ja sitten odotellaan

Sitä olisi koti jo siinä määrin valmis, että pikkuinen voisi tulla. Sain ommeltua itse parit lakanat bebelle ja aviomies on siivonnut kotia kuntoon. Viimeviikonloppuna olin jo hetken varma, ettei päästä edes viikolla 39. Pari päivää tuntui, että bebe olisi alkanut tehdä tuloaa rivakammin, mutta olot meni ohi. Nyt sitten taas odotellaan.

Olen ottanut poppakonstit käyttöön. Äitini oli jostain syystä kerännyt vadelmanlehtiä pakastimeen. Nyt voin sitten keitellä siitä itselleni teetä. 

Vadelmanlehtiteestä.

Onneksi ei tarvitse vain olla kotona ja odotella pikkuisen tulevan. Tuli osallistuttua erään ohjelmistotarjoajan tapahtumaan tiistaina messukeskuksella, sain ajatusta irti odottamisesta ja pääsin oppimaan vielä uutta työjuttuihin liittyen.

Myöskin vuosipäivän viettäminen aviomiehen kanssa vei mukavasti ajatukset muualle. Kävimme syömässä meidän häidenviettopaikkaan perustetussa a la carte ravintolassa Soihdussa ja hempeilimme uudestaan hääjuhliemme miljöössä.

Välillä tulee hajoiltua Mimin chillatessa.

Tänään ohjelmassa oli shoppailua äidin ja siskon kanssa Sellossa. Minun piti alunperin vain lähteä lounaalle kauppakeskukseen...

Jotenkin sitä tuli sitten kuitenkin shoppailtua vähän. Eteneminen oli aika hidasta, tuli varmaan testattua jokainen tuoli mitä matkan varrelta löytyi, sen verta tiheään vatsa veti kovaksi, (pääasiallisesti kuitenkin edelleen on koko ajan niitä kivuttomia). Nyt on ainakin ihana maksimekko ja mukavat kesäkengät odottamassa sairaalasta kotiutumista. Housut taitaa olla aika nou nou heti sen jälkeen, kun on pusertanut pienokaisen ulos.

kengät Aleksi13, mekko Vila

Joka ilta nukkumaan mennessä miettii, että josko jo tänä yönä. Yhdessä vaiheessa tuntui, että venytin nukkumaan menoa, kaipa minua jännitti ajatus siitä, että yöllä alkaisi taas tulla kivuliaita supistuksia. Hereillä pysyttelemällähän sitä välttyy kivuliailta supistuksilta ja synnytykseltä, joo-o.  Nyt pari iltaa on tullut mentyä jo aikaisemmin, koska .. "tulisi jo". 

Selvisi tässä pari viikkoa sitten, ettei tuo aviomies ole syntyessään ollut mitenkään erityisen pieni (4300g ja 52cm), mutta en minäkään mikään mini ollut (3820g ja 51cm). Itse en ollut yliaikainen, eikä tainnut tuo mieskään olla. Neuvolassakin tänään todettiin, ettei tuo oma treenivastus ole mitenkään pieni :D Apuva! Täytyy toivoa, ettei ihan vallan kauheasti mene yliajalle, jotta bebe mahtuu luonnollista tietä ulos.

Ehkä voisi jo mennä nukkumaan.. jos vaikka jo ensiyönä..