6:30

Joskus mä mietin, että miksi olen niin ankara itselleni, tänään erityisesti ihmettelin sitä. Olin jostain mystisestä syystä päättänyt juosta töihin.. Jotenkin oli erityisen rankka aamuherätys, tavallisesti en ole noin silmät ristissä aamuisin :D

tästä kuvasta tajusin meillä olevan vielä pääsiäiskoristeet eteisessä

Mulla on vaan se juttu, että jos päätän jostain urheilusta.. niin .. en anna itseni luistaa omasta lupauksta. Puin vaatteet päälle hokien "mitä mä oon oikein tekemässä" .. Löysin itseni kuitenkin kymmentä vaille seitsemän alarapusta ..

Hyvätempoista musaa korviin ja juoksu alkoi maistua samantien. Mukavan raikas ilma, ei liian kylmä, vaatteita juuri sopivasti päällä, juoksutrikoot yksinään ritti, juoksutoppi, puuvillapitkähihainen ja juoksutakki. Juoksin töihin hieman kiertäen, suora reitti olisi ollut vain alle 3 km, kaarsin matkaksi 5,8km aikaan 35 min! Olin erittäin tyytyväinen. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, missään vaiheessa vauhti ei tuntunut liian kovalta. Asfaltilla juokseminen ei taida vain olla tuolle vuosi sitten leikkaamatta jääneelle polvelle ihan paras alusta, polvi ei ole kipeä, mutta tukkoinen. Pitää kokeilla kuitenkin toistamiseen, että jos polven tukkoisuus olisi vain alkukankeutta, ja se notkistuisi kerta toisensa jälkeen. 

Usein sanon, että juoksussa paras osuus on se, kun lenkki on takana, mutta tänään juoksu tuntui tosi hyvältä koko ajan. Ihanaa :) Huomennakin voisin sään salliessa juosta töihin.