äitiysloma lähenee loppuaan

En ole varmasti ensimmäinen enkä viimeinen äiti, joka ihmettelee sitä mihin aika kuluu. Vastahan pikkuinen syntyi ja juuri ennen juhannusta saimme hänet kotiin.

Matka tähän asti on pitänyt sisällään monia vaiheita, niistä olimmekin perheen kanssa kertomassa neuvolan perhevalmennusryhmälle. Oli kiva päästä jakamaan omia kokemuksia ryhmälle, toivottavasti osasimme kertoa jotain, mistä oli apua siellä jollekulle.

Tuntuu hullulta, että olin aivan varma vielä vuosi pari sitten, etten haluaisi edes lapsia, vauvakuumeesta ei ollut tietoakaan. Luonto tekee tehtävänsä, ja nyt koen viettäväni elämäni parasta aikaa. Yksi päivieni ehdoton lempihetki tällä hetkellä on illan viimeinen imetys, jonka teen omalla sängyllä. On ihanan tunne nukahtaa pojan kanssa yhdessä.

Olen huomannut myös sanovani asioita, joita en olisi koskaan uskonut suustani kuultavan. Imettäminen on ihanaa ja nyt on kovasti jo vauvakuume (mutta tässä kohtaa laitetaan nyt vähän jäitä hattuun). Aikaisemmin ahdistuin leikkipuistojen ohi kävellessä, "kohta mekin joudumme tuonne". Nyt oikeastaan odotan jo kovasti sitä, että pääsen leikkimään pojan kanssa hiekkalaatikolle ja antamaan pojalle vauhtia keinussa.

Mutta tosiaan, tänään viedään viimeistä äitiyslomapäivää. Huomisesta lähtien palaan töihin, osa-aikaisesti tosin. Meillä jaettu osa-aikainen vanhempainloma tarkoittaa paljon enemmän aikaa perheen kanssa, mikä on ihanaa. Nyt kun mies on 2-3 päivänä viikossa kotona, ja minulla on luvattoman lyhyt työmatka, niin meillä on iltaisin mahdollisuus harrastaa vielä yhdessä, toisin kuin niinä päivinä milloin mies kotiutuu töistä vasta kuuden seitsemän pintaan.

On ollut mitä ihanin päätös äitiyslomalle aviomiehen viettäessä pari viikkoa kesälomiaan meidän kanssa.

Täyden kympin poika

Yritin miettiä raflaavaa otsikkoa, jokainen vaihoehto vaan jotka millään tavalla pystyisi kuvata omia tuntemuksia nyt, sai vain kyyneleet nousemaan silmiin. En ole ikinä pystynyt kuvitella olevani enempää rakastunut mieheeni enkä ole voinut mitenkään kuvitella sitä ehdottoman rakkauden määrää, joka samantien syntyi kun sain pienen poikani leikkauspöydällä vierelleni.

Meillä syntyi maanantaina maailman upein (no kuinkas muuten äidin mielestä) pieni poika 27 tunnin synnytyksen jälkeen kiireellisellä sektiolla. Vauva voi hyvin, sehän on pääasia, äidillä menee pieni tovi toipua koitoksesta.

Pääsimme eilen sairaalasta, ja nyt elämä ei voisi tuntua yhtään täydellisemmältä.

Ja tosiaan, ihanaa juhannusta kaikille!

Treffi-ilta

Treffi-iltoja on tullut viimeaikoina tavallista enemmän, silllä tiedostamme sen, että pian ei niin vain lähdetä extempore elokuviin tai minnekään, ainakaan aviomiehen kanssa kahdelleen. Eilen kävimme syömässä ja elokuvissa. Pizzat Classic Pizzassa ja päälle pari tuntia rymistelyä valkokankaalla. Aviomies halusi ehdottomasti lähteä katsomaan Mad Maxin, itselle elokuvat olivat oudompia, osasin vain odottaa visuaalisesti hienoa elokuvaa.

Tuli tuossa tehtyä sellainen pieni oivallus, että ihan kuten me aikuiset, niin tarvitsee uusi tulokaskin varmasti enemmän kuin yhdet lakanat. Olin asennoitunut, että pitää lähteä joku päivä erikseen kangaskauppaan, en muistanutkaan Eurokankaan olevan Sellossa. Valitsimme parit söpöt kankaat aviomiehen kanssa.

Nyt pitää vain kaivaa ompelukone kaapista. Ties vaikka sitä innostuisi ompelemaan enemmänkin lapsen tultua. Neulominen on kuulema ainakin kova juttu imettäessä, kaapeissa onkin paljon erilaisia käsityöprojekteja odottamassa valmistumista.

Äitiysloma on lopulta ajateltuna kohtalaisen lyhyt aika. Uskoisin pikkuisen pitävän kohtuu kiireisenä alussa, kaipa se on pelkää imettämistä ja nukuttamista, että ehkä ei kannata suunnitella ehtivänsä tehdä mitään vallan mahdottomia. Vanhempainvapaalla sitten onkin meillä kotona jo eri tahti.

Olemme jo ennen raskautumista keskustelleet aviomiehen kanssa siitä, miten haluamme vanhempainvapaamme järjestää, kumpi meistä jää kotiin lapsen kanssa vai haluammeko kenties jakaa tuon ajan. Olen niin uskomattoman iloinen siitä, että aviomieheni haluaa myös olla kotona, luoda suhdetta lapseemme. Jaamme siis vanhempainvapaa, olemme molemmat noin syyskuun alusta osittaisella vanhempainvapaalla. Osittaisen vanhempainvapaan hyviä puolia on, että meille molemmille syntyy selkeä käsitystä siitä, miten raskasta voi olla kotivanhemmuus ja kun me molemmat pysymme työelämässä kiinni, niin ei synnyt myöskään mahdollisesta katkeruutta siitä, että toinen pääsee päivittäin viettämään aikaa toisten aikuisten kanssa tai että joutuu luopumaan urastaan tms. 

Vauvan syömisistä tuona aikana (osittainen vanhempainvapaa) ei kannata vielä kauheasti stressata. Meillä on kyllä alustavia suunnitelma siitä, miten tulemme toimimaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten kaikki tulee sujumaan. Muilla tuntuu toisinaan olevan varsinkin vahvat mielipiteet siitä, miten meidän pitäisi toimia, mutta tässä asiassa tulemme toimimaan niin, kuin meistä itsestä parhaimmalta tuntuu. En koe olevani huono äiti tai jättäväni lapseni pulaan, vaikka palaankin työelämään hyvinkin pian ja jos maito (oli se sitten pumpattu tai purkista) nautitaan pullosta.

Hemmotteluviikonloppu, Långvik ja vauvakutsut

Olipas ihana viikonloppu takana. Lauantaina aviomies vei minut viettämään syntymäpäivääni vähän jälkikäteen Långviikkiin.

Aviomies halusi ehdottomasi minun ottavan jonkin hoidon kylpylässä, joten heti sisäänkirjautumisen jälkeen painelin New Life & New Mum -hoitoon. Oli ihana vain maata tunnin verran rentoutua ja olla hierottavana ja puunattavana.

Illan muuhun ohjelmaan kuului kauheasti hempeilyä, istumista porealtaassa, upea ateria Långvikin Bistrossa, iltatepsuttelulla ja drinkein kylpylän baarissa.

Bistron ruoka oli juuri niin upeaa, mitä muistelimme. Tuolla voi ottaa mitä tahansa listalta, eikä tarvitse pettyä. Aviomieskin söi sellaista ruokaa, mitä en saisi häntä ikinä syömään kotona.

Sunnuntaina tuli herätty erittäin hyvissä ajoin, olisi pitänyt odotella melkein pari tuntia ennen punttiksen virallista aukeamista, mutta onneksi henkilökunta päästi minut salille treenaamaan kolme varttia etuajassa.

Salitreenin ja puolen kilometrin uinnin jälkeen maistui aamiainen. Aviomies oli odottanut jo edellisestä illasta upeaa aamiaista.

Ikean ja pienen huviajelun (meillä on höpsö tapa ajella ympäriinsä ja unelmoida hienoista omakotitaloista) jälkeen suuntasimme kotiin. Puin kauheat pieruverkkarit ja lökövaatteet ja aloin touhustella. Sohvalla maatessa ovikello soi ja samantien joku tuli omille avaimilla sisälle. Kävin kurkkaamassa ovella, tajusin äidin ja ystävieni olevan ovella, päästin sqviik -äänen samalla kun ryntäsin makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita.

Samalla kun vaihdoin vaatteita yllätyskomitea laittoi pöydän koreaksi. Kaikki maistui niin hyvältä, söin itseni aivan palloksi vaikka hotelliaamiaisen jälkeen olin vannonut vetäväni salaattia pari päivää.

Minua lahjottiin tai tarkemmin meitä.

Kotia koristeltiin teemaan sopivasti.

Kesämies sai ensimmäiset kiipeilykenkänsä. Taitaa mennä vielä muutama vuosi siihen, että nämä otetaan käyttöön, mutta ihanaa että tällaiset ovat odottamassa.

Lahjojen joukossa oli myös vaippakakku.

Ihania lahjoja kaikki. Olin niin otettu juhlista, en ollut osannut odottaa niitä lainkaan. Oli ihana saada ystävät meille, syödä hyvin ja kuunnella arvuutteluja vauvan syntymäpäivästä, nimestä jne. Ehkä tässä jo kuukauden päästä voisi pikkuhiljaa selvitä kuka osui lähimmäksi ajan, painon ja pituuden suhteen.

Ihan mahtava viikonloppu.

Berliinissä

Perjantaina paljastui meidän yllätyksemme äidille, lähdimme isolla porukalla Berliiniin. Äiti oli kymmenen vuotta sitten ollut Berliinissä siskoni kanssa, ja tuolloin oli sanonut matkan päätteeksi, että hän haluaisi tulla uudestaan kymmenen vuoden päästä Berliiniin katsomaan miten kaupunki on muuttunut. 

Itse olen käynyt Berliinissä pariin otteeseen. Vuonna 2001 aivan vaihto-oppilasvuoteni alussa minut uskallettiin jättää yksin vaihtariperheeni toimesta päiväksi tuonne ja vuonna 2002 kävin vaihtarisiskoni kanssa Love Paradessa. Omat muistikuvat kaupungista eivät olleet kummoiset, etenkin Love Paraden jälkimainingeissa tuli pyörittyä kohtalaisen karuissa mestoissa ja ehkä päälimmäisenä muistona oli kovinkin pelottavan päihtuneet ihmiset. 

Perjantai meni matkatessa, hotelliin kirjautuessa (neljän tähden hotelli Novotel) sekä illallista ja pientä evästä seuraavalle aamulle etsiessä.

Pakko mainita, että Berliinin Tegel lentokenttä oli aikamoinen järkytys. Lentokenttä oli kauhean vanha, harmaa ja kolkko. Mieleni teki melkein lähteä takaisin Suomeen, niin kauhuissani oli tuolla, onneksi muu Berliini teki siisteydellään vaikutuksen sekä minuun että perheeseeni.

Lauantaille oli alunperin suunnitteilla vuokrata pyörät ja tutustua niiden selästä kaupunkiin, mutta plan B otettiinkin käyttöön. Lähdimme S-Bahnilla hotellilta museosaarelle, jossa kävimme tuomiokirkossa, syömässä, kävilimme Check Point Charlielle ja sieltä vielä eteenpäin Brandenburger Torille.

Minä ja maha tepsuttelimme tuomiokirkon huipulle. Oli rankkaa, mutta kannatti. Ylhäältä oli upeat maisemat.

Currywurst XXL .. ommom!

Ihmettelin useampaan otteeseen pinkkejä (ja vaaleansinisiä) kaupungin läpi kulkevia putkistoja. Löytyi selitys. Oma alkuperäinen epäilys oli jonkinsortin taideteos.

Hotellihuoneessa tuli pariinkin otteeseen nautiskeltua renouttavasta kylvystä. Lämpimässä vedessä lilluminen teki hyvää sekä mahalle että kovia kokeneille koiville.

Sunnuntaille oli suunniteltu brunssi Alexille ja sieltä eläintarhaan. Sisko perheineen lähti lapsia enemmän kiinnostavaan kohteeseen Legolandiin. Äiti, isä ja minä mieheni kanssa vietimme siis kolme - neljä tuntia pyörien eläintarhassa.

Sunnuntai-illalla oli vielä sovittuna treffit ystäväpariskunnan kanssa ihanaan ravintolaan. Matkalla löysimme boulderin, pitähän sitä käydä vähän testaamassa. 

Maanantaina oli vielä alkuiltaan asti aikaa pyöriä kaupungilla. Me päätimme nauttia upeasta päivästä kävelemällä pikkuisen Tiergartenissa, josta suuntasimme shoppailemaan. Söimme vielä koko porukalla yhdessä ennen kuin lähdimme hotellin kautta lentokentälle.

Aviomies osti Kadewesta meidän pikkuiselle kesämiehelle myssyn. 

Reissu oli ihanan onnistunut, arjesta irtautuminen onnistui. Äiti oli erittäin otettu siitä, että olimme kaikki lähteneet mukaan. Tuli tuossa jo vähän mietittyä, että voisi ensikeväänäkin suunnata Berliiniin, jäi sellainen olo, että jäi vielä niin paljon nähtävää.

Täytyy lähteä reissuun vielä silloin kun oma muksu ei ole liikkuvaa sorttia, jotta siirtymät sujuvat reippaasti. Itsehän olin lyllerrysvauhdilla liikkeessä tällä kertaa.