on se outoa

Se on niin outoa, että välillä tuntuu, etten iltaisin pysty edes koiraa lenkittää, ja turhan reipas kävely aiheuttaa pahoja kipuja. Spinningissä sitten kuitenkin pystyn käydä :D Olin varautunut henkisesti siihen, että lähden tunninta pois, olin pukenut myös päälle tukivyön. Tukivyö lensi aika aikaisessa vaiheessa tuntia pois, se oli aivan turha ja ihan hyvin jaksoi ja pystyi pyöräillä peruskestävyystunnin. Mahtifiilis. 

Taisi vain tulla vähän väsy, alla oleva kuva on pirtein mitä itsestäni sain otettua. Kauheasti ei pysty feikata, mulla näkee silmistä välittömästä jos olen väsynyt tai esimerkiksi päätä särkee. 

Onneksi ruokailu nosti verensokerin takaisin. Alla oleva kuva on minun tämän hetken mieliteoista ja samalla äskeisen kauppareissun kassien sisältö (pakastekala on koiralle). Karkkia, leipää tms ei tee mieli, vaan lähinnä himoitsen vichya, kanasalaattia parmesanilla ja valkosipulikastikkeella ja hedelmiä. Tämä on oikein mukavaa vaihtelua siihen ruokavalioon, millä tuli eleltyä lomaa edeltävä viikko sekä lomaviikko Hampurissa.

Ehkä sitä jotain kivaa sitten kuitenkin voisi kehitellä kokkaavansa kuhan mies kotiutuu lauantaina.. ja varmasti tulee herkuteltua pääsiäissunnuntaina vanhempien luona. Tällaisen ruoan himoitseminen on itselle erittäin tervetullut vaihe, tykkään.

Kun on lääkitys kohdallaan..

.. on hyvä treenata. Perjantaispinu on takana.

Sisäpyöräilytunnista jäi mahtava fiilis, kun tuntuu että jaksaa taas urheilla kunnolla. Tässä ollut jo tovin ollut viitteitä siitä, että rautakuuri on alkanut vaikuttaa. Spinnigissä on se kiva puoli, ettei siinä tuo lisääntynyt paino vaikuta yhtä paljon, kuin esim kiipeillessä tai crossingissa. Iso osa tunnin toiminnasta tapahtuu kuitenkin istualteen.

Mutta niin, tunnin jälkeen oli aivan mahtava olo, kun jaksoin tavallista paremmin tuon keskiraskaan tunnin. Vatsa alkaa vain olla pikkuhiljaa tiellä, eikä sitä corea pysty jännittämään niin kuin tunnilla olisi tarkoitus JA asento on aika pysty. Liikkuminen on kuitenkin se pääasia. Sitten kun ei enää pysty jostain syystä käydä pyörätunneilla, olen päättänyt siirtyä crossingiin. Crossingissa pitää sitten valita ne kevyimmät tunnit ja nirsoilla liikkeiden suhteen niin, että jätän ne asennot tekemättä, mitkä rasittavat polvea.

Tuleekohan mun pikkuisesta muuten ihan endorfiiniaddiksi. Voinkohan sitten vain syyttää itseäni, jos bebe itkee kaikki päivät alkuunsa, kun ei pääse enää nauttimaan mun urheilun sivutuotteista (en nyt ihan tosissani tätä mieti)?

Alkaa muuten kumpu olla aika iso, eikä tässä ole edes toinen kolmannes päättynyt. Musta tulee ihan munsterisuuri XD

Paino menee ihan mukavasti käyrien sisällä, ei edes ylärajalla. Iltaisin tuo turvotus alkaa vain olla aikamoinen, vaikka nyt on keskitytty suolan ja veden määrään. Ehkei sillä voi mitään, vaan kuuluu tähän tilaan. Varrelliset talvikengät sujahtaa helposti jalkaan aamuisin, mutta illtapäivällä ja illalla kengät saa jo taistella jalkaan, polvitukien käyttö kiipeillessä ei enää onnistu, ei vaan mahdu. Ennen raskautta ajattelin painon aiheuttavan paljonkin "stressiä", mutta hyvin tässä on sopeutunut siihen, että tässä juuri paukku ne rajat rikki, mistä alunperin joskus lähdin painoa tiputtamaan. Pääasiallisesti kuitenkin tulee syötyä ihan fiksusti ja liikuntaakin pystyy harrastaa, niin eihän tässä mitään hätää ole.

Voisikin painella suihkuun (olin vain niin innoissani urheilun tuomasta hyvästä fiiliksestä, että oli pakko syöksyä suihkun sijasta ekana koneelle) ja sitten syödä jonkin ihanan salaatin kanan ja riisinuudelien kera.

ihanan hirveä sisäpyöräily

Mikä fiilis!!!

Viikonlopun aloittaminen spinutunnilla on aivan mahtavaa, tunti on rankka mutta sen kärsiminen palkitsee lopussa euforisella olotilalla. Tuohon tuntiin sisältyy kolme sykkeen kohotteluosiota, joista jo ensimmäisen aikana miettii tunnille osallistumisen syytä, toisen aikana ei ajatella mitään, kolmannessa tietää jo, ettei tätä kestä enää kauaa.

Mä en ihan ymmärrä sitä nautintoa tuon homman aikana, ehkä se tulee kunnon kohottua jonkin aikaa. Se on ihan mahtavaa hikijumppa. Annetaan aikaa, opinhan minä pitämään juoksemisestakin aikoinaan.

Olin huojentunut siitä, että tänään olin täysissä voimissa. Sunnuntaina kirjoittelin urheilusuunnitelmistani, kohtalo vaan päätti sitten kiusata parilla kuumeisella/lämpöisellä päivällä. Keskiviikkona oli jo tosi mahtava olo, touhustin kotona illan, ja päätin torstaina suunnata köysiin. Eilen sitten oli kuitenkin kohtalaisen voimat pois, vedin vain helppoja itsevarmistavilla reilun tusinan.

Tänään olo oli siis mahtava, joten uskallan luottaa huomennakin olevani jo hyvissä voimissa.

Tuli tuolla sisäpyöräilytunnilla keksittyä yksi joululahjatoive. Uusi sykemittari olisi kiva, nykyinen on aivan susi. En tiedä onko siinä joku valmistusvirhe vai olenko minä sen mallinen, ettei se vyö vaan pysy paikoillaan. Voisin esitellä tuolle vempaimelle lekan.

(julkaistu la, kirjoitettu pe-iltana).

uutta rytmiä arkeen

Yllättävän mitättömistä asioista saa tehtyään itselleen ongelman. Oma ongelmani on ollut se, etten ole oikein osannut hahmottaa miten saisin kaikki ihanat harrastukseni sekä koti- ja työelämän sovitettua yhteen.

Olen taas kiivennyt viimeviikkoina enemmän, enemmän kuin kesällä, jolloin keskityin aikataulujen takia opiskelun ohella lähinnä punttikseen. Nyt minulla taas on enemmän aikaa itselleni (kuhan vain en sovi kaikenmaailman menoilla kalenteria täyteen), mutta ongelmani on ollut se, että miten saisi kaikki harrastukset sumplittua niin, ettei minulla ole sellaista tunnetta, että jokin harrastuksistani kärsii.

viimeaikoina, punttista, vähän boulderia, kisistreeni kaverin kanssa sekä köysittelyä (peukkukuva)

Tänä vuonna olen panostanut hurjasti salitreeniin, otin pt:n, rikoin omia henkilökohtaisia parhaita koko ajan, opin treenaamaan paremmin jne. En missään nimessä halua vaihtaa salitreeniä täysin kiipeilyyyn. Kiipeily taas on alkanut kesän tauon jälkeen sujua pikkuhiljaa paremmin ja paremmin. Kunto alkaa olla hyvä, pumppikestävyys on jeesch, core on kunnossa ja se auttaa kiipeilyssä tietynlaisena helppoutena. Salitreenissä keskityn nyt enemmän ylläpitoon.

Tein itselleni toimintasuunnitelman, salilla siirryin takaisin kaksijakoiseen treeniin, selkäpäivän salilla ajoitan niin, ettei seuraavana päivänä ole kiipeilyä vaan lepopäivä. Tästä lähtien tavoitteenani on käydä salilla kahdesti viikossa, köysissä kolmesti (kolme ihan sen takia, että huomasin stressaantuvani jatkuvasti pitkistä matkoista salmisaareen ja takaisin, kolme kertaa viikossa matka sinne tuntuu kohtuulliselta) JA uutena tähän vielä päällä lätkäisin spinning-tunnin kerran viikkoon. Haluan myös hieman parantaa aerobista kuntoani ja spinningistä innostuin muutama viikko takaperin ollessani kalorilaskurikaverien kanssa yhteisellä spinning-tunnilla. Aamuaerobiset olkoon mukana myös, mutta niitä voisi tehdä 1-3 riippuen siitä miten saan nukuttua (uniongelmia on ollut aikalailla viimeaikoina).

Tänään siis oli ensimmäinen kaksijakoinen treeni pitkästä aikaa.

alkulämpö

penkki 5-7-6-5 setit 50kg
rintalihas maaten, 3 x 12 11kg
arnold press 3 x 10 10kg
viparit 3 x 12 6kg, ja 4kg hapotus loppuun

neljän liikkeen setti x 2, 30kg:lla
- push down köydellä
- push down tangolla vastaote
- push down tangolla myötäote
- ranskalainen köydellä ylätaljassa

superian prässi leveä 145kg ja jalan koukistus maaten 50kg 3 x 12 toistoa
reiden ojentaja istuen 3 x max hitaaasti 20kg (tarkoituksena tällä lähinnä kuntouttaa polvea, jos pystyisi välttyä taas uudelta polvioperaatiolta).
superina sumokyykky kahvakuulan kera ja bulgarialainen

Setti tuntui hyvältä, penkissä rajoitti se, ettei ollut kaveria varmistamassa, varmasti olisi löytynyt paukkuja pidempiin sarjoihin, mutta olin silti supertyytyväinen tehtyyn treeniin.

Tuli rauhallinen mieli kun tänään hahmotin tuon, miten haluan tästä eteenpäin aikani jakaa. Tällä pläänillä saan harrastaa kaikkia mieluisia lajeja JA minulla jää myös aikaa olla kotona ja vain olla. Minulla oli selkeästi aivan epärealistinen visio siitä, kuinka noin vain palautuisin koko alkuvuoden kestäneestä hirveästi stressistä ihan noin vain takaisin siihen samaan aktiiviseen itseeni, ilman että tuota uupumusta olisi mitenkään käsitellyt. Nyt vihdoinkin tuntuu, että olen palautunut takaisin omaksi itsekseni ja viihdyn näemmä työajan ulkopuolellakin jo tietokoneen äärellä.

On ollut ihana pystyä nauttia ihan vain olemisestakin. Tänään olen lähinnä katsonut televisiota (punttiksen ja pizzanteon ohella).

Vanha sarja, mutta vasta nyt tajusin alkaa seurata sitä. Onneksi on Netflix.