Mekaanikko Didi

Olin aika tohkeissani tänään, sain mennä vaihtamaan äitini autoon renkaat. En pidä siitä tunteesta, että en osaa jotain tai olen jostain riippuvainen, joten mielestä on tärkeää, että osaan myös vaihtaa renkaat autoon. Olen kerran aikaisemmin vaihtanut renkaat autoon, hyvin oli hommat muistissa.

Pikkuisen kanssa kävelimme aamulla vanhempieni luokse. Oli kiva kävellä hyvissä ajoin aamulla, kun kaikki muut koiranomistajat eivät ole liikkeellä. Viimeaikoina olen huomannut ärsyyntyväni siitä, ettei muut koiranomistaja annan vain mennä ohi. En mä ole hankkinut koiraa, alkaakseni jauhaa turhanpäiväisiä latteuksia tuntemattomien kanssa (pieni turhautuneisuus äänessä).

Vanhempien luona hairahduin tekemään aluksi muutaman tunnin töitä ja sitten pääsin itse asiaan.

Nyt voin sitten taas hyvällä omalla tunnolla lainailla äidin Puntoa, kun olen osallistunut myös sen huoltoon .P

Pikkuisen kanssa reippailimme myös takaisin kotiin.

Koiralla oli yllättävän paljon energiaa kotiutuessa, vaikka aamu- ja iltapäivän aikana Mimi tepsutteli lähemmäs 6 km.

Illalla kävimme kolmistaan ihmettelemässä Vantaankoskella keväistä koskea. Mimi riehaantui hurjasti veden läheisyydestä, nyt meillä on kotona uusi rätti.. pikkuinen on vain nukkunut kotiutumisen jälkeen.

Mies puolestaan innostui kalliosta.. aika oli märkä ja sammalainen nousu.. mutta kesän ensimmäinen ulkonousu miehelle :P

Kaiken kivan lisäksi olen tänään neulonut ja "löytänyt" uuden sarjan seurattavaksi, Netflixin oma sarja Hemlock Grove.

Muistinkohan kaverin kengänkoon väärin :P Tuosta tulee vielä hieno huopatossu, odottakaas vain. 

Kauhean kiva viikonloppu, pe-iltana vietimme vielä peli-iltaa ystäväpariskunnan kanssa, la kunnon salitreenin jälkeen valmistin herkullisen iltaruoan miehelleni ja minulle, saunoimme ja uimme.. ja tänään tosiaan kaikki mistä juuri kirjoitellut. On hieman ikävä jo kiipeilyä, mutta.. onhan ollut mahtavaa touhuta kaikkea muutakin, nähdä kavereita ja viettää aikaa sekä omien että miehen vanhempien kanssa (olivat kylässä tänään).