanssa hiekkalaatikolle ja antamaan pojalle vauhtia keinussa.
Mutta tosiaan, tänään viedään viimeistä äitiyslomapäivää. Huomisesta lähtien palaan töihin, osa-aikaisesti tosin. Meillä jaettu osa-aikainen vanhempainloma tarkoittaa paljon enemmän aikaa perheen kanssa, mikä on ihanaa. Nyt kun mies on 2-3 päivänä viikossa kotona, ja minulla on luvattoman lyhyt työmatka, niin meillä on iltaisin mahdollisuus harrastaa vielä yhdessä, toisin kuin niinä päivinä milloin mies kotiutuu töistä vasta kuuden seitsemän pintaan.
On ollut mitä ihanin päätös äitiyslomalle aviomiehen viettäessä pari viikkoa kesälomiaan meidän kanssa.
Reilun kuukauden aikana on useampaan otteeseen tullut sellainen hetki, että on tuntenut itsensä vähän hölömöksi.
1. Vauvan ruokailut. Sairaalassa aloitettiin ruokailut vauvan kanssa, niin että pienoinen herätettiin kolmen tunnin välein syömään. En ollut ikinä keskustellut kenenkään kanssa siitä, kauanko vauvat yleensä kerralla rinnalla viihtyvät. Meillä meni tovi sairaalassa, ennen kuin tuli puheeksi kätilön kanssa ruokinnan pituus. Olin ajatellut, että vauva syö sen mitä tarvitsee, ja sitten nukahtaa (eihän se nyt itseään nälkään tapa). Kerroin kätilölle, että ruokinta sujuu hienosti. Kätilö kysyi, että kauan yksi imetyskerta kestää, onko se vartin, kaksikymmentä minuuttia, puolituntia vai tunnin. Puolituntia? Tunti? Pikkuinen vietti varmaan max 10 min tissillä, kunnes nukahti. Tämän seurauksena otettiin korjausliike, vauvan syömän ruoan määrään seurattiin ja vauvalle annettiin lisämaitoa korviketta, kunnes todettiin että paino oli kääntynyt nousuun.
2. Iltakitinä/-hulinat. Sairaalassa olimme tottunee siihen, että vauva ei muuten ollut hereillä kuin syödäkseen. Kotiuduttuamme yhtäkkiä meillä oli tapaus, joka iltaisin tuntui kovinkin levottomalta. Muutos sairaalavauvaan oli iso. Ihmetelimme, kun mikään asento ei tuntunut olevan hyvä, eikä vauva enää pysynyt unessa nukahdettuaan rinnalle ruokinnan jälkeen. Illat tuntuivat olevan tällaista nukutaan - eipäs nukuta -tanssia. Neuvolassa selvisi tämän olevan normaalia ja imetyksen tuki ry:n artikkeli auttoi entisestään ymmärtämään meidän vauvaa.
3.Huvitutti. Vauvan toisella neuvolakäynnillä todettiin painon nousseen erinomaisesti (3940g ->4235g) ja vauvan imuote oli hyvä. Saimme luvan ottaa huvitutin käyttöön, sillä minulla alkoi olla sellainen olo, että olin lapselle ihmistutti. Kotiuduttuamme annoimme vauvalle tutin JA istutimme hänet itsestään heiluvaan sitteriin. Oli erittäin mukava saada kädet vapaaksi välillä, ilman että lapsi nukkui. Vauva ihmetteli tyytyväisenä sitterissä tuttia syöden. Kuulema tästä on jotain käytäntöjä, yksi ystävätär ihmetteli, että mitenkäs noin aikaisin otetaan tutti käyttöön, mutta .. ei tuosta meidän tapauksessa ole ollut haittaa, paino nousee edelleen.
4. Enemmän on enemmän. Yleensähän on niin, että liian myöhään nukkuminen voi pilata yöunet, myös liian pitkät päiväunet voi pilata päiväkoti-ikäisillä iltaunet. Vauvoilla kuulema enemmän unta on parempi, eikä iltaunet vie yöunia. Yhtenä lauantaina vaan pikkuinen nukkui niin paljon ja hyvin pitkin päivää, että odotimme miehen kanssa katastrofaalisen yön seuraavan päivää. Yöunetkin menivät mallikkaasti, ei tarvinnut yhtään stressata aiheesta.
5. Kantoliina. Meillä oli ostettuna ennen vauvan syntymää kantoliina, joka oli aikalailla täysin harkitsematon herätysostos vauvaliikkeessä. Kokeilimme alussa parina iltana iltakitinöiden aikaan lapsen laittamista kantoliinaan. Vauvan ollessa muutenkin levoton, ei kantoliinassa olo tuntunut olevan se juttu silloin. Vedimme iltahulinakokeilusta sen johtopäätöksen, ettei kantoliinassa olo muutenkaan ole sitten toimi meidän lapsellamme. Monta päivää meni niin, että päivät oli jatkuvaan yritystä saada lapsi päivisin nukkumaan. Olin pulassa, kun 3 viikkoa päivisin hyvin nukkunut lapsi ei yhtäkkiä enää tuntunut pysyvän unessa päiväunilla. Otin kantoliinan kokeiluun, ja kappas yhtäkkiä sainkin kädet vapaiksi ja silti pikkuinen nukkui sylissä läheisyyttä saaden. Kivasti alkoi taas saada kotona hommia tehtyä, ehti vähän istua tietokoneellakin ja iltaisin sain tehtyä vähän muutakin kuin lämmitettyä nopeasti ruokaa.
6. Kapalointi. Imettäessä tulee katseltua paljon televisiota, ja katsellessani Modernin perheen jaksoja inspiroiduin sarjan tapaan kapaloimaan vauvan. Yhtäkkiä vauva rauhoittui ja alkoi nukkua. Pikkuinen näemmä on koko ajan huitonut itseään hereillä. Juteltuani äitini kanssa asiasta selvisi, että minut ja sisarukseni on kapaloitu pienenä. Äitini ihmetteli, että eikös se ole ihan peruskauraa, kuulema minua odottaessa käytiin 20 perhevalmennuskerralla ja siellä opeteltiin mm kapalointi. Muistaako joku jutelleensa perhevalmennuksessa kapaloinnista? Aviomies kävi vauvaliikkeessä, meille ostettiin kapalointiin väline ja nyt pääsen iltapäivälläkin päivittelemään blogia. Hulppeeta!
7. Kaikki netin tukiryhmät eivät ole kauheita. Facebookissa olen saanut hurjasti mahtavaa vertaistukea, tämän vuoden vauvoille on omat ryhmänsä, josta saa aina apua, imetyksen tuki ry:n fb-ryhmä on aivan mahtava ja viimeisimpänä liityin kantoliinailu ryhmään.
8.Handsfee. Lapsen kanssa tulee käytyä paljon ulkona lenkeillä, usein on ihan kiva olla omassa rauhassa, toisinaan kuitenkin kaipaa seuraa. Hankkikaa handsfree, hyvä juorusessio toisen vaunuttelevan tai raskaana olevan ystävättären kanssa tekee hyvää.
Mikä on ollut sellainen missä olet tuntenut itsesi vähän hölmöksi vauvan kanssa ja miettinyt, että olisihan tämä pitänyt tietää? Seuraavia oivalluksia odotellessa.
Äitiyslomaa on kohta 3 kuukautta takana. Mihin tämä aika menee? Tuntuu että raskausaika on vain muisto, synnytyskivut ja sektiosta toipuminen on vain hämärä muisto. Sanovat, että vauva-aika menee nopeasti, ensimmäinen kuukausi menee kuin sumussa jne. Meidän pikkuin on jo yli kuukauden vanha.
viimeiset masukuvat raskausajalta, aikamoinen pallo, koko ajan mentiin sf-mittojen yläkäyrällä
viikko synnytyksestä ja neljä viikkoa synnytyksestä, aikamoinen etureppu siinä on edelleen, mutta tuskin se siinä väkisin pysyy, kun vaan urheilee
Alku ei ollut helppoa sektionhaavan ja melkein neljän viikon baby bluessin takia. Sehän on normaalia, että hormonit heittelevät synnytyksen jälkeen, joskus se mieliala voi olla alhaalla pitkäänkin. Ehdin jo pelätä pahinta, synnytyksen jälkeistä masennusta siis. Päivät meni vain odottaen nukkumaanmenoa ja peläten huonoja yöunia. Yöunet eivät olleet oikeastaan edes niin huonot, mutta tuossa tilanteessa tuntui, ettei mikään määrä lepäämistä auttanut siihen väsymykseen. Yleensä minulla on auttanut aina alakuloon kunnon yöunet, mutta nyt tosiaan sekään ei auttanut. Puhuin paljon asiasta aviomiehelle, parille ystävälle ja neuvolassakin. Yhtenä päivänä ei ilta-ahdistusta siten enää tullutkaan enkä viettänyt iltaani itkien.
Alussa raskainta on se, että pikkuinen on niin täysin riippuvainen äidistä, sitä tunsi itsensä ihmistutiksi. Kovasti olisi myös halua viettää aikaa kahden miehen kanssa, mutta iltaisin sammun pääsääntöisesti samaan aikaan vauvan kanssa, niin siinä ei paljoa ehdi romantisoida. Pikkuhiljaa sitä ei enää taistele näitä asioita vastaan, äidin on nukuttava öisin kun vauva nukkuu, sillä muuten päivistä tulisi varmasti liian raskaita. Päiväunet eivät ole ikinä oikein onnistuneet minulta. Onneksi olen jo vuosia nukkunut huonosti, niin pätkittäiset yöunet nytkään ei tunnu niin pahoilta. Tässähän tulee jopa nukuttua paljon pidempiä pätkiä kuin mitä loppuraskauden aikana konsanaan. Viimeiset pari viikkoa meni 45-50 min yöunilla, joten nyt jos saa nukuttua neljäkin tuntia yöllä yhteen mittaan, niin se on jo ihan luksusta.
Vaikka kotona on pieni vauva, niin ei se onneksi tarkoita sitä (ainakaan meidän tapauksessa), etteikö sitä pysty silti urheilla ja pitää kodista huolta. Kotona ollessa kantoliina on kova juttu. Vauvan ottaessa päiväunia sylissä sitä saa hyvin tehtyä ruokaa, siivottua, pestyä pyykkiä ja vaikka katsottua telkkua. Välillä vain pikkuinen vaatii jatkuvaa liikettä pysyäkseen tyytyväisenä liinassa, mutta onnistuuhan kotihomman kevyesti hytkyenkin. Kantoliinassa vauva on myös tyytyväinen isin sylissä (ei toki, etteikö muutekin viihtyisi siinä), sylissä tulee myös helposti nukuttua muutakin tunti, jolloin äiti voi tehdä omia juttuja.
Tämä aika on hyvin mielenkiintoista. Koko ajan tulee uusia haasteita, nukkumiset, syöttämiset, pumppaamiset, tiheät imut, vatsanväänteet. Kaikesta sitä selviää. Meillä elämä helpottui ensimmäisen viikon jälkeen, kun saimme öisin syöttää lapsentahtisesti eikä väkisin herättää vauvaa 3h:n välein. Toisen neuvolaviikon jälkeen saimme luvan kokeilla tuttia JA painon noustua hyvin, rintakumista päästyämme ja imuotteen todettua hyväksiä, meille näytettin myös vihreää valoa tuttipulloon tutustumisen suhteen. Meillä meni jostain kumman syystä vähän pidempään ottaa kantoliina käyttöön, mutta sen tapahduttua päivätouhutkin kotona helpottui.
Tuntuu ihan hullulta, että reilun kuukauden jälkeen äitiysloma loppuu jo, sitten onkin 6 kk jaettua vanhempainvapaata aviomiehen kanssa. Tässä ehtii kuukauden aikana kuitenkin vielä tehdä vaikka mitä, parin viikon päästä on suuri päivä, poikamme ristiäiset. Jännittäviä juttuja.
