let´s get musical

Rakennekynsistä luopuminen mahdollistaa muutaman vanhan harrastuksen aloittamisen uudelleen. Jokus yläasteikäisenä kyllästyin pianonsoittoon ja vaihdoin kuuden-seitsemän vuoden harrastuksen kitaraan.

Jostain syystä ko harrastus ei tuntunut alun jälkeen ihan omalta, en tiedä johtuiko se opettajasta vai niistä kappaleista mitä soitettiin, ihme klassista rämpytystä, ihan tylsiä kappaleita.

Ennen toissapäivää en ollut koskenut kitaraan vuosiin, mutta nyt jotenkin innostuin. Ehkä rempan ja muuton jälkeen tarvitsen uutta projektia.

Tänään soittelin kitaraa melkein tunnin, oli kiva lähteä ihan soittikirjan alusta, opetellen yksinkertaisia melodioita ja sointuja. Nyt sormenpäät ovatkin jo hellinä :)

Rakennekynsistä luopuminen sallisi myös rakkaan keihäänheittoharrastuksen aloittamisen :) Muikeeta. Tällä hetkellä mietin, että voisi kerran viikossa mennä yleisurheilukentällä, aloittaa treenamisen juoksella pari kertaa kevyesti radan ympäri, venytelle, voisi tehdä jonkin mimimin kuntopiirin, 100 m juoksua - punneruksi, 100 m juoksua vatsalihaksia.. jne jne, sitten voisi treenata käsiä tekemällä liikkeitä kuulalla, heittoa päänylä, alakautta ja sivuilta ja lopuksi harjoittelemalla varsinaista keihäänheittoa :) Toivottavasti vain polvi kestää :) Voisin aloittaa myös uudelleen uimisen. Parin vuoden ajan kävin 2-3 viikossa aamuisin uimassa, aina tuli uitua jotain 2 km. Uintia varten löytyy uimahanskat rintauintia varten, sellaiset läpyskät kroolia varten ja pulleri sitten kun haluaa treenata yläkroppaa. Kroolaaminen pullerijalkojen välissä ja läpyskät käsissä on extrakivaa. Tietenkin normaali crossaaminen salilla saa jatkua.

Tarkoitus ei ole näännyttää itseään urheilulla, vaan harrastaa kohtuudella. Minulla on ollut tapana usein vetää noi jutut överiksi, mutta nyt on sellainen olo, että osaisin ehkä liikkua kohtuudella :) Ja ennenkaikkea olla piiskaamatta itseäni emotionaalisesti, mikäli joku kerta en jaksakaan/halua urheilla.

Pitää myös ajatella perhettä, eikä vain koko ajan olla koko ajan poissa kotoa. Onneksi saan avokin kanssani lähtemään salille ja mahdollisesti myös uimaan, yleisurheilusta en usko avokkini innostuvan, mutta ei se haittaa, mä tykkään treenata myös yksin.