Yhteenvetoa vuodesta 2011

Vuoden vaihduttua tulee luotua katsaus menneeseen vuoteen. Vuosi 2011 piti sisällään vastaoinkäymisiä, henkilökohtaisia saavutuksia, matkustalua, iloa ja uusia ystäviä.

Vastoinkäymisiä ei ollut paljoa, mutta harmittavana oli putkiremontin sivussa pakollinen kylppäriremontti. Positiivisena oli se, että nyt ei tarvitse enää tuota tehdä ja tiedämme kylpyhuoneen ja wc:n olevan kunnossa, mutta harmillista oli se, että emme päässeet asumaan pariin kuukauteen omassa kodissamme ja kaikenkaikkiaan projekti oli erittäin raskas. Toisena vastoinkäymisenä on ollut avopuolison vammautuminen, mutta siinä olemme jo voiton puolella.

Suurin asia menneenä vuonna oli kihlautuminen heinäkuun 21 päivä, ja siitä seurannut häiden suunnittelu. Tätä oli odotettukin jo tovin. Häiden suunnitelu varmasti jatkuu tehokkaasti, häihin ei ole aikaa kuin vähän alle 5 kk. Kaikki isot hommat on mietittynä, nyt pitää paneutua yksityiskohtiin, somistuksiin, askarteluihin, istumajärjestyksiin jne.

Yksi ilon asia menneenä vuonna oli välilevytyrän parantuminen, joka mahdollisti mm kahden puolikkaan maratonin juokseminen, minitriathloniin osallistumisen, juoksuun hurahtamisen ylipäätänsä. Urheilulla on ollut päättyneenä vuonna iso rooli elämässäni, vaikka olenkin pienestä pitäen urheillut , niin nyt vasta on se aito urheilun riemu löytynyt. Kiipeilystä on tullut iso osa tämänhetkistä elämääni.

Heiaheiasta voi hyvin saada yhteenvedon edellisen vuoden liikunnoistani.

372 tuntia liikuntaa on aika överi, kiipeilyssä saa helposti menemään tunteja, kuten myös juostessa ja salilla treenatessa. Ihmettelen silti noita tuntimääriä, sillä välilevytyrä mahdollisti urheilun kunnolla muistaakseni vasta maaliskuusta lähtien... ja millaisia tunteja olisinkaan viettänty urheillen, jos olisin kiipeillyt koko vuoden? Se nähdään vuoden päästä :) Kiipeilyn kautta olen onnistunut saada uusia ihmisiä elämääni, joista olen erittäin kiitollinen.

Ainoat mitä pitäisi tuosta liikuntamäärästä lisätä ovat uinti ja pyöräily. tullut pyöräiltyä kauhean vähän, vaikka se mielestäni kivaa onkin. Nythän periaatteessa olisi vieläkin aika sopivat pyöräilykelit, maassa ei ole oikein lunta eikä tietä ole luikkaat. Uintiakin voisin lisätä.

Urheilukunnon kehittämisen lisäksi päätin alkaa kehittää ammatillista osaamistani menemällä kouluun, tai paremmin sanottuna suorittamalla tutkinnon työni ohella. Ensivuoden syksyllä on sitten tarkoitus päättää se päätökseen.. ja miettiä miten jatkaa oman osaamisen kehittämistä.

Omasta henkilökohtaisesta kehittymisestä, koen saaneeni terapiasta hurjasti hyötyä, ja olen onnistunut saavuttamaan enemmän ja enemmän rauhallisen mielen ja oppinut olemaan stressaamatta muiden mielipiteistä. Kaikista ihmisistä ei voi pitää, mutta heidän kanssaan voi silti tulla toimeen. Vielä kun oppisin olemaan tuntematta syyllisyyttä asioista, jotka eivät ole minun vikaani :)

vrt 2010 yhteenveto

Hapoilla!

Mahtava sunnuntaikiipeily takana. Olimme kiipeilemässä melkein 2,5h. Aluksi kiivettiin harjoitteluseinää pitkin, paljon nelosen reittejä sekä 5a:ta pari ja yksi 5b. Yritettiin myös 5c:n reittejä, allekirjoittaneella iski hapot sen verran hyvin, että oli luovutettava.



Ennen kotiinlähtöä päätettiin kokeilla 17 m:n korkeaa reittiä, otettin ihan se helpoin mikä siinä seinällä oli. Toi 5m lisää tuohon seinään kyllä tuntuu, mulla hapotti tuossa reitissä 3 m:n jälkeen niin paljon, että olin jo luovuttaa, jotenkin sitten vain sai lisäpuhtia ja pääsin yhtämittaisesti kavuttua ylös asti. Oon sankari!! Tämän jälkeen kädet olivat niin poikki, että avopuoliso sai päästää mut köysistä pois.

Mahtifilis!

Tiistaina mennään kokeilemaan ihan boulderointia, hurrrja.. lauantaina mennä kans. Jotenkin se mitä oon katsellut, niin se ei oo mun juttu, mutta.. voihan sitä kokeilla kahdesti. Ehkä tuossa boulderoinnissa on se juttu näillä kerroilla enemmän se seura kuin itse aktiviteetti.. mulle siis.

keskiviikkoa mm. kuvina

Eilen ennen inhottavan flunssa puhkeamista oltiin tällaisessa asussa töissä



valkoinen paita - GT
neule - H&M
koru - Indiska
farkut - Crocker



Lisänä edelliseen
huivi - H&M

Eilen töissä oli varsin saamaton päivä saatuani kummipoikani ihmetelväksi pariksi tunniksi :) Pikkuinen oli taas aivan uskomattoman ihana, leikittiin koko ajan. Mimikin kävi pikkuista ihmettelemässä. Mimi ei edes enää ole pahemmin mustasukkainen ihmislapsen takia.

Vauvanvahtimisen jälkeen oli tarkoitus lähteä reippaasti kiipeilemään, olin vain unohtanut ottaa mukaan sarjalippuni, joten piti se hakea kotoa.. ja .. olin sitten pakannut myös avopuolison housut pois hänen laukustaan. Vaihtoehto a olisi ollut se, että olisimme ajaneet kotiin ja takaisin, johon olisi kulunut aikaan varmasti puolisentoista tuntia, tai vaihtoehto b pikainen visiitti viereiseen kauppakeskukseen uusia housuja ostamaan.

Onneksi siis vanhat pöksyt olivat muutenkin heikossa hapessa, että uusien housujen ostaminen oli joka tapauksessa ajankohtaista.



Kiipeillessä saimme kevyesti kulumaan kaksi ja puoli tuntia, orastava flunssa ei tuntunut kuin vasta pienenä kutinana nielussa. Urheilun jälkeen alkoi sitten yskiminen ja pieni tukkoinen olo. Kiipeily onnistui hienosti, olemme jo siirtyneet 4 -tason reiteistä 5a:n ja 5b:n reitteihin :) Neloset on jo ihan läpihuutojuttuja, mahtavaa :)

Multa jäi vain vielä se yksi seinä kokeilematta, mikä viimeksi muljautti lavan. Ensikerralla sitten. Myös se toinen seinä, mikä toissakerralla jäi kesken, odottaa päihittämistä. Pääsisipä jo uudestaan :)

Pitkä urheilurupeama vaati tietenkin myös hyvän tankkauksen, pannulla käytetä lohta-pennepastaa sekä kirsikkatomaatteja salaatti-kurkku -pedillä.



Täytyy vain toivoa, että tässä nyt pääsee tästä orastavasta taudista eroon. Harmittaa niin hirveästi, olisin tosiaan tänään halunnut salille, huomenna on kaverin synttärit, lauantaina ja sunnuntaina olisi ollut tarkoitus mennä salille sekä sunnuntaina ystäviä tulee viettämään leffapäivää.

Muljahtelua

Kävimme eilen tosiaan jo neljännen kerran kiipeilemässä. Tällä kertaa oli jo suunnitelma siitä, mitä menenmme tekemään. Bongattiin viimeksi yksi kiipeilyseinä missä oli pari nelostason ja neljä-viisi vitostason reittiä. Tarkoituksena oli kiivetä niitä mahdollisimman monta läpi.

Neloset oli molemmille helppoja. Ensimmäisessaä vitosessa loppui uskallus kesken, toisessa pääsin ylös asti ja kolmas ja kivoin noista (siinä mentiin nurkassa) sitten aiheutti mulla lapaluun muljahtamisen tms, joten mulla loppui leikki sitten siihen. Sinänsä ihan hyvä aika lopettaa, olimme kiipeilleetkin eilen sitten tunnin ja kolme varttia.

Kuvittelin, ettei tuo kiipeily tunnu missään, mutta kyllä tänään ovat lihakset olleet käsissä aivan poikki. Olin suunnitellut meneväni salille ja crossaamaan... hyvä kun pysyi aamulla kahvikuppi kädessä :D Huomenna sitten ei onneksi zumbassa tarvitse käyttää käsiä, joten pääsee taas urheilemaan.

Eilen teimme lisää hankintoja liittyen harrastukseemme. Minä ostin itselleni valjaat. Nää on Black Diamondin Primrose SA valjaat. Mulla oli hieman hankaluuksia löytää sopivat valjaat, sillä nyt hankkimani on pienintä kokoa, lantioon ei saa tulla yhtään ylimääräistä, muuten noi ei mene läpi, mutta sitten taas isompaa kokoa en voi ottaa, koska siinä sitten taas vyötärö on sen verran kapea, ettei M-kokoa saisi kiristettyä kunnolla.



Tässä ovat valjaat ,kengät (ostin viikko.. vai pari sitten), uutena mankkapussi ja mankkapallo. Mun kengät ovat erinomaiset seinälle, mutta aivan sairaan epämukavat (vielä) jalasssa. Eiköhän sekä jalat että kangät pikkuhiljaa sopeudu/mukaudu.



On myös kiva olla omat varmistusvälineet, karabiini (sulkurengas) ja ATC.



Onhan se vähän hulluutta mennä samantien ostamaan kauhea määrä erilaisia välineitä, mutta laskeskeltiin, että jos joka kerta vuokraa välineet, niin kyllä silleenkin tulaa hurjasti hintaa. Että eiköhän tässä tulla sen verran kuitenkin käytyä seinällä, että omien ostaminen on pidemmän päälle kuitenkin edullisempaa.

Tosiaan joo, ollaan oltu molemmat tänään niin rikki eilisen kiipeilyn jäljiltä, mutta intoa riittäisi vaikka lähteä samantien kiipeämään uudestaan. Täytyy toivoa, että ensiviikolla taas keritään joku päivä. Alkuperäinen suunnitelma oli se, että kävisimme joka toinen viikko Kiipeilyareenalla, mutta emme ole malttaneet pysyä poisssa tuolta.

Mä haluan päästä kiipeämään sen seinän ylös asti, missä mun lapa muljahti! :)

Mahtifiiliksen paluu

Ryvettyäni lyhyesti jossain itsesääliä muistuttavassa, palasin taasen normaaliksi. Oli varmaan joku kuukauden kierron keskivaihe mikä iski mielialan tosi alhaalle.

Nyt on taas puhtia treenaamisessa. Tänäänkin salilla sain tehtyä yllättävän hyvän setin. Ihan normisetti, mutta sen sijaan, että olisi tehnyt jokaista liikettä kahden sarjat, tein kolme. Oikein jeesch. Olin aamulla elätellyt toiveita siitä, että tänään saisi kokeiltua hieman isompia painoja, mutta koska mun henk kohta sparraaja ei tullutkaan tänään salille, nii päätin puhista tavallisilla painoilla. Eipä mun tämän päivän ohjelmaan olisivatkaan pysty- ja penkkipunnerrukset kuuluneet.

Heiaheia on kiva, jos joskus tuntuu, että olisi ollut jotenkin laiska tms, niin sieltä kun katsoo, niin jo alkaa mieli parantua. Ihanan värikästä.. monipuolista siis.



Tällä viikolla on varmasti vielä paljon monipuolista liikkumista edessä. Huomenna taitaa mitä todennäköisimmin olla lepopäivä (jo toinen tällä viikolla .P), koska menen vanhimman ystävättäreni kanssa pelaamaan bingoa :) Mieltsiä, enpä ole aikaisemmin ollut. Perjantaina taasen toivon meneväni zumba-ystävättäreni kanssa salille.. joko ihan vain salitreeni tekemään tai sitten jollekin ohjatulle tunnille.

Lauantaina toiveisiin kuuluu aamucrossing.. tai ainakin käyn tekemässä salitreenin, ja lauantai-iltapäivällä taidamme taas suunnata kiipeilemään :)

Nyt on taas sen verran positiivinen fiilis. Meidän pikkuisen kanssa menee taas mukavasti. Välillä tuntuu, kuin ei olisi mitään kontrollia tuohon pikkuiseen (ok ok liioittelua, ainahan se tottelee), mutta tuntu kuin koira vetäytyisi pois .. omiin oloihinsa. Nyt Mimi on taas ollut oma ihana itsensä. Nukkumaan mennessä syöksyyn sänkyyn ketun kanssa.. ja tykkää metsestää mun jalkaja peiton alta :)

Ehkä aurinko on piristänyt koiraakin. Se oli tänääänkin niin ihanan tomera iltapäivälenkillään <3

au au au !

Hih. Tänään kävin sitten ystävättären kanssa siellä tankotanssitunnilla. Minua jännitti aluksi aivan kauheasti, tai paremmin sanottuna ennen tunnin alkamista kotona hermoilin hurjasti, vatsa oli aivan sekaisin ja päätä särki.

Onneksi kävin ystävättären luona ennen tuntia ihastelamassa hänen asuntonsa (se mun entinen koti) uutta järjestystä sekä kuulemassa viimeisimmät juorut <3

Tankotanssitunti alkoi aluksi alkuveryttelyllä, pomppisillä, käsien heilutteluilla ja muutamalla staattisella liikkeellä. Tämän jälkeen päästiin asiaan. Kierreltiin tankoa pitäen kädellä tietenkin tangosta kiinni ja nojaten mahdollisimman paljon ulos. Sitten kiersimmi askeleella tangon, kiepsautimme itsemme pitämällä tangon polvitaipeen kohdalle .. au! Tätä tehtiin paljon. Sitten myös hyppäsimme sekä kiipesimme tangolle, ja siinä piti sitten olla ilman käsiä, vain reisiä puristamalla oli tarkoitus pysyä ylhäällä.

Tangolle kiipeämiset olivat hauskoja, ihoa taisi vaan kulua paljon siinä touhussa :D Iho on niin hellänä, etten voisi kuvitella laittavani nyt esimerkiksi pitkä housuja lainkaan jalkaani. AU AU!

Mutta ehdottomasti sellaista, että haluan päästä kokeilemaan uudestaan. Ystävättärellä on yhteisomistuksessa oma tanko, joten varmaan päästään kokeilemaan kiepsutuksia joskus muuallakin kuin ohjatulla tunnilla :)

Aika fantsua, tänään tulikin toisen ystävättären kanssa juteltua siitä, että olen ollut kauhean energinen ja aikaansaapa viimeaikoina. Mulla on ehkä yksi idea mistä se juontaa, mutta se on salaisuus ;) Eipä pitenevät päivät myöskään pahaa tee.

Päivän hajatelma: onni ei ole vakio, toisen onni ei merkitse itselle sen vähempää onnea <3 <3 <3

uutta motivaatiota

Nonni, tuntuu että nyt on aivan erilainen motivaatio noudattaa gfg:n mukaista ruokailua, en tiedä mistä johtuu.. kaipa kun päätin itse sen, enkä mene muiden aikatauluissa. Tarkoitus on syödä gfg:n mukaisesti siihen asti .. kunnes .. kunnes.. en tiedä mihin asti, varmaan kunnes ole tyytyväinen siihen mitä peili näyttää. Nyt tietenkin on sekin, että mä sallin itselleni herkuttelupäivän tai ehkä vain herkutteluillan kerran kahdessa viikossa, sitähän gfg:ssä ei ollut.

Uudet harrastukset ovat antaneet valtavasti pontta, sekä jokin muu .. mikä.. en tiedä. Jokin uusi vaihde vain on löytynyt.

En ole missään vaiheessa lipsunut niin, että paino olisi lähtenyt ylöspäin. Olen vain syönyt sen verran, ettei se ole liikkunut mihinkään suuntaan, senttejä on kyllä lähtenyt sen huomaa, mutta paino on junnannut.



Mä en vieläkään tiedä mikä mun tavoite on. Koskakohan sisäisätäisi sen, että mitä tällä edes hakee.

Olin eilen erittäin ylpeä itsestäni. Eilen elokuvissa mä ryystin vain pepsi maxia ja söin välipalaprotskupatukan pikkuveljen syödessä popcornia ja karkkia. Hyvä minä!

Löysin vihdoinkin mittanauhani, joten voisi mitata vähän eri kohtia kropasta :) Että tietää, että jos painossa ei tapahdu muutosta, niin ainakin jotain muuttuu. Minulla on kyllä ne joskus lokakuussa (?) otetut aloituskuvat, mitkä btw ovat aivan kauheat, mutta kyllä niitäkin katselemalla varmasti näkee muutosta tapahtuneen. Pitäisi vaan pyytää avopuolisoa ottamaan uudet kuvat :)



Yksi kiintopiste olla hyvässä bikikunnossa on jo maaliskuussa (aivan varmasti tiukalla itsekurilla saavutan jo muutoksia tähän mennessä) vietettävät kaverin 30v synttärit. Ystävätär on kihlattunsa (kihlattu on tämä päivänsankari) varanneet saunomis- ja paljulillumismahdollisuudet.

edit: nyt kun hehkutin motivaatiosta jne.. niin tietenkin ircissä kaverit puhuvat pizzoista ja sipseistä... *kuolaa* Jos huijaisin itseäni teellä :)

Uudet popot

Ollaan me sit hurahdettu. Tarkoituksena oli ostaa tänään meille molemmille kiipeilykengät, mutta vain mulle löytyi sopivat. Parin viikon sisällä tulee kuulema uudet mallit, sitten katselmaan uudestaan kenkiä. Eiköhän sitten löydy avokillekin sopivat.



kiipeilykengät - Five Ten /Rogue

Tietenkin kun kerran kiipeielykeskukseen asti mentiin, niin kävimme myös kiipeilemässä. Nyt meillä molemmilla on todistukset siitä, että osaamme varmistaa :)

Kiipeily oli tänään paljon nopeampaa ja vaivattomampaa, kuin viimeksi. Ekalla kerralla meni kauheasti aikaa siihen, kun mietin uskallanko vaiko enkö kiivetä ylöspäin. Tänään myöskin se, että ei ollut kuumeessa vaikutti siihen, että reitit tuli kavuttua nopeammin, eikä tarvinnut pysähdellä jatkuvasti keräämään voimia tai pyyhkimään tuskanhikeä otsalta.

Nyt toisella kerralla ei jännittänyt yhtään ylhäältä alastulo.

Mietittiin sellaista avopuolison kanssa, että kävisimme ainakin kahdesti kuukaudessa kiipeilemässä köysillä ( hitsi.. mun tekis jo nyt mieli mennä uudestaan :P ) ja sitten ehkä pari kertaa kuukaudessa yhdessä boulderoimaan. Tosi kiva, että on nyt joku yhteinen harrastus. Käydäänhän me yhdessä salilla, mutta tykätään molemmat tehdä omat treenimme kaikessa rauhassa... ollaan totisia treenaajia :)

Dance Fever

Käytiin eilen ystävättären kanssa meille molemmille uudella ohjatulla tunnilla. Testattiin Dance Fever. Mun piti aluksi vain varata omalla kortilla ystävättärelle paikka salissa, mutta koska tunnilla oli tilaa, niin ystävätär ilmottautui omalla kortillaan ja mä sitten menin omalla varauksella sinne.

Olisi ehkä pitänyt kuitenkin miettiä se, mihin mä oikein osallistui.. tai no.. ehkä ihan hyvä, että en kuitenkaan lukenut tuntikuvausta. Olisi varmaan jäänyt tunti väliin :P

"Tanssitunti, jossa haastava koreografia taitavasti musiikkiin yhdistettynä vie matkalle eri tanssityylien maailmoihin. Tunti ei sisällä lihaskunto-osuutta. Tunti sopii aiemmin koreografisilla tunneilla käyneille"

Poltettujen kaloreiden kannalta tehokas tunti. Liikkeetkin olivat kyllä kivoja, hieman ehkä vaativia vain .. ja voi olla, etten tehnyt kaikkea ihan oikein.. ei polvien varmaan kuulu näyttää tunnin jälkeen tältä:


(ei, mulla ei oo mitään ihosairautta, joo mun iho on aina ollut tuollaista näppyläistä)

Mutta pääasia oli, että oli hauskaa, ja tuli kokeiltua taas jotain uutta :) Miltäköhän mä näytän tiistaina kun oon käynyt tankotanssitunnia tämän saman ystävättären kanssa :D

Kiipeilyä ja meksikolainen ilta

Eilen oli aivan mahtava päivä, päivä alkoi crossaamalla, sitten valmistelin illan herkutteluja varten ruoka-ainekset. Me menemme ystävänpäivänä ulos syömään, avopuoliso olisi halunnut mennä Santa Fe´hen syömään fajitaksia, mutta mä taasen halusin erääseen toiseen ravintolaan. Koska sitten valittiin mun vaihtoehto, niin päätin tehdä avokille meksilaisen illan meillä kotona.

Iltapäivällä hain avopuolison töistä, josta suuntasimme yhdessä kohti Salmisaaren liikuntakeskusta ja Kiipeilyareenaa.


(kuva laitattu sivulta: http://kiipeilyareena.com/)

Mä en ole koskaan aikaisemin käynyt kiipeilemässä, moni on kyllä puhunut siitä ja avopuolisokin on käynyt ja tykkää lajista. Olin sitten ottanut yhteyttä tuonne ja kysynyt, että onko tuolla mitään kiipeilyneitsyille.

Kiipeilyareenalta löytyy mm Pohjoismaiden korkein kiipeilyseinä, muutamia itsestäänvarmivia köysiä/paikkoja sekä useita kiipeilyseinä, paljon erilaisia reittejä sekä boulderointi mahdollisuus.

Meitä kiipeilyssä opasti henkilö, joka on kiipeillyt mm Mont Blancille ja on Kiipeilyareena toimistusjohtaja.

Ensimmäisellä kiipeilykerralla mentiin itsestäänvarmistavilla reiteillä. Mä taisin ekalla kertaa kiivetä pari metriä, enkä meinannut uskaltaa päästää irti :D Ihan hyvin se meni sitten. Seuraavalla kerralla pääsin jo vähän korkeammalle ja lopulta uskalsin kiivetä jo ihan ylös asti. Ekoilla kerroilla kädet oli niin hapoilla tuosta, etten voinut kuvitella enää kiipeäväni yhtään. Onneksi en kehdannut kitistä, vaan menin rohkeasti niihin paikkoihin mihin

Niiden itsevarmistavien jälkeen hirvitti se, että avokki varmisti minut. Vielä kauheampaa oli se, että minä jouduin vastaamaan avokin hengestä varmistamalla hänen kiipeilynsä O_o Ihan hirveää. Mitä jos se olis tippunut.. en mä peris vielä mitään. Just tällaisten asioiden takia meidän pitäisi olla naimisissa :D Avokki ei varmaan nyt joko a) uskalla ikinä kosia b) uskalla lähteä mun kanssa kiipeämään sen jälkeen kun ollaan naimisissa :P

Tuosta kiipeilystä jäi aivan mahtavat fiilikset, ollaan avopuolison kanssa molemmat niin innoissamme, ettei olla mistää muusta puhuttukaan kuin kiipeilystä. Avopuolison miettii jopa kiipeilykenkien hankkimista. Mä en ole vielä niin pitkällä.

Kotiuduttuamme järjestin tosiaan meille meksikolaisen illan.

Alkupaloina oli Quesadillas de Nuez, eli vuohenjuustolla, saksanpähkinöillä, hunajalla ja jalapenoilla täytettyjä Quessidilloja.



Pääruokana oli naudanlihaburritoja, eli naudaniliha-paprika-sipulipaistossa plus guakamolea ja juustoraastetta sisällä, päällä tuota juustokastiketta (mikä se nimi olikaan?) + jalapenoja, lisukkeena salaattia valkosipulikastikkeella ja nachoja ja salsaa.



Jälkiruokana oli ihan Pirkan kolmen suklaan jäätelöä :)

mä oon niin selkä

Nonni tosiaan, i am back. Tauti nujerrettu (arght, nyt on lämpöä, mutta ei muuten kipeä olo, joten en ole kipeä .. nih!)

Eilen palasin kuntosalille ja tänään crosserin päälle ohjatulla tunnilla. Mieletön olo. Mä kovasti suunnittelen käyväni salilla kolmisen kertaa viikossa ja parina päivänä kävisin jumpassa/crossaamassa. Täällä kotona mun suunnitelmat eivät saaneet kannatusta "et sä kuitenkaan hyödy siitä mitään".. Jjust. Paitsi että tulee hyvä mieli, kunto kohoaa ja rasva palaa.. mutta joo ei siitä mulle tuu mitään.

Pientä kannustusta kiitos.

Myöskin mun osallistumiset noilla Fitfarmin kuureilla teilattiin täysin. Ei kuulema ole kannattavaa olla millään pikadietillä, vaan pitää opetella syömään kunnolla. KETTU! Sitähän tässä fitfarmin haasteissa tavotellaan, hyvää säännöllistä ruokarytmiä, totutellaan normaaleihin annoskokoihin jne. Teki mieli huutaa kun käytiin ties kuinka monennen kerran toi sama hemmetin keskustelu.

Myöskin jos mä jonain päivänä haluaisin palkita itseni jollain hyvällä, niin "miksi sä ylipäätänsä laihdutat, jos kuitenkin vedät koko ajan karkkia".

*smack!!*

Lukiskohan se nyt se fitfarmin haastesivun, jotta ei tartte joka kerta käydä tätä saatanan vääntöä. Kypsyttää.

tankotanssi

Yksi ystävätär harrastaa tankotanssia, ja hän kyseli kiinnostaisiko minua lähteä kokeilemaan. No tottakait kiinnostaa, yritinhän jo saada ystävättären polttareihin tankotanssi-ideaa läpi .. huonolla menetyksellä tosin. Nyt on aika varattuna tunnille, parin viikon päästä pääsee jo kokeilemaan :)

OMG OMG OMG!!

Mun personal best.

IKINÄ ei ole juokseminen tuntunut tuolta. Niin kevyeltä, askel nousi koko ajan kevyesti, missään vaiheessa hengitys ei tuntunut raskaalta, ei tuntunut keuhkoissa. Yleensä parin sadan metrin juoksemin jälkeen reidet tuntuvat raskailta, mutta nyt ei ollut missän vaiheessa näin.

Valitsin reitin, jonka kuvittelin olevan jotain 5 km, mutta kotiin palattuani näin mittarista juosseeni 6,4 km :) ajassa 43 minuuttia. Ihan mieletöntä. En ole koskaan aikseimmin juossut noin paljoa, mä olen aina vihannut juoksemista, tämän jälkeen en todellakaan.. voi hitsi kun pääsis jo uudestaan.

Matkalle lainasin avopuolison iphonen spotifyn takia. Luotiin mulle sinne tosi hyvä juoksusoundtracki :P Hyvä ja hyvä, makuja on monia :D

C'mon Now - Leila K
Break Ya Neck - Busty Rhymes
Gasolina - Daddy Yankee
Work - Ciara feat Missy E
Confusion - New Order
Take me to the hospital - Prodigy
Dödel Up - Guano Apes
Sexy Bitch - David Gueatta
I wanna go Crazy - David Guetta

Alunperinhän tänään piti olla lepopäivä, sillä a) maanantai yleensä ovat b) mulla oli edelleen darra lauantain vuosipäiväjuhlinnan jäljiltä. Käytyäni äitini kanssa kaupassa, ostokassissa poltteli upouudet pitkät juoksuhousut ja mielettömän hyvin rintoja tukeva juoksutoppi. Enhän mä voinut olla kokeilematta miltä tuntuu spurtata "vähän".

Hikinen mutta onnellinen



Stadiumista tarttui kassan kautta mukaan tämä Niken toppi, pitää erinomaisesti rinnat paikallaan, kertaakaan sattunut juostessa



Lähdin siis alunperin ostamaan lyhyitä juoksuhousuja salille, mutta koska lyhyitä ei ollut ässänä, ja nämä oli, niin eihän näitä voinut jättää sinne :)



Vanha Addun takkini, ostettu kait vuosi sitten papalta saamillani joululahjarahoilla, eli joululahja papalta mulle :)



Uusi myssy, Stadiumista



Nää on itseasiassa mun crossing / sali -kengät, mutta olin tilapäisesti hukannut mun oikeat juoksukengät.



Tarkkaavainen huomasi varmasti mitkä olivat teemavärit :D Juoksuhousuissakin piti ehdottomasti olla tuota fuksiaa, jotta ne kelpasivat :) Kuten on vanhoissa juoksuhousuissani ja olemassa oleva Niken salitoppi on pientä valkoista logoa lukuunottamatta fuksia. Oon jotenkin fiksoitunut tähän värikomboon.

let´s get musical

Rakennekynsistä luopuminen mahdollistaa muutaman vanhan harrastuksen aloittamisen uudelleen. Jokus yläasteikäisenä kyllästyin pianonsoittoon ja vaihdoin kuuden-seitsemän vuoden harrastuksen kitaraan.

Jostain syystä ko harrastus ei tuntunut alun jälkeen ihan omalta, en tiedä johtuiko se opettajasta vai niistä kappaleista mitä soitettiin, ihme klassista rämpytystä, ihan tylsiä kappaleita.

Ennen toissapäivää en ollut koskenut kitaraan vuosiin, mutta nyt jotenkin innostuin. Ehkä rempan ja muuton jälkeen tarvitsen uutta projektia.

Tänään soittelin kitaraa melkein tunnin, oli kiva lähteä ihan soittikirjan alusta, opetellen yksinkertaisia melodioita ja sointuja. Nyt sormenpäät ovatkin jo hellinä :)

Rakennekynsistä luopuminen sallisi myös rakkaan keihäänheittoharrastuksen aloittamisen :) Muikeeta. Tällä hetkellä mietin, että voisi kerran viikossa mennä yleisurheilukentällä, aloittaa treenamisen juoksella pari kertaa kevyesti radan ympäri, venytelle, voisi tehdä jonkin mimimin kuntopiirin, 100 m juoksua - punneruksi, 100 m juoksua vatsalihaksia.. jne jne, sitten voisi treenata käsiä tekemällä liikkeitä kuulalla, heittoa päänylä, alakautta ja sivuilta ja lopuksi harjoittelemalla varsinaista keihäänheittoa :) Toivottavasti vain polvi kestää :) Voisin aloittaa myös uudelleen uimisen. Parin vuoden ajan kävin 2-3 viikossa aamuisin uimassa, aina tuli uitua jotain 2 km. Uintia varten löytyy uimahanskat rintauintia varten, sellaiset läpyskät kroolia varten ja pulleri sitten kun haluaa treenata yläkroppaa. Kroolaaminen pullerijalkojen välissä ja läpyskät käsissä on extrakivaa. Tietenkin normaali crossaaminen salilla saa jatkua.

Tarkoitus ei ole näännyttää itseään urheilulla, vaan harrastaa kohtuudella. Minulla on ollut tapana usein vetää noi jutut överiksi, mutta nyt on sellainen olo, että osaisin ehkä liikkua kohtuudella :) Ja ennenkaikkea olla piiskaamatta itseäni emotionaalisesti, mikäli joku kerta en jaksakaan/halua urheilla.

Pitää myös ajatella perhettä, eikä vain koko ajan olla koko ajan poissa kotoa. Onneksi saan avokin kanssani lähtemään salille ja mahdollisesti myös uimaan, yleisurheilusta en usko avokkini innostuvan, mutta ei se haittaa, mä tykkään treenata myös yksin.