Treffi-iltoja on tullut viimeaikoina tavallista enemmän, silllä tiedostamme sen, että pian ei niin vain lähdetä extempore elokuviin tai minnekään, ainakaan aviomiehen kanssa kahdelleen. Eilen kävimme syömässä ja elokuvissa. Pizzat Classic Pizzassa ja päälle pari tuntia rymistelyä valkokankaalla. Aviomies halusi ehdottomasti lähteä katsomaan Mad Maxin, itselle elokuvat olivat oudompia, osasin vain odottaa visuaalisesti hienoa elokuvaa.
Tuli tuossa tehtyä sellainen pieni oivallus, että ihan kuten me aikuiset, niin tarvitsee uusi tulokaskin varmasti enemmän kuin yhdet lakanat. Olin asennoitunut, että pitää lähteä joku päivä erikseen kangaskauppaan, en muistanutkaan Eurokankaan olevan Sellossa. Valitsimme parit söpöt kankaat aviomiehen kanssa.
Nyt pitää vain kaivaa ompelukone kaapista. Ties vaikka sitä innostuisi ompelemaan enemmänkin lapsen tultua. Neulominen on kuulema ainakin kova juttu imettäessä, kaapeissa onkin paljon erilaisia käsityöprojekteja odottamassa valmistumista.
Äitiysloma on lopulta ajateltuna kohtalaisen lyhyt aika. Uskoisin pikkuisen pitävän kohtuu kiireisenä alussa, kaipa se on pelkää imettämistä ja nukuttamista, että ehkä ei kannata suunnitella ehtivänsä tehdä mitään vallan mahdottomia. Vanhempainvapaalla sitten onkin meillä kotona jo eri tahti.
Olemme jo ennen raskautumista keskustelleet aviomiehen kanssa siitä, miten haluamme vanhempainvapaamme järjestää, kumpi meistä jää kotiin lapsen kanssa vai haluammeko kenties jakaa tuon ajan. Olen niin uskomattoman iloinen siitä, että aviomieheni haluaa myös olla kotona, luoda suhdetta lapseemme. Jaamme siis vanhempainvapaa, olemme molemmat noin syyskuun alusta osittaisella vanhempainvapaalla. Osittaisen vanhempainvapaan hyviä puolia on, että meille molemmille syntyy selkeä käsitystä siitä, miten raskasta voi olla kotivanhemmuus ja kun me molemmat pysymme työelämässä kiinni, niin ei synnyt myöskään mahdollisesta katkeruutta siitä, että toinen pääsee päivittäin viettämään aikaa toisten aikuisten kanssa tai että joutuu luopumaan urastaan tms.
Vauvan syömisistä tuona aikana (osittainen vanhempainvapaa) ei kannata vielä kauheasti stressata. Meillä on kyllä alustavia suunnitelma siitä, miten tulemme toimimaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten kaikki tulee sujumaan. Muilla tuntuu toisinaan olevan varsinkin vahvat mielipiteet siitä, miten meidän pitäisi toimia, mutta tässä asiassa tulemme toimimaan niin, kuin meistä itsestä parhaimmalta tuntuu. En koe olevani huono äiti tai jättäväni lapseni pulaan, vaikka palaankin työelämään hyvinkin pian ja jos maito (oli se sitten pumpattu tai purkista) nautitaan pullosta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti