On tullut taas ravattua lääkärissä, tammikuinen vammautuminen kiipeilyseinillä ei ole mennyt ohi. Päivystyslääkäri ohje 2 viikkoa lepoa ja sitten takaisin kevyesti lajin pariin. Jääkaudella ei ollut ongelma, mutta sisällä tulee välillä vedettyä turhankin rankasti.
Käsivarsi/olkapää ei tavallisesti haittaa kauheasti, mutta tietyt liikkeet, mm päälle pukeminen tuntuu, vipunostot on aika nou nou vielä .. yläköyden varmistaminen ei ole hyväksi.. ja takin pukeminen päälle sattuu, käden vieminen selän taakse.. tai kiipeilleissä tietyt asennot, joissa käsi on rintalinjan takana.
Maanantaina kävin toistamiseen julkisella (odotettuani 5-6 viikkoa ylipäätänsä lääkärille pääsyä) lääkäri totesti vain "ultraan" .. eikä edes koskenut, kehotti miettimään jotain muuta urheilua kuin kiipeilyn. *köh* Nojuu, sain varattua itseni ultra-ajan 2,5kk:n päähän, mutta mitää ohjeita tai neuvoja ei tullut lääkäriltä. Aika paska maku oli suussa.
Kärsivällisyys tällaisissa asioissa ei kuulu hyveisiini. Tunti tk-lääkärin jälkeen soitin yksityiselle lääkäriasemalle, ja sain torstaille työterveyslääkäriajan.. lääkäri + ultra, aikaa meni vähemmän tuohon kuin mitä olisi mennyt ajaa Peijakseen lääkäriin.
 |
| se ei oo salamatkustaja, se on mun HAIUS! |
Ihan kuten arvelinkin.. ei ultrassa näkynyt mitään, mutta eipä tarvitse odottaa tätä tietoa 2,5kk. Nyt on lähete magneettiin, mutta lähden kuitenkin liikkeelle pitkällä tulehduskipulääkekuurilla, kylmävoiteella, kuminauhajumpalla ja liikunnalla. Nyt enää kiipeily ole kielletty, pitää vain ottaa rauhallisemmin, ja välttää liikkeitä, joissa käsivarteen/olkapäälihakseen sattuu.
Pitää yrittää jotenkin päästä julkisella magneettijonoon, ihan siltä varalta, ettei jumppailut ja lääkkeet auta vaivoihin. Ihan kevyesti en maksaisi itse magneettikuvaa.. ellei tosiaan tilanne julkisella puolella ole aivan toivoton.
Mutta vammoista huolimatta kiipeilyt ovat sujuneet erittäin hyvin. Viimeviikolla innostuin 3D-seinällä valkoisesta 7a:sta niin, että se on (yläköydessä) enää kahden levon (toinen lepo oli olkapäänvihlaisu ja käden irtoaminen otteesta) päällä.
Toissapäivänä flashasin uuden 6c:n (yliksessä) ja tänään ylitin itseni. Molemmilla kerroilla otin alun erittäin kevyesti, tekniikka tuntui jopa parantuvan, kun mietti miten kiipeää, eikä vain revi itseään ylös :D Tää on se hopeakehys.
Tänään kaveri laittaa minut liidaamaan 6b:n (neljä lepoa) ja tämän jälkeen puuskutin reitin höyryjunan lailla ylös. Puolivälin jälkeen jokainen ote tuntui epävarmalta, ja olin varma tippumisestani, mutta puhtaasti sain kakkostelua. WUHUU!! Aivan mahtavaa, kuinka paljon keyvemmin 6b:t alkaa nousta. Pumppukakkostelun jälkeen minut vielä törköttiin liidaamaan eräs musta 5b 3D-seinällä, kädet tärisi, verisuonet pullotti, mutta.. jollain ihmeen keinolla liidasin reitin puhtaasti ylös. Mahtava fiilis, kun ei ole lainkaan varma pitääkö yksikään ote ja sitten lopulta pääsi toppiin.
Muuten tuli otettua TOSI rennosti, mutta.. ehkä mielummin vähän löysäillen, kuin kivut ja pitkittyvä paraneminen.
6 kommenttia:
Aijaijai, kuulostaa kyllä vahvasti supraspinatuksen tai infraspinatuksen tulehdukselta. Se ei parane kuin levossa. Ärsytettynä saattaa aiheuttaa repeämiä. :(
Googleta noi edellä mainitut, niin näet kuvista osuuko kohdalleen.
Tsemppiä!
Lääkärin arvio on, että se on revähtänyt/revennyt, saattaapi olla deltoidlihas.
Nyt pitää vaan odotella, että tuottaako eilen saadut ohjeet tulosta.
Jos alkaa googlettaa liikaa, niin sitten tulee ihan kipeäksi.. :P
Sekin on totta, ei kannata omaa päätä liikaa ärsyttää. ;)
Deltoid-lihas näköjään oireilee ihan samassa paikassa kuin nuo spinatukset. Toivottavasti aiheuttaja selviää ja hoitotoimenpiteet toimivat. Onneksi kesään on myös vielä hetki aikaa. :)
Ai vaihda lajia? Aika läppä :-D
Harmi, että vamma on jäänyt vaivaamaan. Mulla meni vastaava ohi vain kolmen viikon täyslevolla - ei edes joogaa. Mulla oli just se Noran mainitsema supraspinatus. Tyypillisiä kiipeilyvammoja :-| Parantele maltilla, niin on sit parempi ku uus :-)
Kannattaa kiipeilyssä tosiaan ottaa tosi rennosti. Postauksen perusteella greidit on melkoisen korkeat ja tarkoittaa vastaavasti napakkaa kuormitusta myös keholle. Jos oireilusta huolimatta haluaa kiivetä, on ehkä harkittava tarkoin mitä kiipeää.
Suosittelisin Maaritin tavoin ottamaan kunnon lepuuttelutauon, mikä antaa olkapäälle mahdollisuuden toipua, eikä tule aiheutettua mitään pahempaa vahinkoa. Viikko, pari kunnon rauhoitusta ja sen jälkeen hyvin maltilla takaisin seinille. Toki tuolla ajalla on hyvä tehdä tukirakenteita vahvistavaa treeniä - ulkokiertäjiä, ojentajia jne. Rannarin Katjalla oli aiheeseen osuva postaus.
Nää himskatin vaivat on vähän sellaisia arvokysymyksiä (ainakin omasta kokemuksesta) - kiipeänkö kipuilusta huolimatta ja jätän sivuuttamatta selkeät kehon viestit siitä, että kaikki ei ole hyvin vai lepäänkö nyt ja voi rauhallisin mielin/kivuttomasti harjoitella. Mieluummin sitä varmaan pitää sen pakkolevon, kun ottaa vastaan pitkittyneet vaivat ja mahdollisesti sen riskin, että aiheuttaa kudoksille pahempaa vauriota.
Tsemppiä paranteluun!
Maarit, mitä liikuntaa sitten sait tehdä tuon kolmen viikon aikana. Oliko lenkkeily ok?
Dru, kovasti yritän malttaa itseni, pitäisi vaan pysytellä pystysuorissa vitosissa, ja jättää varmistelu muille. Tänäänkin piti ottaa rauhallisesti, mutta.. ei ..
Alan pikkuhiljaa kääntyä viikon taukoon.. Kiitos.
Lähetä kommentti