16/2013

Viikko toisensa jälkeen viikkotavoitteena 5 h ylittyy reilusti. Kiipeilyviikoilla aika ylittyy jo parilla köysittelykerralla, mutta näemmä ilman kiipeilyä tuo 5h täyttyy. Merkkailun ulkopuolella jäävät pääasiallisesti koiranulkoilutukset, ellen lähde pidemmälle reippaammalle lenkille, kuten tänään vanhempien luokse ja takaisin, matka jonka merkitsisin liikunnaksi ilman koiraakin.

Olen kaikenkaikkiaan erittäin tyytyväinen viikon urheiluihin.

Juoksukertoja kertyi kolme, kahdesti juoksin asfalttireittejä töihin ja kerran kävin kiipeilykaverin kanssa juoksemassa pururadalla. Asfalttilenkit tuntui heti juoksun jälkeen ilkeästi polvissa, mutta tasainen reitti ei tuntunut lainkaan pahalta, vauhti työmatkoilla oli vähän alle 10 km/h. 

Juoksulenkki kiipeilykaverin kanssa oli taasen aika tiukka, matka oli mäkinen. Puuskutin torstaina naama punaisena.. ja hetken luulin kuolevani tai oksentavani. Sporstrackerista tsekkasin matkanopeutta, ja kaveri oli  jolkottanut edellä 11,6km/h vauhtia, yhäkkiä tuollainen vauhdinlisäys ja mäkisillä reiteillä tuntui kauheasti. Polvessa ei onneksi tuntunut mitään epämielyttävyyksiä, ihanaa että voin juosta pehmeällä alustalla.

Juoksun lisäksi tein kolmena päivänä salitreeniä. Tiistaina oli päättänyt jo etukäteen tehdä jalkatreenin salilla (koska en uskaltanut treenata vielä tiistaina yläkroppaa olkapään takia). Jalkatreeni juoksupäivänä ei ollut ehkä viisain idea, hoipertelin salilta pois kuin humalainen. Perjantaina ja lauantaina tein salilla treenit pääasillisesti fitfarmin ohjeilla. Kaikkia liikkeitä en pysty tehdä, reidenojentajat joudun tekemään minimaalisilla painoilla.. ja prässin olen vaihtantu askelkyykkykävelyyn. 

Aamujumppia en ole tehnyt tavalliseen tapaa, koska nyt olen käynyt salilla.. ja siellä on tullut tehtyä liikkeet, joita tavallisesti teen aamuisin kotona.

Uutena tällä viikolla on fysioterapia. Tortaina kävin fysioterapiassa, alunperin oli tarkoitus katsoa lantiotani kuntoon, mutta fysioterapeutti (urheilufysioteapeutti OMT) kiinnittikin huomiota selkääni /olkapäähääni. Tuolla käynnillä selvisi sitten syy siihen, miksi olkapääni on kipeytynyt. 

Minulla on hermovaurio (serratuspareesi) selässä (syytä ei tiedetä, mutta välilevytyrällä saattaisi olla jotain tekemistä asian kanssa), jolloin lapaluu kääntyy sisäänpäin aiheuttaen taas olkaninelen vääränlaiseen liikeradan. Tästä johtuen minulla on jotani häikkää kierätjäkalvosimessa ja labrumissa taitaa olla repämä. ET.. ***tu. Itkuhan siinä tuli aluksi, kunnes selvisi, että tuo hermovamma ei ole välttämättä pysyvä, ja että labrumin repeämä ei tarkoita automaattisesti operaatiota. Kiertäjäkalvosinta voin treenata kuminauhalla.. ja vaurioitunutta lihasta treenaan erittäin spesifein liikkein. Kiipeilyä ei tarvitse onneksi lopettaa, tuo vaurio ei ole niin paha. 

Jännittävää kuinka fysioterapeuttiset harjoitteet kipeyttävät lihaksia, joiden olemassaolosta en ole tiennyt. Nyt teen parin liikkeen harjoitteet päivittäin lapaluuta varten ja kuminauhalla teen kiertäjäkalvosinliikkeitä.

Hermovaurio ja olkapään damaget eivät jääneet ainoiksi tämän viikon diagnooseiksi. Tiistaista lähtien olen syönyt lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan (olinkin jo pitkään ihmetellyt painonhallinnan vaikeutta ja painon lähtemistä jatkuvasti nousuun, tällä urheilumäärällä painon ei pitäisi ihan hevillä nousta, etenkin kun pääasiallisesti syön erittäin tarkasti ja kurinalaisesti). 

Aviomies olikin jo pitkään ehdottanut minulle kilpparitestiä, mutta.. jotenkin olin mieltänyt sen sellaiseksi "trendijutuksi" ja syyksi niille, jotka eivät muka pysty laihduttaa. Olin jo pitkään kyseenalaistanut omat diettini, ihmetellyt, että paljonko oikein syön unissani ja miettinyt sitä, että ettenkö oikeasti pysty olemaan rehellinen itselleni syömien ruokien määrän ja laadun suhteen, oli jo vähän skitsofreeninen olo.

Urhein kannalta hyvä viikkoa, muuten.. tavallaan vähän kakka. Tietenkin on ollut hyvä, että on löytynyt syyt ongelmille, mutta.. toisaalta.. tuntuu pahalta olla näin rikki, tuntee itsensä hieman epäkelvoksi, kun hajoaa palapalalta.