Tassuterapia on tullut tänään tarpeeseen, ollaan leikitty Mimin kanssa kotosalla, pikkuinen taitaa olla ihan poikki. Olisin kyllä toivonut avokin olevan kotona, mutta mitäs sille tekee, kun toiselle on iltavuoro.
En ole ollut maailman paras päivä, alkupäivällä vitutti asiat, mutta sitten tuli oikeita murheita.
On jotenkin niin kauhea huoli ja murhe isoisästä. Kävimme viikko sitten tiistaina äidin kanssa katsomassa pappaa sairaalassa, siellä se oli varsin pirtsakassa ja äärimmäisen skarpissa kunnossa. Puhuivat siitä, että tämän viikon lopussa pääsisi kotiin, nyt .. näyttää siltä, ettei pappa pääse välttämättä enää ikinä kotiin. 91-vuotta on kiitettävä ikä. Sille ei vain voi mitään, kun elimistö alkaa sanoa, että tää olisi mahdollisesti tässä. Mä niin toivon, että pappa vaan onnistui pelästyttää meidät, niinkuin kävi vuosi sitten.
Mä olen onnellinen papan puolesta, että se on nähnyt kaikkien sen lapsenlapsien olevan nyt onnellisissa parisuhteissa, pääsi pikkusiskon häihin, sai kuulla pikkusiskon odottavan lasta ja pääsi ihmettelee vauvamasua, pappa on nähnyt pikkuveljenkin olevan onnellisessa parisuhteessa.. ja minä, minäkin voin hyvällä omalla tunnolla sanoa papalle olevani onnellinen parisuhteessani ja löytäneeni sen oikean.
Viikko sitten meidän ollessa sairaalassa kyselimme papalta, että haluaisiko hän katsoa huoneessa jotain hänen lempimusiikkiohjelmiaa. Pappa vaan totesi, ettei viitsi noita vanhuksia häiritä (taisi huonetoverit olla muutaman vuoden vanhempia) ja että hänellä on vielä paljon aikaa kuunnella musiikkia omassa kodissaan. Mä niin toivon, että pappa pääsee vielä omaan kotiinsa.
Tassuterapiakuvia pääosissa Mimi <3
1 viikko sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti