Wanted - Nukkumatti

Joko se on nämä särkylääkkeet mitkä pitävät hereillä tai sitten se on se, että hermoilen meidän Hampurinmatkamme jäävän väliin. En voi sietää epätietoisuutta, ja minulla on paha aavistus siitä, että matkamme peruuntuu.

Tänään oli taasen kiva päivä, tuli treffattua ystävätärtä <3 Juoruilua, ruokailua ja pyörimistä kaupungilla :) Teki hyvää. Olin erittäin yllättynyt, ettei minua ahdistanut lainkaan lähteminen, olin varsin innoissani. Yleensä ahdistun siitä ajatuksessa, että pitää lähteä jonnekin kauas tapaamaan kavereita ja viimeistään ahdistaa ajatus siitä, että pitää mennä julkisilla. Olen viimeaikoina mennytkin pääsääntöisesti omalla autolla aina keskustaan, jättänyt auton jonnekin Oopperan tms parkkiin ja sieltä sitten hypännyt ratikkaan.

Tänään matkustin bussilla, sillä selän/hartian takia autolla ajaminen ei tule kysymykseen. Hieman huono vaihdella kaistaa, jos ei pysty kääntää päätä jne.

Noh, tosiaan olin varsin hyvällä mielellä liikenteessä, en ollut tullut ajatelleeksikaan sitä, että bussimatka voisi olla jotenkin ahdistava tms. Kuitenkin jossain vaiheessa matkaa tuli paha olo, en pystynyt edes nopeasti katsoa mihinkään paperiin tai matkapuhelimennäyttöön. Kylmä hiki tulvahti. Päätepysäkille saavuttaessa käteni tärisi, nousin penkistä ja olin varma, ettei jalat kanna. Syöksyin viimeisillä voimilla läheiselle penkille. Rintaa alkoi sattua, hengästytti ja pyörrytti. Onneksi ystävä tuli pian paikalle, siinä hän höpöttelin muita asioita, joten minulla meni tuo kohtaus ohi.

Kotiin saapuessa oli sitten hieman heikko olo tuon takia, mutta paremmin tuo meni kuin tavallisesti.

Oon tässä yrittänyt käyttää tätä hereilläoloaaikaa jotenkin hyödyllisesti, olen suunnitellut erästä tulevaa tapahtumaa, sekä miettinyt mitä voisin haluta shoppailla Hampurista. Ostoslistalla on jotkin kivat shotsit, ballerinat, vaalea nahkatakki ja ja .. mekko :)

Nahkatakki voisi olla jotain tällaista



Hitsi, enää 3h10 min siihen, että herätyskello pärähtää. Täytyy varmaan torkkua töissä sitten.. tai toivoa, että huomenna saa mennä aikaisin nukkumaan. Ehkä sitä voisi laittaa jonkin elokuvan pyörimään ja pistää pötkölleen sohvalle.

to do

Rakastan erilaisia to do-listoja, minulla on tapana tehdä niitä aina hyvissä ajoin ennen erinäisiä tapahtumia, matkoja, juhlia ja kiireisinä aikoina töissä myös. Niillä saa sen tunteen, että hallitsee asioita.

Eilen sitten tajusin illalla, että hemmetti, me olemme lähdössä huomenna reissuun, enkä ole tuhlannut oikein puolta ajatusta sille mitä otamme mukaan jne. Sen verran reissuun on valmistauduttu kyllä, että kävimme ostamassa kylmälaukun, picnkic-laukun, haimme makuupussit ja vesikanisterit. Mutta muuten. Tämä on niin vastoin sitä, miten tavallisesti toimin.

Eilen illalla sitten yhtäkkiä tuntui, etten osaa seisahtua, mielessäni juoksin pientä ympyrää, tuntuu kuin olisi pääni sisällä jahdannut häntää. Ahdistus kävi niin suureksi, etten osannut toimia enää järkevästi. Sanoin avokille, että on omituinen olo, "no miten omituinen".. "no tällainen, ja irvistin.." sitten vähän ajan päästä jatkoin taas edestakaisin ravaamista kotona.

Sitten tuli sellainen olo, että oli pakko käpertyä avoki syliin, leikin sen sylissa laiskiaista tai vastaavaa. Olo ei helpottunut. Sanoin, että happi loppuu päästä, tuntuu että pää on tosi kevyt.

Avokki otti pari tyynyä, asetti ne lattialle, ja siinä me makasimme olohuoneen lattialla pitkään, kunnes mun olo alkoi helpottua. Ilman tuota olisin varmaan mennyt pitkin seiniä koko illan ja loppujen lopuksi saanut massiivisen paniikkikohtauksen.

Nyt on matkatavaralista tehtynä :) Osa kamoista pakattuna, videokamera lantingissa jne jne.. saappaat puuttuu, mutta kyllä meidän omalta mökiltä löytyy sellaiset meille molemmille.

Oon aikas intona siitä, että menemmä juhannukseksi meidän mökille :) Laatuaika kahdestaan tulee varmasti tarpeeseen, kun vietämme ekaksi pari yötä avokin vanhempien luona ja tämän jälkeen menemme mahdollisesti avokin kummivanhempien luokse.

Olen varannut Mäntylän meille neljäksi yöksi, mutta katsotaan miten siellä viihdytään, tai no .. sanomatta selvää, että mä olisin siellä vaikka kuukauden, mutta katsotaan miten avokki viihtyy.

bussissa

Kummallista.

Eilisestä asti ahdisti, kun tiesin matkustavani tänään julkisilla. Koko päivän mietin sitä, kuinka en millään haluaisi matkustaa julkisilla. Päässä tuntui omituiselta, rintaa painoi ja ahdisti.

Bussissa purin hermostuneena hampaita yhteen, siihen pisteeseen asti, että päätä meinasi alkaa särkeä. Pääsin bussilla juna-asemalle, jossai sitten hermostuneena odotin junaa. Mieleni teki vain hypätä taksiin ja huristella kotiin, mutta en viitsinyt tehdä kavereille ohareita.

Junassa istui suurimman osan ajasta silmät kiinni ja hengittelin, ha, mä selvisin. Välillä tuntui siltä, että purskahdan hetkellä millä hyvänsä itkuun ja häpesin tätä jo etukäteen.

Pari rauhoittavaa tekstiviestiä avokilta toimi.

Aikaisemmin juttelin välillä tällaisten tilanteiden sattuessa eksäni kanssa. Hän usein höpötteli minulle koko bussimatkan, kun olin muuten aivan varma, etten handlaa tilannetta.

Mutta jee, matka meni paremmin kuin mitä kuvittelin, pienin askelin, kyllä tästä tytöstä vielä ehjä tulee.

The International Day of Awesomeness

Talovahtina olo on kiireistä. Maanantaina ja eilen olen tehnyt töitä aamusta iltamyöhään.

Hirveät paineet tehdä töitä, kun on nämä uudet katso-järjestelmät otettu käyttöön. Virheitä ei saa tehdä, koska meidän kirjanpito-ohjelma ei enää jousta niin paljoa uusien verotiliasetusten myötä. Hommat on mentävä kerralla oikein. Jokainen asiakas on myös se tärkein, asiakas tulee tulee asian kanssa toimistolle, on hommat hoidettava samantien, ei mitään väliä, vaikka siinä olisin liikevaihdoltaan isomman asiakkaan asiat kesken.

Eilen sitten katsoin to do -listaani ja alkoi ahdistaa. Tuntui hetken, että hautaudun työvuoren alle, lamaannuuin ja olin saada paniikkikohtauksen. Onneksi olin ottanut lääkkeet mukaan, joten pienen huilin jälkeen työnteko jatkoi normaalisti. Tuli eilenkin tehtyä lähemmäs 13h töitä, ja nyt asiat ovat paljon paremmalla mallilla.

Täynnä itsevarmuuttaa ja työintoa. Kyl!