bussissa

Kummallista.

Eilisestä asti ahdisti, kun tiesin matkustavani tänään julkisilla. Koko päivän mietin sitä, kuinka en millään haluaisi matkustaa julkisilla. Päässä tuntui omituiselta, rintaa painoi ja ahdisti.

Bussissa purin hermostuneena hampaita yhteen, siihen pisteeseen asti, että päätä meinasi alkaa särkeä. Pääsin bussilla juna-asemalle, jossai sitten hermostuneena odotin junaa. Mieleni teki vain hypätä taksiin ja huristella kotiin, mutta en viitsinyt tehdä kavereille ohareita.

Junassa istui suurimman osan ajasta silmät kiinni ja hengittelin, ha, mä selvisin. Välillä tuntui siltä, että purskahdan hetkellä millä hyvänsä itkuun ja häpesin tätä jo etukäteen.

Pari rauhoittavaa tekstiviestiä avokilta toimi.

Aikaisemmin juttelin välillä tällaisten tilanteiden sattuessa eksäni kanssa. Hän usein höpötteli minulle koko bussimatkan, kun olin muuten aivan varma, etten handlaa tilannetta.

Mutta jee, matka meni paremmin kuin mitä kuvittelin, pienin askelin, kyllä tästä tytöstä vielä ehjä tulee.