Unettomuutta

Mimi ensimmäistä kertaa uudessa kodissa, huom varsin huonossa kunnossa oleva parketti



remppasotkua



projekti makuuhuone, tämä oli aikaisemmin se pinkki huone, kuvassa seinissä jo monta maalikerrosta



olohuonesotku nro 2, eteisen kaappi jo purettuna, lattiasta erottuu



Olkkarin ja eteisen välisen seinän raakile




Ei malta nukkua, jotenkin niin mahtava fiilis tästä asunnosta, vaikka sitä suunnitteli ja teki kollaaseja ennen remonttia ja muuttoa, niin lopputulos ylitti hurjimmatkin fantasiat, vaikka asunto ei ole vielä edes sisustusmielessä valmis.

Pääsimme uuteen kotiimma vappupäivänä. Yllättäen aikaitaulut myyjän kanssa eivät menneet niinkuin oli tarkoitus, klo 16 vapautuminen venyi ja venyi, ja myyjä perheineen lähti ovesta ulos vasta kahdeksalta illalla.

Lauantaina lähinnä ihasteltiin asuntoa ja teippailtiin mitä piti teippailla ja revittiin turhat naulat irti seinistä.

Sunnuntaina siirryimme tositoimiin, pikkuveljeni ja avokin .. ja myös minun kaksi kaveripoikaa tulivat auttamaan. Pojat työstivät makuuhuonetta, kun tuli toisen maalauskerran vuoro, pikkuveljeni huolehti työhuoneen maalaamisesta ja repi/irroitti kaikki vanhat lattialista (homma mikä alunperin vaikutti helpolta, oli avokille ja minulle turhan haastava, mutta pikkuveli pelasti), ja minä maalasin muun asunnon pariin otteeseen. Pojat myös purkivat vaatekaapin eteisestä. Ensimmäisellä viikolla maalasimme huoneen loppuun, vaihdoimme keittiöön vetimet, laitoimme valaiset kattoon.

Toisen viikon maanantaina avokin hyvä kaveri tuli rakentamaan meille seinän.

Toisen viikon aikana laitoimme asuntoon laminaatit lattiaa, maalasimme vielä viimeiset maalattavat paikat, paikkailimme maalauksia - makuuhuoneessa pinkki maali tuntui pilkottavan vielä jatkuvasti jostain ja viimeisenä perjantaina ja lauantaina laitoimme lattialistat paikoilleen.

Saimme pitkin remonttia apua minun perheeltäni, avokin perheeltä ja ystäviltä. Mieletöntä, olemme erittäin kiitollisia kaikista avusta.

Remontti oli kyllä varsin rankka kokemus parisuhteelle, me jotka tavallisesti emme riitele, nahistelimme varsin triviaaleista asioista. Tuntui välillä, ettei kommunikaatio toimi. Avokki tuntui myös stressaavan remontista erittäin paljon, olihan tämä toki uusi kokemus hänelle, ja tähän kun lisätään vielä vähäiset yöunet, niin tuloksena on varsinainen kiukuttelija. Olin pariin otteeseen aivan valmis pistämään pillit pussiin ja lähtemään.. no ehkä en kuitenkaan niin voimakkaasti reagoinut, mutta turhautuminen oli kyllä suuri. Pääasia oli se, että avokki itse ymmärsi asia, tajusi käyttäytyneensä väärin ja pyysi anteeksi.

Lauantaina oli sitten muuttopäivä. Avokki ja hänen isänsä työstivät vielä loppuja lattialistoja ja hioivat wc:n ja pesuhuoneen ovet sopivan kokoisiksi. Muutto onnistui yllättävän hyvin, mitä nyt oli tuskaisen kuuma päivä muuttaa.

Hoidin kaiken "pikkusälän" roudaamisen vanhempien talolta meille, olisinkohan ajanut 5-7 puntokuormallista banaanilaatikoita yms asunnolle, ennen kuin aloimme avokin ja isäni kanssa roudata isoja huonekaluja. Lauantaina klo seitsemään mennessä olimme saaneet 95 % kaiken tuotua.

Oli mahtava tunne purkaa uusia huonekaluja pakkauksista ja laittaa asuntoa jo kuntoon. Isuimme sanattomina olohuoneessa ja nautimme uudesta kodista. Käydessämme uimassa ja saunassa taloyhtiömme tiloissa, kaikki tuntui vain vieläkin täydellisemmältä kuin aikaisemmin. Lauantaina jäimme ensimmäistä kertaa yöksi uuteen kotiimme.

Asunto näyttää nyt jo kodilta, 3 /4 ikkunasta on jo ikkunaverhot, olin suunnitellut jossain vaiheessa tekeväni olohuoneeseen paneeliverhot, mutta päädyin laittamaan kuitenkin äitini yksiöön tekemät verhot, ja ne ovat täydelliset sinne.

Tekisi mieli laittaa kuvia asunnosta, mutta kaikki kuvat ovat vielä avokin koneella, koska käytimme hänen järkkäriään. En koe iphonen kuvien tuovan oikeutta sille, kuinka mahtavalta asunto nyt mielestäni näyttää, joten odottelen kunnollisten kuvien saamista.

Voisi yrittää nukkua, ei tässä kyllä ole kuin kaksi tuntia ennen herätystä.