Touhukas tiistai

Tänään olin suunnitellut pyöräileväni töihin, polkupyörän kumit olivat vain eri mieltä. Ovathan ne olleet nopeat tyhjentymään, mutta enimmäisen kerran renkaat ovat tyhjentyneet matkalla pyöräkellarista pihalle. Tuleepahan sitten lähiaikoina opeteltua renkaan vaihtaminen muutenkin huoltaminen itse. Pitäähän nuo asiat osata itse.

Ei siinä mitään, hetken harkitsi kävely töihin, olinkin menossa jo kävellen (ei ollut lainkaan juoksufiilis), mutta sitten huomasinkin ottaneeni jo monta rivakkaa askelta. Juoksin kierrellen töihin, matkaa karttui noin 5,9km.. josta jo alle kahden kilometrin jälkeen teki mieli luovuttaa, flow oli kaukana, oli liikaa päällä (pitkä juoksutrikoot on jo liikaa ja hihaton paita olisi riittänyt mainosti). Työpaikan pihalla sitten naama punaisena tutkin Sports trackerin tietoja, ja huomasin pinkoneeni ihan omaa ennätystahtia. Hupsista!

Töissä kylmään suihkuun ja kaurapuuro mansikoilla naamaan. Ihan täydellinen alku päivälle.

Töiden jälkeen oli luonnollisesti vuorossa kiipeilyä, tänään suuntasimme miehen ja kaverin kanssa Kauhalaan. 

Kauhalassa tuli itse taas otettua suhteellisen rauhallisesti, kakkostelin ison halkeaman jonka olin viimeksi trädittänyt (hitsi, että menikin hienosti nyt), yliksessä kokeilin Baby Stepsiä, joka sitten muutamien pannujen jälkeen nousu kruksista ylös asti, trädin Potilaan ehkä hienoiten ikinä ja sitten vedimme kakkostellen Gruffalon ylös reput selässä. Mahtavan kiva päivä.

Kuvassa miehen kanssa kiipeämme samaan aikaan sinkkuköysillä, harjoittelua Norjaan. Pitää harjoitella vielä multipitchiä, ylhäältä varmistamista sekä trädiankkurien tekoa.

10,2 km

Voittajafiilis!! Lönkyttelin äsken töistä "hieman" kiertäen kotiin, 2,8km:n sijaan juoksin 10,2km. Jos valitan kaverini vievän minut sadistisille ylämäkilenkeille, niin.. jos joku tietää kuinka pelkkää nousua on Leppävaarasta lintuvaaraa kohti ... niin.. no.. hyh!!

Juostessa oli ihanan kesäinen olo, vasta yli puolessa välin matkaa houmasin vielä osittain sulamattomat lumikasat. Melkein oli jo liian lämmin pitkille juoksuhousuille ja pitkähihaiselle juoksutakille.

Tähän ei päivän lenkkeilyt lopu. Aion tänään aktivoida aviomiehen juoksukauteen. Pitkän taon jälkeen kun lähtee juoksemaan, pitää ottaa rauhassa, aloitamme jakalla lenkin neljään osaan, joista kaksi mennään lönkytellen /rauhallisesti juosten ja toiset kaksi reippaasti kävellen, jotta saan miehen vielä tällä viikolla toistamiseenkin lenkkipolulle.

Huomasin tuossa kotiutuessani yöpöydällä yllätyksen.. olen TAAS seikkaillut yöllä. Viimeviikolla joka yö.. ja taas *huokaus* Ihmettelinkin, että miksi aamulla suussa maistui leipä.

Alkaa jo pikkuhiljaa olla oma itsensä -olo. Alkuviikolla maanantaina jaksoin juosta aamulla töihin, vaikka olin aivan uupunut, illalla kävimme äidin ja siskon kanssa keskustassa Fredan Kakkugalleriassa kakkubuffetissa (meidän syntymäpäivälahja äidillemme) ja tämän jälkeen kävimme katsomasa Les Miserablesin, äitimme piti elokuvasta, se oli tärkeintä.

Kakkugalleria oli upea, 12€:lla sai ison kupin kahvia (en tiedä olisko saanut santsata) ja kakkua niin paljon kuin pystyi syödä. Olin kuullut, että Erottajan buffetissa olisi ollut isommat palat, joten valitsimme Fredan, koska näin jaksoimme maistella useampaa sorttia.  Ensimmäinen (huom! eka .. otin vielä toisen satsin) erä koostui maailman upeimmasta ja kosteimmasta sacherkakusta, sitruunasuklaaleivoksesta ja appelsiinisuklaakakusta.

Tiistaina en saanut itseän tekemään mitään liikuntaa, yritin jaksaa lähteä kävellen töihin, mutta.. olin vain niin uupunut ... että lopulta mies vei minut töihin. 

Eilen sain jo itseni aktivoitumaan salille, olin tyytyväinen. Tänään alkoi jo elämä voittaa, kuukautiset alkaa olla ohi, elimistö alkaa toimia normaalisti, kun turvotus alkaa laskea. Olen vain ollut kohta kaksi viikkoa vatsakipuinen, särkylääkkeiden inhottava sivuvaikutus. Täytynee soittaa lääkärille ja kysyä, josko lääkkeet voisi vaihtaa toisiin.

6:30

Joskus mä mietin, että miksi olen niin ankara itselleni, tänään erityisesti ihmettelin sitä. Olin jostain mystisestä syystä päättänyt juosta töihin.. Jotenkin oli erityisen rankka aamuherätys, tavallisesti en ole noin silmät ristissä aamuisin :D

tästä kuvasta tajusin meillä olevan vielä pääsiäiskoristeet eteisessä

Mulla on vaan se juttu, että jos päätän jostain urheilusta.. niin .. en anna itseni luistaa omasta lupauksta. Puin vaatteet päälle hokien "mitä mä oon oikein tekemässä" .. Löysin itseni kuitenkin kymmentä vaille seitsemän alarapusta ..

Hyvätempoista musaa korviin ja juoksu alkoi maistua samantien. Mukavan raikas ilma, ei liian kylmä, vaatteita juuri sopivasti päällä, juoksutrikoot yksinään ritti, juoksutoppi, puuvillapitkähihainen ja juoksutakki. Juoksin töihin hieman kiertäen, suora reitti olisi ollut vain alle 3 km, kaarsin matkaksi 5,8km aikaan 35 min! Olin erittäin tyytyväinen. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, missään vaiheessa vauhti ei tuntunut liian kovalta. Asfaltilla juokseminen ei taida vain olla tuolle vuosi sitten leikkaamatta jääneelle polvelle ihan paras alusta, polvi ei ole kipeä, mutta tukkoinen. Pitää kokeilla kuitenkin toistamiseen, että jos polven tukkoisuus olisi vain alkukankeutta, ja se notkistuisi kerta toisensa jälkeen. 

Usein sanon, että juoksussa paras osuus on se, kun lenkki on takana, mutta tänään juoksu tuntui tosi hyvältä koko ajan. Ihanaa :) Huomennakin voisin sään salliessa juosta töihin.

6/2013

Tänään iltapäivällä oli vielä vähän blaah-fiilikset tästä viikosta urheilumielessä. Kivaa on ollut, on tullut treffattua ystäviä, vietetty synttäreitä, käyty elokuvissa ja syömässä ja tänään vietimme erityisen ihanan päivän vanhempieni luona perheeni kanssa. Olimme mieheni kanssa tarjoutuneet vahtimaan siskoni lapsia, jotta äitini pääsi siskoni kanssa elokuviin. Vietimme iltapäivällä aikaa kummipojan ja siskon tyttären kanssa mm pulkkamäessä. Mies jäi vielä kummipoikani kanssa rakentelemaan lumiukkoa ja tässä vaiheessa meidän oma pikkuinenkin pääsi mukaan lumileikkeihin.

Kauheasti ei tosiaan urheilua ole mahtunut, neljänä aamuna tein aamujumpat (maanantaina jostain syystä X en jumpannut maanantaina), silloin vain kävelin töihin. Tiistaina tuli käytyä mahtavalla juoksulenkillä, ke-to ja pe ei ollut mitään aamujumppia kummempia, perjantantaina oli pitkä työpäivä.

Eilen palasin kevyesti jääkiipeilyyn .. ja tänään kävimme taasen kaverin kanssa juoksemassa.

Juoksuun alkaa pikkuhiljaa löytyä juuri hyvä flow, etenkin kun nyt ei ole tavallisia vaivoja, ei satu polveen, lonkkaan eikä lantioon/alaselkään ole sattunut. Nyt vaan pitää oppia pukeutumaan paremmin sään mukaan. Tänään oli aikalailla nollakeli, Haglöfsin kuoritakin alla ei olisi tarvinnut olla merinovillaista paitaa olla, vaan jokin pitkähihainen. NOOOH.. ei mitään grandekatastrofia, oli vain ehkä vähän turhan lämmin juostessa :P

Viikon ruokailut ovat pääasillisesti menneet hyvin..

aviomies teki kebabbia, kotitehdyssä kebabissa on se hyvä puoli, että lihasta valuu kaikki rasva uunissa paistaessa pois 

Työstressiä on vaan vaikuttanut öisin siihen, että olen syönyt tajuamattani/tajuttomana. Yhtenä aamuna paahtoleipäpussista löytyi paahtoleipä kulmaa köyhempänä, tortsaina aamulla yöpöydältä löytyi puoliksi syöty ruispala JA joku yö olin käynyt puukottamassa esipaistetun patongin pakkauksen auki.. mainitsemattakaan siitä, että olen taas vaellellut hurjasti.

Stressistä, yösyöpöttelyistä ja vähäisestä liikunnasta huolimatta painon kehitys on ollut suotuisa

Ensiviikosta on positiiviset vibat. Olin luvannut itselleni, että jos siltä tuntuu, niin aamujumpat voi jäädä alkavalta viikolta välistä, ja voisin nukkua univelkoja pois.. mutta pe-la ja la-su -yön 9 ja 11h:n yöunet ovat auttaneet piristymään. Ensiviikolle on vähemmän sosiaalisia tapahtumia, ehdin urheilla enemmän ja täysillä.

11 km

Takana taasen rämpimiset keskuspuistossa. Nyt on aivan voittajafiilis, kiva huomata juoksukunnon palaavan nopeasti. Nelisen kertaa on nyt tullut käytyä juoksemassa puolentoistaviikon aikana. Ensimmäisellä kerralla juoksimme osittain saman reitin kuin tänään.

Ensimmäisella kerralla lenkin loppuvaiheessa tuijotin vain jalkoja, ja toivoin lenkin olevan mahdollisimman pian ohi. Huomaamattani olimme ylämäessä... ihmettelin vain, kun yhtäkkiä kunto oli loppua, hengitys vinkui ja teki mieli oksentaa :D Tänään .. tuossa samassa kohdassa juostessa tuli vain vähän oksufiilis (pitkä lenkki ei sentään aiheuttanut pitkää sylkeä).

Lunta tuli välillä vaakatasossa, juoksuväylä oli enemmän tai vähemmän pehmoista lunta, ja välillä juokseminen muistutti enemmän luistelua kuin juoksemista. Kaverilla oli sentään suunnistuspiikkarit tms jalassa.. itse vedin talvigoretexeilla.

7 km:n jälkeen pohkeet olivat koko ajan krampissa, mutta hyvin sitä jaksoi vääntää loppuun asti.. 11 km tuli kaikenkaikkiaan matkaa. Mahtavaa! Hopeakehys olkapää/käsivarsiongelmalle, on tullut ainakin juostua taas.. luminen pehmeä pohja ei aiheuta edes kovaa tärähtelyä, sekä polvi, lantio että olkapää pysyy kivuttomina näiden lenkkien aikana .. ja jälkeen.

viikko 45

Haa, vihdoinkin sitä lepoa kiipeilystä, vähän lepoa muutenkin JA juoksu on takaisin kuvioissa. Erinomaista. Nähtäväksi jää, kauanko tätä uutta "kuuria" jaksaa. 

Lauantain juoksu kaverin kanssa meni paremmin kuin tiistaina, mutta edelleen olin aika kuoleman porteilla. Paloheinä mäki teki niin tiukkaa, että oli luovutettava ja käveltävä. Ti ja To juoksut menivät hyvin, alaselkään ei sattunut lainkaan, lauantain lenkin jälkeen alaselkä on ennenkokemattoman kipeä. Nyt pitää testata johtuuko kipu siitä, ettei selkä kestä lainkaa juoksua, vai että lauantaina juoksussa käytetyt lenkkarit ovat jostain syystä muuttuneet minulle huonoiksi. Goretex-lenkkareilla eilen pikkuisen kanssa lenkkeillessä otetut juoksuaskeleet eivät aiheuttaneet mitää kipuja.

Turhauttavaa, kun koko ajan sattuu johonkin.... jos joku kuvaisi koko kropan, niin mitäköhän kaikkea korjattavaa löytyisi :D Onneksi aina pystyy kuitenkin jotain urheilua tehdä. Olkapää tuntuu levänneen mukavasti.

Juoksusta kuitenkin hyvä pössis.. eilen piti alunperin lähteä punttikselle treenaamaan, mutta laittelinkin sitten vain kotia kuntoon ja nautin lenkistä Mimin kanssa. Ei haitannut lainkaan olla pikkuisen kanssa ulkona (sää oli jollain asteikolla kurja), kun oli vaatetus kunnossa.

teknistä pukeutumista

Nyt voivat pakkaset tulla, olen valmistautunut.

Tänään urheilu-/ulkoiluvaatteearsenaalini kasvoi Haglögsin Windstopper- kokonaisuudella sekä microfeelsekerrastolla.

paita ja pöksyt

Sekä Swift -takki ja Aero Q-housut

Nyt pitäisi pystyä liikkua ulkona ja tarjeta ennenkaikkea.

Tiistain juoksunöyryytyksen jälkeen puhkuin intoa. Olin pakannut töihin juoksuvaatteet mukaan. Hyvinhän se juoksu sujui, kun sai mennä omaa tahtia eikä eksynyt kuin pienille mäkimatkoille. 57 minuuttia ja 8,28 km. Tosi hyvä!

pieni kuolema

nyt juoksun muodossa... Marraskuun ohjelmassa on tosiaan palautella juoksu- ja aerobista kuntoa. Heiheia kertoi karun totuuden, heinäkuun jälkeen ei juoksukertoja ole kertynyt mainittavasti, ja silloinkin kun on tullut juostua, lenkit ovat olleet lyhyitä ja hitaita.

Tänään lähdin juoksemaan kiipeilykaverin kanssa... 20 min oli tuskaa, 22 min enempää ei jaksanut juosta kaverin vauhtia.. karua karua. Pirkkolan pururadat olivat maastoltaan erilaiset mihin olin tottunut, enkä kehdannut sanoa kaverille, ettei oma kunto ole vielä niin kova. Kunnon luulot pois treeni minulle, karu herätys siihen, että juoksukunto on historiaa. Positiivista oli se, ettei polvi, lantio, olkapää tai hartiat kiusannut juostessa.

22 minuutin jälkeen vedettiin hetki henkeä, ja hyvin jaksoi ajallisesti vielä toisen samanlaisen rupeaman.

Olen aina jostain syystä väheksynyt teknisiä vaatteita, mutta aamupäivällä tuli todettua, kuinka mukavaa on liikkua koiran kanssa ulkona, kun vaatetus on oikea. Pitääkin tässä lähipäivinä/viikkoina ostaa kunnon windstopper-asu.. ja hyvät tekniset alusvaatteet. Haglöfiltä kokeilin tänään Bunny Q Tightseja sekä Mimin kanssa ulkoilessa, että juoksulenkillä. Housut olivat päällä kuin lämmin rakastava halaus, varmasti ehdottoman hyvät talvella jääkiipeillessä.

Mentaaliblokki

Kauhean jännittäminen tänään siitä, jaksanko juosta alle 7 km:n lenkin vai en. Parisen viikkoa sitten lähdin vailla mitään pelkoja/epäilyksiä juoksulenkille, kun tapahtui jotain mitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin lenkilläni. En jaksanut juosta koko matkaa. En muista koskaan aikaisemmin lopettaneeni juoksua kesken lenkin, etenkään tuon alle 7 km:n lenkkiä. Se oli jotain ihan käsittämätöntä, sillä olinhan jo kertaalleen polvileikkauksen jälkeen juossut lähemmäs 10 km.

Tänään sitten tuo edellisen kerran epäonnistuminen painoi mieltä. Olin aivan varma, etten saisi nyt juostua ko matkaa. Samalla tavalle eilen kiipeillessä oli jokin henkinen este kiivetä työstämääni 6b:n reittiä. Kohdat joista tavallisesti olen mennyt hyvin yli, tökkivät nyt pahemman kerran.

Tänään kuitenkin kamppailin. Entisestään jännitystäni /hermostuneisuuttani ruokki se, ettei selkäni ole ollut kunnossa pariin viikkoon. Hampurissa nukuin erittäin huonolla patjalla, eikä selkäni ole vieläkään palautunut tuosta. Välillä kivut ovat niin kovat, että hengitys salpautuu ja jalat tuntuvat lähtevän alta. Pitää vain rullailla pilaterullan päällä ja venytellä. Kiipeillessä onneksi ei kipu tunnu, juostessa tuntuu ettei oikean jalka ole samalla tavalla "läsnä".. tiedä sitten johtuuko se alaselän jumista.

Yritin kovasti saada aviomiestä mukaan henkiseksi tueksi, mutta hän ei ollut järin innostunut ideasta. Onneksi sain itseni potkittua liikkeelle ja pidettyä myös liikkeellä. Ensikerralla ehkä tuo matka ei tunnu enää niin kauhealta.

hikinen mutta onnellinen .)

ruuvipenkki alkaa taittua

Eilen koin läpimurtoja ruuvipenkissä. Tuli kahdesti noustua ko reitti (sekä kerran vieressä oleva ikämies). Ensimmäisella kerralla tuli muutamassa kohdassa köyteen, toisella yrityksellä hengailin köydessä sitten usempaan otteeseen. Tuli paras nousu siihen asti. Onnistuin löytää myös yhden lepokohdan reitiltä, sekä opin hyödyntämään kaverin lepokohtaa.

Saatoin ehkä hiffata kikan saaakseni puhtaan nousun ensikerralla. Ei paineita. Kaveri sai reitin träditettyä puhtaasti, wuhuu! Täytyy toivoa, että hän malttaa ainakin muutaman kerran vielä viedä köyden minulle ylös, en taida ihan vielä uskaltaa trädittää reittiä :D

Ihmettelin eilen, että miten kiipeily tuntui nyt niin raskaalta. Mietin vähiä yöunia ja sitä, että ei saa pitää taukoa kiipeilystä edes paria päivää jos on aivan poikki yhden nousun jäljiltä. Tiputettuani kaverin kotiin tajusin jaloissa ja koko kropassa painavan keskiviikkoillan 9,48km:n lenkin :D Ei ihme, ettei ollut niin skarppina. Onhan tuollaisen matkan juokseminen vasta kolmannelle juoksukerralla kuukausiin aikamoinen rääkki kropalle.

Juoksu tuntuu tosiaan yllättävän kevyeltä jo, ja aika hyvää vauhtia pystyin juostakin. Ihme kipuja tuli selkää ja polvet tuntuivat vähän hassuilta (vähemmän hassuilta kuin kahdella ekalla kerralla), mutta hyvin sitä jaksoi silti paahtaa. Juoksu kiihtyi vain loppua kohden, ehkä ensikerralla voisi tuohon päälle vielä juota yhden kivan hiekkatielenkin, 1,45km:n.

Polvet tuntuvat nyt hieman siltä, että niillä on juostu, mutta niihin ei satu. Rullaus on muuttunut pikkuhiljaa vähemmän kivuliaaksi. Enää ei tartte purra huulta ollakseen huutamatta.

Tänään ei mennä juoksemaan, salille eikä kiipeilemään. Aviomies vie minut treffeille, meillä on huomenna vuosi kihlautumisesta <3

hyvää huomenta

Urheilu aamulla on itselle paras tapa aloittaa päivä. Pinkaisin tänään aika tehokkaan aamulenkin, pituus jäi vähän köykäisksi, mutta askel oli tänään raskas. Tiistain jalkatreeni tuntui myös vielä reisissä.

Hyvin näkee graafista, missä vaiheessa lähdin kiihdyttämään tahtia :)

Nyt suihkuun, vitskut, omegat ja puuro naamaan ja töihin.

i'm too sexy .. NOT

Se siitä lepopäivästä, jonka minun olin tänään määrä viettää. Nökötettyäni hyvän tovin päivästä koneella töitä tehden oli sellainen olo, että oli päästävä tekemään jotain. Salille en jaksanut / viitsinyt lähteä ja erinäisiä kiipeilyjä tällä viikolla oli jo neljä takana. Huomiselle kun on jo kiipeilyä suunnitelmissa, niin ihan josenkin takia oli jätettävä väliin.

Päätin uhmata pakkasia ja lähdin juoksemaan. Aika paksulta näyttää koivet, tuolla on alla lämpökerrasto ja ihan tavalliset pitkikset. Yläosassa lämpökerraston lisäksi vielä pitkähinainen urheilupaita. Kauluri oli ennaltaehkäisemästä sitä, että usein pienessäkin pakkasessa juokseminen on ärsyttävänyt suuresti kurkkua.

Jännitti juokseminen turhaan. Tauko juoksusta on mahdollisesti tehnyt lonkalle hyvää, tavallisesti kivut ovat tulleet muutaman kilometrin jälkeen. Juoksin aika tahmean ajan 1h 11min ja 10,5km, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen. Edellisestä juoksukerrasta on varmasti paljon aikaa. Ei se juoksukunto sitten katoakaan minnekään hetkekssä. Suurin osa matkasta kiersin vain lyhyttä ympärää, osittain mm vatsankin takia. Kertaalleen kävin testaamassa lähipururataa, mutta polku oli niin höttöä ja liukasta, ettei siinä mennessä oikein voinut enää juoksusta puhua.

Hyvin kauluri suojeli keuhkoja, ei tuntunut pahalta missään vaiheessa.

Glam-didi..

Pitäis varmaan käydä jossain, jotta alkaisi taas kertyä niitä vähän huolitellumpia kuvia itsestä. Ihan kivojahan noi luonnollisen hikiset kuvat ovat, ei siinä mitään.

JOS JOS JOS juoksu jatkaa kevyttä tuntua, niin voisi harkita hcr:ään osallistumista. Oma aika oli vaan sen verran kova jo viimeksi, että en tiedä haluanko lähteä yrittämään rikkomaan omaan ennätystäni. Mitä jos en pystykään alittamaan 2h10min? Jätetään hautumaan.

eläinrääkkäystä vol x

Mimiä kidutettiin tänään oikein urakalla, trimmasin pikkuista ainakin puolitoista tuntia. Laiminlyönnistä johtuen edellisestä kerrasta oli kertynyt aivan liikaa oli turkki päässyt jo varsin villin näköiseksi, kuten kuvasta näkyy.

Tuntui ettei nyppimällä lähde karvaa lainkaan toivotulla tavalla, mulla on tekniikka niin hukassa.. joten lopulta aikani nypittyäni lyhensin turkkia saksin... ja vielä keittiösaksilla, hiustenleikkaussakset on jossain, kuten myös harvennussakset.  Nyt pitää lenkittää Mimiä vain pimeällä tai pukea sille joku takki päälle. Voi pientä. Saankohta Petan tms kimppuuni :P

Hännänkin onnistuin napsasta pois.

 .. no en sentään.

Jotta Mimin nöyryytys olisi täydellinen onnistuin vielä löytämään n. neljällä eurolla Kodin1:stä koirien tonttuasun. Jos pikkusiskon poika on aattona pipari.. niin Mimi on tonttu :D

Kaikankaikkiaan kiva päivä, kun ei ole ollut pakko käydä missään. Ihan muuten vain tuli piipahdettua Mimin trimmauksen jälkeen ja kebabin kokkauksen jälkeen vanhempien luona kahvilla, ja saksansiskokin oli siellä käymässä.

Juoksukin sujui mukavasti, lonkkaan sattui huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, mutta juoksumatkaakin olin reilu kolme kilometriä vähemmän. Kivaa off roadia ja luikastelua, onneksi korvissa soi superkiva musa.

Suvin vinkistä tutustuin tähän biisiin

 

Hyvä biisi, hyvä lenkki, parempi mieli

juoksua, kiipeilyä ja vanukastestailua

Sekametelisoppipostaus siis.

Eilen etätyö salli päivän aloittamisen juoksun merkeissä. Oli virkistävää vaihtelua suunnata aamulla kahdeksalta työpaikan sijaan juoksemaan. Onneksi ilma ei ollut liian virkistävä, oikein optimaalinen lenkkiä ajatellen.

Vauhdissa ei ollut mitään merkittävää muutosta, hyvään tahtiin tuli juostua normilekkin, 6,8 km. Ainoa mikä jäi harmittamaan lenkissä, oli lonkkakivun paluu. 4 km meni kivasti, mutta sen jälkeen tuli tuo polveen ja sääreen lonkasta säteilevä kipu. Pitää paneutua juoksutekniikkaan. Vähän kyllä ihmettelen, että miten tuo ei ole aikaisemmin ilmennyt... pidempiaikaista rasitusta? 

Sekä eilen että tänään tuli suunnattua seinille. Eilen illalla kävin uuden tuttavuuden kanssa. Oli ihan kivaa vaihtelua kiipeillä paljon ja helppoja reittejä. Jännitti vähän kiipeillä uuden tuttavuuden kanssa, ensimmäinen nousu olikin ihme pelkäämistä, mutta sen jälkeen homma helpottui. En ollutkaan ollut aikoihin yläkerran hallissa, kävin kiipeämässä oman feel good- reittini (5a/b? musta negatiivinen) sekä kävin kokeilemassa miltä yksi toinen 5b reittin tuntuu nykyään. Edellisellä kerralla ko reitti (varmaan kuukausia sitten) oli minulle ylitsepääsemätön, mutta ei enää. Se tuli kiivettyä yllättävän kivuttomasti. 

Pääsin myös vähän neuvomaan uutta tuttavuuttani kiipeilyssä. "Opettaminen" oli virkistävää vaihtelua, yleensä mä olen se, joka pitää suurinpiirtein työntää reitit ylös :P Tuntui hyvältä päästä hieman jakamaan sitä hyvää, mitä oon niin paljon viimeaikoina saanut.

Voisi tietenkin kuvitella, että koska eilenkin vielä oli käsivarret niin kipeinä, että yksikin nousu oli kivulias, olisi ollut viisasta tänään levätä kiipeilystä. Lepäsinkö? En :P

Tänään sitten suuntasin kaveripojan kanssa seinille. Hävetti ihan hirveästi, kun koko ajan hoin "tänään otetaan iisisti".. Mä en liidannut, kerran kokeilen mennä kakkosena (6b:tä.. urakka loppui kun nauratti liikaa). Muuten tänään otin kans iisisti, kiipesin kyllä 6a:n reittejä. 2,5h:n säheltämisen jälkeen käsivarret oli niin hellänä, ettei 4:n kiipeilykään onnistunut, siinä vaiheessa mun suotiin relaavan siltä päivää :D Ihanaa, kun mua ei päästetä helpolla.

Liidaamisen varmistamisessa saattoi ehkä tapahtua tänään edistymistä. Hetken pelästyin, että hermostutinko kanssakiipeilijän mun surkealla varmistustaidolla, melkein vedin miespolon kiinni seinään nontoppina. Mä taisin kuitenkin lopulta tajuta miten paljon köydessä tulee olla löysää, jotta kiipeäminen olisi sujuvaa.. ja jos sieltä mätkähtää enemmän alas löysän takia.. niin se vaan kuuluu tähän.

Mä oon kyllä aika hämmentynyt omasta kehityksestaä kiipeilyn suhteen. Olen jo kauan aikaa sitten ylittänyt omat villeimmät odotuksen oman kiipeilyn suhteen. Jotenkin kuvittelin jossain vaiheessa, että 5b:n reitit olis se mun ultimatejuttu. Enpä olisi yhdessä vaiheessa voinut kuvitellakaan nousevani pelottomasti kiipeämään 6a:n reittejä, ja pääseväni ne vielä ylös asti :)

Nyt olisi sitten hieman lepoa kiipeilystä, kahden päivän tauko. Huomenna suuntaan heti aamusta salille äidin kanssa. Mielenkiinnolla jään odottamaan treeniä, kämmenissä on rakkuloita ja kämmenien iho on muutenkin hellänä.

Ja vanukkaasta

 

Tuli tilattua ystävän kautta tätä proteiinivanukasta. Odotukset olivat kovat, mutta.. todellisuudessa... se on vaan paksua palkkaria, ei pahaa .. ei kyllä hyvääkään. Ehkä tuohon vielä tottuu. Vinkkinä, paketin ohje on 2h liotusta, mutta kahdessa tunnissa tuosta ei tule mitään. Laitoin tänään aamulla toisen koe-erän vanukasta tulemaan, ja työpäivän ja pitkän kiipeilysession jälkeen .. oli vähän kiinteämpää velliä.

zzzz

Tulipa tänään herättyä aikaisin, ystävätär haastoi lähtemään aamulla kuudeksi salille. Herätyskello soitti puoli kuudelta. Jotenkin ihan muutaman päivän salitreenitauosta tulee jo sellainen olo, että on suorastaa himo päästä kolistemaan painoja.

Tänään oli jalka-pohje-rinta -vatsa -treeni. Ohjelma koostui Smith-kyykyistä (tää oli toinen kerta tätä liikettä), parista erilaisesta jalkaprässisarjasta, reiden ojentajitsa, läpivedoista alatajassa, penkkipunnerruksista, rintalihasliikkeitä, pystysouduista käsipainoilla (tää on mun niskaa varten), parista erilaisesta pohjeliikkeestä ja vatsalihasharjoituksista.

Yleensä treeniin kuuluu 20-30 min palauttava aerobinen osuus, tänään sen hoidin kävelemällä koiran kanssa töihin.


Hassua, että olen niin innoissani myös huomisesta käsipäivästä. Suuntamme äidin kanssa salille kukon laulun aikaan. Eilen olin puolestani nukkumaanmentäessä niin innoissa kiipeilystä, etten meinannut saada lainkaan unta :D Mietin vain kaikki uusia reittejä, ja miten voisin vielä yrittää kehittää tekniikkaani. En malttaisi olla seiniltäkään poissa kauhean kauaa.

Heräsin siihen tosiasiaan, että juoksu on jäänyt nyt hävettävän vähälle. Pitää tosisaan investoida niihin märemmän kelin juoksukenkiin, en viitsi lähteä pilaamaan asicsiani mutaan ja sateeseen.. tai no .. ehkä mä voin. Kynnystä on myös nostanut se, että illat on jo niin pimeitä. Pitää vain totutella pimeässä juoksemiseen.. that's it.. eikä saa välittää vähän märästä. Loppuu tää nössöily!! (kaiken rehellisyyden nimissä koulutyöt ovat kyllä hieman verottaneet aikaa juoksulta)

upeaa

Tänään se sitten oli, Espoon rantamaratoni.. tai siis se puolikas. Heräsin viimeyönä aivan kaameaa oloon, oli sellainen tutina koko kropassa, että nyt oon tulossa kipeäksi. Panadol hotilla parantelin oloa, sain nukuttua hieman ja aamun aloitin myös flunssalääkkeellä.

Olo oli erinomainen, ei lainkaan kipeä tämän jälkeen, joten suuntasimme avopuolison kanssa kohti Otaniemeä. Avopuolisolle en siis ollut mainnnut puoltasanaa öisistä lääkitsemisistä, muuten olisi auto jäänyt kotipihalle parkkiin ja minut olisi pakotettu lepäämään.

Tällä kertaa ei jännittänyt. Hcr:ssä lähtölaukauksen aikana syke pomppi jo 140:ssä, nyt ei sykkeessä tapahtunut mitään. Juoksu oli kevyttä, mihinkään ei sattunut, selkä on kunnossa.. ja on nytkin, polvet oli kunnossa jne. Ainoa astaan vain eilinen tankkaus tuntui kropassa. Kaikki se pasta ja leipä eilen oli edelleen systeemissä, vatsa kun ei tuosta ravinnosta johtuen toiminut ihan normaalisti.

Juostessa alkoi sitten toimia :D Jokaisella tankkauspisteellä mietin joskos nyt olisi jo aika käydä vessassa. Toka vikan juomapaikan ohi juostessa päätin, että jos olo on edelleen sama vikalla juomapisteellä, niin pysähdyn sitten siellä. Siellä ei sitten vain bongannut enää bajamajoja. Eipä se sitten loppujen lopuksi haitannut.

Muutamaan otteseen matkalla tuli mietittyä, että miksiköhän sitä altistaa itseään tällaisia kauheille itsensärääkkäyssessioilla, mutta.. sitten kun tulee maaliin niin ehtii unohtaa tyystin kaiken sen hirveyden. Tuolla rantapuolikkaalla oli sitäpaitsi paljon fiksummin juomapisteet kuin Hcr:ssä, tuolla oli viisi vesipistettä matkalla, se a) auttoi rytmittämään juoksua ja b) sai juotua hyvin.. ja  jos alusta alkaen.

Matkalla bongasin isäni reitin varrelta, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli noin neljän kilometrin kohdalla kameran kanssa ja 14 km jälkeen hän otti videokuvaa. Tosi kiva saada muistoja urheilusuorituksista. Vanhemmilta löytyy matskua myös mun ekalta puolikkaalta.

2-3 km ennen maalia aloitin hurjan juoksun, kiihdytin vauhtia, syke pomppi yli 190:ssä. Ohitin hurjan määrän muita juoksijoita ja pääsin maalin, askel oli yllättävän kevyt ja pitkä. Maalisuoralla sain vielä jostain lisävaihteen päälle.

Maalissa en tajunnut ihan heti sammuttaa Endomondoa enkä sykemittaria, mutta sillä hetkellä kun sen sammutin, niin kellon näyttä 2h12mi2 sek.. eli .. tuosta ottaa melkein pari minsaa pois, niin saadaan mun nettoaika. Olen niin ylpeä itsestäni. Keväällä vielä hcr.. ja tavoitteena alittaa 2h. 

Nyt sitten olo on kuin katujyrän alle olisi jäänyt, ei sen takia, ettäkö kroppaan sattuisin itse juoksu, vaan tuo viimeyönä itsestään ilmoitellut flunssa tuntee puskevan kovaa päälle. Olo on tosi heikko, päätä särkeää, silmiä särkee, on paha olo jne.

Pitää yrittää joko a) parantua tai b) keksiä joku hirveä lääkecoctail torstaille, silloin olisi leadauskurssi, jonka olen jo maksanut. Onneksi varmasti ovat ymmärtäväisiä, jos tulee kipeäksi.. ja saan joko rahat takaisin tai osallistun kurssille joku toinen kerta.

Ihmeellistä on tosiaan se, ettei mikään kohta kropasta ole kipeä, olisi odottanut vähintään polvien rutisevan juoksun seurauksena. Jaksoin vielä iltaisella kokata vanhemmillemme erinomaisen päivällisen, ja kokeilin tehdä uutta vallan herkullista kanakastiketta, jonka reseptin voisin laittaa kokkiblogiini.

Mutta tosiaana... sydänlihastulehdusta odotellessa. 

*aivastus*

Tänään on ollut niin super päivä. Aamupäivän vietin ihanassa seurassa Valtterin kirppiksellä. Ystävä oli varannut meille pöytät paikoilta, jotka kuulema menevät aina ensimmäisenä.. ja syystäkin. Kauppa kävi erinomaisesti, ja jo ensimmäinen asiakas osti niin paljon kaikkea, että olin jo reippaasti omillani :) Kaikenkaikkiaan tuli myytyä varsin hyvällä tuntipalkalla. Tavaraa jäi yli.. ja aloin ymmärtää millainen tavara käy kaupaksi.

Iltapäivällä perhoset saapuivat vatsaani. Kävimme avopuolison kanssa hakemassa huomisen juoksun kisapaketin, numeron paidan jne. 

Matka ei jännitä, oma kunto ei jännitä. Olenhan onnistunut juoksemaan samanlaisen matkan pariinkin otteeseen ihan huvinvuoksi. Nyt vaan tuntuu, että flunssa on tulossa, kurkussa on omituinen olo.. aamupäivällä aivastelu alkoi. Mä muserrun, jos tää nyt pissii tämän takia. Pieni flunssanpoikanen ei haittaa... mutta jos tulee vallan voimaton olo, ei juoksusta tule mitään, eikä kauhea rasitus varmaan ole hyväksi mun pumpulle.

Huomisesta koitoksesta johtuen olen tänään jo syönyt tankkauspäivän ohjeen mukaan. Oon niin täysi, oon syönyt jo neljästi.. ja vielä on kaksi ruokailua jäljellä ja kello on jo kahdeksan. Ainakin hiilarivarastot pitäisi olla täynnä huomenna.

Mitäs niistä urheilijoista sanotaan?

Ei tarvitse murehtia siitä, ettäkö näkisi tervettä päivää tällä urheilumäärällä. Milloin meinaa penikat vaivata, tai sitten juoksun jälkeen polvistä lähtee samanlainen ääni kuin katkoisi nippua puunoksia, välillä on alaselkä niin kipeänä, ettei meinaa pystyä olla.. ja sitten kun nämä kaikki ovat kunnossa, niin alkaa käsivarret prakata.

Olen siis ollut tänään taas urheilemassa. Mikään ei ole (vielä) hajonnut pysvästi, ei mitään mitä ei voisi itse hieroa tai Eezellä/Voltarenilla parantaa.

Tänään ei tullut edes kiipeiltyä niin kovasti kuin tavallisesti.. tai no .. ehkä se tahti sitten mitä tuli pidettyä oli rankempi käsivarsille, kuin vuorotellen varmistaminen ja kiipeäminen. Tänään mukana kiipeilemässä oli ystävätär, joka ei ollut aikaisemmin kiipeilemässä, joten tuli varmistettua kerralla aika monta nousua.. ja sitten kun mä pääsin kiipeämään, niin tuli tehtya puolestaan monta nousua putkeen itsevarmistavilla. Käsivarret saattoivat olla myöskin palautumatta eilisistä punnerruksista.

Oli kivaa.. ja oli hauska ehkä vähän tartuttaa innostusta.. ja yrittää opastaa ja tsempata. Antaa vähän sitä kaikkea upeaa kannustusta, mitä itse olen saanut niin paljon viimeaikoina sekä ystävättäreltä että eräältä miespuoliselta uudelta tuttavuudelta.

Kovasti tässä toivon, että vielä viikon verran pysyisi suht ehjänä. Selkäkivut taisivat kuitenkin johtua pitkälti kuukautisista ja niistä johtuvasta turvotuksesta, mutta.. olen edelleen pelokas. Pitää treenata nyt vkl ja ensiviikolla hieman ja maltilla. Sunnuntaina yritän sitten parantaa virallista edellistä puolimaratoniaikaa, jonka toukokuussa juoksin.

ei mun päivä

Juoksulenkki (6,38 km /39 min) takana ja nyt palkkaria naamaan. Olen viimeaikoina ymmärtänyt palkkari tärkeyden kovien urheilusuoritusten jälkeen. Ihan esimerkiksi järkevän syömisen kannalta on tärkeä vetää palkkari naamaan, ettei verensokeri ala heittelehtiä. Ei tule sitten himoissaan vedettyä kaikkea mahdollista naamaan, vaan järki pysyy loppupäivän ruokailuissa. (huom! mulla on uusi supersöpö sheikkeri, Prismasta alle 4 € muistaakseni)

Ainahan ei voi olla erinomaisen onnistunut juoksu. Tänään juoksuvauhdissa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, oli vaan kovemmat odotukset omista kyvyistään. Askeleesta puuttui täysin se keveys ja iloisuus, mitä oli ollut viimeksi lenkkeillessä.

Hyväksynkö vain selityksen, ettei se juoksu yksinkertaisesti aina voi juosta, vai alanko eritellä syitä miksi juoksu oli tänään hankalaa. Aloitus oli vaan turhan kova.. eikä kroppa ole tainnut toipua vielä täysin kuukautisista... ja kuu oli varmaan väärässä asennossa :P En mä tiedä :D

Tänään jalassa olivat uudet ystävättäreltä saadut NB:n lenkkarit ja kännykässä oli RunKeeperin sijaan Endomondo. Kengät tuntui ihan ok:lta jalassa, mutta ehkä kuitenkin pidättäydyn seuraavien kolmen viikon ajan vanhemmissa uusissa Asicsissani. Kengät olivat kyllä hyvät, tuntuivat vain erilaisilta, Asicset kun ovat kuin ilmaa.. nämä kengät olivat puolestaan hyvin "tuntuvat". Ei huonot kuitenkaan, kyllä nuolla juoksee.

Ja Endomondosta. En tiedä oliko virhe ohjelma päälle äänien kanssa. Ohjelma ilmoitti musiikin lomassa aina, milloin kilometri oli juostu, mutta se ilmoitti myös kierrosajan. Sinänsä kierrosajan kuuleminen oli hyvä, sillä se motivoi kiristämään tahtia jos meinasi alkaa löysäillä. Minulla on vain Endomondosta ilmaisversio käytössä, en ainakaan ole tästä vielä löytänyt lenkin jälkeen jokaisen kilometrin aikaa juoksn jälkeen ohjelma ilmoittaa vain ka ajan.

Lenkissä positiivista oli ..



musa .. Rammstein <3

oh yeah!

Mä sain kuin sain juostua tänään yli 20 km.. 21,2 itseasiassa, ja aikaa kului 2h 6min. Ei paska.

Nyt on sellainen olo, että voisin oksetaa.. tai pyörtyä.. tai .. jotain. Juostessa olo oli hyvä, askel kulki kevysti. Vasta tuossa kotiovella tuli sellainen äkkistoppi nääntyminen.

Tuossa matkalla huomasi, että olen kuitenkin laiminlyönyt säärien hieronnan ja pohkeiden venyttelyn, välillä tuntui penikoiden kohdalla aika nastysti. Nyt ei päivääkään ilman venyttelyitä. Aamuihin mulla kuuluu jo vatsat ja selät, niin .. iltaisin voisin ottaa ohjelmaan venyttelyn. Se menee siinä samalla kuin katsoo televisiota.

Tänään pitäisi tehdä vielä punnerrushaasteen punnerrukset. Täytyy tunnustella oloa vähän myöhemmin illalla.