valmis?

Äitiyslomalla on ollut tavoitteena saattaa kotia ja itseä valmiiksi pikkuisen kesämiehen tuloon. Pitkin kevättä on tullut tehtyä erinäköisiä hankintoja, jotka on laitettu syrjään odottamaan pesua, kasaamista jne. 

Olin päättänyt itse rakentaa meille sopivan hoitotason pesuhuoneen pyykkikoneen päälle. Aviomiehellä ja minulla oli hieman näkemyseroja tason toteutuksesta, mutta aikeena oli itse rakentaa se, jolloin myös koin, että saan itse päättää toteutuksesta. Lopultahan kävin niin, että isäni rakensi tuon tason, tuossa vähän aikaa sitten oli sen verta paljon supistuksia yöllä, että kaipa hän ajatteli, etten itse ehtisi kasata tasoa. Parempi muutenkin, että isä rakensi tuon, varmasti jälki oli huomattavasti siistimpää kuin minun tekemäni.

Kasasimme aviomiehen kanssa makuuhuoneeseen pinnasängyn. Tarkoituksena on, ettei vauva nuku välissämme sängyssä. Arvostan sitä tilaa liikaa, minkä aviomies minulle sängyssä jättää, joten en ole valmis muutenkin vähästä tilasta antamaan pois. Pinnasängystä on tarkoituksella yksi reuna irti, jotta vauvan imettäminen yöllä onnistuisi parhaimmassa tapauksessa, niin ettei minun tarvitse varsinaisesti nousta ylös sängystä, vaan vauvan voi kätevästi siirtää omasta sängystä minun viereeni syömään.

Vauvan tavaroille on tehty tilaa, rattaat on haettu vanhempieni kellarista säilytyksestä, vaatteet on pesty ja viikattu, korviketta on hankittu hätätilanteita varten ja vaippoja on varmasti ainakin viikon tarpeiksi. Vaatteita pestessä alkoi ymmärtää kuinka pikkuinen tyyppi on tulossa maailmaan, hurjaa.

Sairaalalaukku on pikkuhiljaa pakattuna ja Mimille on tehtynä eväät vanhempien pakkaseen siksi ajaksi, kun toivottavasti saamme olla perhehuoneessa.

Tuli tänään hiffattua, että pikkuinen tarvitsee varmasti vain enemmänkin kuin yhdet lakanat, täytynee lähipäivinä käydä Eurokankaassa materiaaliostoksilla (vaikka myydäänhän kaikkea kaupoissa myös lasketun ajan jälkeenkin). Tuntuu myös, että haluan vielä hankkiutua hieman turhasta tavarasta eroon. Pikkuisen myötä varmasti tulee kerääntymään vielä lisää roinaa ja rompetta, joten on varmasti hyvä varautua tähänkin hieman etukäteen.

Kaikkea materiaa on, mutta eipä se auta silti siihen, että pikkuisen tulo jännittää kauheasti. Aikaisemmin sitä pelkäsi synnytystä ja kipuja. Perhevalmennukset ja sairaalaan tutustuminen rauhoittivat mieltä niin, ettei enää jännitä sairaalassa oloa ja tapahtumia niin paljoa. On tullut mietittyä kivunlievityksiä ja synnytysasentoja, ja olen muuttanut ehkä hieman mieltäni siitä, mikä olisi sopiva kivunlievitys ja millaisessa asennossa voisi yrittää alkaa punnertaa pikkuista maailmaan. Jänniä juttuja.

Nyt ehkä enemmän hirvittää se, että sairaalasta lähtiessä pitää ottaa bebe mukaan kotiin. Mitäs sille sitten tehdään? Ihanaa, että aviomies haluaa aivan ehdottomasti pitää kaiken mahdollisen isyysvapaan heti pikkuisen syntymän jälkeen, pääsemme yhdessä sitten harjoittelemaan tulokkaan kanssa oloa.