blub blub

Hitsi, upea ilma, kiva päivä, kävin kääntymässä toimistolla, tuli naurettua paljon, oli hauskaa pomon ja äitiystuuraajani kanssa.

Parin edellisen päivän urheilut taisi vähän iltapäivästä väsyttää, sänky kutsui houkuttelevasti. En kuitenkaan keksinyt mitään hyvää syytä olla urheilematta, joten suuntasin uimahallille höydyntämään ilmaisuintini.

Olen nyt käynyt suurinpiirtein kerran viikossa pulikoimassa. Joskus aikoinaan tuli uitua enemmänkin. Kävin äitini kanssa 2-3 krt viikossa klo kuusi aamulla uimassa, yleensä matkaa taittui vähintään pari kilometria. Muutamia vuosia takaperin onnistuin myös murtamaan häntäluuni talvella pulkkamäessä, silloin uinti oli ainoa urheilu mitä pystyi tehdä, mutta tällöinkin modifioidusti. Häntäluun parantuessa tuli hiottua kroolia aika tehokkaasti, pullerin vain jalkojan väliin ja kädet kävi sen ajan mitä tavallisesti uin.

Uinti on viimeaikoina tuntunut tavallista mielekkäämmältä, siinä voisi ehkä olla laji, joka sopisi muuten raihnaiselle kropalleni (yliliikkuvuus ja polvi- sekä selkävammat).. siihen kun saisi vielä ympättyä pyöräilyn JA juoksemisen, niin voisi treenailla jotain hupitriatlonia varten. Valitettavasti vain näillä polvilla ja selällä ei enää juosta (viimeviikonloppuna elin sitten yhden ystävättären kautta, olin kovasti hengessä mukana hänen juostessa hcr:n).

Aina välillä olen haaveillut uudestaan uintitekniikkakurssin käymistä, olenhan joskus osannut mm tehdä käännöksen päädyissä jne. Jos kuitenkin ekaksi kesällä keskityn tulevaan uuteen pyörään ja jos vaikka talvella aikaa riittänee perhe ja työvelvotteilta, niin voisin ilmottautua tekniikkakurssillekin.

Mutta niin tänään.. hyvin taas jaksoi uida. Tänään tuli otettua viimemaanantaita rauhallisemmin, tänään uin "vain" 1100m puolessa tunnissa. Alussa innostuin revittelemään, kunnes tuli kauhea repivä olo vatsalihaksiin, jouduin levätä tovin. Hetken luulin jo, että uinnit jäisi alle varttiin, mutta vaihdettuani tahdin rauhallisempaan sain uitua koko puoli tuntia. Viimeviikon riehuminen altaassa oli toki nannaa itseluottamukselle, mutta 20 min kuolema pukkarissa uinnin jälkeen ei ollut tässä tilassa kauhean järkevää.

Aika tosin näyttää, josko omat suunnitelmat ja toiveet jaksamisen suhteen ovat hieman epärealistiset, sitä ei koskaan tiedä millainen kiljukaula vatsasta tulee. Ainakin poju on erittäin aktiivinen ja liikkuvainen.